Prinsessan Aarre

Eilen jo kävin vihjailemassa, että on ollut hiukka isompi projekti tekeillä. Eihän tällä toki fyysistä kokoa ole kuin 18 cm x 18 cm, mutta työ suunnitteluineen päivineen on vienyt kolmisen päivää. Inspiroidu-skräppäyshaasteen huhtikuun kisa nimittäin haastoi skräppäämään kankaalle.

Päätin ottaa saman tien käsittelyyn yhden japanilaisen tilkkuilulehden pussi-idean, vaikka mittoja jouduinkin hiukan soveltamaan, ja samalla pähkäilin mallia helppotekoisempaan suuntaan.

Haasteessa edellytettiin käytettäviksi vähintään 3:a valokuvaa, käytin 4:ää, kun sattui olemaan tuo sopiva kuvasarja olemassa, missä meidän neiti poseeraa kirjoituspöydällään.

Koristelussa käytin mm. Itkupillin testiarkin kuvia, joilla tavoittelin "Liisa Ihmemaassa" -fiilistä.
Valokuvat ja testiarkin printtasin ensin silittämällä siirrettäviksi kalvokuviksi. Pussukan tekstit ovat osin testiarkin kirjaimista, osin itse pistellyistä ketjupistoista koottuja.

Ja vihdoin asiaan, eli itse pussukka, otsikolla "The Little Book of Secrets":
Neliönmallisen aurinkonapin alla on neppari, ja kun sen avaa, näkymä on:

Eli kannen vastaisessa (ts. suljettuna kannen alle jäävässä) päädyssä tyttö istumassa, "Once Upon a Time". Pussukasta pilkistää pieni kirjanen, jonka kannessa on sama klovni kuin pussukankin kannessa.

Laitetaan kirjanen hetkeksi sivuun.

Pussukka avautuu koko leveydeltään:

Avatun pussukan "takapäädyssä" "I Wonder...":

Ilmapallokuva lentelee nepparikiinnitteisen sivutaskun sisältä. Taskun julkisivussa on nepparin kohdalla kurpitsanappi.

Pussi muuten pysyy itsekseenkin pystyssä, vaikka kovitin sen vain tukikankaalla:

Ohjeessa kehotettiin käyttämään tukena pahvia tms., mutta kun halusin tehdä tästä - tapani mukaan - pesunkestävän, en käyttänyt pahveja, vaan ainoastaan kiinnisilitettävää tukikangasta, pari kerrosta päällekkäin. Voihan saumoja joskus sen verran avata, että työntää tukipahvit sisään, jos tarve vaatii.

Pussukan pohjalla sitten nukahtanut prinsessani, "Happily ever after":

Pitäähän pussukalla sisältö olla, mutta senhän tempaisimme tuolla 2. kuvan jälkeen sivuun, ja kaivamme nyt taas esiin.

Tekaisin pussukan sisälle tämmöisen 8 cm x 8 cm pikkukirjasen:

Kannen päällystin samalla kurpitsakankaalla, mitä käytin pussukan sisukseenkin.
Ja kirjan sivut on luonnollisesti itse taiteltu, 12"x12"-kokoisesta arkista:

Tämä on kai sitten se varsinainen "Pieni Salaisuuksien Kirja", jonka tuleva sisältö ei välttämättä kuulu kellekään muulle ;). - Mutta sinnehän voi koota vaikka minikokoista skräppäystä, jos huvittaa. Tai sitten jotain ihan muuta.

