Nyt se on tehty ja tiedoksi julistettakoon! Pappipuikoissa rupeaa askartelemaan tästä lähin osoitteessa:
http://papinaskartelut.blogspot.com/.
Käsityöt säilyvät edelleen täällä.
- Teemojen jakaminen kahteen osaan helpottaa huomattavasti jonkinlaisen tolkun pitämisessä tässä bloggailussa, joka minun osaltani tuppaa rönsyilemään sinne-tänne.

Kyselyihin, joko olen ottanut esikoisen tekemän puurasian käyttöön ja mitä siihen aion laittaa, voin vastata yhdellä kuvalla, joka kertonee enemmän kuin vähintään 1000 sanaa:
Eli niiteille ja muille "hienouksille" pyhitettiin tämä rasia. Nyt se on kunniapaikalla työpöydälläni ja taatusti päivittäiskäytössä!

Paperikeijusta ostin myös tämmöisen kirjasen:

Ei yhtään hullumpi. Tuommoista säilytyskirjaa voisi ainakin kokeilla... Siitä tulee mieleen "tähtikirja", johon törmäsin joskus syksyllä anne-s:n sivuilla, ja jota piti kokeilla, mutta jäi sitten...

Syksyllä väkersin kylläkin silloiselle Saylleni (Say6-kierroksella) tämmöisen piskuisen skräppivihkosen:

Se on toteutettu Sinä osaat -lehden nro 2/2008 selkeillä ohjeilla, ja sen tekeminen olikin yllättävän hauskaa! Tämmöinenkin pitäisi siis tehdä ilmeisesti itsellekin, jälleen kerran: kun olisi aikaa... (Mihin nämä kotiäiti-eläkeläisen päivät oikein valuvat!?! Lapset ylös, aamupala, lapset kouluun, koira lenkille, ruoka itselle, lapset kotiin, lapsille välipalaa, lapset tekevät läksyjä ja tarvitsevat joskus apua johonkin, lapsille ruokaa, pesukone ja tiskikone päälle, pesukone ja tiskikone tyhjäksi, lapset nukkumaan, "omaa aikaa" - jos jaksaa - ja nukkumaan. Ja sama seuraavana päivänä :). Eihän tästä töihin ehtisi millään!)

Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Eilen viimeinkin rohkenin tarttua Salaisen AskarteluYstäväni eka postissa lähettämään kansioon. Sen kansiin tulikin sitten laitettua kaikkea sievää "aasialaista" lehtileikkeistä alkaen, ja tulihan siitä aika kirjava, mutta tykkään silti. Joka tapauksessa albumin muotoilu kaksoiskansineen on todella viehättävä!
Tässä etupuoli: Ja kannet levällään:

Ja tausta, johon kokeilin myös uusia leimasimiani, sekä Saylta (Japani-aiheiset) että joulukalenterista (korennot ja perhonen) saatuja:

Sitten vähän proosallisempi kuva. Isäntä teki nimittäin eilen kaupat ja osti meille vihdoin "uuden" (= meille uuden) auton, joka tässä on juuri poistumassa kuvasta:

On se 13 vuotta nuorempi kuin edellinen automme, joten sikäli uusi kyllä.

Autonosto tämänkokoiselle perheelle ei ole ihan helppo juttu, kun perheessä on 6 ihmistä ja yksi koira. (Ja ihmisistä jo 4 on aikuisen kokoisia ja koirakin on iso...) Tässä kärryssä on nyt kumminkin penkit 7:lle, eli koko perhe mahtuu mukaan. Mikä onkin tärkeää, sillä vaikka yleensä viihdymme kotosalla, niin sitten, kun lähdemme, pyrimme kulkemaan koko porukan voimin, kyläilemässä, esimerkiksi. Olenkin siitä aika ylpeä, että murkkupoikammekin kulkevat vielä mielellään meidän mukanamme :)

Nyt toivottelen mukavaa Uutta Vuotta, ja vain maltillisia paukutteluita (toivoo koiranomistaja :) )

