Ja vihdoin sitten pääasiaan, eli olen minä jotain täällä näprännytkin, muun muassa tätä: Eli tässä nyt sitten on eka fufoni valmiina. Raakaversio tästä on täällä.
Päätin olla realisti. Vaikka pistelymalli oli ihana, en ikimaailmassa saisi tehtyä koko työtä noin onnettoman tiheälle kankaalle, jonka värikin näyttää nykyisen makuni mukaan turhan räikeältä. Niinpä leikkasin keskuskuvion tähän vihkoon, jonka sain viime syksynä SRPYltäni, Minnalta.

Valitettavasti en voinut istuttaa kuvaa ihan keskelle, sillä teepannusta katsoen vasemmassa yläkulmassa oli jo pistelty postimerkkikuva, jonka halusin säästää muuhun käyttöön (ehkä ATC-korttiin). Niinpä pistelyn taustakangas jäi ylhäältä aika kaposeksi.
Mutta että tämmönen. Reunoja koristelin leimoilla, musteella ja kukilla.
Askarreltu takakansi näkyy täällä.

Hah-haa, melkein ensimmäinen kahdesta fufoilukuusta kulunut, ja eilen vasta tartuin ensimmäiseen ufooni!
Tätä puoliryijyä päädyin yrittämään: Onhan tuo ryijynukittaminen välistä ihan mukavaa, mutta epäilenpä, mahtaako pitkäjänteisyys tälläkään kertaa riittää... No, eletään toivossa!
Lisäksi sattui laatikoita penkoessa ns. "osumaan silmään" totaalisesti unhoittumaan päässyt ufo:

Suuren Käsityölehden mallilla tiiviille puuvillakankaalle aloittamani pistely. Varsin epäilevästi suhtaudun tämänkin toteutumiseen, vaikka malli on kyllä todella mieleinen, ja alku ihan kivan näköinen. Kangas vain on niin tolkuttoman tiheää, että vaatii melkoista viitseliäisyyttä laskeskella noita lankoja.

F-ufot esiin :)

Hip-hei, fufoilu alkaa taas, vapun kunniaksi :D!Tällä kertaa mukaan saa laskea myös keskeneräisiksi jääneet kirjontatyöt, ryijyt, nypläykset jne.
Heti tulee mieleen, että ainakin Merlin-pistely: jäi ikävästi kesken muiden koitosten tieltä. (Muistaakseni se on kyllä hiukan pitemmällä jo, kuin mitä tämä kuva näyttää, mutta katsotaan sitten myöhemmin...)
Monia vuosia tekeillä ollut puoliryijy on myös kesken: ja nypläyksistäkin yksi joutsen, jonka tosin epäilen päätyvän purettavien/tuhottavien listalle, koskapa en loppujen lopuksi tykännyt mallista.
Nämä kolme kun saisi selätettyä, olisin melko tyytyväinen jo.
Saas nähdä, mitä tänä vuonna ehtii saada aikaiseksi. Tämä on semmoinen hurskaiden toiveiden ja hyvien päätösten projekti, tämä :D.

Mekkoja - ja pistoja ristiin ja peräkanaa

"Silmä kourassa", sanotaan meilläpäin, kun ollaan väsyneen oloisia ja näköisiä (tai sitten, että on kuin "kuraan kuollut kuttu" - huom. kuttuhan on siis vuohi). Nyt vissiin ollaan sitten vähän silmä kourassa, kun eilenehtoo venyi länkkäriä vahdatessa tarpeettoman pitkäksi.
Mutta asiaan: Tässä tämän Matti-Myöhäisen fufo-tunika nyt sitten roikuskelee palotikkailla, ei-niin-näyttävässä asennossa vaateripustimessa, mutta minkäs teet, kun ei ole sovitusnukkea käytössä, ja pikkuneiti, perheen valokuvaaja, nukkuu vielä eilisillan länkkärivalvomisia pois:

