Sitä-sun-tätä

Tiedättehän ne päivät, jotka kuluvat lähinnä haaveiluun? Hmm, minulle käy välillä niin. Kun tulee joutilasta aikaa, ja voisi istahtaa pistelemään, tuleekin mentyä surffailemaan nettimaailmaan, katselemaan ihania ristipistomalleja sieltä jne.

No ei, olen pistellytkin, toki, muttei vielä mitään valmista, joten muuta juttua sitten.

Voitin Koukussa Kortteihin -yhteisössä kovasti mieleisen arvontapalkinnon, joka tuli Kirjokkaalta, eikä olekaan pelkkää askartelua, vaan istuu myös pistelijän mieltymyksiin:

Olikohan se sattumaa, vai vartavasten minua varten räätälöity? :)

Myönnettäköön, että osana saamattomuuteeni/voimattomuuteeni on tämä lehtijuttu. Olen miettinyt kovasti, mitä voisin Oskarin hyväksi tehdä, kun tuntuu, ettei tässä nyt kauhistelu riitä.

Tunnen hänet muutaman vuoden takaa lapsuusvuosiltaan oikein hyvin, hän kun on vajaa vuoden esikoistamme vanhempi, ja olimme monissa jutuissa yhdessä hänen ja hänen perheensä kanssa.

Todella älykäs, erittäin lahjakas poika - aivot leikkaavat kuin partaveitsi, mutta toiminta on kovin vaikeaa, kun kehontuntemus on pahasti hukassa.

Tiedän, että nämä ovat tosi vaikeita asioita viedä eteenpäin. Niin ne ovat omankin poikani kohdalla. Hänen toimintakykyään kun ei tahdota uusissa paikoissa oikein ymmärtää, vaan hänet luokitellaan kommunikaatiovaikeuksien vuoksi helposti myös toimintakyvyttömäksi. Ja niin kuin hän rakastaa kiinteistöhommia (ruohonleikkuuta, lumitöitä...) ja urheilua! Tulevaisuus näyttää hänen kohdallaan johtavan toimintakeskuksen vaikeavammaisten puolelle, mutta toivomme totisesti, että hän pääsisi osallistumaan työtoimintaan, jottei hän taantuisi, ja jotta hänkin voisi tuntea olevansa tärkeä ja osaava aikuinen...

Resurssien puutetta puhutaan joka puolella, mutta vammaisen toimintakyvyn edistäminen toisi resursseja, pitemmän päälle, kun hekin voisivat osallistua tuottavaan toimintaan. Sen sijaan toimintakyvyn taantuminen johtaa aina vain suurempaan hoitohenkilökunnan tarpeeseen (niinkuin Oskarin tapauksessa 2 ulkoiluttajan vaatimukseen), inhimillisistä arvoista nyt puhumattakaan...

Eilen kävin sydänkontrollissa, ja se näytti ihan hyvältä, eli entiseltään: syke on n. 77 krt/min., eteinen paukuttaa 220 krt/min. Pumppuni koko on edelleen väljähtynyt, vaan eipä ole venunut enempi kumminkaan. Parantumistahan ei ole odotettavissa, kun sydämessä on kuolleita alueita, mutta hyvä, kun pysyy tämmöisenä.

Toistanpa taas, mitä usein ennenkin olen todennut: kirjallisuus auttaa minua latautumaan, olipa aivojen solmuunmenemisen syy mikä välinsä. Nyt meneillään on tämä kirjastoautosta löytynyt, paljon kärsinyt, mutta monipuolinen novellikokoelma: 

Kokoelmasta löytyy monta dekkarikirjailijaa, joiden tuotantoon en ole ennen tutustunut, joten jatkolukemistakin on sitten helppo etsiä.

Ankeallekin kirjoitukselle pitää saada valoisa päätös, joten kuva viikonlopulta, Patsku ja kakkukermapurkin huolellinen lopputyhjennys:

Ai niin, ja tämänhän meinasin vallan unohtaa:

Kiitos, Mia, tunnustukset lämmittävät aina kovasti mieltä :).
Tämän ovat jo monet saaneet, ja vielä useammat ansaitsisivat, joten taidan antaa tämän jokaiselle täällä poikkeavalle, joka sen haluaa mukaansa ottaa ;).
Tähän liittyi haaste kirjoittaa itsestään 5 asiaa, jotka eivät ole yleisessä tiedossa, mutta olen tainnut levittää elämäni tänne jo niin levälleen, etten juurikaan keksi mitään lisää :D.
Mutta jos joku asia kiinnostaa, niin kysy - katsotaan sitten, vastaanko ;).