Inspiroidu-skräppihaaste kehotti tarkkailemaan taivasta ja katsomaan kattoon. Tulin siihen tulokseen, että taivas on huomattavasti kiinnostavampi ulottuvuus, joten tässäpä tämä:Aamulla iski inspiraatio, kun näin tuon sarjakuvaruudun, jossa kissa (?) ja koira tähyilevät korkeuksiin.
Tämän sivun tekeminen olikin sitten varsinaista skräpellystä. Printteristä loppui nelivärimuste. Kokeilin vanhoja, täytettyjä mustepulloja, ja sitten jäi koko kone jumiin... Mutta sainpas jonkinlaisen sivua aikaan kumminkin!
En suotta peitellyt taivaskuvia teksteillä. Tuon kiinalaismerkin, "ilma", sentään laitoin, ja saman kolmannella kotimaisella. - Ja kuinka ollakaan, juuri, kun sain kuvat teipattua ja reunat "töhrittyä" sinisellä leimasintyynyllä, kuulutettiin radiossa "Air" :). Niin, että hyvää kevätpäiväntasausta vain, ja kauniita ilmoja/taivaita!

Taittomallista - taitto mallista

Inspiroidu-skräppihaasteessa piti tehdä sivu käyttäen taittomallina kirjan- tai levynkantta tms. Valitsin tietysti lempparilevyni: Ja siitä lähtien sivu, jossa muistellaan pikkuneidin "pikkuenkelikeikkaa" päiväkerholaisena:

Vielä molemmat rinnakkain, vertailun vuoksi:

On kai niissä jotain samaa?

Pohjapaperi on syvemmän värinen kuin kuvissa näyttää.

Enpä osannut tehdä WordPadilla värillistä pohjaa tekstille. Ehkäpä sillä ei sellaista saakaan, on sen verran simppeli ohjelma, eikä meillä muuta tekstinkäsittelyä koneessamme ole. Mutta saa luvan mennä näin. Ihannetapauksessa olisin tietty tehnyt vaalean tekstin pohjapaperin väriselle taustalle...

Materiaalit ja tekniikka sanelivat nyt puitteet, mutta tällä mennään tällä kertaa.

Inspiroidu-skräppihaaste haastoi saman numeron toistamiseen. Yritin pitkin viikkoa keksiä jotain uudenlaista ja hauskaa, kun tuo hääpäivä tuntui niin itsestäänselvältä valinnalta. Sillä nyt kumminkin mennään mukaan, viime hetkillä (liiman kuivumista ei ehditty nyt odotella): Siinä nyt kuutonen toistuu jo itse päivämäärässä kahdesti, ja toistelin päiväystä kolmeen kertaan. Lisäksi sydämiä on 6. Tuli tosi sovinnainen sivu, mutta sovinnaisiahan ne olivat häätkin vielä tuohon aikaan yleensä, ainakin maalla. Ei meidän piireissä hulluteltu :).
Sattumoisinhan tuo luku -66 on myös syntymävuoteni. Niin, ja meillähän on muuten 6-henkinen perhe, ellei koiraa lasketa, että olisikohan tuo sitten onnennumeroni, tuo 6.

Karavaani

INSPIROIDU haastoi skräppäämään saman kuvan toistoa, jotta kuvan tunnelma vahvistuu, ja kuinka ollakaan, tuli sininen sivu, jolla voi siis vastata myös Craftica Scrapbooking Challenge # 2:een. Tässä minun karvaanini kulkee: Kuva on lenkiltä, kun pari lastamme oli kyläreissulla, ja lähdimme näiden kotiin jääneiden kanssa kävelylle iltapäivän "siniseen hetkeen". Tagissa:

- lukeepi siis, jotta: 3 isäntää ja koira tammikuussa 2009 Elovaarantiellä. Kääntöpuolella on kuvassaolijoiden nimet, sekä, että äiti pitää kameran kanssa perää :D. Mielestäni kuva sopi tähän toistojuttuun, kun se tuo taivaltamisen ja eteenpäin menon tuntua.

