Sampleri tuli kotiin

- kehystettynä, tietty. "Luottokehystäjämme" valitsi taas ominpäin kehykset, ja hyvin ovat sopivat, korostavat kivasti lehmää:

Samplerin sijaintipaikka polkuompelukoneseinällä:

 Että aika paljon sitten on noita tauluja... Tytär sanoi, että yhtään ei saa enää tulla. Heh, milläs estät? (Hän taitaa itsekin parhaillaan pistellä tauluksi sopivaa työtä.)
Pistelemäni pikkuoranki joutui väistymään samplerin tieltä - kuinka ollakaan, sukukuvaseinälle:

 Mihin se kyllä passelisti sopiikin, koskapa siinä on samanlaiset kehykset kuin bambu-pistelyssä, ja bambun rungossa tuo orankikin taitaa keikkua.
(Yhtenä päivänä pohdin ääneen, minkähän takia tykkään apinankuvista niin kovin paljon. "Sukulaisuus vaikuttaa, ehkä", arveli tytär.)

Kaverin blogissa mainittiin kuvan siirtämisestä kankaalle printterillä (jos oikein ymmärsin). Muutama päivä sitten kerroinkin tulostaneeni Downton Abbey -kuvan neulavihon sisäkanteen. Kuvan tulostamiseen käytin printtauskelpoista canvasia (jolle voi tulostaa esim. "taulujäljitelmiä".)
Olen joskus aiemmin esitellyt tämän jo vuosia käytössä olleen kassini, johon printtasin netistä kuvat, joita sitten pikkaisen modifioin, nauhoin, helmi- ja konekirjonnalla:

Kuva on huono (valoa vasten kuvattu), mutta näkyypä siitä kuitenkin, että aika mukavasti värit toistuvat printattuinakin.
Printattavaa kangasta olen ostanut eri liikkeistä, niin printterimustetta myyvistä kuin käsityökaupoistakin, ja kokeillut monenmerkkisiä ja -laatuisia. Vielä ei ole tarvinnut pettyä, kunhan ei ole kovin tarkkoja ennakko-odotuksia siitä, millainen lopputuloksen pitäisi olla. (Tarkoitan lähinnä värien toistuvuutta.)
Minusta tuommoinen kangas kuin kassissa käyttämäni on kiva, koska siinä ei jää kuvan päälle kiiltävää kalvoa. Esim. t-paitoihin tulostettaviksihan myydään sellaista printtausalustaa, mistä leikataan printattu kuva irti ja silitetään se paitaan. Siihen sitten jää päälle eräänlainen vahamainen kalvo. Kuvan ulkonäössä ei ole vikaa, mutta tuntu on tahmea ja kuva näyttää jotenkin irralliselta. (Semmoista käytin täällä.)

Lumiruusu kyseli eilen vilauttamani AUSTENtatious-kirjan sisällöstä. Tässä joitakin esimerkkejä:

Muista eilen mainitsemistani kirjoista myös muutama kuva, ylärivissä A Handknit Romancen, alarivissä Boutique Knits'n sisältöä:

- Noin muutaman esimerkin mainitakseni.
Ainakin minua kiehtovat kyllä, jos tästä ehtisi joskus puikkoihin/koukkuunkin tarttua...

Perintötekstiileitä ja perushipuleita

Äiti kävi taannoin anopin ja apen kanssa siivoilemassa meidän vanhaa mummolaa, isän kotitaloa. Anoppi pelasti kaapeista puuvillaa ja pellavaa, ja mm. tämmöiset tyynyliinat ja kirjotun pikkuliinan:Liinassa kiinnittää huomion se, että kirjomus on tismalleen samanlainen liinan oikealla ja nurjalla puolella; ei voi kuin ihailla! En tiedä, kuka tämän on mahtanut ommella, mutta arvelisin jompaakumpaa isän siskoista. Muistan pikkutyttönä, kun esittelin jotain käsityötä isän isosiskolle, ja hän käänsi heti työn väärin päin ja sanoi tarkistavansa, miltä nurja puoli näyttää. Niinpä. Pelkään, ettei se näyttänyt näin siistiltä :).