Heinille härkien kaukalon

Eilisen postauksen helminauha näytti olevankin helppo nakki! Kirkkovuosinauhahan se tosiaan on! Helminauhassa on kirkkovuodesta sekä pyhät että arkipyhät. Tämä käy aivan hyvin kaulakorusta, eikä ympäristö välttämättä ollenkaan arvaa, että opetusväline siinä kaulassa kulkee. Koska Ritu oli kommentteineen ensimmäisenä oikeilla jäljillä, lähetän hänelle täältä vähän "pikkujoulupostia"!
Eilisen postauksen hippienkelin mekkomateriaalia kysyttiin. Se vaikuttaa kierrätyskartongilta, hieman samantyyppiseltä kuin wc-paperirullien sisälmys. Pikku kartiot ovat valmiiksi muotoiltuina n. 10 kpl:een pusseissa, mutten osaa sanoa, mistä ne oli ostettu. Esimerkiksi harmaa huopa toimisi tuossa tosi hyvin myös.

Tänään juhlistimme perheen kanssa adventtia menemällä kylän kirkkoon. Seurakunnan yhteistä jumalanpalvelusta siellä ei ollut, mutta vietimme omamme rakentamalla jouluseimiasetelman.

Kannoimme entisen kaminan paikalla olevaan koloon pöydän ja kokosimme asetelman siihen. Otin asetelmasta useammankin yleiskuvan vähän eri kulmista, joten tässäpä näitä:

Enkeli, paimenet, lampaat, Maria, Joosef, Jeesus ja tietäjät lahjakoreineen on virkattu. Enkelin mallin lähdettä en tiedä, kun olen sen joskus jostain kopsannut, mutta muut ovat muutaman vuoden takaisesta Suuresta Käsityölehdestä. Härkä ja aasi ovat proosallisesti muovileluja pikkuneidin varastoista. Asetelman alla on harmaata puuvillakangasta, taustalla metrikaupalla valkoista tylliä, somisteena varsistaan irrotettuja joulutähtiä, pestyjä kiviä, koristelasikiviä (Jeesuksen kaukalon ympärillä), valkoisia ja vihreitä koristepallukoita, muovisia linnunmunia...

Kohdevaloa emme millään ilveellä nurkkaukseen saaneet, mutta paikalla poikennut naapurinisäntä ideoi, että seinässä olevaan pellinvarteen voisi ripustaa kynttilälyhdyn, jotta huomio kiinnittyisi asetelmaan. Muuten tilaan sopiikin kyllä pieni hämäryys, kun Jeesus kerran Raamatun mukaan syntyi karjasuojassa, ja nehän olivat siihen aikaan luolia, eli ilmeisen niukkavaloisia paikkoja.

Kun saimme seimen valmiiksi, lauloimme Hoosiannan, "Tiellä ken vaeltaa" ja "Nyt sytytämme kynttilän". Tuli ihan aito adventtiolo! Luulenpa, että tänään täytyy vielä sukeltaa varastoon etsimään joulukynttelikköjä.

Seurakuntamme muuten järjestää tänä jouluna seimenbongausmahdollisuuden. Seimiasetelmia on toistakymmentä ympäri seurakunnan aluetta, meidän tekemämme yhtenä niistä. Seurakunnalta saa passeja, joihin voi merkitä bongaamansa seimet. Muistaakseni kymmenellä merkinnällä saa noutaa itselleen kirjan. Kiva idea!

Pikkujoulukokoustelua

Tänään vietimme paikallisten pyhäkouluopettajien kokous/koulutus/virkistyspäivää. Söimme masumme täyteen jouluisia ruokia ja askartelimme. Ei siis yhtään hullumpi päivä! Teimme monenmoisia enkeleitä, joista tässä kotiintuomiset. Luonnonmukainen keiju-/hippimalli:

- Pää puuhelmestä, kädet ja jalat heteitä. Sitten rokimmat versiot:

Ja vielä prismoista:

- Näissä on jotain ufomaista, eikö? Mutta varmasti loistavat ihanasti joulukuusessa.
Ja arvaatkos, mikä se tämmöinen nauha on? - Ei nimittäin ole pelkkä koru, vaan ihka oikea opetus-/havaintoväline:
Ähäs, enpä taidakaan kertoa, ainakaan vielä tänään! Katsotaan, osaako joku arvata :)

Meillä kun äiti vain pyörii kylillä lietsussa eikä hoitele hommiaan, niin isäntä toi työpaikalla leivottuja pipareita:

Jotka upposivatkin nopeasti parempiin suihin. No, ei hätää. Eivät meidänkään lapset joululeipomuksista ihan osattomiksi jää, ainakaan näillä näkymin. Lähempänä joulua sitten leivotaan, ei ihan vielä.

