Sitä-sun-tätä

Onpa tosiaankin viikko vierähtänyt sitä sun tätä ja niitä näitä puuhastellessa: ikkunanpesuja, verhojenvaihtoa, lasten koulurutiineiden ihmettelyä, omiinkin arkirutiineihin totuttelemista...

Pistelypuuhat ovat nyt keskittyneet lähinnä vaihtojen kokoamiseen, joten niistä ei tässä vaiheessa vielä sen enempää.

Mustikansävyistä neuletta on tekeillä, puuvillaisesta Drops Paris -langasta, joka oli taannoin tarjouksessa:On kyllä aika paksu puuvillalanka tämäkin, mutta ehkä käytössä sitten tukeva ja kestävä?

Kovasti on taidettu tietokoneen ääressä kiehnätä, koskapa kierrätyskuormasta napattu "tietokonetuolimme" alkoi vedellä viimeisiään. Ei auttanut kuin repiä vanhat verhoilut pois ja laittaa uutta ruutukangasta tilalle:Ja sitten päätinkin jättää selkänojan pehmusteet sivuun. Kokonaan pehmustettuna tuoli oli jotenkin "eteläeurooppalaishenkinen", mutta nyt sai mielestäni mukavan talonpoikaisulkonäön.

Ja kirjasto on ilomme! Eli lukenutkin olen, mm. nämä:Mankellin Isidorin tarinaan tartuin hieman epäröiden, kun se kirjastoauton hyllystä käsiini osui. Mielsin Mankellin dekkaristiksi (ja hänen dekkareistaan tykkään kyllä!), mutta tämä varhemman tuotannon historiallinen romaani olikin niinikään mitä mukaansatempaavin, suosittelen!

Jennifer Weinerin kirjoihin en ollut aikaisemmin tutustunut, ja siihenkin tartuin aikamoisilla ennakkoluuloilla varustettuna. Kansi vaikutti imelältä, kuin myös kirjan nimi ja takakannen esittelytekstikin. Mutta kyllä tämä on "akkainromaani" ihan parhaasta päästä, ja imua oli siinäkin niin, että luin koko opuksen parissa päivässä! (Mihin harvoin yllän, koskapa käsityöt tahtovat olla minulle houkuttavin ajankäyttötapa.)

Mukavaa, sillä tiedän nyt, kenen muutkin kirjat aion lukea lähiaikoina :).

Ja nuo Vampyyripäiväkirjat! Tunnustan: tämä keski-ikäinen rouvashenkilö on selvästi löytänyt itsestään teinitytön :). Vampyyripäiväkirjat näyttävät sitäpaitsi vetävän puoleensa, paitsi yli sukupolvi-, myös yli sukupuolirajojen, sillä meillä isäntä pettyi kerran pahasti, kun olin poistanut ko. TV-sarjan jakson tallenteen ennen kuin hän oli ehtinyt sitä katsella.

Sarjan televisiointi kulkee muuten ihan eri juonipolkuja kuin kirjat, joten olen seuraillut molempia. TV-sarja on enemmän juuri teiniromantiikkaa, kirjat aika hurjameininkistä fantasiaa.

Tänä syksynä olen, ensimmäisen kerran, jaksanut tapittaa myös Taru Sormusten Herrasta -elokuvat alusta loppuun, eli kuten sanottu, olen tainnut taantua (vai kehittyä?) fantasiaikään :D. Tarkoitus olisi taas tarttua ko. kirjaankin, kunhan ehtisin...

Kiva päivä!

... aina, kun tulee postia ;). Tai no, eivät nuo mainokset ja laskut niin hirmuisesti mieltä ilahduta, mutta muu posti kyllä.

Ihana blogikaveri oli tullut kevätsiivousta tehdessään ajatelleeksi minua. Tänään sain postissa mukavan nipun käsityöohjeita, joista sekalainen poiminta makuni mukaisia malleja:Kiitokset huomaavaisuudesta; nipusta löytyy suoranaisia aarteita!

Kävinpä piristämässä mieltäni myös kangaskaupan puolella, ja sieltä tuli tänään tämmöinen vappuposti:(Kaupantekijäisinä ilmapalloaiheinen kangaspala :D.) Kyläkaupalta kipaisimme koirun kanssa paketin, saimme sopivan päiväkävelyn samalla.

Pyhäpäivän vietosta kehkeytyikin tuolla taannoisissa postauksissa oikein mielenkiintoinen keskustelu, kiitos pohdinnoista!

Sisustuksellista

Lapset viettävät viimeistä kesälomapäiväänsä - siivoamisen merkeissä. Minäkin innostuin etsimään sisustuksellista näkökulmaa romuilleni :D.

Olettekos huomanneet, miten kenkälaatikoista saa kestäviä ja käteviä säilytyslaatikoita, kun ne verhoilee kauniisti/iloisesti paperilla tai kankaalla ja levittää askartelulakan koko komeuden päälle (äiti opetti, että kaiken pitää olla semmoista, josta saa pölyn pyyhittyä ;))? Nämä olen ehtinyt verhoilla:
"Taistelevat metsot" -kanavatyöni kehys on pitkään häirinnyt silmääni. Tänään jykevöitin sen ulkonäköä krakleeraamalla kehykset (vanhan maalin päälle krakleerauslakka, ja sen päälle uusi, vanhan kuparin värinen maali):Aikaisemminkin olen paasannut peltipurkkien ihanuudesta. Tämä on kyökkimme ykköspurkki:
- Se on kahvipurkki, mutta koska emme semmoista keitä (muuta kuin vieraille), säilytän purkissa ihanimmat teepussini. Kaunis päältä ja kertakaikkiaan tiivis: upea tuoksahdus tulee, kun kannen avaa :).

