Jouluvalmistelu

... alkaa tietysti hyvillä selityksillä, vai mitä? Tämä piti heti pistellä, kun hoksasin mallin:Malli on Stoney Creek Cross Stitch Collection -lehdestä viime vuoden joulukuulta.

Tulipahan tehtyä ainakin yksi joulukoriste itsellekin tänä vuonna. - Ai niin, tämä on siis jääkaappimagneetti. (Tekstistä näkyy, että on huonolaatuisella muliinilla pistelty; en tiedä, mikä lie jämäpätkä oli... *selin-selin*)

Tyttö siivosi kaappiaan, ja sieltä löytyi tosi kauan sitten tekemäni neulepusero:Tuo on ihan pikkulapsikokoa, jotain pari-kolmevuotiaalle, ehkä. Neuloin tämän toiseksi vanhemmalle pojallemme, joka on nyt 17, ja hän sitä ehti paljon käyttääkin, silloin 15 v. sitten. Pusero oli jäänyt tytön kaappiin pyörimään (ja tyttö on jo 10, joten ei ihan mahdu :D.)

Kirjoin bambin aikoinaan silmukoita jäljitellen. Enkä muista - sattuneesta syystä, eli kuluneen ajan vuoksi - mistä mallin nappasin. Ainakin värisuunnitelma on ihan omasta päästä, halvoilla viskoosineulelangoilla kirjailtu.

Mutta eihän tätä malta roskikseen heittää, eikä kierrättääkään sovi, kun on jo niin nuhjaantunut. Ehkä tyynynpäälliseen vielä kävisi. Täytyypä miettiä...

Voi sitä tonttua!

Täytyi ihan kalenterista tarkistaa, että on siihen jouluun sentään vielä tovi aikaa, tämän päivän posti kun sai hieraisemaan silmiä. Meillä on Sarin kanssa odotettavissa pienoinen jouluvaihto, mutta, ohho, minä sainkin maistaa siitä jo makean ennakkopalan:Kertakaikkinen yllätys, sain Sarilta hauskan kurpitsapistelyn (pikkukuvassa näkyy työn taustan kurpitsalla löhöilevä kissa), kerän Novitan sinisävyistä TicoTico-lankaa ja auringonkukkapeltokortin, jossa luki, että tonttu oli jo pistäytynyt Sarin luona ja jättänyt hänelle tämän, minulle postitettavaksi!

Olipas tosiaan mainio avaus tälle viikolle! Nytpä laittaa Pinsiön tonttu kiireen vilkkaa ruksin Sarin kohdalle tänne listaan...

Lupailin tuossa viime viikolla, että kyllä nyt jo näkyisi täällä jotain valmistakin käsityötä. Höpön-höpön, toive oli suuresti ennenaikainen. Lumouduin viikonloppuna vaihtopistelyiden tekemiseen semmoisella intensiteetillä, etten sitten malttanut juuri muita käsitöitä tehdäkään. Ei siis vieläkään mitään kuvallista antia niistä.

Itselle tein vain:Tai ei nyt ihan itselle, mutta perheelle. Marjapiirakkaa on syöty jälkkärinä harva se viikonloppu, periaatteemme kun on, että silloin syödään, kun satoa on. (Säilöminen ja säästäminen ovat siis toissijaisia heti tapahtuvaan nautintoon verrattuna.) Ettei piirakka ihan korvista ulos pursuaisi, vaihdoimme hieman reseptiä ja leivoimme puolukat piirakkataikinan sisään, kuten Hesarissa taannoin neuvottiin.

Tämän verran reseptiä on yleisesti saatavilla, ja siitähän jo tärkeimmät tulevatkin ilmi, paitsi paistolämpötila (175) ja aika (50 min.) Meillä ei sattunut olemaan pekaanipähkinöitä, joten laitoin niiden sijasta desin mantelirouhetta ja puoli desiä mantelilastuja.