Mekkoa Tuhkimolle?

Valmistuihan edes tämä yksi lintu näyttelyä varten:

Malli on De fil en aiguille -lehden numerosta 60 (Atelier de Brodeuse). Vaihdoin kylläkin kaikki värit ja korvasin solmupistot siemenhelmillä. Nokassaan linnulla on kultaneula ja -lanka. Kun pikkuneiti arveli, että lintu muistuttaa kalaa, kiinnitin sen selkään messinkisiivet.

Lintu oli sen verran vaivalloinen pisteltävä, että taitaa jäädä ainokaiseksi, ainakin tällä erää. Kaavailin, että sijoitan linnun esikoisen tekemän kynttilälyhdyn sisään. Joka tapauksessa lintu voisi olla nimeltään "Tuhkimon hoviompelija II". Pistelijänkirjan kannessa kun on ompeleva hiirulainen, tuumin nimetä sen "Tuhkimon hoviompelija I:ksi".

Pirjon Vintage-deco lähtee täältä matkaan seuraavalle askartelijalle tämmöisen "No, onkos tullut kesä" -aiheisen sivun kera (pimeä kuva, valitettavasti):

Edelleen flunssan kourissa ollen ei huvita tehdä kovin haastavia hommia. Nyt, kun tänne vihdoin saatiin aavistus lumestakin, aloittelin eilen, Kummisetä II:sta katsellessa, Liisalta saamaani lumiukkopistelyä. Pitkälle en kyllä vielä päässyt, vaikka elokuva kestikin mainoksineen miltei neljä tuntia:

Mutta tosi mukavaa ja rentouttavaa on välillä pistellä tämmöiselle harvemmalle aidalle. Ja työ alkaa hahmottua nopeasti! Jo siitä saa selvää, että "Kuuraparran" käsi siinä on, ja pikkupoika vieressä pipo päässä rakentelee lisää. Pikkuneiti varasi jo kuvan seinälleen, saa nähdä maltanko antaa.

Kävin parin päivän tauon jälkeen koiran kanssa pikku lenkillä. Voimat eivät vielä anna myöten kovin kummoiseen urheiluun, mutta oli pakko jo saada happea. Pohjoistuuli on tosi navakka. Saa nähdä, saammeko lisää lunta. Talvi ainakin on kiistaton tosiasia.

Nyt vain odottelemaan isännän tekemää pizzaa ja sunnuntain Frasier-putkea, kera lumiukkopistelyn.

Pyhäinpäivää

Teimme pikkuneidin kanssa Marelon kummityttö-Ronjalle Muumi-deco-aukeaman:
Ja niin Muumit lähtevät maanantaiaamuna meiltä uusiin seikkailuihin, seuraavaan osoitteeseen.

Pari ATC:takin tuli, pitkästä aikaa, tuotettua. "Repeämä":

ja "Pohjolan taikaa":

Kuvat eivät muuten mitenkään liity toisiinsa. Sattuvat vain molemmat olemaan Intia-aiheisia. On tullut noita kerättyä, kun tuo aasialainen koreus vetoaa minuun.

Tänään kävimme myös kyläkirkkomme messussa taas. Komeata oli, kun oli 17-jäseninen kuorokin paikalla.

Ilma oli hyytävä. Onneksi kirkko on pienen kipaisumatkan, muutaman sadan metrin, päässä. Tietysti koirakin piti sitten lenkittää, eikä vaatteita ollut vieläkään tarpeeksi. Ei tähän talveen näemmä taas meinaa oppia.