Inspiroiduin viime tipassa :)

Ethän heitä paperisilppua roskikseen muistutettiin Inspiroidu-skräppihaasteessa. En heittänyt: Materiaalina kaikkea mahdollista teepussikuorista mainoslehtiin ja -kuoriin - ja joukossa ihan ostomateriaaliakin :). Ruskea kuorma-auto joulukalenterista, ruskea koukero kuvasta ulos on koristeaukollisen kortin ulospainettava "roska", jolle arvasin löytyvän vielä joskus käyttöä...
Autistipoikamme rakastaa asioiden tunnustelemista: kuten hiekan - tai tarkastelemista, kuten ornamenttikoukeroiden, auton pyörien pyörimisen, hiekan valumisen tai lehtien havinan tuulessa.
Tämä on siis omistettu esikoisellemme, joka täytti reilu viikko sitten jo 17 vuotta, eli kuvan ottamisesta on jonkin aikaa! (Klikkaa kuvaa, niin näet tarkemmin "söpöläisemme".)

Tämmöistä tuli

Geishatyttö-maalaukseni alkaa olla kutakuinkin valmis:
Alustava nimi- ehkä lopullinenkin: "Seinät paperia". (ATC-korttini, jota käytin tähän ideamoottorina, oli aikoinaan "Sad Tea Time", mutta halusin tälle suomalaisen nimen.)
Ninalta tulikin tänään paksu kirje! Kuoressa oli fantasia-aiheisen ATC-vaihdon kortit:

Saija, Neljän Kotiäiti, Linneltä kaksi korttia (hienoa, että Ninan jälkipolvi on kanssa kiinnostunut askartelusta), Ninnu, Nina, Tanja ja Päivi. Tosi kivoja ja mielikuvitusta stimuloivia kaikki. Kiitos tekijöille minunkin puolestani!
Nina on myös decomatskuvaihtoparini (hmm, taas mielenkiintoisen pituinen sana...) Ensimmäisen vaihtoviikon teemana oli vähintään 10 paperia, ja Ninahan laittoi ihan tolkuttoman määrän:Kiitos, Nina! Ihan varmasti tulee käyttöön kaikki. Korvat punaisena täällä ajattelin, että olin itse laittanut takaisinpäin paljon vähemmän... Nina kertoi lempiväreikseen vihreän, punaisen ja ruskean, joten koitin katsoa niitä värejä:

Totta kyllä, että tuo "vähintään kymmenen" on tosi liukuva käsite. Sama kuin "omantunnon mukaan"...

Pirjon kanssa vaihdettiin ATC-korttia. Itse laitoin kylkiäisiksi pari paperia ja jotain nauhaa, Pirjo oli tehnyt oikein pannulapun:

Hienot kortit (molemmat!) ja kiva pannulappu. Kiitos, Pirjo!
Kansaneläkelaitoskin muisti minua postilla: nyt olen sitten ihan oikeesti eläkeläinen! On hyvä saada tämä virallinen status, niin itsekin tietää, mihin itsensä lokeroi. Muuten sitä erehtyy rytmihäiriöttöminä päivinä kuvittelemaan olevansa ihan "normaali". Ja rahantuloahan eläkeläinen ei voi estää, varsinkin jos on 42 v., ja viettänyt äitiyslomia 4 lapsesta ja hoitovapaatakin kahdesta. Eli työvuosia ei ole paljon (kun alle 24-vuotiaana tehtyjä hommia ei edes lasketa. (- EDIT: Jippii, tuli sentään toinenkin eläkepäätös, tämä Kuntien eläkevakuutuksesta; oli vain ensin eksynyt väärien postien joukkoon. Saan sentään pikkiriikkisen isompaa eläkettä kuin poikani, joka ei ole koskaan ollut töissä...)

Mutta mikäs meidän on elellessä! Tässä heitin herjaa joku päivä, että kyllä meidän kelpaa, kun kuudesta perheenjäsenestä jo kolme tienaa: isäntä käy töissä ja minä (sydänvaivainen) ja esikoinen (kehitysvammainen) ollaan eläkkeellä. (Vähän niinkuin jossain vanhassa Jaakko Tepon laulussa, että "...poikakin pääsi jo kortistoon...") Kiitos Luojan meillä ei ole enää velkoja!

