Lämmössä taas pehmenee. Laiskasti olen virkkaillut, ja selannut läpi kaikki omistamani CrossStitcherit, Cross Stitch Collectionit ja Cross Stitch Goldit - yhteensä 30-senttinen lehtipino, eli montakohan lehteä siinä olisi... Suuria suunnitelmia on päässä pyörinyt, mutta kaipa se tästä rauhoittuu, kunhan valon määrä syksyn mittaan vähenee :D.
Konkreettinen aikaansaannos on eilinen värjäyskokeilu. Uittelin litkuissa kankaanpaloja, jotka ovat tylsän ulkoisen olemuksensa vuoksi jääneet vaille käyttöä.
Ei hassumpia tuotoksia, sanoisin:
Päällimmäinen on anopin marjamehussa uitettua aidaa,
alemmat vasemmalta oikealle:
aida Twinings Metsämarjateessä,
Aida perus-Liptonissa ja
kermanvärinen evenweave anopin marjamehussa.
Tykkään, että kirjavat, marmoripintaiset, ovat hauskimman näköisiä, eli kankaita ei kannata liikoja kieputella värjäyksen aikana, jos kuvioita haluaapi. Toisaalta tasaväriselle ja marmoripintaiselle varmasti löytyy kumpaisellekin oma käyttönsä.
Kun en muuten aidan ulkonäöstä isommin tykkää, värjäys tuo niihin kivasti piristystä.
Juu, ja sitten meidän pihassa viipyili eilen - tuntikausia - ihan oikea ritari:
Hänet - tai hänen serkkunsa - olen tavannut jo kahdesti tänä kesänä, ja aikaisemmin elämäni aikana en ikunansa. Kiva tuttavuus, eli ohdakkeet saavat kasvaa pihan reuna-alueilla, vaikken muuten niistä tykkääkään. Mutta jos ritari tykkää... :)
Vanhin poikamme on tämän viikon kehitysvammaisten leirillä ja toiseksi vanhin on vielä tämän viikon hautuumaatöissä.
Niinpä kävimme kesäiseksi perinteeksi muodostuneella kotiseuturetkellä pienemmällä porukalla, isäntä, 2 nuorimmaista ja minä.
Lapset pyysivät poikkeamista Hämeenkyrön museoon, eli sinne sitten.
Minä tietysti heti nappasin kuvan museon suutarinverstaan komeasta Singer-kokoelmasta, 3 tuhtia konetta:
Seinällä luki, jotta
nikkarilla kaikki on omaa tekoa, paitsi vaimo ja hevonen :D.
Tyttö ihastui kirkkorekiin, minä vällyihin:
Kirkonpenkkien takana oli ehtoollisvälineiden valmistustavaraa. Öylätitkin kuulemma saatiin itse paistettua:
Kruunuhäämorsiamen varustukset olivat komiasti kultapaperein kruusatut:
Perinteisen tavan mukaan poikkesimme myös Frantsilan Yrttitilan kasvisravintola
Kehäkukassa, syömässä perhelounaan, vaeltelemassa pihan puodeissa ja yrttitarhassa:
Tytär sanoi sattuvasti, että hän tykkäisi tämmöisestä yrttitarhasta, jos joku muu tekisi sen... ;D
Kotimatkalla poikkesimme parilla paikallisella tilalla, ostamassa makeita mansikoita ja herneitä kotiintuomisiksi.
(Klikkaa taas kuvaa isommaksi nähdäksesi tarkemmin.) Luonnonvalkoisesta aidapalasta tuli vanhan roosan sävyinen, vitivalkoisesta aidanauhasta lilaan vivahtava. Molemmat näyttävät luonnossa varsin hyviltä, eli innostusta olisi jatkokokeiluihinkin, jos vain laatikoiden pohjalta löytyy vielä värjättävää. Olen niin tykästynyt noihin (valmiiksi) käsinvärjättyihin pistelykankaisiin - ja toisaalta luonnon pellavasävyyn -, että tulee aina ostettua niitä ja vaaleaa värjäyspohjaa on varastossa varsin niukasti, ellen sitten varta vasten käy ostamassa...
