Vähän valmista

Tyttö pyysi neulomaan itselleen sinisävyiset kämmekkäät. Tyttö osti tämän langan itselleen Tampereen Kädentaitomessuilta viime syksynä, ja nyt siis neuloin niistä kämmekkäät katsoen mallia omista vanhoista kämmekkäistä, joiden kuva näkyy vanhassa postauksessa olevan koosteen vasemmassa reunassa. Kämmekkäiden yksittäiskuvan olen näemmäs joskus kuvatilan puutteessa poistanut, mutta ohje on Novitan talvella 2011 ilmestyneestä lehdestä.

Tyttö ei tykännyt, kun toisessa kämmekkäässä on kokovalkoinen raita - tämä lanka kun ei ole säännöllisesti raidoitettua, vaan tekee aina "eripariset" vaatteet. Noh, mutta lupas käyttää silti:

Ristipistoilijoiden RR-kierros alkoi siten, että pääsin pistelemään Helyn eläinaiheista RR:a, johon hän oli pistellyt ruudut valmiiksi. Mun osuus on tässä:

 Eikä sitten ilman kommervenkkejä selvitty tästäkään. Olin pistellyt eläintä noin puoliväliin kun muistin, että hups, Hely on tietysti pistellyt pistot toiseen suuntaan kuin minä (kuten useimmat pistelijät tekevät). Niinpä purkamaan ja pistely alusta uusiksi. Mutta tässäpä siis tämä. Jonkun ranskalaisen ristipistolehden sivuilta, isommasta luontosamplerista, tämä eläin on kotoisin, vaan enpä muista, minkä (hyllytin lehden jo...)
Niin, ja mun oman RR-työn kanssa ei ole tuon pistonsuunnan niin tarkkaa, kun ovat erillisiä tilkkuja ;).

Tyttö sai joskus vuosia sitten tämän lahjaksi, ja kyllästyi sen tekemiseen, kun ei kuulemma ole käyttöä. Tänään patistin, että nyt valmiiksi, hei:

 Äiti sai nyt tästä veikeän tyttömäisen "korin" pöydälle. Liian hentorakenteinen tämä kassiksi on, mutta seisoo ainakin näin uutena napakasti pystyssä, joten toimittaa siis korin virkaa :).

Ristipistokaverit ovat olleet kamalan huolissaan, miten selviän kaikkien ostosteni kanssa, joita olen viime aikoina nettikirppareilta haalinut :D. Ei hei hätää, näitä ostoksia on ehkä määrällisesti paljon, mutta ne on kooltaan pieniä. Esimerkiksi nämä ovat ihan lituskoita:

Muuten meillä kyllä siivoamista piisaa: Tyttö innostui karsimaan tavaraa huoneestaan, mikä merkitsee sitä, että hän roudaa niitä minun pöydälleni, josta minä sitten niitä lajittelen roskikseen/kierrätykseen/jatkojalostukseen. Itselläkin on menossa helmivaraston järjestäminen, ja yllättävästi siinäkin on puuhaa :).

Kesäksi se vaihtui

 ... vaikka ilmat kylmenivätkin :).
Salainen Vuodenaikaystävä muisti minua sähäkänsinisellä paketilla, joka lämmittää mieltä näin sadesään keskellä:

Kaunis sampler-tyylinen pistely - ihanat nimikirjaimetkin! (Siis mun :)) - oli viimeistelty kiinnittämällä se paksun kulmalukkokansion kanteen. Tämmöisiä kansioita aina tarvitaan (tietäisitte, miten paljon mulla on printattuja freebie-malleja erilaisiin kansioihin kätkettyinä), ja nythän tätä kelpaa sitten säilyttää pöydällä tai lipaston päälläkin, kun kansi on noin kaunis.

Paketissa oli myös kaksi todella kaunista Dragon Floss -langan sävyä, Sea Witch ja Snowflake. Tuota "merellistä noitaa" täytyisi kokeilla johonkin tummaan kankaaseen, tulos olisi varmasti upea. Pistetäänpäs mietintään...