-36 astetta

... M.O.T.:

Suoperäiseen maastoon on kylämme aikoinaan rakennettu, kyökin akkunasta avautuupi järvinäköala, talomme nököttää pikku mäellä, metsäsaarekkeella, peltoaukeiden keskellä - siinä ehkä syitä, miksi jo km:n päässä naapurissa on muutaman asteen lämpimämpää, Tampereelle mennessä auton mittari näyttää jopa 10 astetta lämpimämpiä lukemia. Muttei haittaa, kun osaa pukeutua säänmukaisesti :).

Minä pekastin jo viikko sitten, mutta huomenna taidamme auttaa läheistämme vaaliuurnille. Muistahan käyttää ääntäsi; siihen on niin harvoin mahdollisuus. (Tykkäsin filosofi Timo Airaksisen kommentista, että äänestämisestä tulee jotenkin voimautunut, kohottava olo - niin minäkin sen koen :).)

Voitin IdänHelmen arvonnassa lahjakortin, jolla shoppailin nämä:

Kiitos voitosta :).

Välitilinpäätös

Kun julkaisin KesäYön Hullutuksen loppuraporttini, joku ilmaisi toiveensa, etten sentään lopettaisi käsitöideni esittelyä. Ei hätää, näitä riittää :D.

Teinpä pyhäpäivän ratoksi pientä inventaariota keskeneräisistä kässyistäni.

Pitsihuivi, tunika ja kanavatyö:

Ja sitten nämä ristipistot, niitähän piisaa, tähän sunnuntaiaamun aurinkoon kylpemään:Vaikka itseasiassa tilanne ei ollut niin kauhistuttava kuin etukäteen uumoilin. Keskeneräisiä pistelyitä ei taida olla tässä vaiheessa kuin 16, eli nämä 13 kuvassa olevaa ja 3 vaihtotyötä. Että sitähän voisi aloittaa vaikka muutaman lisääkin vielä ;D.

(EDIT: Öh-öh: Löytyipä tuota yhdestä korista vielä pari keskeneräistä ristipistotyötä lisääkin - mutta siltikään ei olla ihan parissakymmenessä... Ellei vielä joku kori tai pussukka innostu poikimaan jotakin :).)

Samaan syssyyn päätin koota kollaaseiksi tämän vuoden valmistuneitakin teelmyksiä, etten ihan luuserilta näyttäisi. - Vaikka vanha kansa sanookin, että laiska töitänsä luettelee...

Joka tapauksessa, vuoden mittaan on tullut virkattua ja neulottua muutakin kuin noita edellisessä postauksessa julkaisemiani KYH-töitä:- Ja onpa yo. kuvassa mukana viimeisessä ruudussa silkkaa huovutustakin.

(Noita turkooseja huiveja on oikeasti valmistunut 2, eli en ole vahingossa toistanut saman työn kuvaa. Sinänsä on kyllä ihme, että viitsin tehdä 2 työtä samalla mallilla :D.)

Ristipistoja on valmistunut tänä vuonna jonkinverran enemmän, kuvasta saattaa puuttuakin jokunen:

Kivaa, kun arpaonnikin potkaisi, ja sain Sirkkikseltä näin herttaisen taulun:Ihan ehjänä tuli perille, taululaseineen kaikkineen.

Kiitos :).

(Pahoittelen, että kuvaajan käsi heijastuu lasin pinnasta.)

Patsku on kaivanut pihaan monen monituista kuoppaa, viilentääkseen oloaan helteillä. Tässä yksi:

Bienoinen biscornu :)

Suuret kiitokset Annelle suloisesta blogiarvontapalkinnosta, olen ihan haltioissani!

Voitin hänen blogiarvonnassaan biscornun, jolla oli maaginen järjestysnro 50! (Ai hurja, 50 biscornua, tajuton määrä!)

Tänään tuli tämä ihanainen posti:Tuo biscornu on kyllä herttainen, jotenkin hurmaavan viktoriaaninen, väreineen, kuvioineen, helmineen kaikkineen - ja niin söpöinen saksikoristeeksi!