Pekaani-puolukkakakku

HS - Ruoka & Juoma - 15.9.2011

2 1/2 dl tuoreita tai jäisiä puolukoita 2 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria 2/3 dl rypsiöljyä 1 dl maustamatonta jogurttia 2 tl raastettua appelsiininkuorta 2 munaa 3 1/2 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 1/2 tl suolaa 1 tl jauhettua kardemummaa 1 1/2 dl kevyesti rouhittuja pekaanipähkinöitä Voitele suorakaiteen muotoinen leipävuoka. Sekoita sokerit, öljy, jogurtti, appelsiininkuori ja munat keskenään. Lisää puolukat. Sekoita jauhot, . . .

Värjäyskokeilu

Syksyn värit saavat innostumaan peliin värilitkujen kanssa. Marja-aroniat jäävät meillä yleensä linnunruuaksi, mutta käytinpä kuitenkin pienen osan kankaanpalojen värjäykseen:(Klikkaa taas kuvaa isommaksi nähdäksesi tarkemmin.) Luonnonvalkoisesta aidapalasta tuli vanhan roosan sävyinen, vitivalkoisesta aidanauhasta lilaan vivahtava. Molemmat näyttävät luonnossa varsin hyviltä, eli innostusta olisi jatkokokeiluihinkin, jos vain laatikoiden pohjalta löytyy vielä värjättävää. Olen niin tykästynyt noihin (valmiiksi) käsinvärjättyihin pistelykankaisiin - ja toisaalta luonnon pellavasävyyn -, että tulee aina ostettua niitä ja vaaleaa värjäyspohjaa on varastossa varsin niukasti, ellen sitten varta vasten käy ostamassa...

Kolmannen kankaan materiaalista minulla ei ollut ennakkokäsitystä. Se on pala yhdestä vanhasta tyynyliinasta, jollaisia meille siunaantui joskus nippu. Näyttää olevan niin vahvasti tekokuitua, ettei juurikaan värjäytynyt. Tulipa kumminkin kokeiltua sekin ja nyt tiedän senkin materiaalin...

Vaihtopistelyitä on edelleen ohjelmassa, joten niistä ei kuvaa vieläkään, mutta viikonlopulla tulee toivottavasti jotain näytettävää :). Kivaa viikonloppua; nautitaan syksyn sävyistä!

Kiitos Syksy-ystävälle!

Ihanaa, minulla on Syksy-ystävä, joka ei jättänyt minua kärvistelemään epätietoisuudessa, vaan sain vihjeeni jo tänään:Itse tehty syksyinen kirjekuori teki minuun heti vaikutuksen. (Onpas sen kuvassa nätti syksyn-/keltamullankeltainen talo. Melkein kuin meillä, paitsi, että meillä on punamultainen.) Mutta-mutta: vihjekortin (suloinen jyrsijäkuva :)) luettuani ja hauskaa vihjettä sormeiltuani, ei aavistustakaan, mihin tuo vihjaa, eli salaisuus säilyy ihan täydellisesti kuukauden päähän :D.

Vihjeen, joka on siis avaimenperä, muodosta tuli spontaanisti mieleen käsiraudat, ja avaimenperän tekstin "Luovasta Voimasta" lumikola, mutta luulenpa, ettet aio lähettää minulle kumpaakaan?

Ai niin, ja kissapölystä ei hätää, kunhan et kissaa lähetä (tai käytä kissankarvoja tyynyn täytteenä :D.)

Ai kauhistus, kuinka jännää ja kivaa: nyt joutuu jännittämään ja arvailemaan vielä pitkään! Mutta joka tapauksessa kiitos hauskasta vihjeestä, jossa on erinomaisen kannustava viesti.

