Keväänvihreää

Yleensä esittelen helmeilyni tuolla toisen blogin puolella, mutta tuon nyt korvikseni tänne. Eilen alkoi kovasti tehdä mieli vihreitä korviksia. Minusta juuri mikään ei ole kauniimpaa kuin vihreä lasi. Sen huomaa esim. pullokokoelmasta meidän ikkunoiden välissä... No, joka tapauksessa askartelin kevään kunniaksi vihreät enkelikorvikset.

Isäntä toi sitten illalla minulle kauppareissultaan lahjan, Cittari-leimoilla ostetun Mariskoolin, ja katsopas, minkä värisen:Ihan on skooli korvisten kanssa sävy-sävyyn. Sattumaako? Ei toki, vaan hyvän, liki 30 v. kestäneen koulutuksen tulos ;D.

Eräs elämäntilanne vaatii nyt pistelemään pienen välityön:- Piti aloittaa, kun täytyisi saada joskus valmiiksikin...

Ja posteljooni kantoi vaihteeksi luettavaa kotiin:Sitähän minä sanon niille puhelinmyyjillekin, jotka jatkuvasti tyrkyttävät ties mitä lehtitilausta, että heti, kun alatte myydä ristipistolehtiä, voidaan palata asiaan :D.

Patsku nautti eilen auringon lämmöstä:Tänään alkaakin olla jo vappumaisen viileää, että ei kun puuta pesään taas.

- Niin, että: Klara vappen! (Siihen kuuluu kuulemma vastata: "Bara vatten!" Heh.)

(Ja juu, rinssi-/rinsessahäät kattelin suorana, koko lähetyksen. Ihan olen tasavallan kannalla, mutta kyä maar se vaan taas niin viihdyttävää oli kattella :).)

Ihan jo joululta alkaa tuntua

Tänään onkin luvassa monta kuvaa! (Klikkaile kuvia, saat isommiksi!)
Aamulla poikkesin labrakokeissa, ja bongasin terveyskeskuksen seimiasetelman:
(Puupallopäänukkeja ja kiedottuja villalampaita. Katso nyt tuota yhtä tuossa etualalla :))

Labran jälkeen kävimme isännän kanssa vammaispalveluasioilla. Sitten bongaamaan Kerholan (kaupungin kultturi- ja juhlatalo) seimi:
(Paneelikuva, tähtikangas ja olkipaali. Tykkäsin paali-ideasta.)
Mukavaa, kun kaupunkikin on mukana tässä seimibongauksessa.

Piipahdimme isännän kanssa Taidetalolla juttelemassa paikallislehden toimittajan kanssa. Saapa nähdä, mimmoista juttua pukkaa...

Pakettejakin sain tänään availla ihan kuin jouluna.
Timantti oli laittanut taas tosi mieleistä decomatskuvaihto-5-postia:
30 tilpehööriä oli lähetyksen aiheena, ja kyllä tulikin mukavaa pientä näperreltävää. Metalliset koristeet ja postimerkit olivat tosi-tosimieleisiä. Ja nuo ilmansuuntaleimasimet! Enpä olisi osannut semmoisia odottaakaan! Ja ihania musta-valkoisia nauhoja. Juuri minun makuuni :)

Minä laitoin Timantille nämä:

Yritin pastelliväristä etsiä, kun Timantti kertoi sen mieluisaksi. Silläpä tulikin niin kesäisen näköinen tuosta lähetyksestä, yhdestä joulunauhasta huolimatta.

anne-s.:n tuplavaihdossa laitoin 2-osan tehtäväksi tällaiset kuvat:
Etukäteen pelkäsin, mahdanko saada porttarin koko vaihtoon, kun kehtaan pistää Aatun kuvan mukaan. Kiusaus oli kuitenkin ylivoimainen. ATC-kortit kun ovat usein semmoisia - herttaisia, ja kiinnosti nähdä, millaisen Aatusta voisi aikaan saada. Anne tekikin itse minulle nämä vaihtokortit, ja ovat kyllä ainutlaatuisen komeat, "Just wondering..." ja "Christmas Dream":

Juuri Chaplinin Diktaattorin lasten kanssa tapittaneelle tämä kolahti justiinsa!