Enkä osannut odottaakaan, että sieltä tulee vielä tämmöisiä kylkiäisiäkin. Totta tosiaan, pistelijöillä ei ole koskaan liikaa saksia, kuten viisaasti ja epäilemättä kokemuksen syvällä rintaäänellä totesit. Minäkin olen koonnut tässä viimeaikoina ihan kiitettävän saksikokoelman, mutta kuinka ollakaan, enkelisakset vielä puuttuivat, ja nyt, Annen ansiosta, minulla on nekin! Ja tuommoiset vadelmanpunaiset, ristipistokuvioiset servetithän ovat joka pistelijätytön kyökin välttämätön varuste. Kiitos myös viestistä, joka lensi niinikään enkelinsiivin :).

Kaunis kiitos kertakaikkiaan ihanasta paketista, joka toi lisää aurinkoa tähän kirkkaaseen päivään!

Postitrafiikkia sun muuta

Tämä ryppylä tässä on RistipistoHassutuksessa aloittelmani kompuutterihiiri, jota pistelin eilen ristipistomaratonilla:Itse asiassa pistelin vain vaalikeskustelun ajan, mutta kyllä siinä parissakin tunnissa muutaman piston ehti ommella. Oli sen verran pitkäpiimäinen keskustelu...

Ja sitten Posti-Kustin liikkeistä.

Ensinnäkin kiitos Ristipistoilijoiden Arvonnan voitosta:... arvat lähettäneille pistoilijoille ja arvontaa emoilleelle Tinnalle, joka muisti minua vielä Tilda-kangasextralla!

Violariumistakin tuli tuossa viikolla ihanaa postia:Kertakaikkiaan upeita nuo isot keramiikkanapit! Muuten, olen tässä pari päivää selaillut vanhoja CrossStitcher-lehtiä, ja samaiset napit "osuivat silmiini" myös sieltä.

Ja ihania ovat kyllä nuo mallitkin. Ja paljon kaunista jäi/on tullut kaupan hyllylle...

Viikolla meillä poikkesi myös "Koukussa Kortteihin" -yhteisön kiertävä pitsikuori. Olipas kiva hypistellä isoa pitsikasaa :). Tässä muutamia, mitä laitoin kuoreen (vasemmalla) ja otin kuoresta (oikealla):- Ja ihan totta, ei meidän seinillä oikeasti tosiaan paljoa tyhjää tilaa ole, kuten tuossa jokin aika sitten kerroin. Otin näytiksi pari kuvaa mallia "siivoojan kauhut". Ensiksikin askartelunurkkaukseni takaseinä (etuseinä onkin sitten pelkkää ikkunaa. Toisella sivuseinällä on myös ikkuna, toisella ulko-ovi. Eli askartelunurkkaukseni = meidän kuisti):
Ei ehkä kovin hääppöinen sisääntulonäkymä, mutta nyt, kun kaikilla 4 lapsellamme on oma huone, tämmöinen tila jäi minulle. Olen sentään ominut yläkerran vaatehuoneen melkein kokonaan kangasvarastokseni, ja ylhäällä ovat myös kangaspuut, ompelukone yms., joten kyllä minä osani talosta otan :D.

Ja kyllä niitä taulujakin on, pisteltyjä, omia ja toisten maalaamia, valokuvia, kanavatöitä, matkamuistoja...:
Ja suurimman osan seinäpinta-alasta syövät tietysti kaapit, kirjahyllyt yms. Niitä täytyy tämänkokoisella perheellä olla riittävästi, jotta on edes teoriassa mahdollista laittaa tavarat lattian sijasta komeroon... (Alakuvassa vasemmalla näkyypi muuten pistelylehti- ja -kirjakokoelmani. On kaapissa muutama virkkaus-, nypläys-, askartelu-, neule- ja tilkkuiluteoskin, mutta ne taitavat kohta saada väistyä, kunhan saan toisen samanmoisen kaapin ängettyä johonkin nurkkaan.)

Aurinkoista viikonvaihdetta! (Taidettiin kyllä lupailla sateita?)

Taas tuli voitto :)

Mutta ensin tietysti päivän luukku:
Tämä värssy nostatti jostain syystä vedet silmiin, tiedä sitten, miksi...

Ja sitten se voitto, nimittäin Sukkasadon osallistujien kesken arvottiin mm. Lankatuvan lahjoittama, käsinvärjätty lankavyyhti, jonka minä onnellinen sitten voitin! Värin sain valita itse, ja minä puolestani pistin pikkuneidin asialle, hän valitsi sävyn Wasserspiele - ja kaunista on:
Heti kasvoi ruokahalu syödessä: tuota lankaa täytyy joskus saada lisää!