Syksyn tuntua

Tyttö sai kaveriltaan kortin, jossa toivotettiin hyvää talvea. Ihan ei sentään taida vielä talvi nurkissa paukkua, mutta syksyn tuntu on kyllä vahva. Eilisiltainen tunnelmapala meidän pihasta:

Tämmöisiin kuviin on nyt tyytyminen, sillä viime päivät olen ahkeroinut vaihtojen parissa, eikä niitä vielä passaa näyttää.

Neulepuikoille meni puolestaan musta frillahame (ohje viime Novita-lehdessä). Saas nähdä, tuleeko siitä semmoinen, että kehtaan pitää :D. Semmoista kumminkin kaavailin talven tuiskuissa tarvottavien koiralenkkien pyllynlämmittimeksi.

Ostimme taannoin tytön kanssa uudet syystakit. En edes muista, koska viimeksi olisin ostanut itselleni takkia, varmaan joskus 10 v. sitten! (Joten voit kuvitella, että olen yleensä huippumuodikas.) Eilen isäntä nouti pari pakettia lähikaupasta, ja niissä tuli meille perheen naisväelle (ei Patskulle, mutta muille) vino pino housuja. Kyllä uudet vaatteet kummasti nostattavat mieltä nekin, vaikkeivät tietenkään ole mielennostatuksessa käsityöjuttujen luokkaa ;).

Nyt, kun ei mitään muuta kässykuvaa ole näyttää, näytänpä edes nämä minulle Ristipistoilijoiden blogin arvonnassa jäävät somat emännöintipalkkiot:

Pitäkäähän varpaat kuivina!

Toinen postaus tänään, polvarit

Nyt me ollaan tyttären kanssa samikset:Tyttö tykästyi itselleni neulomiini polvareihin ja halusi samanlaiset, vieläpä samanväriset. Siispä näissäkin lankana Novita 7 veljestä vihreä, ja malli Novita-lehden viime numerosta. Tein ihan ohjeenmukaisilla silmukkamäärillä, kuten itsellenikin, nämä kuitenkin puikoilla 31/2, itselle nelosen puikoilla. Niinpä minun sukat ovat isomman naisen kokoa (39), nämä suurinpiirtein kokoa 37.

Tämän viikon Perunalaaritus siis aloitettu :).

Nyt saa kadehtia!

Viime postauksessa olikin jo juttua Marin kanssa käynnissä olevasta vintagevaihdosta - ja tänään minä sain omani!

Reippailimme esikoisen ja Patskun kanssa kyläkaupalle (matkaa passelit 3 km), ja noudimme Marin lähettämän paketin. Kotiinpäin matka taittuikin tosi sukkelaan, kun odotin malttamattomana, että pääsen käärimään paketin auki.

Katsos, eikös sitä tunnekin tyttö itsensä Tuhkimoksi, kun saa käsiinsä tämmöisen laatikon? (Ikkunallisesta kannesta tuli mieleen, tiedäthän: "Kerro, kerro kuvastin...")Meille lapsenmielisillehän tuo käärepaperi on aina ihan suosikkilelu, ja minäkin heti ajattelin, mitä tulevaisuudessa tuossa "oikeasti vintagessa" laatikossa säilyttäisin. Sopisi tosi hyvin esim. pitsinauhoille... Mutta nyt vielä se saa jonkin aika pitää sisällään Marin sinne laittamat vintage-ihanuudet. Minusta on aina mukava pitää jonkin aikaa vaihtopaketti ihan sellaisenaan, että saan avata sen uudestaan ja uudestaan ja levittää eteeni hiplattaviksi kaikki uudet ihanuudet :D.

Minä laitoin Marille toivomukseksi Pariisia, mahdollisesti viktoriaanista vintagea ja ihania tekstejä. Ja kaikkea sain, mitä osasin toivoa, ja ylenpalttisesti. Kuvassa näet koko komeuden: upea decoupage-arkki täynnä vintage-ladyjä, viimeistelykankaita (suuri pala sinistä "Bonjour"-kangasta, roosaruusuinen ja tekstillinen kangas ja kolmantena uskomattoman kaunis halloween-kangas), tyylikäs luonnonvärinen, vintage-kantinen vihko, pikkurasiassa pitsiä ja "Old blue jeans" -sävyn lankaa (tästä taitaa tulla lempisävyni :)) - ja nuo upeat pistelyt!"Chut je brode" -tyynyä saimme ihailla jo kesällä Marin blogissa, ja olin vallan otettu, että minäkin sain nyt semmoisen: mitäpä muuta pistelevä perheenäiti voisi toivoa? Kauniisti verhoiltu pikkurasia on ihan täydellinen ihanine yhden-yli-pistellyine Eiffeleineen:Kiitos kaunis, Mari, tämän laatikon sisältöä sormeillaan vielä tänään (ja huomenna...) kerran jos toisenkin, minä ja pikkuneiti :)! Nyt ei muuta kuin haaveillaan uudesta ihanasta vintage-vaihdosta kevään korvalla ;).

(Onpas kamala lukea tuota tautologista "ihana, ihana"-toistelua, teinityttömäistä tekstiäni :D. Mutta mitenkäs muuten tätä haltioitumistaan ilmaisisi?)

Susamaria muisti minua hyvää mieltä tuovalla tunnustuksella:Oikein lämpimät kiitokset kauniista ruusuista :)!

Tunnustukseen liittyi "tunnustuksia" 5 lempparista. Tässäpä näitä:

Lempiruoka: kaikenlaiset kasvismössöt, -wokit sun muut. Pinaatti, parsa- ja kukkakaali melkein missä vaan muodossa.

Lempimakeiseni: Ah, voisinpa sanoa, etten pidä makeasta! (Kadehdin semmoisia ihmisiä.) Mutta ei: salmiakki on suosikein, mutta mikä vaan sokerinen käy hätätapauksessa...

Lempiluettavani: Dekkarit, mystiikka,... Mutta ennen muuta käsityölehdet ja -kirjat, ristipistolehdet ykkösenä!

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Kiikkustuolissa TV:tä katsellen.

Lempielokuvani: Italowesternit, ennen muuta Dollaritrilogia. Mystiikka ja dekkarit tälläkin saralla, kuten kirjallisuudessakin.

Tapani mukaan en nyt jatka tätä, kun en osaa valita vain (!) viittä blogia, jolle tunnustusta jakaisin. Ottakaa mukaan, jos tykkäätte, ja vinkatkaa, niin käyn kurkkaamassa, mitä olette vastanneet!

Vintage-pistoja ja kotiseuturetkisukat

Meillä on Marin kanssa meneillään vintage-vaihto. Malttamattomana ihmisenä postitin oman lähetykseni jo etuajassa. Ompelin pussukan, johon pistelin vintage-aiheisen kukkakrumeluurin:
Pistely on yhdistelmä Création Point de Croixissa nro 10 olleesta kukkaköynnösmallista ja Mango Pratiquen Vintage-mallikirjan irrallisista esinemalleista (medaljongi, korsetti, kenkä). Erityisen riemuissani olin, kun löysin varastoistani pellava-aidan sävyyn sopivan pitsivetoketjun, ja viimeistelykankaankin kuvioissa on aavistus pellavan/beigen sävyä.

Mari toivoi Pariisi-, muoti- ja lady-aiheita, joita yritin etsiä pakettiin pistelyn kaveriksi:
(Klikkaapa taas kuvaa, jos tykkäät katsoa tarkemmin!)

Marin lähettämä paketti on vielä kyläkaupalla, sillä tämä päivä meni reissun päällä, emmekä ehtineet poiketa sitä noutamaan. Täytyy siis kärvistellä ensi viikolle :D.

Reissasimme aamusta koko katraan voimalla Aitooseen, esikoisen koululle. (Koira jäi sentään "kotimieheksi" - tai "-naiseksi".)

Istuimme isännän ja esikoisen kanssa ensin HOJKS-palaverissa, nuorempi jälkikasvu odotteli lueskellen käytävällä. Sitten poikkesimme syyslounaalla (Aitoon koulun upea perinne, syksyn sadosta kokattu mittava pitopöytä - ruokalippujen tuotolla kerätään koulun retkikassaa), kävimme ostamassa koulun myyjäisistä pari pussia sämpylöitä ja tukun voittoisia arpoja, ja sitten lähdimme pienelle kotiseuturetkelle.

Automatkalla sain valmiiksi sukat, noin kokoa 40, Tapulipiirin hyväksi taas:

Lanka 7 veljestä, raidat 7 veljestä Punatulkkua. Ja nämä kipataan taas Sukkasadon Perunalaariin.

Kotiseuturetkemme muodostui poikkeamisesta Pälkäneen rauniokivikirkossa ja Kangasalla Vehoniemen Automuseossa.

Kirkon kiviseinät ovat aina yhtä vaikuttavat:Hauska kuriositeetti on kirkon pääoven pielessä, tiilissä oleva koiran tassun jälki:Jäljen on joskus arveltu liittyvän dominikaaniveljeskuntaan, jonka munkkeja kutsuttiin kansan keskuudessa "Herran koiriksi". Todennäköisempää kuulemma kumminkin on, että joku koira on vain sattunut aikoinaan tepastelemaan märän tiilisaven päällä, ja siitä on sattumalta jäänyt jälki. Ken tietää. Haukku pääsi kumminkin jättämään jälkensä historiaan :).

Automuseon vanhat kärryt taitavat aina tehdä suurimman vaikutuksen meidän isäntään, vaikka kyllä me muutkin näyttelyn sujuvasti läpi kävelemme. Maisema "oksalla ylimmällä" on puolestaan minun mielestäni vaikuttavuudessaan ihan huippuluokkaa. Tässä meidän auton tuulilasin läpi kuvattuna:

Hui, kannattaa olla hyvät jarrut, kun tuonne parkkeeraa, t. "Ykx korkeanpaikankammoinen" :D

Sukat, sukatpa hyvinkin

No nyt pääsin tekemään nämä kaipaamani pitkävartiset sukat:7 veljeksestä neuloin, Novitan syysnumeron mukaan. Mainio malli, näitä täytyy tehdä lisää! Pysyin aika lailla ohjeessa, resoreihin vaihdoin vain pienemmät (2,5) puikot, että sukat pysyvät paremmin ylhäällä.

Valmistuivat tosiaan tarpeeseen, sillä täällä on varsinaiset monsuunisateet. Ne puolestaan käyvät reumatismini päälle niin, että jalkoja särkee. Lämmin auttaa :).

Nämäkin taas Sukkasadon Perunalaariin, ovat viidennet sukkani ko. tempaukseen, että ihan mukavaa tahtia tässä mennään.

Niitäpä näitä...

Nytpä pojan puuvillasukat ovat tässä:Kun kyseessä on 17-v. nuorimies, koko ei ole ihan lasten enää, vaikkei meillä isokenkäisiä ollakaan. Sukat ovat siis suurinpiirtein kokoa 42.

Lanka on puuvillainen Sockina Cotton, josta olen neulonut samaiselle nuorellemiehelle vaikka kuinka monet sukat, ja muutamalle muullekin perheenjäsenelle jokusen parin. Kestävät käyttösukat tästä langasta saa, ja materiaali on pehmeämpää ynnä vilpoisempaa - ja kutittamattomampaa - kuin villalanka. Ja kaupan päälle tulevat nuo kuviot ja raidat, jotka ovat kirjavassa langassa valmiina. En ole edes yrittänyt tehdä tästä kahta samanlaista yksilöä, mutta varmaan sekin onnistuisi, kun viitsisi etukäteen keriä langan kahteen osaan. Mutta tämänlaatuinen "eriparisuus" ei ainakaan minun silmiäni häiritse.