Tituleeraan silti itseäni edelleen mieluusti papiksi, vaikka eläkeläinen olenkin. Meille kun teologisessa opetettiin, että pappeus jättää lähtemättömän merkin, vähän kuin kaste. Kastetta tosin ei mikään voi peruuttaa, muttei pappeuttakaan muuta kuin se, että tuomiokapituli vaatisi pappiskirjan pois - tai että kuolema korjaa. Eli eläkeläisenäkin hommia saa kyllä tehdä. Ainoa juttu on, että tulorajoja pitää kytätä, ettei eläke mene. Mutta enimmäkseenhän nämä kutsuhommat ovatkin palkattomia(jos esimerkiksi joku tuttu pyytää vihkimään, kastamaan tai siunaamaan hautaan omaistaan).

Liisa esitteli sivuillaan hääpäivänsä kunniaksi hääkuvansa, ja Pirjo teki blogissaan samoin haastaen muitakin samaan urotekoon. Tässäpä siis me astelemme kirkosta 6.6.1987:
(Kuva on tarkoituksella pieni...) Otos on äidille tekemästäni synttärilahjasta, joten vasemmalla puolella on toinen historiallinen hetki: meikäläinen asteli ensi askeleensa kera potkukelkan. Täti oli ropsimassa mummolan pihassa räsymattoja ja näpsäisi samalla kuvan. Ne olivatkin ainoat askeleet pitkään aikaan, sillä sitten jotenkin nilvautin jalkani ja suostuin kävelemään seuraavan kerran vasta kuukausien päästä. Kun lääkäri keksi lahjoa minua lakritsipatukalla. Sama lahjonta toistui muuten muutaman vuoden päästä, kun minulta meni olkapää muka sijoiltaan. Korjaantui kanssa lakupötköllä. - Tarkemmin ajateltuna: enpä ole vuosien saatossa paljon muuttunut: nivelet ovat edelleen löysät ja lakupötköllä (tai pussillisella salmiakkia) minut saa tekemään miltei mitä tahansa...

Poika kasvaa

Tänään inspiroidu-haasteessa piti "skräpistää". (Kiva uudissana: skräpätä & näpistää...) Haasteblogissa oli mallisivu, josta piti napata vaikutteita. Nappasin lähinnä tuon reunasta kasvavan kasvin... Jaa, no, revityn paperin käyttöä oli esimerkkisivussakin vähän. Minä revin enemmän, kun se jotenkin sointui noihin pojan "taiteellisesti" itse värjättyihin kotiverkkareihin:

Tekstinä on: "Pojalle lisää pituutta. Kesä 2008." Kaikki tutut ja sukulaiset, jotka ovat nähneet pojan viimeksi noin vuosi sitten, ihmettelevät, että paljonko tuo poika on oikein kasvanut! Ja onhan se! Sen näkää myös esim. housunlahkeista. Puujaloilla pitää kumminkin näemmä kävellä. Ehkä, että saisi hiukka lisää pituutta vielä?

Kasvi kulmassa ilmentää kanssa kasvua (niinkus varmaan itsekin oivalsit...) Kasvi on itse piirretty, perhoset leikattu lehdestä. (En malttanut olla liimaamatta siihen noita leikkausjämiäkin, kun sattuivat olemaan sopivan värisiä.)

Vaihtoja ja mummun lahjaa

Tänään pikkuneiti sai lastenSay-lähetyksensä. Ennen avaamista ihmetystä herätti, mitä kummaa paketissa voisi olla, kun siellä on sisältö ihan toisessa päässä kuorta. No, avaamallahan se selvisi:
Kukkakortti-tervehdys ja ihana kanavatyöpakkaus, jossa on kaikki tykötarpeet mukana! Kyllä tyttö oli tosi tyytyväinen. Kekseliäitä lähetyksiä tämä pikkuneidin Say on osannut laatia.
Tämä kanavatyö on juuri sopivan tasoinen tytölle. Heti sitä alettiin tekemään, ja järvi on jo hyvällä alulla. Kiitos, Say!