Taannoin aloittelemani joulupistely on tänään tässä vaiheessa:
On senverran suuritöinen juttu, etten edes yritä jouluksi. Kunhan nyt tässä jouluntienoolla pistelen, kun on kiva tehdä jouluaiheisia juttuja joulun alla :). Mutta tänään pistelymaratonilla taidan jonkun tunnin viettää tämän työn parissa.

Mallin mukana tuli koko tarvikearsenaali, mutta vaihdoin pohjakankaan kimalleaidaan. Jouluna saa kimmeltää - niinhän se tekee pakkaslumikin.

Aida ei muuten kuulu noin ulkoisesti suosikkikankaideni joukkoon, näyttää niin kömpelöltä ja karkealta, mutta kimalteella höystettynä tämäkin on eri juttu ;).

Täytyypä taas tänäänkin muistaa katsella Tonttu Toljanterin toilaukset, heti Pikku Kakkosen jälkeen. Eilinen alku ainakin näytti ihan entisenlaiseltaan, tutusti mukavalta ja sopivasti jännältä.

FST:n joulukalenteri on myös ihana, oikein perinteinen ja tunnelmallinen, ja riittävän pitkät jaksotkin. Sääli vain, kun siitä ei ole käännöstä saatavilla. Suomentelen pikkuneidille matkanvarrella, mutta eihän se ole sama kuin itse lukien... (Että on siitä "pakkoruotsistakin" jotain hyötyä: ymmärtää joulukalenterin. Tai Oikeutta ja rakkautta Fagervigissä, joka on kiva myös kuunnella, vaikka se tekstitetty onkin.)

Moukantuuria!

Ensin tietysti päivän luukku:(Klikkaa kuvaa, ellet muuten näe lukea kunnolla. Halusin ottaa kuvaan mukaan tuon lampaan, joten piti näpsäistä vähän kauempaa...)

Ja sitten sitä todellista moukantuuria :D. Leilahan sai kolmannen lapsenlapsensa tässä taannoin, ja sunnuntaina vietettiin kastejuhlaa. Leila keksi blogiinsa hauskan arvauskilpailun, jossa sai veikkailla prinsessan tulevaa nimeä.

Minä veikkasin kahdesti, ja molemmilla kerroilla ihan mehtään. Vaan satuinpa toisessa kommentissani tarinoimaan mieheni isoäidin nimestä, hän kun oli Signe Serina. Kun pikkuneitimme peri tuon Serina-nimen yhdeksi omistaan, yleensä ihmiset aina olettavat, että se on uusnimi, tyyliin "Silja Serenade". Mutta ei siis ole, vaan on viime vuosisadan alussa ollut mieheni suvussa käytössä.

No, tuossa jorinassani sattui poukkaisemaan esille sana Silja, ja kuinka ollakaan, Leilan suloinen tyttärentytär sai nimen Silja Josefiina. Ja tästä käsittämättömästä sattumasta johtuen minä sitten voitin arvauskisan :D.

Joka tapauksessa siunausta suloisen Siljan elämälle ja koko Siljan perheelle: kaunis nimi kauniille neidolle!

Ja tuolla moukantuurillani sain sitten Leilalta näin ihanan arvuuttelukisapalkinnon:
Siinä on kuulkaa Viivi ja Wagner -tyynyliinat, servettejä jouluksi, niin ruoka- kuin kahvipöytään, itsenäisyyspäivän kynttilöitä kokonainen paketti, vintage-kuvia, tarroja, suklaata, purkkaa... Eikä paketti olisi Leilalta, ellei siinä perhosiakin olisi ollut, tällä kertaa paperien muodossa :).

Tavattoman sydämellinen kiitos, Leila, kylläpä tämä toi iloa ja valoa päivään!

Vielä erikseen korttitaituri Leilan sievä tervehdyskortti, tyttöaiheella, kuinkas muuten:Jaa-a, mitähän minä sitten olisin tehnyt, paitsi henkäillyt arvontavoittoni kimpussa... Aamulla viimeistelin pistelyvaihtojani ja surruuttelin itselleni pari perustyynyä joulusohvalle:Tuon vahvanvärisen paneelikankaan sain Liisalta jo jonkin aikaa sitten. Kotvan asiaa mietittyäni päädyin sohvatyynyjen tekoon. Piristävät tummanruskeaa sohvaa, ja jouluna värikylläisyys on paikallaan!