Mahtaisikohan tänään vielä saada aikaiseksi jonkun joulukortin...

Onnea on...

Huomasin eilen, että on se vaan pienenkin näyttelyn pystyttäminen aika jännittävää puuhaa. Täytyikin sitten keksiä iltapäiväksi jotain ihan muuta ja vähän irrotella. Aloin tehdä ihan omaksi ilokseni yhteen tuommoiseen minialbumiin vuodenaika-teemaista decoa. Tuumasin, että teen sitä nyt oikein sydämen kyllyydestä ja ronskisti kaikkea kivaa ja kaunista käyttäen. Liisan lähettämistä decomatskuista riittikin riemua ja runsautta Halloween-aukeamaan:

- Mutta nythän ne Halloween-jutut kannattaa käyttää, "kun rauta on kuumaa", niin sanoakseni. (Suonette anteeksi horjahtelevan aforismin...) Sittenhän tuo teema siirtyy vuodeksi varastoon, vaikka luulenpa, että ainakin Halloween-aiheiset ristipistot vetävät puoleensa vuoden mittaankin. On sen verran houkuttelevia malleja olemassa. Tuo värimaailma imee minut kertakaikkiaan mukaansa!

Pikkuneiti oli tehnyt koulussa Halloween-koristuksen myös:

Kävin aamulla pitämässä pari pyhäkouluhetkeä nimikkopäiväkodissani. Pidin 10 käskystä tällä kertaa ("Jumalan 10 ohjetta hyvään elämään"). Materiaalit olivat varsin houkuttelevia, vai mitä:

Laintaulut ovat valitettavasti nurinpäin. Siivosin ne nimittäin jo rasiaan, kun huomasin, että pitihän minun kuvatakin tuo. Hätäisesti ne sitten pystytin ja laitoin tekstit vahingossa "ohjaajaan" päin...

Materiaalipakkaus on ihana, mutta hiekkasäkki painaa kuulemma 25 kg, ja sen kyllä huomasi! Aviomies sai toimia - taas kerran - roudarina.
Materiaalit ja tarinarunko perustuivat muuten tämmöiseen kirjaan:

- Joka on Lattiakuva-kirjojen ohella aivan loistavaa pyhäkoulumateriaalia, mutta käy yhtä hyvin kerhoihin ja rippikouluun.

Päiväkodin pyhäkouluhetkissä on vain harmittavan lyhyt aika keskustella ja puuhata. Noiden kirjassa olevien mallien idea kun on, että kertomuksen jälkeen lapset voisivat leikkiä materiaaleilla. Isompien ryhmä rohkaistui sentään tunnustelemaan hiekkaa poislähtiessään, mutta pienemmät puuhattiin niin kiireellä salista ulos (kun isommat olivat jo tulossa), etteivät ehtineet koskea tarinatavaroihin ollenkaan.

Onhan se aika epistä, että minä saan leikkiä noilla kamoilla tarinaa kertoessani, mutta lapset joutuvat vain katselemaan!

Kuunteluajan vähyys on myös jatkuva ongelma noissa pyhäkouluhetkissä. Siis sen kuuntelun, että lapset saisivat kertoa tuntemuksiaan ja minä ehtisin olla kuulolla. En kuitenkaan ole tohtinut hetkiä yli sovitun venytellä, kun päiväkodissa on niin tiukat aikataulut ja päiväohjelmat.

Toisin on oman kylän pyhäkoulussa, jota pidetään vähän tilanteen mukaan 1,5-2,5 h. Tunnissa selvitään äärimmäisen harvoin, eikä sitten varsinkaan, jos askarrellaan vielä hartaushetken päälle.