Tunikasta taas näkyy tuo minun värienkäyttö. Käsitöissä tekee aina mieli leikkiä väreillä, ja jossakin määrin se on ainakin vaatteiden kohdalla ongelma. Perheen naisväki tykkääpi mustasta, ja miesväki ei oikein neuleissa viihdy. Omista vaatteistani moni onkin päätynyt, jonkin aikaa kaapissa käyttämättömänä lojuttuaan, mustaan väripesuun. Vaan tämän tunikan kanssa ei auta niin tehdä, koskapa langat ovat kirjavaa laatuakin, eli värjäyksen onnistumisesta ei olisi mitään takeita.
Kirjanmerkki syntyi taas länkkäriä katsellessa:

- Kisu makailee kuvassa huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa kuin valmistumisolosuhteet olisivat antaneet olettaa. Oli se Hyvät, pahat ja rumat vaan taas niin vaikuttava - ties kuinka monetta kertaa katseltunakin...


Mahtaakohan tuo länkkärirakkauteni juontaa juurensa jo sikiöasteelta. Äiti ja isä kun kävivät kuulemma yhteiselonsa alkutaipaleella usein länkkäreitä katsomassa. Vammalassa ei ole kuin yksi leffateatteri, ja siihen aikaan, -60-luvulla, siellä kuulemma pyöri pääasiassa länkkäreitä. Ehkäpä minä sinne kohtuun jo aistin nuo Villin Lännen tunnelmat... No, parempi se on kuin oman teini-ikäni elokuvatarjonta, joka oli James Bondia ja vastaavaa (en kyllä käynyt katsomassa).


Opiskeluaikana tulikin käytyä elokuvateattereissa tiheään tahtiin. Helsingin runsas tarjonta kai huumasi. Ja se, että noin 30 asukkaan "ylioppilaskodissamme" oli vain yksi tv, ja sieltä katsottiin jääkiekkoa yms. Käytiin kaverin kanssa katsomassa ainakin kaikki silloin tarjolla olleet Kaurismäet, jota asuntolamme "Rambo" jaksoi ihmetellä...


No, eilinen länkkäri oli sen verran pitkä, että johan Pistelijän kirjakin sai vähän sivunalkua:

Kirjontakirjat ja -lehdet ovat väärällään aakkosmalleja, mutta nuo "kattiaakkoset" ovat kyllä hauskimmat näkemäni! Ja niin yksinkertaiset tehdä vielä.
Sekä aakkosmalli että kirjanmerkin unelias kisu ovat Claire Cromptonin kirjasta Picture Your Pet in Cross Stitch. Aivan loistava kirja! Tekisi mieli toteuttaa vaikka kaikki mallit - mutta niitä on sentään yli 400...
Sitten yleisön pyynnöstä (ja yleisöllä tarkoitan tässä tapauksessa meidän 9-vuotiasta nuortamiestä) laitan kuvan jo pari vuotta sitten ompelemastani ja paljon käyttämästäni & jo käytössä kuluneesta kesämekosta:

Jostain syystä tuo meidän pieni "tosimies" tykkää erityisesti, kun käytän mekkoja. Muistaa aina kehua, että "äiti, sinulla on hieno mekko". Aika imartelevaa, kun isommilta miehiltä ei niin hevillä kehuja heru. Tämä kyseinen mekko, jostain Suuren Käsityölehden mallista mukailtu, on kyllä minunkin mieleeni: väljä ja vilpoinen. Kuosikin on kiva, kun ei ole turhan aran värinen, ja taivaansiniset ruusut tuovat siihen kumminkin keveyttä. Viskoosikangas alkaa vain jo kohta hivua puhki, sen verran suosittu mekko on ollut.
Joskus joku mies totesi radion katuhaastattelussa, että häntä harmittaa, kun naiset eivät enää pukeudu kesällä mekkoihin. No, nythän mekot ovat taas kovasti muotia, ja täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän miehen kannan. Juuri taannoin kesäteatterissa itsekin havahduin siihen, että kyllä vähän uhkeammankin naisihmisen muoto kovasti kohenee nätissä kesämekossa.
Asia sinänsä on sitten tuo miesten kesäpukeutuminen. En tiedä, pitävätkö havaintoni paikkansa, minä kun en juuri missään maailmalla liiku, mutta lähitienoota katsellen vaikuttaisi siltä, että olisivatkohan "kesämiehetkin" jo oppineet käyttämään paitaa, ja deodoranttiakin? - Ainakin noin suurena joukkona...
Eilen oli puhetta suvaitsevaisuudesta. Tässäpä siitä on sujuva jatkaa tuon äskeisen kommentin päälle... Suvaitsemattomuus "oudosti" käyttäytyviä ihmisiä kohtaan, olivat he sitten vieraasta kulttuurista kotoisin tai syntymästään jotenkin "erilaisia", johtuu käsittääkseni valtaosin tietämättömyydestä. Tietämättömyys puolestaan johtuu varmasti usein haluttomuudesta ottaa selvää, ja se puolestaan ehkäpä pelosta? - Mitä nyt kukakin pelkää. Julkisuudessahan on kovasti vakuuteltu, ettei esim. hiv-positiivista ihmistä tarvitse pelätä, mutta kuulemma joku on pelännyt jopa autismin tarttuvan...
Poika sai leirillä ihan hyvän, tiivistetyn infopaketin tämän lappusen muodossa:

Joskus TSAU:ssa (Tampereen Seudun Asperger- ja Autismiyhdistys, vai kuinka se nimi nyt kokonaisuudessaan olikaan) juttelimmekin siitä, että täytyisi painaa autisteille käyntikortteja, joita voisi jakaa kaupungilla. Usein kun "neuvottelutilanteet" autistilapsen kanssa ovat varsin outoa (?) katseltavaa, ja nuoren käytös poikkeaa muiden samanikäisten käytöksestä, vaikka ulkonäössä ei heti mitään poikkeavaa huomaisikaan. Niinpä me autistien vanhemmat saamme usein kuulla ohikulkijoilta kasvatusneuvoja tai kommentteja kasvatuksen puutteesta. Onneksi niille oppii hiukan kovettamaan sielunsa, ettei heti vedä hernettä nenään. Ja onneksi akuutit tilanteet ovat sen verran huomiota ja voimia vaativia, ettei siinä ehdi miettiä häijyä takaisinsanomista näsäviisaille tai kauhisteleville sivullisille... Sitäpaitsi täytyy sekin sanoa, että suurena joukkona ihmiset ovat oikein empaattisia ja herttaisia!

Hyvä olisi olla yleisessä tiedossa, että esim. kadulla housunsa laskeva nuorimies ei aina ole humalainen tai itsensäpaljastaja, vaan saattaapi olla autisti, jolla on vessahätä, muttei kieltä kysyä, missä on lähin wc. Tai uimarannalla peitoltasi cipsipussin napannut lapsi tai kahvilassa viinerisi pöydältä siepannut aikuinen ei välttämättä ole varas, vaan autisti, jonka kanssa tekisi herkkua mieli, ja joka ei millään, aivojensa toimintapuutteista johtuen, tahdo oppia, mitä omaisuus tarkoittaa.