Ja jouluaiheinen kortti on suloinen vanhanajan joulun kortti. Sellaisen tunnelman, jota odottaa joka joulu. Eikä pukki ole yhtään pelottava :) Kiitos,Anne!

Ja sittenhän minua ilahduttavat edelleen nämä joulukalenterit! noora ja orvokki45 olivat tehneet tällaiset luukut:

Noora totesi saatekirjeessään, että onneksi hänellä ei ole vielä lapsia, kun kauhistuttaa tuo pikkupakettien näprääminen :) Siinä olit oikeassa, että lapset eivät ensimmäisinä vuosina ole niin turhan tarkkoja paketoimistyylistä. Meillä esikoinen on 16, eikä ole valittanut vieläkään.

Orvokin paketti aukeni tämmöisenä:

Saatekirjeessä luki, että punaiset nauhat pitää avata. Sitten paljastuikin tämmöistä:

Ja lopulta:

- Upeita papereita, kiiltokuvia, 3D-kuvia, tarroja, leimakuvia (lempparini tuo omppuja järsivä pupu. Vieläköhän sitä myydään jossakin?), heijastin! Ja sokerina pohjalla 3D-magneetti:

Hyvä tavaton! Tämmöisiin paketointisuorituksiin ei moni pysty! Kaikki oli niin kaunista, alusta loppuun. Nyt hävettää omat luukuntekeleet... Vaikka ei sen puoliin, ei nyt viitsi pilata häpeällä tätä iloa, eli valtavan ison kiitoksen ansaitsee Orvokki joulumielestään, kun on uhrannut noin paljon aikaa ja viitseliäisyyttä. "Kiitos sydämen koko pohjallisesta!" - Kuten sanoo Nalle Puhin Tiikeri.
Nooran tekemästä luukusta paljastui vietävän hienoja, isoja enkelinsiipiä:

Nämä metallijutut ovat todella mieleeni, kiitos! Täytyypä alkaa heti miettiä siiville käyttökohdetta :)

Eihän tässä ehdi pakettien avaamiselta juuri omia käsitöitä tehdäkään! Ei vaan. Kyllä on tekeillä. Kummitytöille villasukkia ja lapasia nyt ainakin, ja sitten muutamia salaisuuksia, jotka ovat kehitteillä joulukorttien kylkiäisiksi. Ja pikkuneidille lupasin Tilda-nuken joululahjaksi. Eilen sitä aloittelin, ja ompelin ensimmäisiä saumoja. Isäntä osti illalla täytteet. Ehkä huomenna ehtisin jo koota osia.

Joulu joutuu, joulu joutuu... Täytyypä palata tuohon Orvokin tekemän luukun joulurunoon aina, jos alkaa joulustressi vaivata. Ei vaan, ei se vaivaa. Minä nautin siitä!

Tämmöiset ufon näköiset enkelit tein pakettikoristeiksi:

Ja vielä palaan "kevyesti" noihin teologisiin kysymyksiin:

Eilisissä kommenteissa herätelty evoluutio vrs. luomiskertomus -kysymys kaipaa selvästikin minulta yleisempääkin kommentointia. Eli kyllä minä olen ihan "moderni" ihminen, ja ymmärrän tieteen saavutukset. Evoluutio on ihan järkeenkäypää ja paras teoria lajien synnystä, mitä tähän asti on osattu laatia. Raamatun luomiskertomus ei olekaan mikään biologian oppikirja. Sehän on kirjoitettukin monta tuhatta vuotta sitten, eli eihän senaikaisilla ihmisillä voinut olla tietoa meidän nykyisestä luonnontiedostamme.

Minun mielestäni luomiskertomus on eräänlainen uskontunnustus sekin. Se kertoo, että juutalaiset uskoivat maailman synnyn ja kehittymisen olevan Jumalan käsissä. Ei siis esimerkiksi sattuman sanelemaa, niinkuin joku nyt voi ajatella. Raamatun syntyaikoihin tuskin sattuma-ajatus kävi kenenkään mielessä. Juutalais(-kristillis)en Jumalan vaihtoehtona nähtiin Baal, Astarte tai jokin muu jumaluus. Ateismia tai agnostismia (vai miten se taipuu?) ei siis ollut käsittääkseni silloin keksittykään.