Päiväkotireissun jälkeen aloinkin veivata Nooralle joulukalenterivaihtopaketteja, ja nyt on kaikki 24 väännetty kokoon! Noora totesi blogissaan, että 30 € tuntui aluksi suurelta summalta, mutta ettei sillä loppujenlopuksi paljoa saa. Se on tietysti aivan totta. 24 osaan jaettuna, ja kun lisäehtona oli, että aatolle pitää jäädä vähintään 5 €, jää 23:lle päivälle vain rapiat päälle 1€. Onneksi jotain pientä lisuketta aina varastosta löytyy. Tosi kiva paketteja kumminkin oli tehdä! Ensi viikolla on sitten kalenterienvaihtoaika :)
Sitten vielä kuva parhaasta tavasta viettää sadepäivää, otsikolla "Onnea on... oma koira":

- Siis oma koira minulla - ja näemmä myös Patskulla :)

Pikkuisen pistelyä yms.

Tänään aamupäivällä käytiin tutkailemassa pikkuneidin hampaista napatut röntgenkuvat. Näemmä joudutaan hammasrautoihin turvautumaan, mutta ei ihan vielä. Puolen vuoden päästä tsekataan tilanne kuulemma uudestaan.

Meitä molempia jännittäneen reissun päätteeksi kävimme terveyskeskuksen kahviossa mehulla/teellä ja suunnistimme Seppälään ja Tiimariin.
Pikkuneidille löytyi kahdet mustat pitkäthousut. Tiimarista sitten löytyi jo äidillekin jotakin... Ja pikkuneiti sai myös omansa. Tätä käsiväskyä hän rupesikin heti rustaamaan:

Tulee niin hieno, että ihan kateeksi käy.

Ninnin Hello Kitty -deco poikkesi meillä ja jatkoi tänään matkaansa eteenpäin. Teimme tytön kanssa yhteistuumin siihen aukeamamme:
Hello Kitty -askartelumateriaaleja ei näemmä löydykään juuri mistään, vaikka muita tuotteita on runsaasti. Jouduimme siis käyttämään vähän luovuutta - ja printteriä ynnä mainoskuvastoa :)
Pistelin pitkästä aikaa pikkaisen Pistelijän kirjaa. Etukannen sisäpuolelle tuli ompelukone:

Ja ulkokansi on nyt kokonaan valmis:

Monogrammi "OV" ja selkämys ovat nyt viimeiset tulokkaat siihen. Selkämyksen kirjaimet pistelin yhden langan yli:

Pistelymallia näihin kirjaimiin minulla ei ollut, mutta tihrustin Violariumin valokuvasta suuntaviivoja, ja kyllähän niistä jonkinlaiset tuli.

Monogrammi onkin sitten ihan tavallinen, nimikirjaimistani muodostuva ja 2 langan yli pistelty:

Kun en jaksanut muistaa, olenko esitellyt tämmöistä tekemääni kassia, niin esittelenpä nyt:
Printtasin molempiin kassin sivuihin klassisen kirkkotaiteen kuvat. Ylemmän kuvan reunustin kudotulla nauhalla ja kirjailin varjostuksia, sädekehän sekä paimensauvan vapaalla konekirjonnalla.

Alimman kuvan reunustin pellavanvärisellä pitsillä (meinasin kirjoittaa "vitsillä"!), ja kirjoin kuvaan helmiä.

Tämmöisiä olisi kiva tehdä lisääkin. Muttei näemmä nyt: printteri kenkkuilee.

ATC-urakkaa

Pitkästä aikaa tein oikein urakalla ATC-kortteja. Onkin se homma ollut rästissä, kun olen ilmoittautunut Nallukan blogiin useampaankin vaihtoon: runo-/mietelause-, resepti- ja vintage-eläinaiheisiin. Niin, että tilausta on, vaan inspiraatio on ollut häviksessä.
Tänään sitten kun päättäväisesti istuin pöydän ääreen, niin alkoihan sieltä jotain kummuta. Eli ensin 7 mietelausetta ("Jos ei tuulta olisi/peittäisivät lukinverkot taivaan" - serbialainen sananlasku):

Sitten 7 resepti-atc:ta:

Ja vielä ne 7 vintage-eläintä:

Eli 21 korttia tänään. Ei paha.

Ja vielä Kotkottimen Halloween-decoon sivu:

- Booooo :)

Ja arvaapa, mikä kummitus se tässä liehuaa:Ikkunamme takana ei heilu kummitus eikä - väristä huolimatta - Suomen lippu. Se on teltta, kuules.