Meillä isänpäivää vietettiin eilisen jumalanpalveluksen jälkeen, isäntä kun oli taas suntioimassa kyläkirkossamme. Miehelleni neuloin lahjaksi 7 veljeksen perussukat (kuvassa minun jalassani, eli vähän väljät):

Oma isäni on ollut jo pian 2 v. manan majoilla, mutta appiukkoa toki kävimme isänpäivän kunniaksi tervehtimässä. Automatkalla Sastamalan mummuloihin neuloin Tapulipiiri-sukkia (kyläkirkkomme kellotapulin rakentamisrahastoa varten myytäväksi siis), tein tällä kertaa mustat:Eikähän mummulasta tarvitse yleensä tyhjin käsin lähteä. Kuvassa oikealla olevat kahdet perussukat ovat appiukon käsialaa. Nämä 2 paria otin omaan käyttööni. Ei olekaan joka tytöllä apen neulomia sukkia, vai mitä? ( - Appi sanoi, ettei parane sitten liikaa mainostaa, ettei tule kamalasti tilauksia ;).) Isäntä ja nuorempi poika löysivät myös pappan kutomista sukista jalkoihinsa sopivat.

- Ai niin, tuo otsikossa esiintyvä "hipuli" tarkoitti meilläpäin villasukkaa. Tumppu eli lapanen oli puolestaan "tikkuri". Jostain kirjoista olen huomannut, että tikkuri tarkoittaa toisella murteella villapaitaa, mutta meillä siis lapasta.

Kiitos, Kirsi!

Sain tänään mukavaa postia Kirsiltä:Nämä tulivat kiitokseksi Nallelan peitoista, ja olikin varsin nallemaista postia: paketillinen pandakuvallisia kirjekuoria (pandathan ovat suosikkieläimiäni, mm. apinoiden, lintujen ja lohikäärmeiden - onks ne eläimiä? - ohella), pikkutyölle sopiva kehys ja L.H.-lehti, jossa oli - monen muun mukavan ohessa - muutama nallemallikin, niin virkattuna kuin ristipistoin. Kiitos, Kirsi, mukavasta yllätyspostista!

Sain eilen jonkun kummallisen siivousinspiraation, joka tosin kesti vain aamun ensimmäiset hetket. Kodinhoitohuoneen epämääräinen varastointitila tuli kuitenkin siivottua. Sieltä löytyi puhki kulutettu tyynynpäällinen, jota olen säästellyt, koskapa olen sen itse tehnyt kankaanpainannasta lähtien, kirjontoineen. (Mainittu sininen tyyny täällä, talvimaisemassa kuvattuna.)

Paljon siitä ei säästeeksi enää ollut, mutta kirjomani savannin eläimet leikkasin talteen:Leijonan taustakankaasta näkyykin, mitä puhkikulutettu tarkoittaa :D.

Tämänaamuinen siivousinspis kesti keittiön ikkunoidenpesun verran. Kun vain joka aamulle riittäisikin tuommoinen innostuspiikki, koko talosta tulisi kohtuusiisti - hmmm - kuukaudessa tai parissa. Siis ellei kukaan samaan aikaan sekottaisi... ;D

Ihan täpinöissäni täällä odottelen syyskuun ja Sukkasadon alkua. Tänä vuonna meikäläinen neuloo Perunalaariin. Kaavailuissa olisi ainakin pitkiä sukkia, itselle ja tytölle. Ja tasapuolisuuden vuoksi täytyy miesväellekin jalanlämmittimiä suunnitella.

Sadonkorjuun alkua odotellessa täytyypi vielä parsiskella näiden vanhojen kantapäitä...

Elokuinen henkäys

Kiitos mukavista kommenteista :).

Ihan selvästi on jo syksyntuloa ilmassa - ihanaa! Viilenneet yöt ovat tuoneet tullessaan mukavammantuntuisen päiväsään. Aurinko paistaa, muttei ole tukalaa.

Käsityöpäiväni/-iltani ovat kuluneet sukkelaan vaihtopistelyiden parissa, jotka jääkööt salaisuudeksi, vielä joksikin aikaa.

Jotain kuvamateriaalia täytyy silti olla, joten kaivoin arkiston perukoita. Meille käsityöntekijöillehän on tuttua, että suku ja ystävät raskautetaan teelmyksillämme, vai mitä? Anoppi-/appilasta kuvasin ainakin nämä käsityöni:Kuvaa isommaksi klikkaamalla havaitset, että vasemmalla ylhäällä on pistely, alavasemmalla valkokirjontaa ja yläoikealla huovutusta/villakirjontaa, jonka alla virkattu liina. Kaikki työt ovat jo vuosia vanhoja, rakkaudella tehtyjä, vaikka nyt ehkä tekisin jotain toisin...