Ja vielä: paketissa oli kiva Muumi-peltirasia (mulla onkin tätä sarjaa ennestään musta ja viininsävyinen - kiva, että sain sinisenkin! Nämä ovat hurjan hyviä esim. helmien, riipusten tai nappien säilytykseen.) Ja vieläkin: myös tuo suloisenkesäinen muki oli paketissa kauniita teehetkiä varten.

Kertakaikkiaan upea vaihtopaketti taas. Suuret kiitokset, ihana Vuodenaikaystäväni!

Tässä kansion pistely lähikuvassa, eikös olekin kaunis:

Niin on sitten kevätjuhlat juhlittu ja paluu arkeen suoritettu - heillä, keillä lomaa ei ole vielä näköpiirissä.
Meillä esikoinen sai koulutiensä päätökseen perjantaina, ja aloitti päivätoiminnan toimintakeskuksessa eilen maanantaina. Sisäoppilaitosopiskelusta jäi hyvät muistot, varsin mukava todistus - koulussa poika pääsi kokeilemaan mm. kiinteistönhuoltoa, keittiöhommia, siivousalaa ja käsitöitä - ja stipendikin (joka tuli siitä hyvästä, että poika oli aina "oikeassa paikassa oikeaan aikaan" :).)
Toiseksi vanhin poika aloitti toisen kesänsä puutarhatöissä hautausmaalla. Viikonlopuiksi löytyy myös satunnaisia suntionhommia. Koulutiellä on edessä abivuosi, ja osa ylioppilaskirjoituksista heti syksyllä.
Nuorin poika sai päästötodistuksen alakoulusta, edessä on siirtyminen kyläkoulusta paljon suurempaan yläkouluun kaupungin keskustaan.
Tytöllä on vielä yksi vuosi alakoulua jäljellä. Mikä - sattuneesta syystä - äitiä erityisesti ilahduttaa, tyttö sai  kädentaitostipendin. Tällätäänpä siis tähänkin näyte neidin koulukäsitöistä. Takana tarjotin, jonka edessä essu, pannulappu ja penaali, tekstiilit applikoitu:

Ihan mukavaa on, kun ei vielä ole kovin kuuma. Kesä on nyt minun makuuni ihan parhaimmillaan :). Isännän kanssa istuttelimme pihaan lisää terijoen salavia ja siirtelimme tammenalkuja kukkapenkeistä tuleville paikoilleen. Sadesää on oivaa istutusten tekoon, ei tarvitse niin paljon kantaa kannulla vettä taimille.

Ja huomenna on isännän ja minun hopeahääpäivä!

Pariksi

... viime postauksessa esittelemälleni tyttären lehdykkähuiville toppi samasta langasta:Tämä olikin nopeatekoinen: S-kokoisen topin neulomiseen meni vain pari päivää. Malli on samasta lehdestä (Novita Kesä 2010) kuin lehdykkähuivikin. Pikkuisen muokkailin, eli virkkasin helmaan kerroksen kiinteitä silmukoita ynnä nirkkoreunan (ei mene helma niin helposti kippuraan). Pääntiehen virkkasin ohjeessa ehdotetun rapuvirkkausreunan sijasta nirkkoja myös.

Neulomiseen käytin kolmosen puikkoja, kun halusin pinnasta aika tiiviin.

Langankulutus toppiin - ja Hamsteriblogiin - Novita Bambua 210g.

Ja uskottava se kai on, että Novita Bambua ei sitten enää valmisteta, jos sitä kerran ei kevään värikartassakaan ole. On tästä hamsteriluonteesta siinä tapauksessa jotain hyötyäkin, sillä varastoissani on vielä mustaa ja pinkkiä bambua vaikka neulepuseroiksi asti, ja punaista ja sinistä ainakin rättilangoiksi :).