Fufoilublogi on päässyt Loppusaldoon asti. Paljon tuli purettua, vähän valmista, mutta hyvä niinkin.
Tänään kävimme isännän ja kahden nuorimmaisen kanssa vierailevina tähtinä naapurikylän kesäpyhäkoulussa. Se pidettiinkin kotipyhäkouluna, eli siten se erosi meidän kirkossa pidettävästä, että olimme ihan perheessä.
Väkeä oli ihan mukavasti: lapsia 12, aikuisia 8. Lapsissa oli tosi pieniäkin mukana, ihan muutaman kuukauden ikäisiäkin, joten meno oli sen mukaista. Isäntä esitti pikkupoikamme kanssa Daavid ja Goljat -pravuurinsa. Joku pikkutyttö vähän pelkäsi tuommoista setää, joka oli pukeutunut lasten muovirintapanssariin ja jääkiekkokypärään...
Askartelunkin halusin siellä vetää. Tulostin kotona VictorianGraphics -sivuilta enkelikuvia ja kirjoitin lappusiin
Psalmista 121:8:
"Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,
sinun lähtösi ja tulosi
nyt ja aina."
Kuvat ja tekstit liimailtiin sitten puikkoliimalla kirjanmerkkipohjaan, ja tarrankin siihen sai ottaa. Askartelu tuntui olevan juuri sopivan haastava sylissä tehtäväksi.
Pyhäkoulun päätteeksi syötiin jätskit ja ihailtiin talon kanat ja sonni. - Valitettavasti ette niitä näe, kun kamera unohtui kotiin.
Sonni oli kuulemma ollut karkuteillä. Yksi rouva kertoi, että heiltä oli joskus kaksikin sonnia hukassa. Ne olivat palanneet omia aikojaan, monen päivän päästä, takaisin omalle paikalleen navettaan. Sen kaverin viereen, joka ei ollut karannut.
Lapset pomppivat lopuksi märällä trampalla ja keinulaudalla. Sukat kastuivat, mutta hauskaa ilmeisesti oli.
Tänään tuli siis taas sadepäivä. Iltapäivä menikin sitten päiväunia vedellessä. Morsekin täytyi tällä kertaa nauhottaa, kun eivät pysyneet silmät auki. Hotakaisen "Iisakin kirkkoa" olen sentään jonkinverran ehtinyt lueskella. Runonpäivän kunniaksi sieltä katkelma:
Nainen seisoo avonaisen ikkunan ääressä
ja katsoo ulos.
Ulkona on talitinttejä
ja vaikka mitä.
Huoneessa on vanha mies
ja rollaattori.
Naisen ohimolla on yksi harmaa hius,
hän kiskaisee sen irti ja tekee siitä köyden.
Vanha mies toivoo
köyden kestävän.
Sateesta johtuen tämä ilta on kylässämme sumuinen. Heppa syö niityllä, hämärässä sumussa:

Pientä mukavaa

Ilmoittauduin mukaan:
(- Alkaa syyskuussa ja kestää marraskuun loppuun.)

Vanhan jussin, sen oikean juhannuspäivän, kunniaksi laulu, joka on soinut päässäni jo vuosia (klikkaise):

- Ihan totta, aina se tulee uudestaan ja uudestaan! Johtuneeko tärkeästä ilmestymisvuodesta 1985. Silloin kirjoitin ylioppilaaksi ja lähdin maalaistyttönä seikkailemaan Helsinkiin... On kyllä kappaleella iskevä kertosäekin.

- Eilisen pistoilut jäivätkin tosi pieniksi. Syntyi pienenpieni tikkataulu:
Joskus oli puhetta pienistä ristipistomalleista ja niiden saatavuudesta. Vanhassa AnnaBurdassa oli oiva esimerkki siitä, miten isosta ristipistomallista saa lohkaistua ihan minkä vaan osan omaksi kokonaisuudekseen:
On muuten niin nätti kukkakimppu tuo, että sen voisi vaikka pistelläkin...
Oiva sadepäivän ratto tuo vanhojen lehtien selaaminen. Niinikään AnnaBurdasta löytyi tämmöinen mielenkiintoinen käsityö:
Pöytäliina on ommeltu 50 m:stä 10 mm leveää pitsinauhaa. Tosi hauska lopputulos, vaikka on se niin hentoisen näköinen, että heti mietin, mitenkähän tuommoisen uskaltaa pestä... Jotain tuommoistakin täytyisi kyllä joskus kokeilla, joskin vähän pienemmässä mittakaavassa.
- Pitseistä tuli mieleeni: Pukkasi ideaa joulunalusnäyttelyyn. Kaupungin puolelta toivotaan, että näytteilleasettaja olisi paikalla esim. sunnuntaisin näyttelyn ajan. Tuumasin, että hoopoa siellä on tumput suorassa kököttää nurkassa. Taidankin ottaa nypläystyynyn kainaloon, ja nyplätä siellä sunnuntait. Voisin aloittaa jonkin simppelin nauhapitsin, niin vierailijat voisivat kokeilla myös nypylöiden kanssa leikkimistä.
Fufo-blogi sai taas minulta Lisää purkutöitä. Laskujeni mukaan 16. esiinotettu fufo, 10. purettu!
Eilisen luontokuvat lenkkipolun varrelta jäivätkin aika vähiin, kun heti lenkin alussa alkoi sataa tihuuttaa. Matalusjoen sivuhaarassa kukkii:
Ja tienvarrella kukkii:
Kyllä suomalainen koivu on sentään maailman kaunein puu (sanoo allergikko, kaikesta huolimatta):

Lisää kesäisiä nuoruusmuistoja vielä: klikkaa ruutua! (Ei kovin visuaalista, mutta esitys on nappiin.)