Sitäpaitsi evoluutioteorialla on varsin paljon yhtymäkohtia luomiskertomukseen tapahtumajärjestyksen suhteen (pimeys-valo-vesi-maa- ensin matelijat, viimeisenä ihminen jne.) Eli jotain kyllä Vanhan testamentin kirjoittajatkin ilmeisesti maailman ja lajien synnystä tiesivät, vaikka tietysti olivat oman aikansa lapsia hekin, ilman kaukoputkea, mikroskooppia ja muita hienouksia. Tai tietoa fossiileiden muodostumisesta, sedimenttikerrostumista ja muusta.

Ja lisättäköön vielä, että tuskin juuri kukaan aikuinen kristitty hahmottaa Jumalaa parrakkaaksi ukoksi pilven reunalla, jollaiseksi ehkä joku klassinen kirkkotaide on sortunut Jumalan kuvaamaan. (Ihmisen luominen -taulussa vaikka. Vaikka se onkin lempitaulujani. Jumalan ja ihmisen käden kohtaaminen on niin kaunis kuva.) Meidän puheemme Jumalasta on likiarvoja vain, ja ainoat käsitteet, joita tunnemme, ovat liian konkreettisia. Meillä kun ei ole sanoja kuin näille havaitsemillemme ulottuvuuksille, mutta kaipa se on aika laajasti tunnustettua, että aistimme eivät yllä havaitsemaan kaikkea olemassaolevaa.

Jehna, taas mentiin syville vesille :)

Vaikka mitä!

(Kevyt huokaus!) Bloggerin asetukset ovat jotenkin poskellaan, kun postauksen alkuteksti tuppaa jäämään esille tulematta. No, emme anna sen pilata päiväämme, vaan yritämme yhä uudestaan ja uudestaan...
Tänään onkin muuten ollut taas hauska päivä! Joulukalenteriluukkujen tekemisessä riittää näprättävää. Ja sitten posti toi taas ihanan decomateriaalilähetyksen vasilta:
Teemana oli lähettää 30 kpl kiiltokuvia ja tarroja. - Tykkäsin/tykkään lähetyksestä oikein kovasti! Näille on taatusti käyttöä.
Omani lähti taas sofialle:
Hauska yhteensattuma, että sekä saadussa että lähetetyssä kuoressa on lauleskeleva kissa!
Nyt kävin sitten virallisesti noutamassa neuleolympialaisten kultamitalin:

On se maar komia! Enpä minä ole isommin mitaleja eläissäni saanutkaan, kun koulun hiihto- ja juoksukilpailuissa olin aina 2. tai 3. - Siis häntäpäästä lukien... Koskaan en muuten ollut viimeinen, ja siitä olenkin sitten ollut rinta kaarella - kun en muusta voinut.
Koko olympialaissuoritukseni vaiheet näet linkistä suomineuloo2008, ja tässä tämä mittatilaustunika nyt itse mallin päällä:
Eilen jo aloittelinkin niitä "välipalasukkia", mutta, kiitos SAYni, innostuin nyt tuohon helmeilyynkin, pitkästä aikaa, joten sukan kutominen jäi vähemmälle. Isäntä kävi korutaivaassa (!) noutamassa minulle tilauksen. Yllätys, yllätys, SAYni poisti minulta ennakkoluulot, jotka liittyivät koruvaijerin käyttöön, joten sitä piti saada lisää. Eilen syntyivät nämä:
Näyttää syksy pistävän minulle oranssin vaihteen päälle. Katso vaikka seuraavaakin:

Pistelijöiden syysvaihto pääsi tänään omalta osaltani perille Katri R.:lle. Laitan tähän vain kuvat, muut löpinät voit käydä lukaisemassa syysvaihto-linkistä:

Posteljooni kantoi kotiin tämän ihanan tilauksen:

Kirjanen sisältää numerot 0-9, ja jokaiseen oman lapsihahmonsa. Enpä tiedä, koska näitä pistellään, mutta nättejä kuvia ovat kumminkin.
Lankapirtin Matleena ei vielä ole tainnut saada arpavoittoaan, kun ei ole ainakaan kuulunut mitään, joten en julkaise sitä vielä.
Teen joulukalenteri -linkkiin listan myös niistä bloggaajista, joille teen paketin, joten jos kuulut heihin, käypä tarkistamassa, että olet listassa mukana!