Tyttö oli tehnyt koulun kässytunnilla ilmeikkään kissan:- On sillä häntäkin, jää vain kuvassa piiloon. Tosi huolellisesti on tyttö ommellut silmät ja suun (nimim. Ylpeä äiti :).)

Siunattua adventtia

Tänään on ollut kipakka pakkaspäivä: mittari on näyttänyt varjoisalla puolella -20 astetta, aamusta iltaan. Auringonlasku hehkui kultaisena:Lunta on kuitenkin vielä kovin vähän. Kasvit joutuvat nyt varmasti koville.

Ostin Lähetysseuran kalenterin, ihan itseäni varten. Sain avata ensimmäisen luukun jo tänään, sillä tämä kalenteri alkaa oikeaoppisesti ensimmäisestä adventista ja jatkuu joulupäivään saakka:
Pidän eniten näistä perinteisistä kuvakalentereista, ja tämä on ihana, kun mukana tulee värssykin! Ne kannattaa laittaa talteen, vastaisuuden varalle.

Lapset joutuvat vielä odottelemaan suklaakalenteriensa kanssa :).

Tein tytölle Novitan Punatulkusta pipon, kun on ollut niin hyytävän kylmiä päiviä, ja pakkanen kuulemma vain jatkuu - ja kiristyy:Pikkuneiti itse sai puolestaan seeprapistelynsä valmiiksi, ja ompelin sen neidin seeprakuosisen kassin kylkeen:

Nuorison harrastukset

... ovat ilahduttavan tervehenkisiä, nykyään(kin). Tytär sai parhaalta kaveriltaan lahjaksi - ihan muuten vaan - sievän, tytön (10 v.!) itse neuloman kassin: Eikös olekin herttaista!? Kassi on kuin suoraan Suuren Käsityölehden tms. retrohenkisiltä ohjesivuilta, ja luovasti soveltavaa jämäkulttuuria parhaimmillaan.

16. luukku

Ja tämähän on - tietysti: - Kultaa! :D

Nyt ovat itämaan viisaat miehet keränneet lahjansa: Ja meikäläinenkin lähtee tästä justiinsa tekemään vihoviimeisiä joululahjahankintoja.

Tänään Yle 1:n "Kuka on kukin kirjallisuudessa" -ohjelmassa keskusteltiin juuri sopivasti itämaan tietäjistä (maageista, kuten heitä alunperin kutsuttiin - viittaa Persiaan).

Vanhatestamentillisia lähtökohtia tietäjien lahjoille ovat Psalmi 72 ja Jesajan kirjan luku 60.

Mielenkiintoista on, että tietäjistä puhutaan vain Matteuksen evankeliumissa. Se, että heitä kutsutaan joissain perinteissä kuninkaiksi, juontanee juuri tuolta VT:llisista juurista. Lahjatkin ovat tietysti hyvin kuninkaallisia.

Evankelista Luukas puolestaan varasi merkittävän roolin paimenille. Luukas kun muutenkin mielellään toi esiin köyhemmän kansan näkökulman.
Pikkuneiti oli tehnyt koulun pajapäivässä mm. tämän daavidintähden oljista ja punaisesta villalangasta:

On siis tietäjillä, mitä seurata.

Pikkuneidin taidonnäytteitä

Tyttö sai valmiiksi jo reilu vuoden työn alla olleen uurastuksensa, painetulle pohjalle tehtävän koira-aiheisen ristipistotyynyn: Ja nukkekotiaan tyttökin on nyt aherrellut, sisustus on ihan hänen omaa kädenjälkeään:
Tyttö halusi tehdä ikioman nukkekodin. Minulla työn alla olevaan osallistuminen ei hänelle riittänyt. Ihan hyvä niin, koskapa hän on hyvin uuttera askartelija, eli minulle ei jäisi yhteisprojektissa mitään tehtävää: nämä kalusteet ovat syntyneet viikon sisällä :).
Tämä nukkekoti on kyllä rakenteiltaan aika "räjähtänyt", sillä vanhemmat pojat mm. istuivat sen katon poikki silloin vuosia sitten. Seinäpaperitkin ovat repeytyneet, mutta niitä tyttö ei halunnut vaihtaa, vaan selitti, että tämä on semmoinen kulunut ja kauan asuttu koti. Täällä kumminkin kuulemma asuu lapseton pariskunta palvelijansa kera...