Huovutettu tyyny on itse suunnittelemani. Sitä varten huovutin palan puuvillapitsiverhoa villaan. Punakirjavat sydämet ovat niinikään (suoraan kiinni pohjaan) huovutetut.

Tässä täytyisi varmaan ruveta vähitellen säästölinjalle, koskapa isännän opettajantyöt loppunevat ensi kuussa. Emme tosin voi väittää, että - tilapäinen - työttömyys hirveästi harmittaisikaan, sillä vuoden opettajapesti on sisältänyt vain 2 viikkoa kesälomaa. Muuten vapaata ovat olleet vain viikonloput ja pyhäpäivät.

Sitäpaitsi isännän kasvatustieteen opinnot alkaisivat myös syksyllä, ja talvella pojalle pitäisi aloittaa ajo-opetus, joten hommia kyllä riittää.

Eikä se säästölinja ihan vielä onnistu, oli tullut semmoista kamaa Violariumin hyllylle...

Nautittavaa elokuista viikonloppua!

Jonkin verran on kyselty tyynystä, joka näkyy Sanan artikkelikuvassa (ja muuten myös bloginapeissani.)

Siitä löytyy tarkempia kuvia täältä, missä on esillä muitakin vanhempia kirjontatöitäni.

Prinsessan Aarre

Eilen jo kävin vihjailemassa, että on ollut hiukka isompi projekti tekeillä. Eihän tällä toki fyysistä kokoa ole kuin 18 cm x 18 cm, mutta työ suunnitteluineen päivineen on vienyt kolmisen päivää. Inspiroidu-skräppäyshaasteen huhtikuun kisa nimittäin haastoi skräppäämään kankaalle.

Päätin ottaa saman tien käsittelyyn yhden japanilaisen tilkkuilulehden pussi-idean, vaikka mittoja jouduinkin hiukan soveltamaan, ja samalla pähkäilin mallia helppotekoisempaan suuntaan.

Haasteessa edellytettiin käytettäviksi vähintään 3:a valokuvaa, käytin 4:ää, kun sattui olemaan tuo sopiva kuvasarja olemassa, missä meidän neiti poseeraa kirjoituspöydällään.

Koristelussa käytin mm. Itkupillin testiarkin kuvia, joilla tavoittelin "Liisa Ihmemaassa" -fiilistä.
Valokuvat ja testiarkin printtasin ensin silittämällä siirrettäviksi kalvokuviksi. Pussukan tekstit ovat osin testiarkin kirjaimista, osin itse pistellyistä ketjupistoista koottuja.

Ja vihdoin asiaan, eli itse pussukka, otsikolla "The Little Book of Secrets":
Neliönmallisen aurinkonapin alla on neppari, ja kun sen avaa, näkymä on:

Eli kannen vastaisessa (ts. suljettuna kannen alle jäävässä) päädyssä tyttö istumassa, "Once Upon a Time". Pussukasta pilkistää pieni kirjanen, jonka kannessa on sama klovni kuin pussukankin kannessa.

Laitetaan kirjanen hetkeksi sivuun.

Pussukka avautuu koko leveydeltään:

Avatun pussukan "takapäädyssä" "I Wonder...":

Ilmapallokuva lentelee nepparikiinnitteisen sivutaskun sisältä. Taskun julkisivussa on nepparin kohdalla kurpitsanappi.

Pussi muuten pysyy itsekseenkin pystyssä, vaikka kovitin sen vain tukikankaalla:

Ohjeessa kehotettiin käyttämään tukena pahvia tms., mutta kun halusin tehdä tästä - tapani mukaan - pesunkestävän, en käyttänyt pahveja, vaan ainoastaan kiinnisilitettävää tukikangasta, pari kerrosta päällekkäin. Voihan saumoja joskus sen verran avata, että työntää tukipahvit sisään, jos tarve vaatii.

Pussukan pohjalla sitten nukahtanut prinsessani, "Happily ever after":

Pitäähän pussukalla sisältö olla, mutta senhän tempaisimme tuolla 2. kuvan jälkeen sivuun, ja kaivamme nyt taas esiin.