Eiköhän Sarin paketti ole jo hänen postiluukustaan/laatikkoonsa kolahtanut. Muistin virkistämiseksi, näin valtavasti sain kaunista tavaraa (ks. tarkemminVaihdoissa saatua ja annettua:) :- Ja nämä lähetin:Pientä yllätystä vintage-hengessä mietin tovin. Hankalaa, kun ei oikein tunne vastaanottajaa, mutta nämä sitten tein mukaan:

Mandala

Glada Vappen! Oikein oli rauhallinen vapunaatto meillä: tässä vaan kotinurkissa pyörittiin, saunottiin ja syötiin (osto)munkkeja. Koulussa sentään lapsilla oli vappubileitä. Poika oli tämmöisen naamarin värkännyt:
Kasvomaalaustakin oli ollut, niin että kasvojen alaosassa oli kotiin tullessa turkoosit viikset...

Isäntä on tuolla kirkonmäellä lippua nostamassa: siitä huomaa, että pyhä on!

Sain suureksi ilokseni tuon helmimandalan valmiiksi:

Tein nyt oikein tukevan, kuparilangalla. Oli se aika hankalaa, kun helmet ovat lähellä toisiaan ja reiät pieniä. Mutta lopputulos on ok, vaikka väri on kyllä aika voimakas. - Materiaali oli taas ostettu ennen mallin valintaa, kuten minulle yleensä käy.

Malli on joka tapauksessa täältä: http://www.beadstudio.com/info.php?a=31

Varmaan täytyy laittaa jotain uutta helmistä alulle, kun ei nyt ole sitten yhtään helmityötä kesken...

Laitan tuonne "näyttelysivuille" pari keramiikkakippoa, joihin olen aika tyytyväinen. Tunnustettava kyllä on, että keramiikkatyö ei ole ihan minun alaani. (Ks. kuvataide, maalaus, keramiikka)

Hernehelmiä ja syanidia

Tosi ihanaa lukea, että joku käy seuraamassa sivujani jo ihan vakituiseen! Sepä sai minut iloiseksi!
Innostuin nyt vähän liikaakin noista liikkuvista hymiöistä - tekee mieli laittaa niitä joka paikkaan.
No, ehkä alkuinnostus menee kohta ohi, ja päästään hillitympään ulkoasuun...
Ostin perjantaina "Sinä osaat"- ja "Ihana"-lehtien kevätnumerot. Harkitsin kyllä ostosta tarkkaan: ainahan sitä tekee mieli uusia käsityö- ja askartelulehtiä, vaikka entisiä on nurkat väärällään ja kirjastoautostakin saa aika monenlaista, kun tilaa etukäteen. Jälkimmäisellä lehdellä on niin karmistuttava nimikin, että sekin pisti miettimään.
Saldo ostoksista oli kumminkin positiivinen. Korttienteosta oli juttua. Se on alkanut kiinnostaa, kun on katsellut näitä netin hienoja esimerkkejä! (Ja äitienpäiväkin jo nurkan takana häämöttää.) Helmityöohjeet olivat kyllä aika simppeleitä.
Paitsi tämä:

Tai siis, yksinkertainenhan on tämäkin, mutta loistava idea! Olihan siellä muitakin neulottuja vihanneksia, porkkanoita ja sipuli, mutta nuo herneet/helmet ovat niin kiva ajatus, että taidanpa vielä tehdä tämmöisen rintakorun. Pidin muuten myös viimeisen Suuri käsityö -lehden korvakorumallista, marjatertuista. Olisi aika raflaava lisä pukeutumiseen: herneenpalkorintakoru ja marjaterttukorvikset!
Tämä päivä meneekin sitten työntekoon: päivällä on rippikoulua Tampereella, ja lukujärjestystä täytyy viimeistellä.
Eilen pläräsin vanhoja kuvia, ja jäi mietityttämään tuo syanotypialiina. (Tekniikasta vähän tarkemmin ks. muu tekstiilityö

Linkki toimii välillä, välillä ei toimi. Jos ei, menepä "taidenäyttelylinkin" kautta, ks. sivun oik. yläkulma!)