Eilen illalla oli esikoisen kevätjuhla, mutta koulu jatkuu vielä pari päivää, ja peruskoulun päästötodistus täytyy käydä erikseen hakemassa lauantaiaamuna.
Nämä kukat ja toisessa blogissani jo esitellyt tekemäni kortit menivät kiitokseksi avustajalle ja opettajalle: - Täytyi ottaa näistä vielä tämmöinen yhteiskuva, kun olin tyytyväinen löydettyäni näin hienosti korttien kanssa sävy sävyyn sointuvat tulilatvat :D.

Poika soitti kevätjuhlassa pianolla Jukka Kuoppamäen "Sininen ja valkoinen" -kappaleen. Hän on kehittynyt soittamisessa ihan hurjasti. Tempo ei enää ole niin autistille ominaisen nykivää. Toivottavasti hän pystyy jatkamaan musiikkiharrastusta myös tulevalla opiskelupaikkakunnalla. Nythän musiikiopetuksesta on vastannut musiikkiterapeutti, joka on jo pojan 3. sellainen.

Alussa musiikkiterapia painottui hyvin paljon kommunikaation harjoittamiseen, mutta nyt jo muutaman vuoden on tavoiteltu sen lisäksi, paitsi mieluisen harrastuksen omaksumista, myös jo ihan teknistäkin tasoa.

Poika sai läksiäislahjaksi kaupungilta punaisen ruusun ja stipendin. Otin juhlista pari valokuvaa, mutta näemmä kameramme ei halua ottaa noista juhlahetkistä kunnon kuvia, ei sitten millään, joten eipä ole valitettavasti mitään näytettävää...

Ihan mieletöntä hellettä pitää

... ja piti muka tehdä käsitöitä: Eilen istutimme pikkuneidin kanssa kymmenittäin orvokkeja. Tässä osa:

Pikkuneiti ahkeroi myös askartelurintamalla, pitäähän sitä oma kummitus olla (HUU):

Tänään olikin pyhäkoulupäivä: pidimme kirkolla pihatalkoot. Jatkoille tulimme meille, jossa vietimme toiseksi vanhimman pojan 15-vuotiskemuja: poika täyttää tiistaina. - Ai niin, ja kun kumminkin joku kysyy: mopokortti ei tätä nuortamiestä kiinnosta, mistä äiti helpotuksesta huokaiseepi. Polkupyörällä pärjäilee kuulemma ihan hyvin. Poika aloitti eilen kesätyönsä, Pinsiön "Yltä ja alta" -maataideteoksen sekä Puuvuori-nimisen nähtävyyskohteen siivoilemisen. Töihinkin pääsee kuulemma pyörällä mainiosti. Matkaakaan ei ole kuin 4-5 km. Poika vuorottelee 3 naapurintytön ja 1 naapurinpojan kanssa siivoushommissa.

Vanhin poika sai Aitoon Koulutuskeskuksesta opiskelupaikan ensi lukuvuodeksi. Nyt vierähti yksi kivi hartioilta. Jätkä kerkiää toimintakeskukseen myöhemminkin. On kivaa, että vielä pääsee koulun penkille. Kuulemma joka 4. otettiin sisään, joten hyvin kävi!

Toiseksi nuorimmainen, 9 v., toi ylpeänä puukässynsä kotiin: Älyttömän söpö "saapasrenki", pikkusaappaille sopiva :D! Ja penaalin poika tälläsi tyytyväisenä työpöydälleen.