Kyllä on hauskaa tämä blogimaailma, kun blogiystäviltä saa vaikka mitä kaunista :).

Ja sainhan minä neulottua villasukatkin valmiiksi, Tapulipiiriin taas:Miesten kokoa, 7 veljeksen Tasaraitaa. (Ei huolta: eivät ne sukat noin jäässä ole, että itsekseen pystyssä pysyvät. Kuva on oikeesti otettu toisinpäin, roikkuvista sukista.)

Lohis laskeutui meille

Minua potkaisi onni kesän jämälankabloggailussa, ja voitin arvonnassa Suden tekemän amigurumin. Sain itse valita, minkä eläinaiheen haluan. Itämaisten aiheiden fanina en malttanut olla toivomatta lohikäärmettä - vaikkei se taida ihan eläin ollakaan...
Tänään tämä ihana, Suden virkkaama Lohis lennähti meille:
Tuskin maltan odottaa, että lapset tulevat koulusta ja pääsevät kadehtimaan äidin tuoretta maskottia ;). Sydämelliset kiitokset, Sude, olet amigurumi-mestari!

Voitin Marelon ristipistovaihtoblogin arvonnassa oikein mukavan palkinnon:Taidanpa kokeillakin kehystää jonkin pistelyn tuohon ompelukehykseen, ihan esillelaittoa varten. Minulla kun on entuudestaan samankokoinen kehys, jota käytän vapaaseen kirjontaan. Ristipistohommissa en ole oppinut kehystä käyttämään. Mutta jonkun perinteisentyylisen pikkupistelyn esillelaitossa se voisi olla aika kiva, hmmm.

Nuo pistelylangat ovat vallan herkullisen värisiä, ja kiva on Nasu-kittikin (Ihaakin on vielä pistelemättä, mutta tämä pääsee varmasti joskus sen pariksi), ja tuo iso jääkaappimagneetti sopisi lasinaluseksikin. Mutta pistelykirjanen, siihen iskin heti silmäni, kun näin kuvan voitosta Marelon blogissa: ihastuttavat, pienet itämaiset mallit näkyvät tuossa kannen keskiosassa, kivaa, kuin minulle suunnitellut!

Kiitos paljon, Marelo, ihanasta voitosta :)!

Viime yönä ukkosti hiukan, mutta kunnon myrskyä siitä ei kehittynyt. Nukkuminen on helteillä levotonta, ja jää muutamaan tuntiin yössä.

Kunnon ukonilma oli viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä: Isäntä ja 16-v. poikamme lähtivät purkamaan Tapsan Tahtien ns. "kaljalavaa" klo 3 yöllä. (Kahdestaan sen rakensivat viime viikolla, ja rakentamiseen vierähti reilusti toista päivää aikaa. Purkuhomma täytyy joka kesä hoitaa ennen kuin liikenne ns. Tahtikadulla avataan taas normaaliksi sunnuntaiaamuna.) Juuri, kun miehet olivat lähteneet, alkoi ukkonen jytistä.

Koira oli aivan tohkeissaan silloin, ja samoin jyrinän aikaan viime yönäkin. Mutta silloin, kun isäntä oli poissa, koira tunsi selvästi itsensä vielä turvattomammaksi. Hyvin on koira oppinut, keneltä meillä viime kädessä kaikki apua hakevat, kun joku hätä on :).

- Mutta miesten lavanpurkuhomma sujui kuulemma sateesta ja salamoinnista huolimatta telttakatoksen alla ihan mukavasti. Vaikka olivathan he märkiä kotiin tullessaan. Ja varmasti väsyneitä! (Reilun tunnin nukkumisen jälkeen isäntä tosin lähti taas suntioimaan jumalanpalvelusta, ja näytti kyllä jaksavan...)

Tänään aamukuudelta, kun Hesaria hain, alkoi niin naurattaa tuo meidän lähes luonnontilainen kukkapenkkimme, että nappasin kuvan siitä:

Helteillä ei ole paljon huvittanut ruveta tukemaan liljanvarsia tms. Kunhan olen antanut olla vaan. Tuommoisen puunkarahkan sinne joukkoon tuuppasin pystyyn, josko kukat ymmärtäisivät nojailla siihen.