Vasilta sain taas decomatskulähetyksen. Tämänkertaisen lähetyksen tuli sisältää kymmenen kuvaa:

Kivoja kuvia, kaikki mieleisiä ja minulle uusia! (Pieni lohikäärme Mushu on suosikkini!) Kiitos, Vasi. Oma lähetyksenihän meni taas Sofialle:
Tänään olen tuhertanut äidin 60-vuotislahjan parissa. Äiti kun ei halua varsinaisia juhlia viettää, käymme häntä moikkaamassa noin "kevyesti ja ohimennen". Siis, jos pääsemme. Autostamme kun hajosi taas kytkin...

Keksin jonkun toisen blogista, että minäpä teen kanssa äidille jonkinlaisen albumin muistoksi. Sepä ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu, vaan siihen meni ihan oikeasti koko päivä. Selasin hartaasti nettiä, että löysin äidin syntymäpäivään ja -vuoteen liittyvät tapahtumat ja joitain kuvia. Nimenselityskin täytyi hakea. (Sitäpä äiti ei ole varmaan ennen kuullutkaan! Opettaja (!) kiusasi häntä koulussa nimen takia, joten voi olla iloinen yllätys, että nimi tarkoittaakin "runoa"!)

Seuraavaksi siis muutama kuva albumista. SAYn antamasta 3D-arkista löysi yksi kuva paikkansa albumin kannessa:

Näin vanhat kuvat voinee jo laittaa ihan tänänsä, peittelemättä. Tässä meidän mummu ja pappa (äidin vanhemmat):
Kuvia ja juttua äidin syntymävuoden tapahtumista:

- Jälkimmäisessä sitten jo isän ja äidin hääkuvakin.
Muita sivuja en taidakaan esitellä, kun sisältävät jo tuoreempaa kuvamateriaalia.

Olen ihastunut näihin Tiimarin minialbumeihin. Joku tietysti voi tuhahtaa, että "Tiimari-tavaraa", mutta nämä ovat näppärän kokoisia tämmöiseen yhden teeman työstämiseen. Tyttökin teki itselleen oman albumin aiheena hänelle tärkeät asiat.

Eipä liene muutenkaan enää tarvis vähätellä Tiimari-tavaran arvoa. Kyllä sieltäkin jo nykyään saa vaikka mitä, ja monen tasoista (ja hintaista. Meikäläinenkin sai sinne eilen hukattua yli 70 €...)

Sukkaklubin ruusupuiset sukkapuikotkin tulivat sitten tänään, että nyt on koko paketti vihdoin kotona. Että ei muuta kuin puikot kilisemään, kunhan syyskuu ja Sukkasato-tempaus koittaa! (Taannoin keskeneräisinä esittelemäni siniset Sockina-sukat sainkin jo sunnuntaina valmiiksi, ja ne kotiutuivat isännän jalkaan. Hyvältä kuulemma tuntuvat!)

Pitkästä aikaa!

On ollut muutama viikko väliä, etten ole tarttunut inspiroidu-haasteeseen, mutta nyt oli kiva aihe arjen ylellisyydestä.
Eilen muistelin Matleenan blogissa pikkuneidin askartelutempausta kesältä: kun leikkasi parhailla askartelusaksillani metallisia akryyliväriputkiloita poikki. Siinä meni piloille värit ja sakset... Silloin äiti oli vihainen, mutta nyt vain naurattaa! Kaikkea ne keksii.
Siitä kuitenkin tämän sivun idea, eli "salassa pidettävät" kirjontasakseni - ja niissä vielä pistelemäni saksikoriste, joka on "turha" kapistus jos mikä, jos sitä miettii muulta kuin esteettiseltä kannalta (voisihan sakset merkitä vaikka villalanganpätkällä):
Haasteessa oli koristeluvinkkinä käyttää ylellisiä materiaaleja. Tuo taustapaperi on "kangasmainen", enkä halunnut peittää sitä kokonaan tilpehöörillä, koska se itsessään on mielestäni ylellisen oloinen. Ääriviivatarrat tuovat nyt kumminkin kuvaan vähän "sitä jotain", vähän itämaista tuntua - eikö?
Muuten, kiitos kovasti "parene pian" -toivotuksista pojalle. Poika taitaa olla jo toipunut (paranee aina tosi nopeasti), mutta minulla alkaa selvästi flunssa nostaa päätään...