Elovena-purkit ovat myös kivoja. Kehuin niitä, ja niinpä isäntä toi vielä toisenkin:
Nyt etummaisessa on sitten pikapuurohiutalepusseja, joista kiireiset, aamulla aikaisimmin lähtevät, meillä itselleen puuron pyöräyttävät.

Kaurahiutalepurkkien takana on kaksi vehnäjauhopurkkia. Niiden modernista kuosista en oikein innostunut, mutten hennonnut sanoa sitä isännälle, kun hän ne minulle kiikutti. Purkki kuin purkki, tuumasi kai hän. Ja kyllähän ne Elovenan väriin sopivat, vaikkei meillä sisustuksessa keltaista suositakaan. (Eikä punaista, eikä mustaa...)

Jotain postiakin sentään tuli, nimittäin lukiopoikamme koulukirjat - juuri ajoissa! Ja samalla, kun ne hänelle tilasin, tietysti palkitsin itseänikin vaivasta, ja tilasin samassa paketissa tämän:
- Nyt ei taloudesta tule joulusukkien ohjeita puuttumaan! Tässä kirjassa niitä on jos jonkinlaisia. Pitäisiköhän siitä ottaa traditio, että tekisi joka joululle joulusukan? :D (Viime joulunahan tuli jo aloitettua...)

Mutta vielä sentään on kesä, ja läheinen lampi kukkii lumpeita ihan valtoimenaan:

Aarrejahdissa

... olimme eilen mummolassa.

Paljonhan varkaat sieltä olivat vieneet, mutta onneksi eivät kaikkia loppuja olleet särkeneet. Kaikki tavarat ovat siellä kyllä hujan hajan, mummun ja setävainaan vanhat vaatteet, astiat, paperit ja tilpehöörit pitkin lattiaa. Kuinkas muuten, kun kerran lipastot ja kirjahylly oli viety, mutta sisältö jätetty.

Hiiret tietysti ovat sotkeneet oman osansa.

2 jätesäkillistä roinaa ja laatikollisen vanhoja, likaisia lehtiä veimme roskiin, ja vielä näyttää, kuin ei mitään olisi tehty...

Kaivoin sentään kamarin lattialta, romujen alta, joukon eriparisia ruusukuppeja:
- Ja pari retrolautasta:
- Ja aarteen, jota en osannut odottaa löytäväni, sedän sotilaspassin vuodelta -51-52:
Ja nipun isän sisarusten koulukirjoja -40-50-luvuilta, kuluneita, risoja ja likaisia, mutta aarteita minulle:
Kyllä siihenkin aikaan kirjoja pitkään kierrätettiin, kuusikin nimeä näyttää jonkun kirjan alkulehdellä olevan.

Mukavasti siellä olisi aika vierähtänyt, mutta kun hengitys kävi pölyn ja hiirenulosteiden keskellä raskaaksi (toivottavasti ei iske myyräkuume...) Lapset poimivat ihan tyytyväisinä ulkona viinimarjoja sen aikaa, ja isäntä yritti aloitella navetan romahtaneen katon korjausta. Kyllä siellä(kin) töitä piisaisi!

Sitten modernimpiin aarteisiin.

Tämä päivä on vierähtänyt valokuvaillessa ja kuvia blogiin siirrellessä.

Olen yrittänyt listata omistamiani ristipistomalleja omaan linkkiinsä. Tosin masennuksekseni huomasin, että kuvien muokkaaminen ei ollut enää niin helppoa, kuin joskus, vanhoilla asetuksilla. Niinpä linkkisivusta ei tullut kovin nätti, mutta tulipahan sivu kumminkin :).

Käsityökirjasto pitäisi vielä päivittää ajan tasalle, mutta se saa jäädä, huomiseksi, ehkä.

Ulkona on niin kuuma, ettei vielä ikinä. Ilmanala on kertakaikkiaan tukahduttava. Isännän piti lähteä viemään naapuriin postia, joka oli erehdyksessä jaettu meidän laatikkoon, mutta hän kääntyi ovelta takaisin: eihän sinne voi mennä!

Voitin Marelon ristipistovaihtoblogin arvonnassa oikein mukavan palkinnon:Taidanpa kokeillakin kehystää jonkin pistelyn tuohon ompelukehykseen, ihan esillelaittoa varten. Minulla kun on entuudestaan samankokoinen kehys, jota käytän vapaaseen kirjontaan. Ristipistohommissa en ole oppinut kehystä käyttämään. Mutta jonkun perinteisentyylisen pikkupistelyn esillelaitossa se voisi olla aika kiva, hmmm.

Nuo pistelylangat ovat vallan herkullisen värisiä, ja kiva on Nasu-kittikin (Ihaakin on vielä pistelemättä, mutta tämä pääsee varmasti joskus sen pariksi), ja tuo iso jääkaappimagneetti sopisi lasinaluseksikin. Mutta pistelykirjanen, siihen iskin heti silmäni, kun näin kuvan voitosta Marelon blogissa: ihastuttavat, pienet itämaiset mallit näkyvät tuossa kannen keskiosassa, kivaa, kuin minulle suunnitellut!

Kiitos paljon, Marelo, ihanasta voitosta :)!

Viime yönä ukkosti hiukan, mutta kunnon myrskyä siitä ei kehittynyt. Nukkuminen on helteillä levotonta, ja jää muutamaan tuntiin yössä.

Kunnon ukonilma oli viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä: Isäntä ja 16-v. poikamme lähtivät purkamaan Tapsan Tahtien ns. "kaljalavaa" klo 3 yöllä. (Kahdestaan sen rakensivat viime viikolla, ja rakentamiseen vierähti reilusti toista päivää aikaa. Purkuhomma täytyy joka kesä hoitaa ennen kuin liikenne ns. Tahtikadulla avataan taas normaaliksi sunnuntaiaamuna.) Juuri, kun miehet olivat lähteneet, alkoi ukkonen jytistä.

Koira oli aivan tohkeissaan silloin, ja samoin jyrinän aikaan viime yönäkin. Mutta silloin, kun isäntä oli poissa, koira tunsi selvästi itsensä vielä turvattomammaksi. Hyvin on koira oppinut, keneltä meillä viime kädessä kaikki apua hakevat, kun joku hätä on :).

- Mutta miesten lavanpurkuhomma sujui kuulemma sateesta ja salamoinnista huolimatta telttakatoksen alla ihan mukavasti. Vaikka olivathan he märkiä kotiin tullessaan. Ja varmasti väsyneitä! (Reilun tunnin nukkumisen jälkeen isäntä tosin lähti taas suntioimaan jumalanpalvelusta, ja näytti kyllä jaksavan...)

Tänään aamukuudelta, kun Hesaria hain, alkoi niin naurattaa tuo meidän lähes luonnontilainen kukkapenkkimme, että nappasin kuvan siitä:

Helteillä ei ole paljon huvittanut ruveta tukemaan liljanvarsia tms. Kunhan olen antanut olla vaan. Tuommoisen puunkarahkan sinne joukkoon tuuppasin pystyyn, josko kukat ymmärtäisivät nojailla siihen.

Ai niin, täytyyhän minun esitellä se ompelukoneen raatokin, josta tuosta taannoin mainitsin, että erittäin ruostuneet jalat pääsivät sisäkäyttöön (ensin kukkapöydäksi, mutta nyt ovat nukkekodin alla), mutta kone jäi "sulostuttamaan" puutarhaa:
- Romuromantiikkaa, nääs ;D. (Oikeesti, eihän sitä olisi voinut hävittääkään, sentään Singer :D.)

Ai niin, ja tytön koiranpurema sormi tuli mieleeni, kun äsken hain linkin postaukseen, jossa oli kuva mm. ompelukoneen jaloista. Juu, on se parantunutkin, kai. Mutta eilen kynnenjuuressa oleva haavanosa alkoi vuotaa verta. Iso kuoppa siihen sormeen varmaan jää joka tapauksessa. Kynsi ei ole vielä lähtenyt, vaikka siitä kyllä näkee, ettei se paljon sormassakaan kiinni ole.

Kyllä tyttö kovasti sormeaan varoo. Ruuanlaittoon on uskaltautunut sentään osallistumaan, vaikka siinä joutuukin käyttämään molempia käsiä, mutta järvessä ei nyt sitten olla käyty, helteistä huolimatta...

Siivouspuuhia

Käsityöt ovat tällä viikolla edenneet vauhtia 'yks' eteen, kaks' taakse', eli purkuhommia, purkuhommia. Kerron tarkemmin sitten, jos/kun saan ko. KYHäelmän mieleiseeni muotoon.

Projekti jatkuu joka tapauksessa vielä sinnikkäästi. Onhan tässä viikko aikaa.

Hieman tuloksekkaammin on edennyt ikkunanpesu-urakka. Äiti opetti silloin joskus, 'lasna ollessain', että ikkunat tulee pestä joka kevät ja syksy. Minä olen ollut ainakin 'pualta huanompi', sillä pesen ikkunat vain kerran kesässä - jos silloinkaan viitsin kaikkia. (Valoverhohan on oiva ensiapu...)

Nyt olen kumminkin pessyt kodinhoitohuoneen, keittiön ja olohuoneen ikkunat. Eipä siinä pröteilemistä, 6 vasta kaikkiaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Onneksi sentään on vain 4 pestävää pintaa kaikissa. Edellisessä kodissamme, n. -80 rakennettussa omakotitalossa, jokaisessa ikkunassa oli 6 pestävää pintaa, eli kaikki 3 lasia olivat erikseen aukeavia. Ja pari ikkunaa oli isoja maisemaikkunoita, muutenkin useimmat isompia kuin nykyiset. Joten nyt en valita!

Oikeesti jopa tykkään ikkunanpesupuuhasta. Nätillä, ei liian helteisellä kelillä se on oikein nautinnollista puuhaa, varsinkin, jos pesee vain pari ikkunaa per päivä ;). Puhtaiden lasien läpi maisema näyttää ihan uudelta (kunnes ekoilla kunnon sateilla: hmm...)