Tekaisin pussukan sisälle tämmöisen 8 cm x 8 cm pikkukirjasen:

Kannen päällystin samalla kurpitsakankaalla, mitä käytin pussukan sisukseenkin.
Ja kirjan sivut on luonnollisesti itse taiteltu, 12"x12"-kokoisesta arkista:

Tämä on kai sitten se varsinainen "Pieni Salaisuuksien Kirja", jonka tuleva sisältö ei välttämättä kuulu kellekään muulle ;). - Mutta sinnehän voi koota vaikka minikokoista skräppäystä, jos huvittaa. Tai sitten jotain ihan muuta.

"Löytöjä" :)

Taannoin rippijuhliin siivotessani (kuin pyörremyrsky ;D), löysin kaapin perältä kaksi kirjottavaa liinaa, jotka olen aikoinaan (vuosia sitten) tehnyt melkein valmiiksi. Sitten ne ovat unohtuneet sijoilleen, ja nyt melkein valmiit tekeleet tuntuivat oikein mukavalta löydöltä. Tästä pellavakaitaliinasta puuttuu oikeanpuoleisen köynnöksen toinen kukkakoriste: Ja tästä puuvillaliinasta yhden kulman kukat:

Ilmeisesti näillä on siis toivoa tulla joskus valmiiksikin?

Löytyi myös Nalle Puh -aiheinen ristipisto, joka on aivan alkutekijöissään. Meillä lapset ovat jo innokkaimman Puh-iän sivuuttaneita, mutta laitan vaikka oman makkarin seinälle sitten, jos sen joskus teen. Onhan sitä kiva sitten joskus mummona tiirailla :D.
Vilautetaan nyt sentään bambumetsääkin, kun kuvaamaan ruvettiin:

Edellisen postauksen lintujen juottoallas ei muuten ole missään nimessä itse tehty! Se on valurautaa, ja rappiosisustukseksi sen tekee silmissäni ainakin ruoste, joka on patinoinut pohjan. Niin, ja se, että allas oli alunperin jalallinen, mutta jalka napsahti ruostuttuaan poikki, ja iskin jäljelläolevan tyngän puhkimädäntyneen puutarhatuolin istuimeen syntyneeseen koloon...

Hah-haa, melkein ensimmäinen kahdesta fufoilukuusta kulunut, ja eilen vasta tartuin ensimmäiseen ufooni!
Tätä puoliryijyä päädyin yrittämään: Onhan tuo ryijynukittaminen välistä ihan mukavaa, mutta epäilenpä, mahtaako pitkäjänteisyys tälläkään kertaa riittää... No, eletään toivossa!
Lisäksi sattui laatikoita penkoessa ns. "osumaan silmään" totaalisesti unhoittumaan päässyt ufo:

Suuren Käsityölehden mallilla tiiviille puuvillakankaalle aloittamani pistely. Varsin epäilevästi suhtaudun tämänkin toteutumiseen, vaikka malli on kyllä todella mieleinen, ja alku ihan kivan näköinen. Kangas vain on niin tolkuttoman tiheää, että vaatii melkoista viitseliäisyyttä laskeskella noita lankoja.

Kylmän varalle

Tänään puhalsi jäätävän kylmä tuuli. Olisikohan tuo tullut jostain koillisen suunnalta (Siperiasta...?)

Ettei nyt näyttäisi vallan siltä, ettei täällä neulota mitään, askarrellaan vain, niin tässäpä Nalle-langasta tekemäni lapaset - ja samaisella langallahan onnistuu tuo baskerin kirjominenkin: - Tuli niistä sitten melkein kuin samaa sarjaa :).

Esikoiselle "poropipo", samaisesta Nallesta:

Korvaläpät nousevat vähän vauhdikkaasti rullalle. Niihin olisi tietysti voinut jotkut nyörit laittaa, mutta poika tykkää niistä noin.

Niin, meilläkin on siis vihdoinkin ihan oikea talvi:

Tässä meidän väkeä päiväkävelyllä (äiti pitää tietysti aina perää, kameran kanssa):

Pikkuisen pistelyä yms.

Tänään aamupäivällä käytiin tutkailemassa pikkuneidin hampaista napatut röntgenkuvat. Näemmä joudutaan hammasrautoihin turvautumaan, mutta ei ihan vielä. Puolen vuoden päästä tsekataan tilanne kuulemma uudestaan.