Yöllä oli syysmyrsky. Aamulla klo 6 isäntä tuli herättämään: "Teltta on lentänyt sähkölangalle!"

Oli ihan pakko vastata, että: "Mitäs minä sanoin." Meillä kun oli tuo isännän siskolta lainattu telttakatos autotallista, lattianteon tieltä, poistettujen tavaroiden suojana. Lattiahan saatiin jo viikkoja sitten valettua, ja suurin osa tavaroistakin on jo tallissa. Vaan isäntä ei saanut aikaiseksi teltan laittamista kokoon, vaikka sitä useampaan otteeseen motkotin. Niinkuin tietysti motkotan paljon muustakin, eli eihän niitä kaikkia jaksa kuunnella ja todesta ottaa, ymmärrän kyllä.

Arvasihan sen, että kun tuulisella paikalla asumme, myrsky kyllä tempaisee telttakatoksen mukanaan. Vaikka en kyllä olisi uskonut, että tempaisee metalliputkijalkoineen kaikkineen. Niinpä oli katos lentänyt viereiselle sähkölangalle roikkumaan, kuin pyykkinarulle (!) ainakin.

Aamulla sitten soitettiin sähkömiehiä hätiin.

Pari kaveria sieltä sitten tuli, ja isännän kanssa tönivät, tuuppivat, vetivät ja nostivat ja saivat teltan keikautettua langan toiselle puolelle. Tosin se vaati sitä, että toinen sähkölaitoksen miehistä roikkui kaikin voimin ja koko painollaan sähkölangassa, jotta lanka saatiin riittävän matalalle teltan poistamista varten.

Yritin valokuvata pelastusoperaatiota, mutta en kehdannut mennä viereen, joten kuvasta tuli nyt tuommoinen.

Kyllä muuten nolotti, kun teltta liehui langoilla.

Nytpä teltan korjaaminen vaatii voimanponnisteluita, kun putket ovat vähän vinksallaan. Että terveisiä vain Kikalle, jos satut poikkeamaan täällä. Jos ei rakas siippani/armas veljesi saa telttaa korjattua, täytyy sitten korvata se.

Leppoisa askartelupäivä

Tytön on käynyt vähän aika pitkäksi. On niin "touho", että pitää olla monta rautaa tulessa. Ehdottelin, että alapa tekemään itsellesi omaa decoa, vaikka eläinaiheella. Heppahöperö tyttö teki sitten itse tämmöisen aloitussivun:

Ja minä lupasin tehdä koulupäivän aikana hänelle ylläriksi seuraavan aukeaman heppa-aiheella: Ja uusin pistelyaloitukseni on tässä:

Eka kerta, kun pistelen perferoidulle paperille. Olen ollut ihan turhaan ennakkoluuloinen sen suhteen. Se ei olekaan ollenkaan hauras pisteltävä, ja pistojen tekeminen on tosi helppoa, kun paperissa on isot reiät, joista neula solahtaa joutuisasti. (Välillä liiankin, eli putoilee, ellei huomaa jarrutella nurjalle pistellessä.)

Ennakkoluulooni on tainnut kyllä vaikuttaa sekin, että jostain käsittämättömästä syystä minusta aina tuntuu, että kaiken täytyy olla pestävää, ja kangas tuntuu siksi taulussakin turvallisemmalta valinnalta. Tuo "pesuneuroosi" on jarruttanut myös käyttämästä ihania käsinvärjättyjä lankoja, jotka yleensä päästävät väriä. Ehkä kumminkin täytyisi koittaa...
Ja väreistä puheenollen, pihlajapuumme, jossa ei ole marjoja, mutta muuten värejä kumminkin:

(Ja sen juurella kököttää kivisammakko, kesät, talvet.)

Huomenna olisi taas päiväkodin pyhäkoulu. Piti kertomani Simsonista ja Delilasta, mutta eihän se tämän viikon tapahtumien valossa käykään laatuun. Liian väkivaltaista. Taidanpa siis turvautua nälkäpäivän kunniaksi klassikkoon viidestä leivästä ja kahdesta kalasta.