Ai niin, täytyyhän minun esitellä se ompelukoneen raatokin, josta tuosta taannoin mainitsin, että erittäin ruostuneet jalat pääsivät sisäkäyttöön (ensin kukkapöydäksi, mutta nyt ovat nukkekodin alla), mutta kone jäi "sulostuttamaan" puutarhaa:
- Romuromantiikkaa, nääs ;D. (Oikeesti, eihän sitä olisi voinut hävittääkään, sentään Singer :D.)

Ai niin, ja tytön koiranpurema sormi tuli mieleeni, kun äsken hain linkin postaukseen, jossa oli kuva mm. ompelukoneen jaloista. Juu, on se parantunutkin, kai. Mutta eilen kynnenjuuressa oleva haavanosa alkoi vuotaa verta. Iso kuoppa siihen sormeen varmaan jää joka tapauksessa. Kynsi ei ole vielä lähtenyt, vaikka siitä kyllä näkee, ettei se paljon sormassakaan kiinni ole.

Kyllä tyttö kovasti sormeaan varoo. Ruuanlaittoon on uskaltautunut sentään osallistumaan, vaikka siinä joutuukin käyttämään molempia käsiä, mutta järvessä ei nyt sitten olla käyty, helteistä huolimatta...

Kiitos, Villiviini!

Villiviinillä oli blogissaan arvonta tässä taannoin, ja minua lykästi ja voitin, jee! Tänään isäntä haki voittopaketin postista, ja voi hyvän tähden, mitä ihanuuksia ja kaikkea hauskaa löytyikään avantgardistisesti koristemaalatun paketin sisältä: Nipsun porkkanamuffinssiohjekortin ohella: Herkkuja (jugurttimarjoja ja suklaarahoja - irrotettavalla muumitarralla, eli kaksinkertainen ilo :)), muumikiltsuja, pussillinen nappeja ja niittejä, servettipaketti, jääkaappimagneetti, siirtokuvatatuointeja (kiinalaiset merkit), ihanansinisiä helmiä lajitelma ja pussillinen päälle, ja todellisena sokerina pohjalla Mark Levengoodin ja Unni Lindellin kirja Ystävä sä lapsien anna villoja, josta löytyy tuoreita aforismeja tilanteeseen kuin tilanteeseen, esim.:
"Joosef tuli aika iloiseksi, kun Jumala sanoi että hän on Jeesuksen isä. Sellaista se voi olla, kun on ihan nuori ja melkein kaikki tapahtui vahingossa", Thomas 9 v.,
tai:
"Oscar tappelee paljon. Kerran se löi itseään silmään niin että siltä murtui jalka", Daniel 7 v.
- Aivan loistava kirja, vetoaa kertakaikkiaan minun - ja isännän - huumorintajuun :D!

Kiitos, rakas ystävä <3! Olit todellakin koonnut paketin minua ajatellen. Tämä ilta meneekin ihanuuksiin tarkemmin tutustuessa... :)

Olipas kuulkaas tänään hauska yllätys postilaatikossa! Ihmettelin, kuka minulle Alankomaista kirjeen on lähettänyt, ja kuoresta paljastuikin tämmöinen lähetys: Selityksen näet, kun klikkaat kuvan suuremmaksi: ovat kuulemma julkaisseet Cross Stitcherissä pistelyni kuvan, ja nyt sain siitä julkaisupalkkion! Hupaisaa sinänsä on, ettei minulla ole varmaa muistikuvaa, minkä työn olen lehteä varten kuvannut. Lähetin sen näet jo joskus vuodenvaihteen tienoilla...
Joka tapauksessa sain hienon valikoiman Madeiran silkkilankoja ja söpön, kukanmallisen lankaleikkurin, jonka voi pitää kaulassa killumassa. Ei hassumpaa, tämmöisiä ylläreitä saa kyllä tulla :D.

Postia

Kirsillä oli blogissaan kiva arvauskilpailu, ja minua lykästi, kun hoksasin sitruunan :D. Tänään sain arvausvoittoni, suloisensitruunaisen pistelykitin: Suurkiitokset, Kirsi! Kilpailu oli tosi hauska ja aika vaikeakin.
Kaunista palkintoa tekisi heti mieli ruveta pistelemään, mutta ei auta, kun tässä kuussa on kulutettava noita virkkuu- ja neulelankavarastoja!
Isompaa pistelykuumetta rauhoittamaan - tai nostattamaan?! - tilasin Violariumista ihanaa luettavaa, pari pistelylehteä:

Ja ihan kirjankin:

Upeita ovat nämäkin! Olen ihan innosta soikeana tuon japanilaisaiheisia juttuja sisältävän lehden kanssa.
Ja pitihän sitä pari houkuttelevaa pistelymalliakin ostaa, samalla:
Teenjuojapari on upea, varsinkin, kun taustalle tulee tuo runo.