Rakennushommat inspiroi

haastoi käyttämään valokuvasta löytyviä elementtejä sivun rakentamisessa. Tämmöinen:

Naulakasa olikin yllättävän vaikea piirtää... Tekstinä: "Vasara ja nauloja koko rahalla..." "...meidän rakentajien kesäbiisi 2001-2002. Tässä jo poika teit' isäin astumassa. Aina jotain korjattavaa..."
Rakennusaikana hyräilimme isännän kanssa tuota Leevi and the Leavingsin kappaletta: toinen aloitti, toinen jatkoi.
Tämän suven kesäbiisi meillä onnellisilla vanhan Volvon omistajilla on: "Rahat on loppu, rahat on loppu, mutta myydään Volvo, myydään Volvo..."

Kiva haaste!

Inspiroidu haastoi käyttämään skräppisivulla mahdollisimman paljon valokuvia. Inspiroiduin partioleirimuistoista:

Tykkäsin kovasti tästä haasteesta. Tämä oli hyvinkin "minun tyylinen". On mukavaa käyttää paljon kuvia ja antaa niiden puhua itse. Koristesälän käyttämistä en juuri osaa (- tai en laiskuuttani viitsi etsiä sopivia hiluja...)

haastoi käyttämään rohkeasti kuviopapereita. Tämmöisen tein:Itse hankittua tuossa sivussa ei taida olla kuin tyttö;) Kaikki paperitavara on saatu vaihdoissa ja viimeiset eilisessä postissa arvontavoittoina. Eipä olisi varmaan tullut mieleen vaaleanpunaista ja punaista ostaakaan, mutta pikkuneidin mielivärejä ne kyllä olivat tuolloin kuvanottohetkellä.

Tilpehööri inspiroi

haastoi käyttämään laatikonpohjilta vanhat "aarteet" pois. Minulta löytyi ainakin kolmen eri tyypin hajakirjaimia, nauhanpätkä, jossa on pikkuruisia tassunjälkiä, sammalenvihreä nauhanpätkä, dalmatialaisaiheisia kuvioita (miksiköhän olen niitä säästellyt, kun ei meillä ole edes hankinnan alla dalmatialaista...), pikkuenkelitarroja ja leppäkerttu- ynnä sienitarrat. Liitin tähän vielä vähän kierrätysaatetta, eli pohjapaperina on lehdensivu. Tekstissä lukee "Patskun koiranpäivät". Valitettavasti en onnistunut useallakaan yrittämällä saamaan kullanvärisiä k:ta, r:ää ja a:ta näkymään valokuvassa. Luonnossa ne näkyvät ihan hyvin, mutta salamavalo taitaa "syödä" ne.

Inspiroidu haastoi taas

haastoi tällä kertaa tyhjän tilan käytöllä ja aiheen keskittämisellä. Laitoinpa tuosta pesukoneen hajoamisesta, se oli sentään tapaus 6-henkisessä perheessä:

Tuli vähän kuin feministinen näkökulma tuohon, mutta eihän se koneen hajoaminen isännän syytä ollut. Ukkonen sen teki. Ja remontin kesto oli kyllä kiinni siitä, että varaosat tulivat Ruotsista.