Innostuin vaihtamaan kuistille uudet salusiinit:
Jotka ovat oikeasti keittiöpyyhkeet - eli siis juuri oikeaa kokoa :).

(Tarttiko sen isännän parkeerata tuo pakunsa tuohon ikkunan alle - ei ole kovin elegantti tausta Eiffeleille.)

Samalla innostuin raivaamaan tuon edessäolevan pikkupöydän taas askarteluhommia varten, eli heivasin siitä nukkekodin pois. Ongelma: mihin siis nukkis?

Vastaus: ängetään jo entuudestaan täyteen kyökkiin se, 'nurkkaan häppeemään':
Vanha ratio sai jo aikapäiviä siirtyä keittiön lipastolta olohuoneen puolelle. Keittiön lipasto toimittaa nyt kukkapöydän virkaa. Vaan on tuo kyökki nyt sen verran sekainen, että lipasto on kai 'pakko' pyöräyttää toiselle seinälle. Mistä seuraa, että pöytä pitää kääntää pääty päin ikkunaa...

Kun koko kämppä on niin turkasen täynnä, eikä mitään malta heittää pois (ei voi: tunnearvoa!), yhden esineen siirtäminen paikasta toiseen aiheuttaa tämmöisen lumipalloefektin. Saas nähdä, missä järjestyksessä talo on viikon päästä, kun oikein siirrellään :D.

Ai niin, tuolla keittiön lipaston päällä häämöttävät hiipuvat amaryllis-kukinnot. Muutama päivä sitten näytti vielä tältä:
Viime vuonna amarylliksemme kukki kolmasti. Tämä kukinta on tämän vuoden toinen, joten saapa nähdä, seuraako vielä jatkoja. Toivotaan parasta!

Voisihan sitä...

... ihminen keräillä vaikka sormustimia, niin keräilykohde ei vaatisi kovin suuria säilytystiloja...

Vaan kun ei ole suvulta jäänyt perinnöksi sormustinkokoelmaa, vaan erinäinen lajitelma polkuompelukoneita :D.

Ei kun nyt olen siis tosi onnellinen! Olen valitellut, että kun isän itselleen ostamassa mummolan talossa kävi varkaita toissatalvena, veivät kaiken "myyntikelpoisen", Kekkosen kuvaa myöten.

Vaan mikä lie sitten heitä tökkinyt, kun mummon polkukonetta eivät kumminkaan olleet mukaansa kelpuuttaneet, vaan se löytyi loppujen lopuksi mummolasta tänä kesänä.

Olisikohan vika ollut merkissä, kun ei ollut "muodikas" Singer, vaan Stoewer, joka ei nettitietojen mukaan näytä olevan hullumpi merkki sekään.

Joka tapauksessa mummun polkukone kotiutui meille - kyllä "sukuantiikille" aina sijaa löytyy:
- Sininen ompelulankakin oli edelliseltä käyttäjältä paikalleen jäänyt, ja turkoosi alulanka :).

Niinkuin ylläolevasta kuvasta näkyy, suojalaukku on tässä mallissa erityisen kaunis. Ompelupöydässäkin on leikkauskoristelut, vaikka pöytä on tietysti käytössä hieman kulahtanut. Mikä vain lisää koneen arvoa minulle, kun konetta on mummu aikoinaan polkenut :).

Tämä kone tulee siis kahden Singerin jatkoksi:
Tuosta vasemmanpuoleisesta ei ollut käyttökelpoista kuin jalka, joka päätyi kukkapöytään. Koneen alkuperää en tiedä, mutta mummulan navetan seinustalta se löytyi, pahoin ruostuneena. Romunnäköiseksi menneen koneosan nostin puutarhan "koristeeksi" (romuromantiikkaa, näes), alkuperäinen pöytätaso oli säiden armoilla täysin lahonnut.

Oikeanpuoleinen kone tuli äidiltäni. Luulin sitä ensin mummun koneeksi, mutta isä olikin sen kuulemma huutokaupasta ostanut. Kaukaista sukua ei toki senkään polkija ole, sillä kyseessä on isäni tädin kone!

Juu, että ovathan nämä aika kookkaita keräilykohteita, mutta niin rakkaita, kun näillä on "tarina" taustalla. (Ja isä keräsi kaivureita, joten on tämä nyt kumminkin vähän pienempää: mahtuu sisälle edes.)

Ihan näyttäisi siltä, että käsityösukua tässä ollaan, vaikka ompelutaidot ovat minulla kyllä aika lailla hakusessa. Ehkä tuo polkukone olisi meikäläisen kapasiteetille riittävän hidas, ettei "karkaisi käsistä", niinkuin sähkökoneella on tapana. Malttamattomana immeisenä minulla kun on aika raskas tuo kaasujalka. (On mulla muuten saumurikin, vaan sepä on saanut lepäillä varaston perukoilla jo kymmenisen vuotta. Viimeksi sitä käytin, kun vauvanvaatteita ompelin...)

Muisteloa...

