perjantaina, heinäkuuta 09, 2010

Muisteloa...

Näin 4 päivää koiranpureman (omistajan sanoin "näykkäisyn") jälkeen pikkuneitokaisen sormesta uskaltaa jo ottaa kuvankin:Keskisormi, kyljen ja kyynärpään haavat ovat jo aika hyvin parantuneet. Nimetön vuotaa vielä. Siinä on tuo tikattu haava ja yksi avopalkeenkieli. Tällainen helleilma ei kyllä ole paras haavojenparantemiskeli. Haavojen ympärystääkään ei paljon arvaa putsailla, koska tyttö pelkää päivittäistä siteenvaihtoa kovin - eikä ihme: harson alle laitettavasta voideverkosta huolimatta tuppaa aina vain side tarttumaan haavaan kiinni. Tuo kynsi taitaa kyllä olla entinen, mutta niillähän on tapana uusiutua...
Äkkiä asiasta toiseen!
Kyseltiin aiemman postauksen kommenteissa tuosta leikkimökin ikkunaverhosta. Lähikuva siis:
En yhtään muista, mistä reilu parikymmentä vuotta sitten tuon perhosmallin löysin, mutta kyllä se jossain käsityölehdessä julkaistiin ihan hiljattainkin, muistaakseni. Vaikka voihan sen tottunut ruutuvirkkailija tuosta valokuvastakin kopioida.
Aikaisemmissa asunnoissamme on ollut runsaasti pieniä tai kapeita ikkunoita, joten olen vuosien myötä virkannut aika liudan kaiken maailman pikkukappoja, kuten tuon perhosverhon, tai tämän leikkimökin toisessa ikkunassa olevan laivaverhon:
Nykyisessä kodissamme tämmöisille ei juuri sijaa olekaan, sillä suunnittelin tänne tarkoituksella yhtenäiset ikkunat. Yläkerrassa kaikki ovat 120x140, alakerrassa 120x160, ja kaikki on jaettu 6-ruutuisiksi. Wc:n ja kylppärin ikkunaa lukuunottamatta, jotka ovat kokoa 60x30, muistaakseni, ja 2 osaan ruudutetut.
Mummolan seinänvierustalta (ulkoa!) löytyi pahoin ruostunut Singer, simppelimpi kuin tämä, mutta vielä siitä sai ihan käypäsen kukkapöydän, vanhan pelipöydän kannella varustettuna:
Tuota kantta kyllä vielä tuunailen, kunhan syksy saa ja lapset palailevat kouluun. Ehtii äiti sitten enempi paneutua tuommoiseen - hmm - joutavaan.
Keväällä nappasin pelargonioistani pistokkaita ja heitin vanhat käkkyrät pois. Nyt vihdoin akkunalla kukkii:
Olisi niitä tuoreempiakin käsitöitä postattavana, vaan eipä niitä passaa vielä paljastella, ennen kuin ovat päätyneet uusille omistajilleen, joten näihin kuviin ja tunnelmiin:
kaunista kesäviikonloppua!

16 kommenttia:

Irma kirjoitti...

On aika hurjan näköinen sormi huhhuh. Toivotaan että hyvin paranisi!!!

Kauniita virkkauksia olet tehnyt!!

Minulta ei pelargonioiden "jatkohoito" onnistu koskaan ;)Kauniisti kukkivat sinulla!

Hyvää viikonloppua ja paranemistoivotuksia!!

intsu kirjoitti...

On pahan näköinen sormi. Kauhee se piski. Sen pitäis lopettaa,ennenkuin tästäkin pahempaa sattuu.Toivottavasti tytön sormi pian paranee. Voi vain aavistella miten kipee se on. Sitäpaitsi tuo ei kyllä ole mikään näykkäisy,vaan raatelu!Kauniita verhoja sulla ja kukkasetkin ihanasti kukkivat.

Nunt kirjoitti...

Parantumisia ja voimia naapurin kanssa keskusteluun...

Villiviini kirjoitti...

Olen yhtä kauhistunut kuin edellisetkin kommentoijat. Täytyy vain toivoa, että raatelun jäljet pian paranisivat eikä jäisi pahoja arpia. -- Minä melkein olisin jo nyrkkitappelun kannalla, jos joku naapurin rakki meidän lapsenlapsia tulisi puremaan. Toiset ehkä ovat sivistyneempiä kuin toiset.

Verhot ovat ihania!

mutsi kirjoitti...

Heips! Tuo perhospitsimalli oli joskus viime vuosituhanella Suuri Käsityökerho-lehden "pitseistä parhaat" sarjassa. Niitä julkaistiin useammassa numerossa , aina muutama joka numerossa. Perhosmalli oli muistaakseni jossakin 1980 alkuvuoden lehdessä.

Saila kirjoitti...

Pahannäköistä jälkeä on koira saanut aikaiseksi. Ei kyllä parhaalla tahdollakaan voi puhua näykkäisystä :( Tyttärellesi toivon pikaista paranemista <3

Mari kirjoitti...

Auts mikä haava! :( Juu ei ole tämä aika vuodesta haavoille parasta, vaikka kesällähän just niitä ruhjeita eniten tuleekin, kun juostaan vähissä vaatteissa ulkona ja heitetään välillä kuperkeikkaa sepelikolle. Meillä oli esikoisella yhteen aikaan perinteisesti joka kesä nenä verillä, viimeisimmästä jäi sitten pysyvä arpi. Nyt on tullut jo taitoa lisää, eikä enää kompuroi, mutta kuopus on sitten taas siinä iässä, että seuraa isoveljensä aloittamaa perinnettä. ;) Tai aloitinkohan peräti minä itse sen perinteen, kun esikoisen ollessa vielä kantoliinaiässä tuiskahdin yhtenä kevätkesänä polvilleni asvaltille ja sain paitsi housuni ja sukkahousuni rikki, myös polveni auki, esikoinen oli silloin vielä kantoliinassa, eli onneksi ei käynyt hänelle mitään. Meidän kuopus on siitä ihana, että hän ei pahemmin noista kolhuista hätkähdä. Tässä yhtenä päivänä hän oli tiputtanut kiven varpaille, tietysti oli sandaalit jalassa, eli varpaasta lähti "palanen", ihoa onneksi vain. Isäntä kantoi poikaa sisälle teipattavaksi, ja poika huusi vain sitä, ettei olisi halunnut tulla vielä sisälle, haavasta ei ollut moksiskaan, vaikka sitä vertahan tuli reippaanlaisesti. No, eihän siitä haavan paranemisesta meinannut tulla mitään, kun ei antanut olla laastarin paikoillaan, vaan repi aina laastarin varpaasta ja vielä haavankin uudelleen auki, eli tänään moppasin niitä pitkin viikkoa tulleita verijälkiä ympäri asuntoa... Sitten piti vain yhtenä päivänä laittaa varpaaseen ihan kunnon haavataitos ja ylt'ympäri ihoteippiä kunnon tupoksi, ja se kun ehti vuorokauden sentään olla jalassa, niin kerkesi se haava sen verran arpeutua, ettei enää ala vuotamaan, jos kulkee ilman suojaa. Varvas vielä siitä kurja, että sinnehän kulkeutuu kaikki pöpöt, jos on avoin haava.

Toivottavasti teidän tytön sormi paranee pian! Ei tuo kyllä ihan pikkunäykkäisyltä näytä.

Marja kirjoitti...

Örps. Aika paha.

Matleena kirjoitti...

Voi pikkuneitiä, kun joutui vihaisen koiran raatelemaksi. Eikö tuollainen koira joutaisi lopettaa tai omistaja ainakin panna koirankasvatuskoulutukseen. Terkkuja vaan pikkuneidille ja paranemisia niin ruhjeesta kuin henkisestä säikähdyksestäkin.

Onpas sinulla pelargonioissa upeat kukat! Minä kokeilein ensimmäisen kerran pelakoiden talvettamista ja sainkin kaksi kolmesta pidettyä elossa. Kukinta vain ei ole noin kaunis kuin sinulla. Mutta ehkä ensi kesänä. ;D

Ritu kirjoitti...

Voi pientä potilasta ! Ihan hirveetä. Näytä kuule nämä kaikki kommentit sille koiran omistajalle ja neuvo lähin tie eläinlääkärin piikille ja koirien hautausmaalle. Yhdyn edellisiin koiran lopettamisen suhteen. Paranemista ja kestämistä tytölle ja muulle perheelle !

Eila kirjoitti...

Voi, onpas ikävän näköinen sormi, toivotaan että parantuu helteistä huolimatta joutuisasti.

Katri kirjoitti...

Näykkäisy ei kyllä tuollaista jälkeä saa aikaan... :-( Sujuvaa toipumista pikkuneidille!

Kiki,purkaja kirjoitti...

Toivottavasti sormen paraneminen jatkuu hyvin, vaikka onkin kuvassa pahan näköinen ei kuitenkaan ole turvoksissa ja punainen , eli ei viittaa tulehtumiseen.
Kiitos verhon kuvista ja mutsille kiitos lähdetiedoista.
Pelargoniat ovat kauniita.

Niina kirjoitti...

Terve!
Lueskelin sivujasi lauantaina. Eilen puolikuntoisena selasin vanhoja käsityölehtiä kun ei kutoa jaksanut ja sitten tuli vastaan tuo perhosmalli. Se oli Suuri käsityökerholehdessa 2/1980.

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Kiitos lähdetiedoista, niistä on varmasti Kikille apua :)!

vattumato kirjoitti...

Vo hurja! Nopeaa paranemista toivon tyttärelle!!! Ei tuo kyllä ihan näykkäisy ole=o(