Sitä tekniikkaa täytyisi kyllä kokeilla taas joskus. Myrkkyjen käsitteleminen lapsi- ja koirakodissa on vain aika hankalaa. Siksi värjäys ja lasityö ovat jääneet sivummalle kotioloissa.

Etnomeininkiä, mm.

Inventaario jatkuu; inventoitavaa riittää tällekin päivälle. Nyt ovat vuorossa "helmeilyvälineet":

Ja tietysti tälläkin saralla täytyy jotain olla tekeillä:

Sinivalkoinen käsilaukkukin silti edistyy, hissuksiin:
Vielä puuttuu vuoraus, kovikkeet, sangat, kännykkätasku, vetoketjunvedin... Tuuppasin laukun sisälle kumminkin tavaraa, kun muksut tuumivat, että laukku on niin pieni, ettei sinne mitään mahdu. Mahtui ainakin kännykkä, rahapussi ja pastilliaski!

Ja mikäs tässä tulee? (...rummunpäristystä:) Ensin vähän raotetaan salaperäisyyden verhoa:

Ja sitten varsinainen kuva:
Viikko sitten aloitettu etnohamehan se. (Itse asiassa hame oli paremman näköinen vähän "utuisena".) Vähän taidan vielä lisätä yksityiskohtia; tästähän piti tulla alunperin poncho, joten toisella sivulla on sauma. Jos olisin tiennyt alusta pitäen tekeväni hametta, olisin tietysti neulonut suljettua neuletta. Kirjoneulekin olisi ollut sillä tavoin simppelimpi tehdä... Mutta nyt mietin, että voisin käyttää saumaa hyväksi, ja tehdä siitä ehkä nappilistan. Saa nähdä.

Tee tässä nyt sitten kevätsiivousta, kun et malta luopua mistään...
Etsin 25-senttistä vetoketjua tuohon käsilaukkuideaani, mutta ei löydy vetoketjulaatikkoa työhuoneesta, ei varastosta, ei ylä- eikä alakerran lipastonlaatikoista, voi veljet! Täytynee ostaa huomenna ihka uusi...
Minkäs sille tekee, kun rakas puolisoni ynnä anoppi ovat kantaneet oheisenkaltaisia nyssyköitä ilokseni, kirpputoreilta, varastontyhjennyksistä ja muualta.
Esimerkkikuvassa on ohuenohutta puuvilla/pellavalankaa sotkuisessa vyyhdissä. Lanka on vielä joustavaa, joten se on erityisen työlästä selvitellä.
Puolisoni juuri taannoin kyseli, huolisinko matonkudetta, kun jostain on jäänyt runsaasti. En osaa sanoa ei, vaan otan kädet ojossa banaanilaatikkojen ja jätesäkkien sisällöt vastaan, vaikka varastossa on jo n. 5 banaanilaatikollista kuteita... Hamsterin vikaa. Onneksi en ole siivousneurootikko.
Vaan mukavata on, että etsimättä löytyi näin herkullinen valikoima puuhelmiä. Poikani teki minulle viime kesänä 2 tuollaista pitkää kaulaketjua, ja nyt ne pääsevät aktiivisempaan käyttöön käsilaukun sankoina. Näyttäämä keossa olevan vanhan, särkyneen helmitaulun muovihelmiäkin.

Helmikoruja

Helmikorujen tekemisessä olen ihan noviisi (niinkuin valokuvauksessakin), mutta kun tuli lunta maahan taas, iski halu napata muutama kuva helmistä hangella. Aamuhämärä vain tuntui vielä vähän vaivaavan... Nuo siniset helmet ovat ihan halppishelmiä, Vapaa-Valinnasta. "Tyttömäisiä", huomautti isäntä. Perhos- ja sydänkorvakorut ovatkin sitten HelmiQ:n arvokkaampia lamppu- yms. helmiä.

Erilaisten helmipunostyylien kokeileminen olisi tosi kivaa, jos aika vain riittäisi. Luoja vaan yksin tietää, mihin ne kaikki korut varastoitaisiin. No, osa lahjoiksi, ehkä.