Meitä molempia jännittäneen reissun päätteeksi kävimme terveyskeskuksen kahviossa mehulla/teellä ja suunnistimme Seppälään ja Tiimariin.
Pikkuneidille löytyi kahdet mustat pitkäthousut. Tiimarista sitten löytyi jo äidillekin jotakin... Ja pikkuneiti sai myös omansa. Tätä käsiväskyä hän rupesikin heti rustaamaan:

Tulee niin hieno, että ihan kateeksi käy.

Ninnin Hello Kitty -deco poikkesi meillä ja jatkoi tänään matkaansa eteenpäin. Teimme tytön kanssa yhteistuumin siihen aukeamamme:
Hello Kitty -askartelumateriaaleja ei näemmä löydykään juuri mistään, vaikka muita tuotteita on runsaasti. Jouduimme siis käyttämään vähän luovuutta - ja printteriä ynnä mainoskuvastoa :)
Pistelin pitkästä aikaa pikkaisen Pistelijän kirjaa. Etukannen sisäpuolelle tuli ompelukone:

Ja ulkokansi on nyt kokonaan valmis:

Monogrammi "OV" ja selkämys ovat nyt viimeiset tulokkaat siihen. Selkämyksen kirjaimet pistelin yhden langan yli:

Pistelymallia näihin kirjaimiin minulla ei ollut, mutta tihrustin Violariumin valokuvasta suuntaviivoja, ja kyllähän niistä jonkinlaiset tuli.

Monogrammi onkin sitten ihan tavallinen, nimikirjaimistani muodostuva ja 2 langan yli pistelty:

Kun en jaksanut muistaa, olenko esitellyt tämmöistä tekemääni kassia, niin esittelenpä nyt:
Printtasin molempiin kassin sivuihin klassisen kirkkotaiteen kuvat. Ylemmän kuvan reunustin kudotulla nauhalla ja kirjailin varjostuksia, sädekehän sekä paimensauvan vapaalla konekirjonnalla.

Alimman kuvan reunustin pellavanvärisellä pitsillä (meinasin kirjoittaa "vitsillä"!), ja kirjoin kuvaan helmiä.

Tämmöisiä olisi kiva tehdä lisääkin. Muttei näemmä nyt: printteri kenkkuilee.

Pistelin

Jopa tuumasin, mahdanko tänään päivittääkään, mutta kyllä sentään. Puuvillasekoitesukkani kyllä jää ensi viikon sukkasatoon...

Harrastusaiheinen ristipistovaihto minulta mirelille:
Ensin pistelyt, pussukka ja kortti (haastekortti viikon takaa):


- Ajattelin, kun Mireli on hamsteriharrastaja...
Sitten oheistilpehöörit vaihdon mukaan:

Ja pisteltiinhän sitä eilenillallakin. Nyt tuli jo pikkuisen käyttöä Salaisen Ristipistoystävän lähettämälle ohjeviholle, kun pistelin ensimmäisen kukkaiskeijuni:
Tein pistelyn 18 ct aidalle, joten se on luonnolliselta kooltaan huomattavasti kuvaa pienempi. Oikeastaan olisi kannattanutkin valita harvempi kangas, mutta halusin juuri tämän hennon vaaleanpunaisen taustan. (Taustan väri ei - tietenkään! - kuvassa näy...)

Pikkuneiti odottelee kovasti vaihtoaan, jonka teemme hänen kanssaan keskenämme. Lupasin tehdä sen valmiiksi huomenna, kun tyttö on koulussa. Olisi tarkoitus laittaa tämä keijukuva hänelle saksikotelon koristeeksi.

Tyttö teki kovat säännöt vaihtoon: 2 itsetehtyä osaa, 9 askartelutavaraa. Ja pitää kuulemma olla nauhoja, niittejä, keijuja, taustapapereita, tarroja - eikä missään tapauksessa tildoja. Saapa nähdä, osaanko tehdä hänelle mieleisen vaihdon. Oikein jännityksellä kyllä odotan minäkin, mitä tyttö minulle on valinnut.
Pikkuneidille ei siis tildoja. Tämmöisen Tilda-pussukan nyt kumminkin ompelin, ihan muuten vain. Teki mieli kokeilla jotain simppeliä ohjetta, kun on sentään tullut pari Tilda-kirjaa ostettua:

Jouluksi täytyisi kyllä se Tilda-joulukalenteri tehdä...
Päivän askartelu jäikin sitten tähän yhteen vaivaiseen ATC-korttiin, "Syysunelma":
Anoppi vieraili tänään yllättäen. Tilanne meinasi kärjistyä, kun hän sanoi heti tänne ehdittyään, että koiramme on lihava. Minä siihen: "Ei ole." Hän: "On se." "Ei ole." "On se." "Ei ole." "Älkää syöttäkö sitä enää." Sihautin, että jokainen pitäköön huolta omista kiloistaan, ja lähdin äkkiä lenkille. Tunnin reippaan lenkin jälkeen, raikasta ulkoilmaa hönkäiltyäni, jaksoin taas hymyillä. Vaan niin se loukkaa minua, kun koiraamme arvostellaan, että ihan olisi, kuin lapsestamme sanottaisiin. (Minusta itsestäni jos sanoo, niin sen ei niin ole väliä. Lapset, mies, koira ja koti ovat niitä herkkiä kohtia.)

Pistoja

Helpotuksen huokaus: sukkaklubin sotkut on selvitetty! Sattuuhan sitä, inhimillisiä virheitä, kun erehtyväisiä tässä ollaan. Nyt odotan iloisena pakettiani tulevaksi! - Opettavaista tämä nettikaupankäynti kyllä on. Olen jo useamman kerran huomannut, että kyllä pitää itse pitää huoli siitä, mitä on tilattu ja mitä saatu. - Ja olinhan minä opiskeluaikana yhden kesän reskontran hoitajana yhdellä jätefirmalla. Se opetti kanssa, että huolellinen pitäisi tilinpidon kanssa olla, kun asiakkaan luottamuksen kanssa pelataan. Siksi minusta ei sitten tullutkaan kirjanpitäjää, vaan pappi, heh-heh.

Viime päivät olen nyt pistellyt tämmöistä:
Pikkuisen on vielä kesken. Malli on joku freebie, printtaukseen ei valitettavasti ollut tullut sivun osoitetta. Tämä on nyt taas tämmöinen piperrysmalli, yhdellä säikeellä yhden langan yli. Ensin ajattelin, tulisiko tästä joulukoriste, mutta voisi tämä neulatyynykin olla. Vaikka onkin ehkä vähän pieni semmoiseksi. Katsotaan nyt, kunhan valmistuu.
Kuvasin samalla tämän pöytäliinankin:

Kirjoin liinan painetulle puuvillasekoitekankaalle puuvilla- ja muliinilangoilla. Pakkauksen ostin muistaakseni Ateljé Margarethalta (vai miten se nyt hienosti kirjoitetaan...)

Tässä vielä kirjontaa lähikuvassa:

Isäntä oli eilen kahden poikamme kanssa ns. serkkutapaamisessa mummolassaan. Mummu kuoli jo muutama vuosi sitten, mutta serkuksilla on ollut tapana kokoontua vuosittain mummun syntymäpäivän aikoihin viemään mummun haudalle kukkia (ja laulamaan virren siellä, tavallisesti "Ystävä sä lapsien", niinkuin kuulemma eilenkin) ja viettämään aikaa yhdessä pelaillen ja syöden. Serkukset (joita on monta kymmentä - mummulla oli näet 12 lasta) ovat hajaantuneet asumaan eri puolille maata, joten on mukava kerran vuodessa tehdä tilannekatsaus, lasten lisääntymisen ja kasvamisen yms. suhteen. Oikein kannatettava tapa mielestäni. Olisin mennyt kanssa mukaan, mutta minä ja kaksi lapsistamme olimme sen verran flunssaisia, että päätimme jäädä pois tartuttamasta muita...

Pikkuneidin luokkakaverilla on huomenna synttärit. Neiti on askarrellut aamun tätä korttia:

Siihen on kuulemma ajateltu synntärinvietto ja herkkupöytä.

Minusta on kiva, että kun tyttö tekee jotain, hän ei paukkuja säästele, vaan käyttää reippaasti koristuksia. On sitten korteissa paljon katseltavaa. Minä en tuota tyyliä oikein tahdo oppia, vaikka haluaisin. Jotenkin aina pelkään, että tulee liian täyteenahdetun näköistä... Kumminkin itse tykkään saada juuri runsaita kortteja.