lauantaina, toukokuuta 01, 2010

Terveisiä mummolasta

Olemme hissuksiin selvitelleet uudenvuodenaattona edesmenneen isäni jäämistöjä. Isähän oli keräilijäluonne, jota piinasi ennen muuta 'rakkaus rautaan', kuten eräs - saman rakkauden jakava - ystävämme totesi. Niinpä tuo ystävämme on saanut haalia kokoon isän kaivureita ja traktoreita, josko niistä hänelle vielä iloa olisi. Monet koneet ovat palasina. Isä kun tykkäsi aina katsoa, mitä mikäkin kone 'oli syönyt', ja loppuaikana hän ei oikein jaksanut koota osia paikoilleen, vaikka purkaminen vielä sujuikin.
Työkalut kyllä kiertävät meidän miehille, mutta nuo isommat koneet taitavat olla isompien miesten hommia :D.
Isä kävi myös mielellään huutokaupoissa, joten monenmoista niistä mukaan kertyi. Sääli, että kaikkea sinänsä vitsikästä ei voi säästää, vaan niitä pitää roudata kierrätykseen sitten. Yksi semmoinen on tämä söpö, pikkuruinen, oranssi retrotelkkari: Siitä kyllä just' jonkinmoisen kuvan näkee, ainakin joltain kanavalta. Esine sinänsä on pahuksen söpö. Mutta, kuten sanottu, kaikki kiva ei mahdu, joten kierrätetään...
Sen sijaan tästä aarteesta ilahduin todella:
Kiikutimme meille olkkariin polku-Singerin, jee! Mummulastahan tämmöinen varastettiin hetimiten, kun mummula tyhjäksi jäi. Vaan isä oli ostanut toisen huutokaupasta, ja tämä oli äidillä sullottuna sivuhuoneen pieneen nurkkaan, digiboxipöydäksi (!). Äiti arveli, että pitäisi tämä toimittaa kaatopaikalle, mutta ei, tottavie, vaan meille, ja kunniapaikalle! Ja hei, tämä toimii ihan moitteettomasti. Ja tuossa pikkulaatikossa on muuten vaikka kuinka paljon nappeja yms. pikkuroinaa. Kaikkea en ehtinyt vielä läpi käydä. Olen tästä tosi iloinen!

8 kommenttia:

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Ihanuus tuo vanha singer !!!<3 :) Jospas joskus itekin tuollaisen jostain saisi kotia kaunistamaan... ;D

Anonyymi kirjoitti...

Oi, miten onnellinen oot, kun ton Singerin sait!!! Mä haluun kans..
T. Pii S

Anonyymi kirjoitti...

Olet saanut todellisen aarteen tuosta Singeristä. Hyvä että se pääsi arvostavaan kotiin :)


Heidi

Ritu kirjoitti...

Ihana Singeri ! Mun mummolassa oli tuollainen myös ja sillä opettelin ompelemaan.

Villiviini kirjoitti...

Hieno vehje, mukavaa nostaa tuollainen aarre esille arvoiseensa paikkaan. Tällähän sinä surruttelet varmaan vaikka miten paksuja kankaita yhteen, jos en väärin muista.

Mari kirjoitti...

Oijoijoi, minkä aarteen olet saanut itsellesi! :) Ei muuta kuin öljytippa rattaisiin ja kone surraamaan! :) Meillä taisi muuten olla joskus tollainen oranssi "retrotelkkari" pojilla (eli jollakulla veljistäni) matkatelkkarina. :)

Villiviini kirjoitti...

Tärkeä tiedotus! Olet voittanut blogini arvonnassa. Paljon onnea! Palkinto tulee jahka kerkiää... sillä osoitekin on tallessa.

Pami kirjoitti...

Ihana Singeri!! Meillä on melkein samanlainen ilman tuota pientä laatikkoa ja nuo jalat laitettiin kuistin pöydän jaloiksi, ompelukone odottaa vielä uutta sijoittelua. Meillä tuon paikka oli viimeiset ainakin 30 vuotta aitassa. Kaunis tuo ompelukoneen koristelu, siksi haluaisin sen johonkin arvoiseensa paikkaan. Jalkojen päälle teetätin uuden pöytälevyn.