Nautasalaatti

Minä kun olen hehkuttanut tuota lehmäfaniuttani, Mia vinkkasi mulle lehmän muotoon asetelluista ruoka-aineista. Piti sitten itsekin kokeilla. Tässä mun tämänpäiväinen nautasalaatti/lounassalaatti:

Oli vähän liian kova nälkä, enkä malttanut asetella aineksia oikein vimpan päälle, ja maanantaina tuo jääkaapin ainesvalikoimakin on aika köyhä, mutta ihan hyvältä nuo tomaatti ja kananmuna noinkin maistuivat :D. (Silmät pähkinää ja pippuria, sieraimet pippuria.)

Aatonaatonaattoa!

Heh, lapset ihmettelivät noita aattoja... :) Joulukalenteriasetelmassamme hämmästellään puolestaan enkeliä:

Tänä jouluna virkatut joulukalenterihahmomme ovat saaneet helmisilmät, mutta enkelin halusin jättää näin. Raamattuhan kertoo enkelien hahmosta varsin vähän: valkeista vaatteista mainitaan, samoin nuorista miehistä. Enkelin ulkonäkö lienee kuitenkin sivuseikka, oli sitten arkienkeli tai suuri pyhän kohtaamiskokemus?

On tullut nyt joulua odotellessa kirjoiteltua milloin lempijoululaulusta, milloin lempiaforismista. Lempienkelitarinani on tämä:

Äiti ja lapsi tulevat hissistä porraskäytävään. Lapsi: "Äiti, siellä oli enkeleitä." Äiti: En minä mitään nähnyt." Lapsi: "Ne katsoivatkin minua, eivätkä sinua!"

3 nuorimmalla oli tänään joulujuhla; lukiolaisella näytelmäesitys ja joulupuuro, 2 ala-asteikäisellä perinteinen joulujuhla, johon isäkin pääsi mukaan. (Minä jäin esikoisen kanssa kotiin. Ääniyliherkkä esikoinen kun ei kestä sitä touhua ja hyörinää joka todennäköisesti tuommoisessa juhlassa on.

Sitäpaitsi meidän lapset olivat mukana laulamassa lumiukkolaulua, jota minä en olisi tainnut kestää ollenkaan. Minähän parun jo pelkästä laulusta, saati sitten, kun oma jälkikasvu sitä olisi vielä laulamassa :).)

Todistuksistakin tuli hyvä joulumieli, kuten myös tytön saamasta Maamiesseuran stipendikirjasta!

Tytön kummitäti poikkesi. Valmistelimme asiaa koristelemalla tytön kanssa pipareita ja muovailemalla marsipaanipossuja:

Pienempi ja elävämmännäköinen possu on tytön muotoilema, hätäisempi ja pulleampi minun :).

Valmis piparikoristeaine oli ihan liian jäykkää, eikä pehmennyt kunnolla edes tuubia kuumassa vedessä liottelemalla. Tyttö ehdotti, että tehdään koristeaine itse, mutta en nyt antanut periksi, koskapa tyttö on tuommoiset koristeaineet anopilta lahjaksi saanut - tokihan ne käytetään :).

Meidän Patsku ottaa jouluntulon iisisti:

Voi sitä tonttua!

Täytyi ihan kalenterista tarkistaa, että on siihen jouluun sentään vielä tovi aikaa, tämän päivän posti kun sai hieraisemaan silmiä. Meillä on Sarin kanssa odotettavissa pienoinen jouluvaihto, mutta, ohho, minä sainkin maistaa siitä jo makean ennakkopalan:Kertakaikkinen yllätys, sain Sarilta hauskan kurpitsapistelyn (pikkukuvassa näkyy työn taustan kurpitsalla löhöilevä kissa), kerän Novitan sinisävyistä TicoTico-lankaa ja auringonkukkapeltokortin, jossa luki, että tonttu oli jo pistäytynyt Sarin luona ja jättänyt hänelle tämän, minulle postitettavaksi!

Olipas tosiaan mainio avaus tälle viikolle! Nytpä laittaa Pinsiön tonttu kiireen vilkkaa ruksin Sarin kohdalle tänne listaan...

Lupailin tuossa viime viikolla, että kyllä nyt jo näkyisi täällä jotain valmistakin käsityötä. Höpön-höpön, toive oli suuresti ennenaikainen. Lumouduin viikonloppuna vaihtopistelyiden tekemiseen semmoisella intensiteetillä, etten sitten malttanut juuri muita käsitöitä tehdäkään. Ei siis vieläkään mitään kuvallista antia niistä.

Itselle tein vain:Tai ei nyt ihan itselle, mutta perheelle. Marjapiirakkaa on syöty jälkkärinä harva se viikonloppu, periaatteemme kun on, että silloin syödään, kun satoa on. (Säilöminen ja säästäminen ovat siis toissijaisia heti tapahtuvaan nautintoon verrattuna.) Ettei piirakka ihan korvista ulos pursuaisi, vaihdoimme hieman reseptiä ja leivoimme puolukat piirakkataikinan sisään, kuten Hesarissa taannoin neuvottiin.

Tämän verran reseptiä on yleisesti saatavilla, ja siitähän jo tärkeimmät tulevatkin ilmi, paitsi paistolämpötila (175) ja aika (50 min.) Meillä ei sattunut olemaan pekaanipähkinöitä, joten laitoin niiden sijasta desin mantelirouhetta ja puoli desiä mantelilastuja.

Pekaani-puolukkakakku

HS - Ruoka & Juoma - 15.9.2011

2 1/2 dl tuoreita tai jäisiä puolukoita 2 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria 2/3 dl rypsiöljyä 1 dl maustamatonta jogurttia 2 tl raastettua appelsiininkuorta 2 munaa 3 1/2 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 1/2 tl suolaa 1 tl jauhettua kardemummaa 1 1/2 dl kevyesti rouhittuja pekaanipähkinöitä Voitele suorakaiteen muotoinen leipävuoka. Sekoita sokerit, öljy, jogurtti, appelsiininkuori ja munat keskenään. Lisää puolukat. Sekoita jauhot, . . .

Niitäpä näitä...

Nytpä pojan puuvillasukat ovat tässä:Kun kyseessä on 17-v. nuorimies, koko ei ole ihan lasten enää, vaikkei meillä isokenkäisiä ollakaan. Sukat ovat siis suurinpiirtein kokoa 42.

Lanka on puuvillainen Sockina Cotton, josta olen neulonut samaiselle nuorellemiehelle vaikka kuinka monet sukat, ja muutamalle muullekin perheenjäsenelle jokusen parin. Kestävät käyttösukat tästä langasta saa, ja materiaali on pehmeämpää ynnä vilpoisempaa - ja kutittamattomampaa - kuin villalanka. Ja kaupan päälle tulevat nuo kuviot ja raidat, jotka ovat kirjavassa langassa valmiina. En ole edes yrittänyt tehdä tästä kahta samanlaista yksilöä, mutta varmaan sekin onnistuisi, kun viitsisi etukäteen keriä langan kahteen osaan. Mutta tämänlaatuinen "eriparisuus" ei ainakaan minun silmiäni häiritse.

Monet ovat julkaisseet blogeissaan syksynsatokuvia. Siihen liittyen voin minäkin paljastaa, mitä tämä edellisessä postauksessa mainostamani "wanna-be-kasvissyöjä" söi tänään:Ihan lempparia: oliiviöljyssä kuumennettua MegaWokkia, salaattisiemensekoitusta, oman puun omenia, anopin kasvattamia tomaatteja ja kesäkurpitsaa, ripaus currymausteseosta päälle. Tämmöistä voi tehdä itselle, mutta iltaisin mukavuudenhalu (lue: ei jaksa kuunnella marinaa) vie voiton ja laittaa yleensä kokkaamaan liha- tai kalaruokaa, koskapa meidän nuorempi miesväki niin tahtoo.