Olin alkuperäislevytyksen aikaan vasta 10 v., joten on siitä aikaa! (Missäs lehdessä tuo mainittu "rantatyttö-skaba" olikaan?)

Ajattelin ensin laittaa tästä linkin Taiskan nostalgiseen (ja alkuperäiseen) Mombasa-videoon, mutta laitan sittenkin tämän:

Harvoin uusi versio on alkuperäistä parempi, mutta mielestäni tämä on! Ja onhan tuossa videossa pätkiä mielestäni Suomen koskettavimmasta road moviesta, Menolippu Mombasaan -elokuvasta (Balladi kaiken nuoruudesta).

Lippu laski - "lappu liski", olisi mummoni vääntänyt...

- mummu oli nimittäin kova leikkimään sanoilla ("perunalimppu - lirunapemppu jne.) Se oli hyvää kielipeliopetusta lapsuusvuosina.
- Autistipoikamme oli hyppinyt taas sängynsäleet poikki. Ulkotramppa ei riitä tyydyttämään jatkuvaa hyppimisen tarvetta, ja kun nuorimies painaa jo yli 80 kg... (Sänkykauppias mahtoi ihmetellä, kun kyselimme häneltä mahdollisimman hyvin pomppimista kestävää sänkyä!) Isäntä pisti tänään joka säleen väliin uuden:
Heti, kun aurinko paistaa, täytyy sännätä ulkoleikkeihin:

Pojalla on makeen väriset kotihousut, vai mitä? Käytin niitä kankaanvärjäyksessä trasselina, ja tuli noin hulppea pinta.
- Ja vähän vielä kuvaa kukkaniitystämmekin, vaikka heinänuhaisia jo varmaan hirvittää...

Nuo iirikset ovat erityisen rakkaita. Olivat tupaantuliaislahja ystävältämme 5 vuotta sitten. Nyt hän on syvästi dementoitunut. Parkinsonintauti eteni todella nopeasti...

Joskus käy, minulle ainakin, että lanka loppuu kesken mallin, tai inspiraatio häviää tykkänään - eikä tule takaisin. Siitäpä teema tämänpäiväisille fufoiluilleni: Haipuneiden unelmien hiipunut nippu.
- Nyt on sitten juhannusliputuksetkin liputettu. Kävimme eilen illalla isännän kanssa laskemassa kyläkirkon lipun. Toivoisinpa, että tuo seuraava kuva olisi siitä, mutta ei, se on vain hämäystä. Läpimärkänä ja surullisena riippui uljas kansallistunnuksemme salonnokassa - päätyäkseen kirkon pöytien päälle kuivumaan.

Kirkon portailta näkymä oli sentään ihan kaunis ja suvinen:

Vaikka jo kohta ukkonen jytisi. Taivas oli upean "sähkönsininen", mutta valitettavasti karvalakkimallin kamerani ei osaa tallentaa aitoja värejä.

- Mutta mihin liittyy tuo pikku-Timmy, tuttia imeskelevä lammas? Ei kai juuri mihinkään. Se on vain taustakuva tietokoneellamme, ja saa minut aina hyvälle tuulelle, kun koneen aukaisen!

Suloista suvea ja juhlavaa juhannusta!

9-vuotiaan pojanvesselimme lemppariruno:
"Ennen orava iloisena metsässä loikki, mutta nyt on siltä pää jo poikki."
- Hmm... Turvallista juhannusliikennettä ja varovaisuutta vesillä!

Vielä saman kaverin pohdinta: "Ratsastavatko muurahaiset hevosmuurahaisilla?"

Patsku toivottaa levollista Jussia:

Fufo-blogiin laskeutui - juhannusaaton kunniaksi - Helposti voitettavat ufot.

Tuuli kukkia keinuttaa, kuva tarkentuu, minne sattuu, mutta ajatus on tärkein: