Kiitos satumaisesta vaihdosta!

Tänään on sitten minun vuoroni hihkua satuvaihdon tuottamasta ilosta, ja kiitokset siitä kuuluvat Lumiruusulle; kiitos!
Tiedättekös, joku ihmeellinen kuudes aisti pisti minut jo etukäteen epäilemään, että saisin vaihdon häneltä. Oikeastaan mietin sitä jo ennakkotietoja laittaessani, enkä tosiaankaan osaa sanoa, miksi. Tunne vain vahvistui, kun Lumiruusu kertoi blogissaan, että hänen pöydällään on Beatrix Potter -kirja. (Vaikka siitä aiheestahan moni muukin kuin minä vaihtopistelyä toivoi.)
Joka tapauksessa tuntemukseni piti paikkansa, ja tänään sain postin noutolapun. Olimme isännän kanssa sopineet, että hän tulee tänään kuskaamaan minut kuukausittaiselle laboratorioreissulleni, joten pistin nopsasti isännälle tekstiviestiä, että poikkeapa tullessasi kyläkaupan kautta ja hae paketti! Niinpä sain avata sen ennen verikokeeseen menoa, malttamaton kun olen :D.
Katso, katos, mitä kaikkea satumaisen ihanaa minä sain:

(Klikkaa ihmeessä kuvia suuremmaksi!)
Pistely on mitä suloisin Beatrix Potter -kissanpentutyyny! Ja kylkiäisinä vaikka mitä: käsinmaalattu kisumuki (taiteilija löytyy Kukkatarha-blogista), kivaa luettavaa ja katseltavaa, eli Setä Sinisen uusi vene -satukirja, kukkakeiju- ja Potter-aiheiset 3D-arkit, upea Kilpikonna ja jänis -pistelymalli ja suloinen Beatrix Potter -kortti.
Muki ja pistely ovat räätälöidyt ihan tismalleen pariksi, Tommi-kissoineen ja kukkakuvineen:

Nuo nimilaput, joita Lumiruusu sai taannoin Kirsiltä, ovat kyllä mainioita, ja sopivat niin kauniisti vaihtotöihin - täytyis hommata itsellekin:

Katsotaan kaunista & hauskaa satumalliakin lähempää:

(Huom., löytyypi lempisävyäni vihreää, tekstiä ja sampler-tyyliä :).)

Ja satukirjan upeaa kuvitusta:

Kiitos tuhannesti, kauniisti ja lämpimästi, vielä kerran! Odotan tässä, että lapset tulevat vähitellen koulusta ja pääsevät hekin ihailemaan näitä hienouksia :).

Eilinen Titanicin uhrien muistopäivä vierähtikin minulta loppujenlopuksi tätä pistelyä ommellessa:

Malli on suosikkini The Sampler Girlin suunnittelema. (Malli oli hänen blogissaan jaossa freebienä rajoitetun ajan.) Pistelin työn käsinvärjätylle 24 ct "ewelle" Atalien puuvilla- ja silkkilangoilla (lippu on silkkiä) yhden yli. Ajattelin viimeistellä tämän nukkekotini seinälle, siellä kun on jo Titanicin julistekuva.

Ai niin, ja tämmöinenkin tunnustus taannoin tuli:

Lämpimät kiitokset sinulle, Matleena!

Sitä-sun-tätä

Tiedättehän ne päivät, jotka kuluvat lähinnä haaveiluun? Hmm, minulle käy välillä niin. Kun tulee joutilasta aikaa, ja voisi istahtaa pistelemään, tuleekin mentyä surffailemaan nettimaailmaan, katselemaan ihania ristipistomalleja sieltä jne.

No ei, olen pistellytkin, toki, muttei vielä mitään valmista, joten muuta juttua sitten.

Voitin Koukussa Kortteihin -yhteisössä kovasti mieleisen arvontapalkinnon, joka tuli Kirjokkaalta, eikä olekaan pelkkää askartelua, vaan istuu myös pistelijän mieltymyksiin:

Olikohan se sattumaa, vai vartavasten minua varten räätälöity? :)

Myönnettäköön, että osana saamattomuuteeni/voimattomuuteeni on tämä lehtijuttu. Olen miettinyt kovasti, mitä voisin Oskarin hyväksi tehdä, kun tuntuu, ettei tässä nyt kauhistelu riitä.

Tunnen hänet muutaman vuoden takaa lapsuusvuosiltaan oikein hyvin, hän kun on vajaa vuoden esikoistamme vanhempi, ja olimme monissa jutuissa yhdessä hänen ja hänen perheensä kanssa.

Todella älykäs, erittäin lahjakas poika - aivot leikkaavat kuin partaveitsi, mutta toiminta on kovin vaikeaa, kun kehontuntemus on pahasti hukassa.

Tiedän, että nämä ovat tosi vaikeita asioita viedä eteenpäin. Niin ne ovat omankin poikani kohdalla. Hänen toimintakykyään kun ei tahdota uusissa paikoissa oikein ymmärtää, vaan hänet luokitellaan kommunikaatiovaikeuksien vuoksi helposti myös toimintakyvyttömäksi. Ja niin kuin hän rakastaa kiinteistöhommia (ruohonleikkuuta, lumitöitä...) ja urheilua! Tulevaisuus näyttää hänen kohdallaan johtavan toimintakeskuksen vaikeavammaisten puolelle, mutta toivomme totisesti, että hän pääsisi osallistumaan työtoimintaan, jottei hän taantuisi, ja jotta hänkin voisi tuntea olevansa tärkeä ja osaava aikuinen...

Resurssien puutetta puhutaan joka puolella, mutta vammaisen toimintakyvyn edistäminen toisi resursseja, pitemmän päälle, kun hekin voisivat osallistua tuottavaan toimintaan. Sen sijaan toimintakyvyn taantuminen johtaa aina vain suurempaan hoitohenkilökunnan tarpeeseen (niinkuin Oskarin tapauksessa 2 ulkoiluttajan vaatimukseen), inhimillisistä arvoista nyt puhumattakaan...

Eilen kävin sydänkontrollissa, ja se näytti ihan hyvältä, eli entiseltään: syke on n. 77 krt/min., eteinen paukuttaa 220 krt/min. Pumppuni koko on edelleen väljähtynyt, vaan eipä ole venunut enempi kumminkaan. Parantumistahan ei ole odotettavissa, kun sydämessä on kuolleita alueita, mutta hyvä, kun pysyy tämmöisenä.

Toistanpa taas, mitä usein ennenkin olen todennut: kirjallisuus auttaa minua latautumaan, olipa aivojen solmuunmenemisen syy mikä välinsä. Nyt meneillään on tämä kirjastoautosta löytynyt, paljon kärsinyt, mutta monipuolinen novellikokoelma: 

Kokoelmasta löytyy monta dekkarikirjailijaa, joiden tuotantoon en ole ennen tutustunut, joten jatkolukemistakin on sitten helppo etsiä.

Ankeallekin kirjoitukselle pitää saada valoisa päätös, joten kuva viikonlopulta, Patsku ja kakkukermapurkin huolellinen lopputyhjennys:

Ai niin, ja tämänhän meinasin vallan unohtaa:

Kiitos, Mia, tunnustukset lämmittävät aina kovasti mieltä :).
Tämän ovat jo monet saaneet, ja vielä useammat ansaitsisivat, joten taidan antaa tämän jokaiselle täällä poikkeavalle, joka sen haluaa mukaansa ottaa ;).
Tähän liittyi haaste kirjoittaa itsestään 5 asiaa, jotka eivät ole yleisessä tiedossa, mutta olen tainnut levittää elämäni tänne jo niin levälleen, etten juurikaan keksi mitään lisää :D.
Mutta jos joku asia kiinnostaa, niin kysy - katsotaan sitten, vastaanko ;).

Pientä sälää

Ensiksikin arvausvoitto, jonka lähetin (erinomaisesti ja nopsasti kysytystä asiasta selvää ottaneelle) Saaralle, ja joka sisälsi lupaamani "höpsön kirjan ja vielä höpsömmän kirjanmerkin" ynnä maatuskakortin:

Kirjanmerkkihän on tämän vuoden RistipistoHassuttelu-työ:

Ja mallihan on Kell Smurthwaiten.

EDIT, Lumiruusu kysyi kirjanmerkin viimeistelystä: Laitoin kiinnisilitettävää liimaharsoa pellavanauhan ja huopapalan väliin. Huopapalan leikkasin harkkosaksilla (jotka mulla ovat kyllä valitettavan tylsät), jotta reunoista jäisi kivannäköiset.


Jos ketä korttiaskartelun tarkempi tarkastelu kiinnostaa, maatuskakortin lähikuva löytyypi - viime aikoina laiskanpuoleisesti päivittyneen - askartelublogini puolelta.
Kiitän lämpimästi kaikkia arvuuttelijoita. Tuommoisia arvauskilpailuita tarttis keksiä lisää, se on niin kivaa...

Lainasin taannoin kaverin neulaa, kun, järjestelmällisenä pistelijänä, olin unohtanut neulan kotiin, vaikka kaikki muut pistelytarvikkeet kassista löytyivätkin. (Ja mitähän minä olisin niillä tehnyt ilman neulaa? - Tarina sarjastamme: "Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki".)
Onneksi on ystävä, joka kantaa aina neuloja mukanaan. Mutta, hyvänen aika, hänellä ei ollut neulavihkoa, joten halusin korjata asian, ja samalla kiittää neulalainasta - ja varmistaa, että neula löytyy kassista jatkossakin ;).
Pistelymallit tempaisin ihan hatusta, ja pistelin floballe, tekstiosuuden yhden yli:

Takakannen sisäpuolella on pieni juju - klikkaa kuvaa suuremmaksi:

Nimittäin tuo "Keep calm..." -posteri, jonka printtasin canvasille ja siksakkasin takakanteen. Downton Abbey -aiheisia Keep calm -julisteita löytyy netistä pilvin pimein, suosittelen etsimään ja keksimään niille luovia käyttökohteita, jos tykkäät sarjasta. (TheSamplerGirl on tehnyt posterista mainion kassin, ja hänen kauttaan löydät myös linkin sarjan hahmoista tehtyihin paperinukkeihin.)
Satuimme keskustelemaan taannoin neulavihon vastaanottajan kanssa ko. sarjan näyttelijöiden, lavastuksen ja puvustuksen onnistuneisuudesta, joten posteri tuntui istuvan tähän ihan paikalleen (kun sopi kankaan väriinkin :)).
Pienenä käytännön vinkkinä muillekin neulavihon, pistelijänkirjan tms. tekijöille: kannattaa pujottaa tuo rusettinauha yhtenä kappaleena, koko matkalta kansien väliin, jotta se kestäisi käytössä. (Jos nauhat ompelee kahtena erillisenä palana saumojen väliin, kangas joutuu ajan oloon nauhojen kohdalta turhan koville ja alkaa venyä/revetä.)

Kiitän lämpimästi Willa Tammistosta saapuneesta tunnustuksesta:

Mutten nyt jatka tätä eteenpäin, koska olen a) laiska ja b) tunnustuksen ansaitsevia blogeja on toki varmasti kymmeniä (- satoja tai tuhansiakin, en vain ole vielä ehtinyt kaikissa vierailla ;)).

Punatulkkuset ja pokaali

Ei saa meikäläinen näemmä sukkia yhdellä langallalla, vaan aina pitää toisella jatkaa :D.

Toiset arpajaisvoittosukat, pääosin 7 veljeksen Punatulkkua, mutta kun kerä oli pikkuisen vajaa, laitoin varmuuden vuoksi varsiin mustat 7 veljestä -raidat:Lämmittävät ne varmasti näinkin, ja nytpä on värisävyn esikuvan tummimmankin siipisulan väri varmasti mukana :D.

Sukkien koko on n. 42.

Sain pirtsakan tunnustuspokaalin Villiviiniltä; kiitos!

Ja pokaalin kylkiäisenä tuli tehtävä kertoa itsestä 10 asiaa, jotka eivät ole yleisessä tiedossa. Ei semmoisia minusta taida enää pystyä repimään, kun olen a) avoin ihminen, eli hölösuu ja b) aika tylsä kans. Mutta puserretaas nyt jotain, senkin uhalla, että on vanhan kertausta:

1.) Asuin 7-vuotiaaksi asti mummulassa (meillä sanottiin: mummulassa) maalla, järven rannalla. Isän ja äidin luokse lähiöön muutin vasta juuri ennen kouluunmenoa.

2.) Kun olen ainoa lapsi, pidin sisaruksinani vielä mummulassa asustelevia tätejäni ja enoani. Enon kanssa meillä ei olekaan kuin 9,5 v. ikäeroa.

Enon kanssa hiihdeltiin järvenjäällä. Ja ajeltiin mopolla: minä sain istua bensatankilla.

Tätien kanssa vaihdeltiin lukukokemuksia: Perjantaista, Nyyrikistä, Kulta-, Hertta- ja Linna-sarjoista. Opin 5-vuotiaana lukemaan, ja sitten luinkin ihan kaikki, mitä käsiini sain. Ja käsiin osui lähinnä noita silloisia naisten suosikkeja :D.

3.) Ensimmäisenä kouluvuonna lähdin kouluun niin, että äiti oli jo töissä (kenkätehtaalla), isä vielä nukkui ennen töihinlähtöä. Huutelin vain isälle "heit" makuuhuoneen ovelta.

Iltapäivisin tulin tyhjään kotiin, avain kaulassa, kuten muutkin muksut siihen aikaan.

Tokaluokalle mennessäni äiti jäikin sitten perhepäivähoitajaksi, mikä oli mielestäni ihanaa: äiti oli lähes aina kotona! :)

4.) Sain käydä koulua tosi lähikouluissa, nyt, kun vertaan omien lasteni koulumatkoihin. Sekä ala- että yläaste ja lukio olivat kaikki parin kilometrin säteellä.

Koulumatkat taittuivat lähinnä kävellen, joskus pyörällä.

5.) Yläasteella, 7. ja 8. luokan välisenä kesänä, kävin läpi anoreksianpoikasen. Poikasen siksi, että vaikka laihduin 58 kg:sta vajaaseen 42:een, tulin nopsasti järkiini, ja paino palautui, 50 kg:n hujakoille silloin.

Tuo kokemus antoi kumminkin sellaisen opetuksen, etten sen jälkeen ole juurikaan uskaltanut ajatella laihduttamista. Huomasin, kuinka helposti asia karkaa käsistä, ja nälännäkeminen alkaa tuntua palkitsevalta; ei hyvä juttu.

6.) Minulla on järkyttävän huono näkö! Silmälasit olisivat varsinaiset pullonpohjat, ellei olisi keksitty näitä loistavia ohennuksia ja muita kommervenkkeja.

Näköni huononi 5. luokalta lähtien säännönmukaisesti niin, että silmälasit piti uusia vähintään joka toinen vuosi. Nyt olen sentään saanut rauhassa porskutella näillä nykyisillä jo vissiin viitisen vuotta. On siitä ikääntymisestä siis jotain hyötyä.

7.) Hmm, olenkohan tästä kertonut jo useasti? Olen opiskellut teologian lisäksi jonkinsorttiset arvosanat (silloisen appron tai cumun) tiedotusopista, sosiaalipolitiikasta, sosiologiasta ja erityispedagogiikasta.

Rakastin/rakastan opiskelua, työnteon kanssa on sitten toinen juttu :D.

Mitäs ihmettä vielä...

8.) Tykkään ainoastaan nahkakengistä, mutta ne ovat nykyään hävyttömän kalliita!

9.) Olen ikäni haaveillut pitkävartisista nahkasaappaista, mutta minkäänsorttiset varret eivät tahdo ylettyä pohkeitani ylös - ei edes silloin, kun olin 42-kiloinen :(.

10.) Tykkään ainoastaan luonnonkuituvaatteista. Sekoitekin tosin käy, itsetehdyissä neuleissa. Melkein kaikkien vaatteiden kun täytyy mielestäni kestää konepesua, mieluiten 60 asteessa. (En ikinä usko, että kolmessakympissä tulee puhdasta, olkoon pesuaine mitä myrkkyä tahansa!)

Ooho, tulipas pitkä jaaritus :D.

En nyt laita tätä pokaalia eteenpäin, jokainen voi sen mukaansa napata, ken tahtoopi.

Kiireetöntä viikonloppua!

No tulihan se sieltä!

Ehdin jo huolestua, etteikö kukaan mulle anna tätä tunnstusta, kun oon muilla jo nähnyt ;D.

Pinkit Käsityöt -blogin Sari helpotti tuskaani, joten hänelle kiitos tästä:
Ja sääntöihinhän kuului vastata (oikein? :D) 10 kysymykseen:

1. Suosikkiväri: Sininen, vihreä, lila, musta, oranssi, ruskea...
2. Suosikkieläin: Tosi elämässä koira, kuvina myös apina, susi, panda,...
3. Suosikkinumero: Öh, 0.
4. Suosikki alkoholiton juoma: Tee!
5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: Käsityöt!
7. Saada vai antaa lahja? Molempi parempi.
8. Suosikkikuvio: Kelttisolmut
9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai
10. Suosikkikukka: Siniset kellokukat ja iirikset. Sisällä kiinanruusu ja rahapuu (ne elävät jopa meillä.)

Enpä tätä osaa enää kellekään jatkaa, kun tuntuu siltä, että kaikki ovat saaneet tämän - useimmat jo aikapäiviä sitten. Mutta nappaa mukaasi, jos tykkäät ;).

Viimottista viedään

... ja hyvä niin. Enpä tosiaan olisi osannut ennakoida, mimmoinen rutistus tämä Hassutus on! En tehnyt isommin ennakkosuunnitelmia. Kunhan kaavailin, että teen noita freebieitä, että tulisi niitäkin joskus tehtyä, kun kerättynä ja printattuna on parikin mapillista. Mutta lopputulemaksi jäi, näin äkkiä muistellen, että vain 3 freebietä taisin aloittaa?

Paljon siis jäi haaveiksi vielä.

Luulottelin myös, että ei tässä mitään ennakkovalmisteluita tarvita. Lueskelin joulukuussa, miten jotkut olivat hakeneet kankaat ja langat valmiiksi. Minä ajattelin mennä vain ihan fiiliksen mukaan. Nyt loppumetreillä huomaan, että kyllä olisi ollut hyvä valmistautua, näihin loppupään töihin ainakin. Kisaväsymyksen myötä kun tuli ihan hirveän vaikeaksi valita sellaista mallia, mitä tekisi mieli seuraavaksi aloitella. Saati, että olisi yhtäkkiä osannut valita kulloisenkin päivän malliin sopivia kankaita ja lankoja.

Mutta nyt ollaan mukavasti loppusuoralla, joskin maaliviivaan on vielä matkaa, sillä keskeneräisiä töitä jäi tästä Hassuttelusta kokonaista 13! (Puhumattakaan jo ennestään keskeneräisistä, vaihtoon menevistä jne.)

Eilinen aloitukseni oli tämä:Enkä päässyt partaa pitemmälle vielä. Pistelykankaaksi valitsin tuon floban, ja yhden yli pistelyllä mennään. Parran pistelen kaksinkertaisella langalla, mutta voi olla, että muun teen yhdellä säikeellä, katsotaan nyt. Ja voipi olla sekin, että pukki saapi pallollisen pukukuosin, jos siltä silloin tuntuu...

Tämän päivän aloitukseen ehdin vasta pistellä muutaman aloituspiston kermanvärisellä (ei juuri näy samansävyiseltä pohjalta) ja vaaleansinisellä:Aloitin Hassutuksessa aika monta isohkoa työtä, mutta halusin valita semmoisia, mitkä oikeasti kiinnostavat, ja nämä vähän isommat nyt sattuivat kiinnostamaan. Toivottavasti kiinnostus kantaa kevään myötä :D.

Ostin itselleni joululahjaksi tämän aika hölmön pikkukirjan:Tässä on semmoisia lauseita pisteltäviksi (tyyliin: "This House Stinks", "Life Sucks" tai "Boo Fucking Hoo"), ettei taida voida kenellekään lahjaksi antaa, mutta itselle ajattelin tehdä kyllä. Jotenkin nuo lauseet vain ovat niin kohdallaan, somasti kukkaköynnöksillä kehystettyinä, ja höystettyinä sievillä, pienillä pupun-, nallen- yms. kuvilla. Laitan vaikka häveliäästi kokoelman makuuhuoneen seinään sitten, siellä kun ei yleensä vieraat juuri käy.

Lankahamsteritkin ovat aikeissa startata taas ensi kuun alusta, ja siihenkin osallistun, ehdottomasti. On todellakin aika taas paneutua nelomiseenkin. Sitäpaitsi olisi tarvis kämmekkäitä, villasukkia, neulemekkoja, säärystimiä...

RistipistoHassutukseni kokonaistilanteesta olen aikeissa raportoida joskus ensi viikon kuluessa, jos vain muistan. Muuten toivottelen vain mitä mukavinta viikonvaihdetta itse kullekin. Tänään tulee taas yksi "JamesBondi", joka on mitä sopivinta (lue: "ei kovin kiinnostavaa, mutta sopii satunnaiseen vilkuiluun") pistelytöllötettävää, joten tämän päivän aloitus taitaa edetä vielä muutaman piston...

Niin, ja muuten, kiitos Enkulille - EDIT 18.1. ja Irmalle :) - blogitunnustuksista:

Tähän liittyi, että piti kertoa 7 faktaa itsestä, ja niitähän piisaa, mutta pistetään taas jotain:

1.) Pienenä olin pisamanaamainen, nyt pisamat ovat valuneet käsivarsiin.

2.) Minulla oli pienenä Osku-niminen mustavalkoinen sekarotuinen koiranpentu, jolle tulin allergiseksi. Siksi jouduin koirasta luopumaan, mutta onneksi nyt ei (koira)allergia enää vaivaa.

3.) Katkaisin vasemman etuhampaan viereisen hampaani yläasteikäisenä, kun juoksin koulun liikuntatunnilla tiiliseinää päin. Taisin yli vuoden kulkea hopeanvärinen väliaikaiskuori hampaassani (murrosikäiselle se oli kauhistus!)

4.) Olen sunnuntailapsi, kuten miehenikin, eli olemme molemmat syntyneet sunnuntaina. Semmoisillahan elämä on kuulemma helppoa?

5.) Opin lukemaan 5-vuotiaana, ihan itsekseni, Tyrvään Sanomista. Minua 20 min. nuorempi serkkutyttö oppi lukemisen kutakuinkin tismalleen samaan aikaan, mutta Aamulehdestä, näin muistelisin.

6.) Ensimmäinen kesätyöni oli arkeologisilla kaivauksilla Vammalassa (nyk. Sastamala, ent. Tyrvää). Siellä tapasin tulevan aviomieheni. Homma oli hiuskarvan varassa, sillä minulle tarjottiin ensin työtä lehdenjakajana, ja homma houkutteli silloisesta näkökulmasta hulppean tuntipalkkansa vuoksi. Koska kyse oli kumminkin aamuyötyöstä, päätin kieltäytyä. Aluksi kieltäydyin kaivaustöistäkin, koska pyöräiltävää työmatkaa kertyi joka päivälle parikymmentä kilometriä, mutta soitin sitten takaisin ja ilmoitin suostuvani. Ja niin sitten Inton kanssa tapasimme, Into kuljetteli hiekkaämpäreitäni tyhjennettäviksi ja siitä se sitten lähti...

7.) Tykkäsin koulussa lauseenjäsennyksestä, kemiasta, algebrasta, geenibiologiasta, psykologiasta, kuviksesta ja käsitöistä. Ja sitte miusta tuli pappi :D.

Tunnustuksia pitäisi jatkaa eteenpäin, mutta en osaa, kun tunnustukset ansaitsevia blogeja olisi niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin monta. (Ja monihan on jo plakaatit saanutkin.)

Kiitos Virpille tunnustuksesta:Vaikka sen saamisen peruste vähän hirvittikin - blogini yllyttää kuulemma ostoksille :D.

Useimmiten olen kyllä laittanut ostoksia esille ihan vain siksi, että vaihtokaverini tietävät, mitä minulla jo on. (Toinen hyvä syy esitellä ostoksia on se, ettei ole mitään muuta jutunjuurta...)

Tunnustuksen kylkiäisinä tuli pyyntö kertoa 3 asiaa, joita rakastaa ja julkaista kuva, jota rakastaa.

Ne asiat ovat luonnollisesti perhe, käsityöt ja - Pinsiö :).

Ja sitten se kuva... Tästä linkistä löytyy esimerkkejä.

Kiitän vielä kerran tunnustuksesta, mutta laiskuuttani - ja valitsemiskyvyttömänä - en taaskaan jatka eteenpäin...

Tunnustusplakaatti

... lankesi ilokseni Peikkomuorin pesästä; kiitos kaunis!
Tunnustukseen kuului riemu kertoa itsestä 7 ilmeisesti vähemmäntunnettua asiaa - ja kuten usein olen tämmöisten yhteydessä todennut, olen tainnut kertoa itsestäni jo kaiken, joten kylläpäs tässä onkin hölösuulle keksimistä!

Mutta yritetään:

1.) Hmm, kerronpa taustastani, että työläiskodin tyttöjä ollaan:

Äitini työskenteli 13-vuotiaasta kanttorilassa ns. "piikana", oli sitteemin työssä mm. jakkaratehtaassa ja kenkätehtaassa ja lopulta perhepäivähoitajana, kunnes eläköityi.

Isä toimi pääosin traktorin puikoissa, maitokuskina, sairaalan purkutyömaalla ja kaatopaikantasaushommissa. Vaikka olikin saanut puuseppäkoulutuksen.

Teologikoulutukseni aikana olin itseasiassa hyvin ylpeä taustastani, sillä ainakaan siihen aikaan työläiskodin kasvatteja ei tiedekunnassa montaa ollut. (Joskus luennolla sitä kyseltiin: reilusta sadasta läsnäolijasta vain 4 oli työläistaustaisia, muut lähinnä pappis-, opettaja- tai maanviljelijäperheistä.)

2.) Ja minähän olen ainoa lapsi :).

3.) Olen varsinainen "hongankolistaja", 161,5 cm :D.

4.) Pienenä nyrjäyttelin aina nilkkojani ja olkapäät vinksahtelivat jumppatunnilla; yliliikkuvat nivelet :(. Mutta olihan niistä sitten hyötyäkin, ja on vieläkin, jos halajaa brassailla "notkeudellaan", joka tuntuu pysyvän yllä ihan ylläpitämättä.

5.) En rusketu lainkaan, mutten palakaan kovin herkästi, tulen vain vähäksi aikaa punaiseksi.

6.) Hmm. Koulumuistoja:

Pärjäsin muuten mainiosti, mutta liikuntatunnit olivat oikea trauma. Kunnes lukion mainio ope ymmärsi, että kyllä minä yritän, en vain pääse mihinkään :D.

Hän antoi meidän usein valita, mitä halusimme liikkatunnilla tehdä, eikä minun sitten tarvinnut osallistua joukkuepeleihin, kun niistä ei mitään tullut. Sain nostella painoja, kun se oli minusta kivaa. Ja liikunnannumeroni nousi ensimmäistä kertaa seiskasta ysiin. Kiitollisena muistan kannustavaa opettajaa!

7.) Ja tuohon liittyen: minusta tuli muutamaksi vuodeksi intohimoinen bodailija. Vielä -90-luvulle tultaessa kävin punttisalilla 3-4 kertaa viikossa.

Mutta kas: kun lapset syntyivät, tuo laji jäi. Nyt vain kävelen, ja kävelen, ja kävelen... (Siitä koirukin hyötyy enemmän kuin "punttien nostosta", vai mitä?)

Enpä nyt osaa jatkaa tätä tunnustuksen kierrättämistä eteenpäin, kun koen aina tämän suosikkiblogien poimimisen ihan tuhottoman hankalaksi/kiusalliseksikin.

Tämän sain Lumivalko ja Ruusunpuna -blogista: Ja olen ihan otettu, lämmin kiitos :)!

Taidanpa jättää jatkamatta tällä kertaa, vaikka monta vastaanottajaehdokasta mielessä olisikin. Sen sijaan viittaan edelliseen postaukseen ja menen liukkaasti neulomaan!

Kiitos Käsityöperhoselle "haukuista": Blogipiski Patsku haukkuu takaisin ;)!

Ihana blogiystävä Ritu lahjoitti tämän kauniin tunnustuksen:

Kiitos, Ritu! Laitankin tämän eteenpäin tällä kertaa ristipistoilijoille, eli vaikkapa Marille, Mialle, Pikelle ja Kirsille!

Kiitos Orvokille kauniista tunnustuksesta: Lämmittää kovasti mieltä, mutta millään en nyt ehdi laittaa eteenpäin:
Nokialla on sen yhden ja ainoan kangaskaupan (ja ainoan askartelukaupan, jos ei Tiimaria oteta lukuun) muuttomyynti. Ovat mainoksesta päätellen muuttamassa Sastamalaan. (Miksi sinne, kun siellä on jo HalPala ja monta käsityöliikettä :( .)Täytyyhän tarjouksia ainakin katsomaan mennä. Yritän kumminkin olla sekoamatta, kun on varastojen siivous vielä tuoreessa muistissa, ja oikeasti en tarvitse yhtikäs mitään :). Sitäpäaitsi kauppa on kyllä normaalihinnoiltaan aika kallis, joten...
Ai niin, ja kauniit kiitokset onnitteluista pojan ja koko perheen puolesta!

Lämmin kiitos Ninnulle kauniista tunnustuksesta: Kiva saada se tällekin puolelle! Askartelublogini puolella tätä jo jatkoin, joten taidan nyt tyytyä hyrisemään tyytyväisenä ja kiittämään.

Sini ja TainaS muistivat minua suloisella tunnustusplakaatilla: - jonka olin ehtinyt saada jo myös Merviltä, vaikka sijoitinkin sen tuonne uudenkarheaan blogiini ikäänkuin sivujen piristykseksi. Sieltä löytyvät siis myös blogit, joille tunnustusta jatkoin.
Kiitos Sinille, Merville ja TanjaS:lle, kyllä tunnustus aina kovasti lämmittää mieltä :)!

Saas nähdä, kuinka blogien jakaminen jatkossa toimii. Tämä vanha rönsyilee siinä määrin, että jakaminen alkoi tuntua välttämättömältä.
Neulebloginahan minä tämän aloitin, mutta nuo askartelujutut hiipivät mukaan ihan sattumalta ja salaa ja aina kasvavassa määrin. Ja koskapa askarteluiden saattaminen valmiiksi asti on tavallisesti jonkin verran nopeampaa kuin käsitöiden, askartelut valtasivat täältä ehkä suhteettoman osan.
Täytyypä katsoa, miten tätä blogia ehtisin siivoamaankin jossain vaiheessa.
Mutta ensin täytyisi tehdä mm. bloginappi uudelle blogille, ja siihen puuhaan yritän paneutua huomenissa.
Yhtä ja toista päivitettävääkin olisi, mutta taidan siirtää sen myöhemmäksi. Gilmoren tytöt ja Capran elokuva vetävät nyt puoleensa...

Villiviiniltä tämmöinen "diplomi": Lämmin kiitos! Laiska olen, enkä taas jaksa jatkaa eteenpäin. Säännöllisesti seuraamieni blogien lista on aika mittava, joten olisi väkivaltaa valita niistä vain muutama...

Marilta päivää piristämään tunnustus, EDIT: ja Matleenalta ynnä Katilta myös: Voi kiitos :)! Kuten sinäkin kirjoitit, tunnustuksen ansaitsevia blogeja on ihan hulvaton määrä, joten pelkäänpä, etten nyt halua/jaksa/ehdi/saa aikaiseksi valita ja ennen kaikkea en kykene valitsemaan niitä 8:aa, joille tämän eteenpäin jatkaisin! Kaikki käsityö-/askartelublogit, joissa vierailen, ovat varmasti ansainneet tämän myös! Kiitokset siis Marille, Matleenalle, Katille ja kaikille muille innokkaille ja taitaville bloggaajille: jatkakaatten samaan malliin :)!

Pirjolta sain tämmöisen: Kiitos kunniasta ja kohteliaisuudesta! Jatkamista mietin, kunhan tästä kerkeän...

Tunnustuksia liikkeellä!

Tämmöisen ihanan tunnustuksen minulle antoi Say7:ni, eli oliveria:

Kiitos kaunis, niiaus ja kumarrus, Oliveria!
EDIT: Sydämelliset kiitokset myös Pirjolle ja Raijalle ( kutomapiiri), joilta sain saman tunnustuksen!

Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin henkilöille, joita pitää tärkeinä, inspiroivina ja kannustavina itselleen.

Laitanpa tunnuksen eteenpäin Matleenalle.

Ja näyttääpä olevan tunnustuksia liikenteessä, koska Marilta sain tämän:

Kiitos kaunis ja lämmin myös sinulle, Mari!

Ja tunnustuksen saajan pitäisi kertoa viisi riippuvuuttaan. Hmmm...

1. Lakritsi ja salmiakki

2. Käsityöt ja askartelu

3. Päivittäinen koiralenkki

4. Englantilaissarjat

5. Jatkuva teen "lipittäminen"

...näitähän riittäisi...

Annan tunnustuksen eteenpäin vaikkapa Liisalle.

- Kiiteltäviä blogeja olisi tietysti vaikka kuinka, mutta tällä kertaa nyt nämä.

Olen saanut muutamalta blogiystävältä "kiertohalin", kiitos siitä! Laiskana ihmisenä en kertakaikkiaan nyt jaksa jatkaa rinkejä. Suokaa se minulle anteeksi! Minähän voin virtuaalihalata jokaista blogissakävijää, ja kotiväki saa reaalimaailman halaukset kans!

Kiitos Katille tästä tunnustuksesta:

Lämmittää taas kovasti mieltä, kun muistetaan! Tunnustuksen säännöt ovat:
Here are the rules:

- Publish the Award on your blog. Link the person from whom you have received the Award
- Pass it on to as many as you like
- Link these people on your blog !

- Ja minä pannahinen en tätäkään jatka, ja syytän laiskuutta edelleen. (Tai syyttäisinkö anemiaani. Se kuulostaisi jotenkin ylevämmältä...) Mutta, kuten sanottu, kiitän kuitenkin lämpimästi!

Tunnustus

Liisalta tämmöinen plakaatti:

Säännöt:

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa.(määrä vapaa)

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Voi, kiitos!

Tätähän nyt voisi jatkaa vaikka kelle, mutta laitetaan vaikka seuraaville blogisteille:

ritu, anne-s, intsu, palaga :)