Mitäs vielä? No Patsku lähettää terveisiä maakuoppansa pohjalta:

Inhimillistä...

... siksi epätäydellistä. Mutta siitä kohta. Ensin päivän luukku:Ja sitten se epätäydellinen, keskeneräiset ruudulliset koristesydämet sekä minun ja pikkuneidin koristelemat kuusenpiparit:Runsaimmin koristellut piparit menivät rasiaan, huomenna päivälounaalla, ohrapuuron ja glögin kanssa tarjoiltaviksi.

Tyttö sai anopilta joululahjaksi pari purtiloa valmista koristemassaa. Oli kyllä supertiukkaa. Teimme lopulta tuubeihin reiät sukkapuikolla (nro 2,5 :)), mutta silti eivät meinanneet käsivoimat riittää. Lämmitimme tuubeja ohjeen mukaan, mutta se auttoi vain hetkeksi. Sen jälkeen massa tuntui entistä kovemmalta.

Ensi kerralla turvaudumme taatusti taas perinteiseen veden ja tomusokerin sekoittamiseen ja teelusikan käyttämiseen koristeluvälineenä. Isotätini, pitokokki, joka teki maailman kauneimmat joulupiparit, koristeli aina lusikanreunasta valuttamalla - vanhassa vara parempi.

Pakkasta on tänään ollut 33 astetta. Kävimme silti kirjastoautolla hakemassa isot kasat joululomalukemista. Minä ja esikoinen kävimme koiran kanssa pienen lenkinpyrähdyksenkin: veimme viimeiset joulukortit lähinaapureiden laatikoihin.

Kuusi on odotellut yön yli kylpyammeessa. Nyt kannamme sen olohuoneeseen koristeltavaksi ja menemme sitten itse saunaan.

Sydämellistä joulua teille jokaiselle!

Usko tai älä ;)

Olen täällä julistanut julkeasti ja kovaan ääneen, etten ole ruuanlaittaja enkä muutenkaan köksäihminen. Siksi täytyykin laittaa valokuva tämän päivän Mummon marjapiiraasta, jonka ohjeen, Mam(m)an marjapiiraan nimellä, bongasin Maman sivuilta: - Ettäs näette, että kyllä minäkin joskus jotain, tämmöistä simppeliä...
Ohje oli entuudestaan tuttu, mutta johonkin keittiökaapin syövereihin se on vajonnut ja kadonnut. Reseptejä kun minulla, keräilijäluonteella, on kasapäin, vaikka toteuttamisen kanssa onkin niin ja näin :).
Siispä kiitos Mamalle, jonka sivuilta kävin reseptin tulostamassa.
Täytemarjoina käytin yksinomaan puolukoita, ja rasvan määrää vähensin kolmanneksella.
Lähikuva: - Juuri ennen, kuin viimeinenkin pala häippäisi nälkäisiin (? Oli kyllä jälkiruokana...) suihin.
EDIT: Kerrottakoon vielä, että sähkövatkain lakkasi toimimasta kesken piirakkataikinan teon. Isäntä sanoi, että on se kumma: melkein uusi vatkain! (Heh-heh, häälahjaksi saatu, vuonna 1987 - vanhempien naapureilta! Samassa paketissa oli muuten silloin höyryrauta, jonka jouduin uusimaan jo kymmenisen vuotta sitten, kun kalkinpoistajakaan ei sitä enää kyennyt puhdistamaan. Niin, ja leivänpaahdin, joka syttyi palamaan joskus reilu 10 v. sitten, siinä kun ei ollut murujentyhjennysluukkua ollenkaan. Omin käsin kannoin sen palavana ulos lumihankeen: onneksi oli talvi :D!)