Elokuinen henkäys

Kiitos mukavista kommenteista :).

Ihan selvästi on jo syksyntuloa ilmassa - ihanaa! Viilenneet yöt ovat tuoneet tullessaan mukavammantuntuisen päiväsään. Aurinko paistaa, muttei ole tukalaa.

Käsityöpäiväni/-iltani ovat kuluneet sukkelaan vaihtopistelyiden parissa, jotka jääkööt salaisuudeksi, vielä joksikin aikaa.

Jotain kuvamateriaalia täytyy silti olla, joten kaivoin arkiston perukoita. Meille käsityöntekijöillehän on tuttua, että suku ja ystävät raskautetaan teelmyksillämme, vai mitä? Anoppi-/appilasta kuvasin ainakin nämä käsityöni:Kuvaa isommaksi klikkaamalla havaitset, että vasemmalla ylhäällä on pistely, alavasemmalla valkokirjontaa ja yläoikealla huovutusta/villakirjontaa, jonka alla virkattu liina. Kaikki työt ovat jo vuosia vanhoja, rakkaudella tehtyjä, vaikka nyt ehkä tekisin jotain toisin...

Huovutettu tyyny on itse suunnittelemani. Sitä varten huovutin palan puuvillapitsiverhoa villaan. Punakirjavat sydämet ovat niinikään (suoraan kiinni pohjaan) huovutetut.

Tässä täytyisi varmaan ruveta vähitellen säästölinjalle, koskapa isännän opettajantyöt loppunevat ensi kuussa. Emme tosin voi väittää, että - tilapäinen - työttömyys hirveästi harmittaisikaan, sillä vuoden opettajapesti on sisältänyt vain 2 viikkoa kesälomaa. Muuten vapaata ovat olleet vain viikonloput ja pyhäpäivät.

Sitäpaitsi isännän kasvatustieteen opinnot alkaisivat myös syksyllä, ja talvella pojalle pitäisi aloittaa ajo-opetus, joten hommia kyllä riittää.

Eikä se säästölinja ihan vielä onnistu, oli tullut semmoista kamaa Violariumin hyllylle...

Nautittavaa elokuista viikonloppua!

Puiseva posti ja huovutuksen ilot

Lennun vaihtoblogin puuaiheisessa vaihdossa piti lähettää puuaiheinen pistely ja puinen oheisjuttu. Sain tehdä vaihdon Marille.

Virallinen postituspäivä oli tänään, mutta koska tiesin isännän ehtivän postiin vasta illalla, laitoin hänet asialle jo perjantaiehtosella.

Tässäpä siis pistelemäni freebie (lähdettä en valitettavasti muista), jonka viimeistelin - vaihteeksi :D - kassiksi:Olin kovasti tyytyväinen tuohon tekstinauhalöytöön. (Joka löytyi siis ihan omista varastoista. Täällähän sitä on vaikka mitä, kun vain muistaisi, missä :D.)

Oheistilpehööriksi selluloosakuituinen tiskirätti kera kruunukuvion, puinen pyykkipoika, puunappi ja puuhelmistä kyhäilemäni kännykkäkoru:- Ja kortissakin käyskennellään puiden siimeksessä. Mikä ajatus mieltäni kovasti ilahduttaa, sillä ennusteista huolimatta tänään täällä ei sada (Hesarin kartalla meidän kohdalla oli 3-4 pisaraa...), vaan paistaapi mitä ihanimmin.

Lauantaina pidimme kylällä huovutuspäivän. Tavoitteena oli saada aikaiseksi istuinalusia. Naapurilampuri lahjoitti Tapulipiirille villoja.

Hauskaa oli (ja possusoppa sekä raparperipiirakka ja unelmatorttu maistuivat :)), mutta huovutettua emme niin kauhiasti saaneet. Ompi sen verran kovaa hommaa se. Tytön kanssa huovutimme tämmöiset istuinaluset:Kaipa sen arvaakin, että kukka on minun, sydän tytön :). Ei niistä kovin siistejä tullut, eikä myyntiartikkeleita missään nimessä, mutta tulipahan kokeiltua. Fiksummalta vaikuttaa virkata Huopasesta siistit aluset, jos myyntiin tehdä haluaa.

KYHäiltykin ollaan, ja viimeistä viikkoahan siinä viedään. Saas nähdä, jos huomenna ehtisi niitä kuvailla...

... jotain sinistä...

KYH 4 valmistui aamulla. Virkkasin Novitan Huopasesta, Novita-lehden kevätnumeron ohjeen mukaan, alusen:- Joka käsittelyssäni muuttui istuinaluseksi. Käytin pari nroa pienempää koukkua kuin ohjeessa oli suositeltu, koskapa 6:sta suurempaa koukkua ei taloudessa ole. Lisäsin summamutikassa kerroslukua, jotta sain alusesta riittävän ison. Ihan reunaan, ennen huovuttamista, virkkasin vaaleansinisen Huopas-kerroksen. Huovuttamisen jälkeen ompelin vielä reunat ympäriinsä pykäpistoilla, ja virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita ja nirkkokerroksen. Nämä Novita Kotiväellä:Ja ai että, kun tykkäsinkin alusen väristä! Niinpä tartuin seuraavaksi Novitan siniseen Virkkauslankaan, ja aloitin pitsiliinaa, jonka ohje löytyy yllämainitusta lehdestä, heti alusen ohjeen jälkeen:Tämän päivän aloitus on jäämässä jälleen ehtoopuolen tunteihin.

On muuten taas hääpäiväkin meillä. Tasan 24 vuotta sitten meidät vihittiin Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa (niiden vanhojen penkkien ja lehterien aikaan, ennen tuhopolttoa, kaksia kattotalkoita, Rauhalaa ja Lavosta) ja Akselin ja Elinan häävalssia tanssahdeltiin Vammalan Seuraintalolla - ah nuoruutta :).

Vähän lävistyksiä ;)

PajanART-haasteessa Arja pyysi tekemään naamion. Tässä vastaus a)-kohtaan: Tämä on kyllä jo pikkuisen vanhempi teelmys, mutten löytänyt sitä tuolta julkaistujen arkistoista (ellen väärin katsonut.)

Työn ideana oli yhdistää keramiikkaa ja huovutusvillaa. Kuten kuvasta näkyy, itse naamion tein punaisesta keramiikkasavesta. Se on lasittamaton muuten, mutta korvakorut ja poskien ja otsan perhoset ovat lasitetut, ja värit ovat näinollen lasitteista peräisin. Kevyt struktuuri saven pinnassa on sideharson painalluksilla tehty.
"Hiustupsut" ja korvakorujen hipsut ovat vihreästä ja keltaisesta villasta kevyesti huovutetut.

Punamultaisessa ulkoseinässämme tuijottelee tämä naamiohemmo nykyisin. Hän on "luonnollista kokoa", eli kasvoille sopiva, joskin naamioksi varsin raskas, keramiikkaa kun on.