Tavutuskin tuotti vähän ongelmia: aloin miettiä "pyykkäys"-sanan tavujakoa. Sitten tuumasin, että väliäkö hällä! Pieni rempallaanolo vain istuu teemaan!
Isäntä ei kyllä yhtään tykkää, että julkaisen noita hänen kuviaan, mutta oli sen verran intensiivisen näköistä puuhaa tuo asennushomma, että sietää se tulla muidenkin tietoon...

Nauhat oikeassa alakulmassa eivät liity mihinkään. Tekipähän vaan mieli läiskäistä nekin mukaan, kun näytti muuten niin pilkulliselta.

Skräppihaaste inspiroi

Tämän viikon -skräppihaasteessa ehdotettiin monipuolisen viivoituksen tuomista skräppisivulle. Tämmöinen tuli riparimuistojen maisemista:

En malttanut lisätä paljoakaan viivalinjoja, kun kuvat itsessään tuntuivat niin kauniilta, ettei niitä hennonnut särkeä. Mutta onhan kuvissa itsessään havaittavissa - ainakin hyvällä tahdolla - viivalinjoja: silta, vedenraja, talonseinän väriraja... Vasemmalla on taas kaistele, joka on tarkoitettu sitomisvaraksi, sitten joskus.

Rippikouluviikko on ihan oma maailmansa, myös opettajalle: kolmisenkymmentä nuorta 7 vuorokautta, vuorokauden ympäri vastuulla ja seurana. Tuntui, että tähän aiheeseen sopii sama mietelmä, mikä esiintyy tuolla allaolevassa korttihaasteessakin. Otetaan siitä nyt vielä lähikuva, että näet (toivottavasti) lukea:

Inspiroitumista?

USEITA ELEMENTTEJÄ SISÄLTÄVÄ PALKKI oli nyt inspiroidu -haasteen teemana.
Hups, kylläpä tuli riemunkirjava skräppisivu! Oikeasti luonnossa näyttää paremmalta...
Tai no, selin, selin. Punainen "tervetuloa"-toivotus olisi pitänyt liimata suoraan, mutta eipä sitä enää saanut irti revittyä. Nuo pienet kuvat eivät tässä oikein erotu. Siinä ylemmässä on tytön vaihtopaketin sisältö, nalle mukaanlukien, ja alemmassa tyttö askartelee nalleaan. Joka siis on isossa kuvassa valmiina uusiin haasteisiin!
Tämä skräppisivujen aiheiden keksiminen on vähän väkinäistä, kun en halua laittaa kasvokuvia nettiin. Kai se sitten on tuloksen syntymisellekin ongelma, kun ei ole oikein tunne mukana, niinkuin ehkä olisi, jos tekisi vaikka perheenjäsenistä...
Kiitos, Ella Eliisa, "yksityisyydensuojausohjeistasi". Olet tietysti oikeassa! Tässä pureskelen sitä, että skräppäys ei ehkä ihan ole minun juttuni. Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö siitä voisi sitä tulla... Täytyisi ehtiä perehtymään ja suunnittelemaan. Täytyy katsoa sitten joskus, riparin - ja ehkä taidenäyttelynkin? - jälkeen... Monitouhuisuus joskus käy kanssa voimille, vaikka kaikki touhu olisi periaatteessa vapaaehtoista.
Hmm, kaikesta nyt huomaa, että tällä tädillä on vähän heikko päivä. Täytyy siis painua pehkuihin. Ehkä se aurinko paistaa huomenna tähänkin risukasaan!

Skräppihaaste

Tästä tulikin nyt ihan jotain muuta. Nimittäin ihan toinen tunnelma kuin alempana olevassa keijukortissa. Tässä kumminkin vastaus skräppihaaseeseen Kerro kymmenen asiaa vapaavalintaisesta aiheesta. Tietysti täytyi pistää paremmaksi ja kertoa 14! (Johtunee ammatista: papithan ovat kuuluisia siitä, että vaikka ajatus katkee, niin puhe senkun jatkuu...)Tässä vielä ne 10 + 4 perustelua:

1.) "Mikään ei ole niin tärkeää, kuin puutarhanhoito - eikä sekään ole kovin tärkeää." (kiinalainen sananlasku)

2.) Mummun punaiset tulppaanit erottuvat ympäristöstä.