Kide Shawl on valmis, eikä olisi siitä mitään tullut, ellen olisi saanut Pilliltä lankatäydennystä! Huivini Rose Mohair onkin kyllä selvästi paksumpaa lankaa kuin mallissa, joten juoksevuus oli tietysti pienempi.
Huivi edestä: Ja takaa:

Ja pistetääs framille vielä nuo äitienpäivälahjukset, joka vuosi yhtä pettämättömän herttaiset:

Saatat arvata, että tämä paratiisikoru tuli pikkuneidiltä:

Ja pikkuneiti teki myös kakun:

Simppeliä

EDIT: Nyt tehtiinkin taustasta vaihteeksi ihan valkoista. Saas nähdä, jäänkö kaipaamaan takaisin pikkuenkeleitä :D. Mutta ainahan ne voi etsiä takaisin...
Käsityörintamalla jämävillatakki on saanut toisenkin hihan, mutta kuvailen vasta, kun saan vähän vartalokappalettakin tehtyä.
Meillä pääsiäiskukat vielä kukoistavat:
Ovat hyviä leikkokukkia nuo narsissit, kuten tulppaanitkin.
Maljakon vieressä tytön koristelema purkki, lähempää:
Minusta kiva, yksinkertainen askarteluidea. Maalattu pohja ja sille kangastilkuista koristeita. Koko komeus lakattu päältä. (Näemmä asetti on kolhiintunut, mutta älä siitä välitä.)
Tyttö kylvi koulussa purkkiin persiljaa. Nimikyltti meni nurinperin, mutta sehän vain lisää persoonallista ilmettä :).

Esikoinen toi taas käsityön kotiin, tämä taitaa olla äitienpäivälahjaennakko:
Upea puinen rasia, jonka todellinen väri on tuo alakuvassa näkyvä poutataivaansininen. Aurinko söi näemmä valon yläkuvasta.
Äiti (lue:minä) tykkää, kun on rasia, ja kaunis väri vielä :).

Pikkuneiti saa aina kaikenlaisia ideoita. Eilen pesin yhden idean pois hänen huoneensa ovesta. "Kun siihen tuli piste, ja minä sitten jatkoin sitä..." Huh, onneksi lähti pesemällä pois! Pidin aika motkotuksen, että "sinä saat aina kaikki piirustustarvikkeet, mitä vain keksit pyytää. Että piirrä nyt hyvänen aika PAPERILLE..." jne.
No, tekevälle ilmeisesti sattuu... Tänään tuli sitten nimittäin oikein hyvä idea. Tyttö oli itsekseen väsännyt tämmöisiä kukkia: Itse on ideoitu, askarreltu ja väritetty, ja mielestäni tosi kivan näköisiä! (Tyttö lupasi, että voi opettaa minullekin... ;).)

Vihdoinkin kunnon suoja - ja lumiukkokeli! :

Olen täällä useastikin tainnut kehuskella, että autistinen esikoisemme on aika näppärä käsityöntekijä. Pojalla on henkilökohtainen opetussuunnitelma ja todistuksessa vain kahdesta aineesta numeroarvostelu: kotitalous on 7 ja käsityö 9. (Tullut äitiinsä, molemmilla aloilla...) Eilen poika kiikutti taas yhden teoksensa kotiin: Eikös ole soma jakkara? Ja tuli tarpeeseen, isännälle istuimeksi, kun hän virittelee takkaa. (Tuo koristelupuoli onkin sitten pojalle hankalampaa. Piirtäminen on aika "krouvia" yleensä. Mielikuvitusta ei luovaan piirtämiseen ole, joten hän haluaa piirtää mallista. Opettaja juuri kiinnitti huomiota siihen, miten poika ei piirtäessään irrota katsettaan lainkaan mallista, ts. ei katso piirtämäänsä kuvaa. Vinkeä juttu.)
S-postipalvelimessa on muuten jotain häikkää, joten pari osoitetta on nyt odottelemassa siellä, että pääsen ne ylös kirjaamaan. Mutta postihan lähtee täältä joka tapauksessa vasta maanantaina, ja kaipa se Suomi24 siihen mennessä toimii...

