Terveisiä 2. adventin messusta

2. adventin luukku:Kiitos Lähetysseuralle, että adventtikalenteri on näin hienosti synkronoitu kirkkovuoteen, ja ihan vartavasten tähän 2010-vuoteen. Että adventtisunnuntainakin tulee adventtiluukku. Näin ei markettikalentereissa ole!

Ja tosiaan, terveiset 2. adventin messusta, Pinsiön kirkosta.

Pitkästä aikaa voisin tiivistää saarnan pääajatuksenkin:

Kuka tässä odottaa ja ketä? Jeesushan tuli jo, hänen tulemistaan ei tarvitse enää odottaa. Paitsi ehkä sitä toista tulemista, jota emme ehkä niin hirveästi haluaisi ajatellakaan, kun tämä elämä täällä maailmassa sujuu pääosin aika leppoisasti... Mutta Jumalahan jaksaa odottaa meitä, sytyttää ehkä Poikansa kanssa siellä jossain Taivaassa noin 1983:nnen kynttilän, ja odottaa...

Saarna oli puhutteleva ja riittävän lyhyt, jotta sen jaksoi kärsimätönkin alusta loppuun kuunnella.

Kirkkokuoro lauloi, ja kanttoreitakin oli mukana oikein kaksin kappalein. Toinen säesti pianolla, toinen lauloi kuorolaisten joukossa ja soitti lopun "Amazing Grace" -laulun mukana huilua.

Ja ko. loppulaulun aikana suurin koko vuonna näkemäni neitoperhonen lepatti viereiseen ikkunaan.

Kirkkokahville olivat kylän rouvat leiponeet, oli sämpylöitä kera juuston ja kurkun, kääretorttua, lusikkaleipiä, pullaa.

Sääli, että kirkkoon oli vaivautunut tulemaan vain kourallinen seurakuntalaisia. Eivät kai tiedä tai tule tietämäänkään, miten ihanan yhteisen hetken menettivät...

Ei nyt ole laittaa uusia valmistuneita käsitöitä esille. Joulukortteja olen kyllä viikon mittaan väsännyt tuonne askartelublogin puolelle.

Tässä vanha, aiheeltaan ehdottoman jouluinen kanavatyöni. Näitä tein nuorempana ihan sarjaksi asti:

Värit olen näihin yleensä valinnut itse. Villalangoissa ei ole sellaista sävyvalikoimaa kuin mouline-langoissa, joten niin hienosyisiä varjostuksia en niillä ole saanut.

Tein mieheni mummolle jonain jouluna samanlaisen, mutta hieman eri värisävyillä. Maria ja Jeesus ovat siinä ruskeaihoisempia.

Siellä se taulu kai vieläkin on, mummolan seinällä, vaikka Signe-mummosta jo aika jätti vuosia sitten...

Kanavatyö edistyy pikkuhiljaa: Ja tämmöinen kummajainen on myös kehitteillä:

- Mutta tästä uskallan paljastaa enemmän vasta joskus hamassa tulevaisuudessa ;).

Tämmöisen vanhan

... saimme kehystämöstä seinälle: Kuten allaolevalta hyllyltä vilkkuvista esineistä voi päätellä, tämä kanavatyö päätyi pikkuneidin seinälle.
Pitäisi joskus oikein laskea, kuinka monta tämmöistä kanavatyötä olen elämäni aikana tehnyt. Parikymmentä nyt ainakin, mutta varmaan enemmänkin.
Isäni joskus tokaisi, että onko tuossa mitään järkeä? Kun se kuva on jo siihen painettu, niin ripustaa vaan suoraan seinään. Mihin sitä lankaa siinä tarvitaan?!
- Hmm, kyllähän tuo kuva aikalailla syvenee, kun sen langalla kirjoo. Ja lankojen värivalinta vaikuttaa tietysti myös lopputulokseen. Esim. tähän hevostauluun olen käyttänyt vain vanhoja langanjämiä, eli sävyt ovat oman maun ja varaston mukaiset. Ja pienien yksityiskohtien, kuten silmien, suun, sormien jne., kohdalla tekijä joutuu tekemään ihan oikeita valintoja, miten ne parhaiten sopii toteuttaa.
Vaikka onhan toki laskettavan ristipiston tekeminen työläämpää, ja luovinta olisi tietty tehdä ilman mallia, ihan omasta päästä... Mutta kyllä minä kanavatyötäkin puolustelisin, kuten kaikkia mallin mukaan tehtäviä käsitöitä, että eivät ne pelkkää jäljentämistä ole. Nimittäin jos laittaa kahden eri tekijän työt rinnakkain, niin varmasti eivät ole samanlaiset, eli kyllä siellä kädenjälki näkyy :)!

Alkuvaiheessa

- vasta, on tämä kanavatyö: Niin pehmitti soma kisun ja nallen kuva koiraihmisen pään, että piti kanavatyö aloittaa, vaikka olinkin ajatellut, että semmoiset tulevat turhan nopsasti valmiiksi, eivätkä siksi ole kovin suositeltavaa puuhaa, koskapa seinät muutenkin tavaraa pursuavat.
Mutta tässä on tämmöistä vastustamatonta tyyneyttä ja levollisuutta, ja kumppanuuden tuntua! Herttaista :).