3.) Meidän keltaiset tulppaanit sointuvat ympäristöön.

4.) Tulppaanit puhkeavat kukkaan heti narsissien jälkeen.

5.) Tulppaanit tuovat väriä puutarhaan.

6.) Tulppaanit kuihtuvat(kin) kauniisti.

7.) Kotoperäiset tulppaanit puhkeavat uskollisesti kukkaan vuosi vuoden jälkeen.

8.) Tuontitulppaanit tarjoavat puuhaa: sipulit istutetaan joka vuosi uudestaan.

9.) Tulppaanit ovat edullisia.

10.) Tulppaanit ovat kauniita.

11.) Tulppaanit ovat hyviä leikkokukkia.

12.) Tulppaanit eivät pröystäile.

13.) Tulppaaneita on tarjolla vaikka kuinka montaa väriä, melkein mustiakin.

14.) Myyrät ja muut ötiäiset eivät tulppaaneista perusta.

Nämä olkoot minulle innostajia hortonomiharrastuksessa, joka välillä tuppaa repsahtamaan.

Skräppiä ja kenkiä

Inspiroidu-skräppihaasteen teemana oli nyt kulmat (Kolmannessa haasteessa muodostetaan kulmia). Tein Patskusta tämmöisen:
Täytyy tunnustaa, että oli vähän työn takana. Ei nyt meinannut se inspiraatio iskeä. Ehkä osittain siksi, että en tuntenut tuota teemaa oikein omakseni. Taidan olla enempi pyöreiden ja kaarevien linjojen ihminen... Sivulla kumminkin esillä Patamonin oikea nimi ja lempinimi sekä syntymävuosi.
Pikkutyttö innostui kanssa askartelemaan "reikäkortteja":

Kas, kun meillä on pyhäkoulua varten lainassa seurakunnan lapsityön hieno kuviolävistäjäsarja:

... ja kaikkia täytyi kokeilla. Vähän hillitsin vieressä, ettei samaan korttiin kaikkia. Lopuksi tyttö sai kyllä luvan tehdä "ihan oman kortin". Ja se olikin sitten täynnä reikiä, reunaan asti.

No, myönnettäköön, että rei'ittelin minäkin yhden jos toisenkin pahvinkulman.

Saimme "Juhla"-vaihdon osoitteet. Huomenna täytyisi laittaa paketti kuntoon, että saisi alkuviikosta postiin. Kaupungille täytyy joka tapauksessa mennä, kenkäkaupoille. On tulossa kevätjuhlia ja ylioppilasjuhlat. Ei niihin viitsi lapsia ihan lenkkareissa riepottaa...

Inspiroiduin

Tein pikapikaa tuollaisen skräppisivun, kun alkoi senkin kokeileminen kiehtoa. Tein kyllä http://inspiroidu.vuodatus.net/blog/1297438 -haasteen ohjeita seuraillen (ainakin suuntaa antavasti), mutta kyllä tästä tuli "omannäköinen", eli täysi ja rönsyilevä. Vaan onneksi em. sivun ohjeissa painotettiinkin tekemisen riemua. Pääasia siis, että kivaa oli!
Taitoin muuten sivun alle vasemman reunan, pois kuvasta. Siellä se on piilossa, odottamassa sitomista, joskus tulevaisuudessa. Ajattelin sitoa japanilaiseen tyyliin, kun sen jotenkuten osaan. Harrastin nuoruudessa noita runo- ja mietelauseleikekirjoja - oho, pitkä sanahirviö - ja ajattelin elvytellä kivaa harrastusta!