Näin 4 päivää koiranpureman (omistajan sanoin "näykkäisyn") jälkeen pikkuneitokaisen sormesta uskaltaa jo ottaa kuvankin:Keskisormi, kyljen ja kyynärpään haavat ovat jo aika hyvin parantuneet. Nimetön vuotaa vielä. Siinä on tuo tikattu haava ja yksi avopalkeenkieli. Tällainen helleilma ei kyllä ole paras haavojenparantemiskeli. Haavojen ympärystääkään ei paljon arvaa putsailla, koska tyttö pelkää päivittäistä siteenvaihtoa kovin - eikä ihme: harson alle laitettavasta voideverkosta huolimatta tuppaa aina vain side tarttumaan haavaan kiinni. Tuo kynsi taitaa kyllä olla entinen, mutta niillähän on tapana uusiutua...

Äkkiä asiasta toiseen!

Kyseltiin aiemman postauksen kommenteissa tuosta leikkimökin ikkunaverhosta. Lähikuva siis:
En yhtään muista, mistä reilu parikymmentä vuotta sitten tuon perhosmallin löysin, mutta kyllä se jossain käsityölehdessä julkaistiin ihan hiljattainkin, muistaakseni. Vaikka voihan sen tottunut ruutuvirkkailija tuosta valokuvastakin kopioida.

Aikaisemmissa asunnoissamme on ollut runsaasti pieniä tai kapeita ikkunoita, joten olen vuosien myötä virkannut aika liudan kaiken maailman pikkukappoja, kuten tuon perhosverhon, tai tämän leikkimökin toisessa ikkunassa olevan laivaverhon:
Nykyisessä kodissamme tämmöisille ei juuri sijaa olekaan, sillä suunnittelin tänne tarkoituksella yhtenäiset ikkunat. Yläkerrassa kaikki ovat 120x140, alakerrassa 120x160, ja kaikki on jaettu 6-ruutuisiksi. Wc:n ja kylppärin ikkunaa lukuunottamatta, jotka ovat kokoa 60x30, muistaakseni, ja 2 osaan ruudutetut.

Mummolan seinänvierustalta (ulkoa!) löytyi pahoin ruostunut Singer, simppelimpi kuin tämä, mutta vielä siitä sai ihan käypäsen kukkapöydän, vanhan pelipöydän kannella varustettuna:
Tuota kantta kyllä vielä tuunailen, kunhan syksy saa ja lapset palailevat kouluun. Ehtii äiti sitten enempi paneutua tuommoiseen - hmm - joutavaan.

Keväällä nappasin pelargonioistani pistokkaita ja heitin vanhat käkkyrät pois. Nyt vihdoin akkunalla kukkii:
Olisi niitä tuoreempiakin käsitöitä postattavana, vaan eipä niitä passaa vielä paljastella, ennen kuin ovat päätyneet uusille omistajilleen, joten näihin kuviin ja tunnelmiin:

kaunista kesäviikonloppua!

KYH 19 ja 20 - ja 18:kin valmis

Juu, alkaa tosiaan toistaa itseään :D. Onhan tuo 26 käsityöaloitusta peräjälkeen aika paljon... Tässä siis KYH 19: Ja - yllätys, yllätys - KYH 20:

- Tarvitaanhan niitä eri värisiä korviksia, eri väristen asujen kanssa, vai mitä? :)

Ja perjantain aloitus, KYH 18, on valmis myös: Hauskana yksityiskohtana:
Kerroinkin tuon kanavatyön tarinaa jo viime postauksessa, eli että se on nuoruudenaikaisia tekemisiäni. Tämän kuminauhan historia on samoilta ajoilta, ehkä muutamaa vuotta aiemmalta. -80-luvulla oli nimittäin jonkinmoista muotia käyttää henskeleitä housujen kanssa. Minä ostin silloin tämmöiset ruusukuviolliset, mutta klipsumekanismi meni niistä jossain vaiheessa rikki. Henkselit menivät pois muodista, mutta minähän näitä säilytin, kun mielestäni kuminauha oli niin kaunis. Nyt ko. olkainten toinen puolikas pääsi kiristämään jakkaranpäällistä. Toinen puolikas jäi varastoon vielä. Ikää alkaa näillä olla siis n. 30 v. (Koskaan ei kannata heittää mitään hukkaan, kun voi vielä tarvita ;D.)

Eilen tapitimme hääjuhlat, tietysti. Kylällä oli latojuhla, mutta juuri silloin alkoi sataa. 4 rohkeaa perheenjäsentämme kävi paikalla, ja toi meille lopuille kahdelle maistiaisia (raparperipiirakkaa, suklaaneliöitä, suklaakaurakakkuja, rusinapullaa, tiikerikakkua...) Tänään vietettiin sitten yhden poikamme synttäreitä. Hänelle tulee 11 v. täyteen ensi tiistaina. Anoppi toi kakkua ja karjalanpiirakoita, äiti keksejä, sipsejä ja suklaata. Miehen sisko oli leiponut pizzaa... Alkaa vaatteiden vyötäröt kohta paukkua! "Onneksi" puutarhassa riittää kitkemistä, joten eiköhän tässä jonkin verran kulutustakin ole.

KYH2 ja sokeri on sitten pohjalla :)!

- Koitas jaksaa lukea loppuun, niin näet, mistä olen erityisen iloinen!