- Ja tietysti tuo pagodikuva on ihan omaa luokkaansa.

Mutta nyt taas neuleen pariin. Toisesta on saumat vielä auki ja toisesta etukappale tehtynä...

Taas onni potkaisi!

Nämä tulevat aina ihanasti ryppäissä, nämä arvontavoitot :)! Justiinsa taannoin voitin Marelon arvonnan, ja nyt potkaisi onni Ristipistoilijoiden oman blogin arvonnassa:Paljon kaikkea kivaa: kankaita pistelyyn ja viimeistelyyn, lankaa, nuppineuloja, nauhaa, nappeja, pistelymalli, kittejä,... Että voisi vaikka saman tien ruveta pistelemään ensi jouluksi.
Valitettavasti noissa lehtien liitekiteissä ei ole mallia mukana, eli olisikohan jollakulla tietoa, mistä saisin näihin kitteihin mallin:

Olisin tosi kiitollinen, jos joku voisi "näin meidän kesken" auttaa? :)

Muuten kertakaikkiaan ihana voitto, eli kiitos kaikille mukanaolleille ja emännälle erityisesti!

Seuraavaksi onkin sitten minun vuoro järjestää Ristipistoilijoiden yhteisblogin arvonta. Muistuttakaa tuossa kevään korvalla, jos pääsee unhoittumaan!

Onni potkaisi

Voitin Marelon järjestämässä arvonnassa hänen pistelyvaihtoblogissaan. Tänään tuli nopsasti toimitettu arvontavoitto perille, 3 kivaa pistelykittiä ja vähän suuta makeaksi: Kiitokset kauniit, erinomaisen ilahduttava voitto, joka suuresti sydäntä lämmittääpi <3!
(Ja seuraavan vaihdon teemahan on sattuvasti sydän :).)

Onni potkaisi

... ja voitin taannoin Piken blogiarvonnan, hiukka hassun pistellyn lauseen, jonka Pike valmisti pikkutyynyksi. Tänään voitto tuli kotiin, kirjaimellisesti, ja ylitti totaalisesti odotukseni:- Nam, mitä värisävyjä: upeanvärinen kankaanpala pisteltäväksi, kortti sävy sävyyn ja - wow, tämä vetää jo polvet heikoiksi: halloweenaiheinen pyykkinarumalli! (Maailmassa on varmasti paljon kauniita pyykkinaruaiheita, joita en ole ikunansa ennen nähnyt, ja tämä on yksi niistä!!!)

Ja sitten lähikuva varsinaisesta asiasta, eli Piken tekemästä pistelystä:

Kyllä on niin kauniisti kirjoitettu tuo lause, sisältöhän pitää tietty ottaa kevyellä kesämielellä ja huumorilla ;). Kertakaikkiaan hauska tyyny, joka pääsee kiikkumaan makkarimme ikkunankahvaan.

Kaunis ja iso kiitos ja halaus sinulle, Pike!!!

Voitto - ja vaikeuksia

Marelolta sain ihanan blogiarvontapalkinnon: Isot kiitokset ja halaukset, todella kauniita lankoja :)!

Ja sitten niitä vaikeuksia. Tai, kun isäntä aina sanoo, että eihän se niin vakavaa ollut, kun kukaan ei kuollut, niin sanotaan nyt sitten vaikka, jotta "kokkaroita".

Salaisen RistiPistoYstäväni Mian viimeinen posti ei ole tullut perille, vaikka lähetyksestä on 9 päivää. Mahtaako siis käydä niin, että se ei koskaan kotiin tulekaan? Se on surullista, ennen muuta Mian takia. Olin hyvin iloinen niistä kahdesta lähetyksestä, jotka sain. Hän on panostanut tosi paljon itse tekemiseen, ja se on tavattoman ilahduttavaa. Kaikki muukin oli niin kaunista, ja ajatuksella valittua.
En käsitä, miksei Kusti nyt toimita lähetystä perille. Yleensä olen sekä saanut että lähettänyt postia nopeasti, ihan hyvällä menestyksellä...