Iloiseksi huipennukseksi tälle päivälle pikkuneidin koulukäsityö:
- Miau!

Aurinkoinen aamu

EDIT: Laitoin Violariumista tilaukseen De fil en aiguille - Deco - Pistelijän ateljee ja De fil en aiguille - Silhouettes - lehdet, näin vain vinkiksi SRPY:lle, että jos satut vilkaisemaan tänne, ettei tule päällekkäisyyksiä ;) , kun semmoinen vahinko näemmä oli tuolla jollekin tullut.

Pikkuneitimme Salainen Ystävä muisti häntä ihanalla paketilla:

Paljon (!) erilaisia helmiä (nuo afrikkalaistyyliset ovat vallan ihania - äidin käy kateeksi), koristeltava kirja väreineen ja tarroineen (upea sekin), pari kisuservettiä (kivat! Eläinaiheet ovat aina tosi mieleen), kaakaota ja tikkari. Ihana Puh-kortti varmisti asian, jota epäilin jo ensimmäisestä lähetyksestä... ;) Mahtava Salkkari meidän tytöllä: lämpimät kiitoshalaukset!

EDIT: Tyttö teki kiireenvilkkaa muutaman sivun tuohon saamaansa kirjaan. Tässä on nyt sitten talvi- ja kesämaisema sekä vaatekauppa, kuulemma:

Eilinen vierähti minultakin erilaisten "Salainen Ystävä" -projektien kanssa. Valmistui useampikin juttu, ja jokunen on tekeillä, mutta niitähän ei nyt vielä voi näyttää.
Aamu valkeni mitä upeammassa säässä. Kylmä oli/on, mutta valo on ihana:

Eilen vein kaupunkimme kuvataiteilijoiden yhdistyksen yhteisnäyttelyyn tarjolle tämmöiset työt:

Jurytysmaksu oli 20 €, niin, että toivottavasti ainakin joku maalaus kelpaa näytille. EDIT: Isäntä soitteli. Tuo "Seinät paperia" (ensimmäinen kuva) kelpasi. (Muut hyllytettiin... Itsekin tykkään kyllä eniten juuri siitä.)

Ylläolevista kuvista muuten näkyy tuo kuvanlaatuongelma, joka Vuodatuksessa kovasti häiritsee: kuviin tulee valkoisia rakeita. Muuten Vuodatuksen kuvan- ja linkkienmuokkaus tuntuu kumminkin paljon joustavammalta kuin Bloggerissa, joten olen pitänyt "näyttelysivuni" edelleen sillä puolella. Saapa nähdä, viitsiikö niitä joskus muutella toiseen osoitteeseen. Ainakaan nyt ei tuntuisi olevan mitään isompaa hinkua pelailla tämän koneen kimpussa.

Viikonloppuna syntyi aviosiippani kanssa tuommoinen "kuningasajatus", että voisimme myydä joulukuun näyttelyssä olevat työt kyläkirkkomme kellohankkeen hyväksi. Kirkostamme kun puuttuvat kellot, ja kylämme puuhaihmiset polkaisivat käyntiin keräyksen niiden rahoittamiseksi. Tarkoitus olisi saada osa rahoituksesta kokoon ihan keräysvaroin, osan antaa seurakunta. Jos saisin edes jonkun työn myydyksi, karttuisi rahasto minunkin osaltani pikkuisen. Samalla saisimme kylähankkeellemme julkisuutta.

Muuten: Intsu kyseli, mistä sain Pistelijän kirjan idean. Klikkaapa siis tuota em. linkkiä, sieltähän se idea löytyy, Violariumin vinkeistä.