Tänään on ollut "lentopäivä". Päivän vietimme teinipojan kanssa kaupungilla. Poika on ollut koko kevään enemmän tai vähemmän flunssainen. Tänään kävimme otattamassa verikokeen ja varaamassa allergiatestiajan. Minäkin kävin samalla n. 3 vkon välein toistuvassa verikokeessani, jossa katsotaan aina tuo INR, eli montako pientä, vaaleanpunaista Marevan-pilleriä minun pitää kitaani päivittäin napata.
Sen jälkeen tapoimme pari tuntia aikaa uudelleenjärjestelyiden kourissa kärvistelevässä Nokian kaupunginkirjastossa. Luin mm. pari "Maisa ja Kaarina" -kirjaa ja lainasin ihan solidaarisuus-/periaatesyistä Henning Mankellin dekkarin.
Iltapäivällä oli vihdoin aika mennä Nokian seurakuntakeskukseen Läskistä lukutaitoa -kampanjan loppupunnitukseen. En ikinä olisi uskonut, mutta viisi (5!) kiloa oli tippunut sitten alkupunnituksen 3 kk sitten. Kun jo ennestään hoikka isäntäkin oli pudottanut kuin vahingossa pari kiloa, meidän perhe sai koottua 105 € kampanjaan. Nyt kyllä ollaan polleeta poikaa ja tyttöä! Ja jatketaan päivittäistä jätskinsyöntiä, koskapa sillä on näemmä tähänkin mennessä saavutettu hyvät tulokset :D.
Juoksuistamme johtuen käsityöt ovat jääneet vähähkölle huomiolle, ja eilen esittelemäni KYH1 on edelleen jonkinverran kesken. (Tänä ehtoona pitäis valmistua kyllä.) Niinpä KYH2 on mini-mini, mutta sitäkin tarpeellisempi:
Juon päivittäin teetä litrakaupalla, samalla, kun teen käsitöitä, luen, katselen telkkaria... Olohuoneen pöydän liinat ovat siksi alati vaaravyöhykkeellä saada ruskea rengas "koristeekseen". Niinpä tämän päivän aloitus on kupinalunen, jossa olen puolivälissä: Kotiväestä virkkaan. Keskustan pitää olla tiivis ja paksu, että oikeesti toimii. Yksi kappale saa riittää näitä. Koko sarjaa ei tarvita, sillä minä olen meidän perheen ainoa "teejuoppo".

Tylsempiäkin käsitöitä on ollut jo viikonpäivät ohjelmassa, ja ainakin toinen mokoma vissiin odotettavissa vielä. Tiskikoneemme näet hajosi. Siihen pitää ostaa uusi pumppu, joten 300 €:n remontti on tiedossa. Toivottavasti vakuutus korvaa osan. Käsitiskillä siis pestään meidän 6-henkisen perheen tiskit, ja juuri nyt, kun kohta lapsetkin ovat kaiket päivät kotona! (Vaikka heidäthän voi pistää töihin, tietty...)
Sisustusratkaisuissakaan ei nyt ole tältä osin hurraamista. Kivitaso roikkuu tyhjän päällä:
- Tukenaan tuoli, ettei taso napsahda poikki. Eikä tuo tiskikoneen taustaseinäkään mikään kukkanen betonin värisenä ole...
Mutta se lupaamani "sokeri pohjalla":

Isäntä toi meille eilen työkaverinsa vanhan (toimivan!) radion! Olen täysin sen lumoissa :). Ja mikäpä se päässä soi tätä katsellessa? - No tietysti tämä!

Singerini kiittää nöyrimmästi saamistaan kehuista :).
Pengoin sen pientä laatikkoa eilen ja aloin epäillä vahvasti, että kone taitaa sittenkin olla aidosti mummolastani peräisin. Ehkä sitä ei varastettukaan muiden mööpeleiden ohella? Isältähän sitä ei voi enää kysyä, ja äidille asia oli jäänyt epäselväksi.
Laatikon sisältö nimittäin viittasi kyllä vahvasti meidän mummoon, joskin muut saman ajan mummot saattoivat olla samanmoisia :).
Onhan se mahdollista, että isä olisi tuonut koneen mummolasta kotiin siinä vaiheessa, kun sitä pyytelin meille tuotavaksi, eikä isä ehtinyt sitä tänne ajella. Se pyytely kun tapahtui jo ennen mummolaan kohdistunutta huonekaluvarkautta.
Laatikosta löytyi alkuperäinen Singerin ompelukoneöljypurkki ja parfyymipullo:
Ja kokonainen aarrekätkö askartelumateriaaleiksi sopivaa tavaraa. Ennenvanhaan kun ei mitään heitetty hukkaan. Pesin eilen osan niistä:
Ompelukoneeseen on puolia tallella. Purin vain niistä likaantuneet langat pois. Paperiveitsi löytyi, ja Singer-avaimenperä. Tummunut rintarossi ja lipastosta puretut avaimenreiän suojakilvet. Hakasia ja nappeja on vaikka millä mitalla. Moni oli käytetty, joten niiden siivoamisessa oli vähän hommaa, kun piti repiä vanhat ompelulangat ja kankaanjämät pois.

Vielä pesuainevedessä likoamassa on vanhoja neppareita, ruuvimeisseleitä, yms.