Toinen kokkara: Tilasin LehtiApajan kautta Cross Stitch Collection - ja Cross Stitcher -lehdet viime tammikuussa. Jälkimmäinen alkoi tulla parin kuukauden päästä tilauksesta (ja maksusta). Ensimmäinen numero tuli viiveellä, mutta nyttemmin tilaus on toiminut ihan luotettavasti.
Sen sijaan Cross Stitch Collection -lehti on vaatinut monta reklamaatiota, ja nyt näyttää siltä, että tilaus alkaa heinäkuulla. Vaikka se on siis maksettu tammikuussa!

No, nyt on tilattu sitten muuta kirjallisuutta, kesän kunniaksi, ja toivottavasti ilman kokkaroita. BookPlussassa oli poistoale, ja sieltä on tulossa neulontaa, virkkausta, lasityötä, tilkkutyötä - niin, ja pianolla pimputettavaa: Kirkan ja Olavi Virran klassikkoja :D.

Purppurataivaasta tuli tuo arvontavoittotaulu ja pieni kylkiäinen, kehyssetti askarteluun: Tämä täytynee sijoittaa meidän makuuhuoneeseen, aiheesta päätellen...

Onnen potkaisu

Eilen jäikin julkisesti hehkuttamatta, että voitin StampARTicista tekstileimasinsetin, eli mikäs sen mukavampaa, hehkutetaan nyt! - Niinkuin mukavaa on tietysti sekin, että räikeänvärinen haastekorttini julkaistiin myös ko. blogin sivuilla. Korttiystäväni Rhynah osoitti ihanaa huolenpitoa ja todellista ystävyyttä tulemalla kertomaan voitosta, kiitos.

Iltapäivällä myös Mervi kävi huikkaamassa samaa, sillä hän oli voittanut samanlaisen setin. Että kyllä meidän nyt kelpaa. :)

Nyt siis jään kieli pitkällä odottelemaan uusia tekstejä. Niillehän aina käyttöä löytyy.

Jotain tekstejä tuli tosin jo tilattua Crafticastakin, mutta ne ovat toinen juttu ne, eivätkä onneksi samoja. Laitan kuvaa, kunhan paketti kotiutuu.

Sateisia ATC-päiviä

Voitin sofiannan blogiarvonnan: Oikein sööttejä kuvia ja tarroja, kiitos :)

Koiran kanssa ei oikein ilkiä lenkille, kun ulkona sataa ja maa on jo ihan sula. Koira olisi sen jälkeen niin kurakarva, ettei voisi sisälle päästää. Täytyy katsoa sitten illalla pimeällä. Siinähän on se hyvä puoli, että täällä maalla ei öisin näe, missä kulkee, kun ei ole noita katuvaloja. Siis kuraisempikin keli menettelee, kun on tarpeeksi pimeää...

Sadepäivän ratoksi olen väsäillyt ATC-kortteja. Tänään kohdalleni saapui anne-s.:n liikkeellelaittama kiertävä ATC-materiaalikuori. Olikin oikein ihanaa tavaraa! Askartelin jo innolla omani, mutta julkaisen vasta, kunhan ovat menneet perille vastaanottajalleen. Huomenna materiaalikuorikin lähtee seuraavaan osoitteeseen.

Uusi Vuosi -aiheiseen vaihtoon olen koittanut mietiskellä ATC:ita. Ei ollutkaan taas ollenkaan niin helppoa, kuin olin ennakoinut. Tämmöisiä olisi tässä vaiheessa.
"Uusi Vuosi avannossa":
"Kiss":

"Vuosi vaihtuu":

("Born to explore" -teksti oikeassa yläkulmassa näkyy valokuvassa aika huonosti.)
"Tähtisadetta":

Muiden esimerkin innoittamana olen alkanut lakata ATC-kortteja, jotta pienet osaset pysyisivät paremmin paikoillaan. Sepä näyttää hankaloittavan tuota valokuvaamista. Vaikka kyseessä onkin mattalakka, salamavalossa se ottaa ikävän kiillon.

Täällä on tosiaankin pimeä päivä! Keskipäivän aikoihin yritin valokuvata "vintage-lastensukset" (heh!), jotka isäntä toi kierrätyksestä:

Ovat niin hellyyttävän näköiset tuossa seinänvierustalla. Mutta näemmä ei tahdo edes ulkona nyt valo riittää! No, pitää ottaa uusi kuva sitten, kun taas kirkastuu. (Loppuviikostahan semmoistakin ihmettä luvattiin tapahtuvaksi.)