Meidän mummoon laatikon sisällöstä viittaisi tuo tapa laittaa kaikki "roinat" samaan laatikkoon (että mm. hajuvesi ja rintarossi on samassa laatikossa meisselien yms. kanssa - mummo oli aika suurpiirteinen tuossa järjestyksenpidossa), ja ennen muuta se, että laatikossa oli -70-80-luvun hologrammihiussolki, vaaleanpunainen tarrapäällystetty, jollainen minulla oli pikkutyttönä - ja jollaista en ole nähnyt kellään muulla ikinä. (Se oli nimittäin huippumauton :D.) Se olisi voinut päätyä mummon laatikkoon, koska en muista solkea nähneeni vuosikymmeniin. (Itseasiassa luulin sen päätyneen roskiin jo ajat sitten.)

Niin, muuten kiinanruusu kukkii taas isosti. Vertailukohteena isännän käsi:

Terveisiä mummolasta

Olemme hissuksiin selvitelleet uudenvuodenaattona edesmenneen isäni jäämistöjä. Isähän oli keräilijäluonne, jota piinasi ennen muuta 'rakkaus rautaan', kuten eräs - saman rakkauden jakava - ystävämme totesi. Niinpä tuo ystävämme on saanut haalia kokoon isän kaivureita ja traktoreita, josko niistä hänelle vielä iloa olisi. Monet koneet ovat palasina. Isä kun tykkäsi aina katsoa, mitä mikäkin kone 'oli syönyt', ja loppuaikana hän ei oikein jaksanut koota osia paikoilleen, vaikka purkaminen vielä sujuikin.
Työkalut kyllä kiertävät meidän miehille, mutta nuo isommat koneet taitavat olla isompien miesten hommia :D.
Isä kävi myös mielellään huutokaupoissa, joten monenmoista niistä mukaan kertyi. Sääli, että kaikkea sinänsä vitsikästä ei voi säästää, vaan niitä pitää roudata kierrätykseen sitten. Yksi semmoinen on tämä söpö, pikkuruinen, oranssi retrotelkkari: Siitä kyllä just' jonkinmoisen kuvan näkee, ainakin joltain kanavalta. Esine sinänsä on pahuksen söpö. Mutta, kuten sanottu, kaikki kiva ei mahdu, joten kierrätetään...
Sen sijaan tästä aarteesta ilahduin todella:

Kiikutimme meille olkkariin polku-Singerin, jee! Mummulastahan tämmöinen varastettiin hetimiten, kun mummula tyhjäksi jäi. Vaan isä oli ostanut toisen huutokaupasta, ja tämä oli äidillä sullottuna sivuhuoneen pieneen nurkkaan, digiboxipöydäksi (!). Äiti arveli, että pitäisi tämä toimittaa kaatopaikalle, mutta ei, tottavie, vaan meille, ja kunniapaikalle! Ja hei, tämä toimii ihan moitteettomasti. Ja tuossa pikkulaatikossa on muuten vaikka kuinka paljon nappeja yms. pikkuroinaa. Kaikkea en ehtinyt vielä läpi käydä. Olen tästä tosi iloinen!

Leppoisaa Helatorstaita!

Ihanaa, kun lapsilla on tänään vapaata, ja isännällä koko loppuviikko!
Lama-ajan kurjia puolia on, että Nokian kaupunki supistaa hyvin toiminutta työllistämistoimintaansa. Isäntä on ollut siellä jo muutaman vuoden työhönkuntoutujien ohjaajana, kiinteistönhuoltopuolella.
No, isäntä tyhjenteli toissapäivänä tekstiilipajan varastoa, ja oli viemässä kaatopaikalle pakettiauton perällistä matonkuteita. Mutta taloudellinen, kierrätysharrastunut mies kun on, kiikutti ne ensin minulle näytille.
Maltti täytyy säilyttää, kun omatkin varastot pursuilevat, mutta nuo langat otin talteen, ja kirkkaimmanväriset matonkuteet, koskapa niitä oli ennestään aika vähän:
Näiden lisäksi vielä tummansinistä Nanso-kudetta kassillinen, ja leikkaamatonta keltaista, mustapilkullista trikoota (Nanson vaatevalmistuksen leikkuujämiä, luulenmä.)

Onkin aika vetäistä loimet jo kohta vuoden tyhjillään seisoneeseen kangaspuuhun. Mukavaahan sitä on uusia mattojakin välillä saada. Taidan tehdä nyt ihan perussidosta, ja nauttia värien käyttämisestä.
Niin, eikä hätää: ei viety loppuakaan kudelastista kaatopaikalle. Yksi naapuri suostui ne ottamaan hoteisiinsa, jos heillä kanssa joku kutoisi. *Helpotuksen huokaus*, leikkaamisissa ja kerimisissä ovat sentään jotkut tehneet melkoisen työn!
- Ai niin, ja SRPY: pitkitä vain jännitystä, se on hauskaa! - Väki on tosin jo vähentynyt mahdollisten listalta, joten minulla on vahva epäily persoonastasi - pistelyistäsi ja postin tulosuunnasta päätellen :D. - Mutta en välitä ennakoida ja arvailla. Tykkään pitää jännitystä loppuun asti!

Eilen ei millään ehtinyt askarrella/tehdä kässyjä, kun piti siivota noita askarteluvarastoja. Katsopas nyt. Kyllä löytyi isännän haalimille kierrätyshyllyille käyttöä:

Ja vanha kanavatyö pääsi vanhoihin kehyksiinsä takaisin:

Tosin työ kutistui pesussa pituussuunnastaan jonkin verran, joten lisäsin pitsit ylä- ja alareunaan peittämään esille tullutta taustakangasta.

Tampereen tuomiokirkolta tuo minustakin näyttää... Ehkäpä käsin kirjoitettu "Haaksluoto"-sana työn takana onkin tekijän nimi? Ainakin se oli kirjoitettu sekä taustavaneriin että sen päälle liimattuun paperiin, lyijykynällä, samannäköisellä käsialalla.

Isäntä suoritti pelastusoperaation eilen "muuttohommissa" jollain kaverillaan, eikä päätynyt roskalavalle tämä kanavatyö: Hiukka likainenhan tuo oli. Irrotin sen aamulla kehyksistä ja pesaisin. Nyt se odottelee pyykkinarulla entistä ehompana. Ken tietää, missä tuommoinen kirkko (?) sijaitsee? Taustassa luki "Haaksluoto".
Ja nämä hyllytkin saavat uuden kodin meillä:

Minusta ne ovat kerta kaikkiaan liikuttavia. Pyyheliinateline taitaa kaivata raaputusta. Tuo valkoinen maali on ollut väärää laatua, eli lohkeilee tumman päältä. Toisaalta se on kyllä aika hauska tuommoisen kuluneen näköisenä. Hyllyjen luovuttaja oli suositellut, että lyö kirveellä palasiksi ja työnnä pannun pesään. Vaan päätyvätkin työnurkkaani nämä, kaikkikin :).

Ristipistoja ja roinaa - kirjontaa ja kierrätystä

Edit: Oho, tuli puhelu. Olisi tiedossa ensi vuoden heinäkuulle ripari taas... Ihan ok!
Joku tuumiskeli taannoin, että hänenkin tekisi mieli tehdä ristipistoja, mutta pieniä malleja on niukalti saatavilla.
Tässäpä rohkaisuksi muutama esimerkki.
DMC:n pikkukirjaset ovat hyviä. Kirjaseen mahtuu yllättävän paljon malleja, sekä isoja, että pieniä. Esimerkki Marelolta ristipistovaihdossa saamastani kirjasta, jossa on sydänaiheita:

Kirjan kansihan näytti siis tältä:
Sitten juuri tilaamani Beatrix Potter -kirja:

Josta siis löytyy myös sekä paljon pientä, että joitakin suurempia malleja, kuten nyt tämä Jeremias Rimppakinttu:

Jopa ihan kasvopotretteja:

Ilmaisista printattavista tiedoistoista voi penkoa myös sekä suurempaa, että pienempää. Esimerkiksi tästä suuremmasta mallista voi napata vain osan, kuten vauvan kuvan tai enkelin kasvot:

Tämän ristipiston olen joskus ommellut Kauneimmat Käsityöt -lehden mallista. Tästäkin voi ihan hyvin poimia vain jonkun kirjaimen tai eläinhahmon:

Tai tällaisesta valmispakkauksesta voi poimia vaikka Timonin:
Minä en ole tätä työtä vielä aloittanutkaan. Se on muhinut jo vuosikausia kaapin pohjalla. Lapsetkin ovat jo kohta liian isoja tähän... Mutta minä en, tietenkään, koskaan!
Ja kun nyt päästiin kirjaesittellyjenkin makuun, on muuten hyvä kirja tämä:
Suosittelen lämpimästi! Siitä pääsee kurkistamaan vähän maahanmuuttajana elämistä ikäänkuin sisältä päin.

Ja nyt sitten "rumat kuvat" (suokaa anteeksi monimielinen termi).
Kevätsiivous jatkuu. Nyt saivat lähteä vanhat videokasetit, joista emme heti malttaneet luopua, vaikka meille muuttikin sisäsiisti tallentava digiboxi. Kasetteja kertyi (hyi, hyi! - muovijätettä!) 2 täyttä muovikassillista:

Kyllähän noille vanhoille videokaseteillekin on kaikenlaisia kierrätysniksejä. Kirppiksellä esiteltiin dvd-kaapin ovia (olivatkin kyllä hienot, ei siinä mitään), ja joku kutoo, solmii tai virkkaa niistä mattoa. Mutta jotenkin minulla on vastenmielisyys tuohon muovimateriaaliin, joten kyllä osoite oli (häpeä!) kaatopaikka.Saavillinen koteloita sentään päätyi pannun pesään.

Lasten kasetteja jäi vielä toinen mokoma hyllyyn. Säästellään nyt, kun lapset ovat vielä pieniä. Joskus he jotain niistä katselevat, joskin harvakseen enää.

Täytyy tunnustaa, että itseäni kirpaisi, kun heitin menemään kasetin, johon olin nauhoittanut David Bowien konsertin ja Miehuuskoe -elokuvan... Mutta pystyinpäs luopumaan (vaikka jäi näemmä mieleen kaihertamaan...)

Mutta näin hienon laukun isäntä rääpötti taas kierrätyksestä:

On vaarallista olla töissä kierrätyskeskuksen naapurissa. Varastotilat alkavat kärsiä hapenpuutetta... Ei vaan. Laukku on hieno sinänsäkin, mutta oiva tuunattava myös! Aion käyttää sitä jälkimmäisessä muodossa.