Monet ovat julkaisseet blogeissaan syksynsatokuvia. Siihen liittyen voin minäkin paljastaa, mitä tämä edellisessä postauksessa mainostamani "wanna-be-kasvissyöjä" söi tänään:Ihan lempparia: oliiviöljyssä kuumennettua MegaWokkia, salaattisiemensekoitusta, oman puun omenia, anopin kasvattamia tomaatteja ja kesäkurpitsaa, ripaus currymausteseosta päälle. Tämmöistä voi tehdä itselle, mutta iltaisin mukavuudenhalu (lue: ei jaksa kuunnella marinaa) vie voiton ja laittaa yleensä kokkaamaan liha- tai kalaruokaa, koskapa meidän nuorempi miesväki niin tahtoo.

Mitäs vielä? No Patsku lähettää terveisiä maakuoppansa pohjalta:

Sipaisu sukkaa, pikkuisen pistelyä...

Kiitos taas mukavista kommenteista, mm. tuohon edellispostauksen puolipakolliseen "avautumiseeni" :).

Viikonloppu ei tuonut käsityörintamalle mitään valmista, keskeneräistä kumminkin. Pyöräilevä pariisitar Eiffelin katveessa on edelleen enempi alkutekijöissään, ja pojalle tekeillä olevat puuvillasukat ovat - edelleen tekeillä:Mutta eihän näillä kiirettä olekaan :).

Ainoa valmis "käsityö" on olohuoneen ikkunoiden pesu, jonka lopputulosta ei valitettavasti kuvasta mitenkään erota:Ikkunoiden pesu on joillekin ihan leikintekoa, mutta minulle melkoinen ponnistus. Haastavimmaksi hommaksi siinä osoittautuu kerta kerran jälkeen tuo mahdoton tavaramäärä, joka meillä on ikkunoiden eteen lastattu. (Kukahan niitä lastaa, *köh*.)

Onneksi lopputuloksen kriittinen tarkastelu on hieman pehmennyt vuosien mittaan. Nyt annan jo itselleni anteeksi auringossa erottuvat kuivausrannut ja hankaamisesta huolimatta ikkunaan jääneet kärpäsenkakat: ne voi pestä pois seuraavalla pesukerralla.

Kuten jo aiemmin kerroin, myös ristipistokirjoja on tullut tilattua. Ja taas täytyy todeta, ettei tarvinnut kauppoja katua - hienoja ovat kaikki:
Keskimmäinen ja oikeanpuoleinen ovat jo aika vanhoja, ja löytyvät varmaan monien muidenkin hyllyistä. Keskimmäisessä, Joan Elliottin kirjassa on pienempiä, kirkkaansävyisiä fantasia-aiheita, oikeanpuoleisessa, Teresa Wentzlerin kirjassa suuria, pehmeämmänsävyisiä. Jälkimmäisen kirjan takakannessa ovatkin näytillä kaikki opuksen sisältämät mallit:Tyttö tuntui tykkäävän noista Joan Elliottin kirjan jutuista enemmän, mikä onkin ihan hyvä, koska ovat nopeatekoisempia. Niistä voisi joulupukille jotain kuiskia... Molemmissa kirjoissa on yksisarvisia, jotka hevoshullulle tytölle ovat mieluisia hahmoja, joten jonkun semmoisen voisi pistellä, jos ehtii ennen joulua.

Tuo vasemmanpuoleinen kirja, Phil Davisonin Twisted Stitches, tarjosi minulle lauantaina monet röhönaurut. Mainioita oivalluksia, jotka vetoavat kieroutuneeseen (?) huumorintajuuni. Älä pelkää, en minä näitä vaihtoihin tee, mutta tässä esimerkkejä kirjan sisällöstä:Jotenkin nautin tämän söpön, klassisen ja herttaisen käsityömenetelmän käyttämisestä ihan epäsovinnaisessa yhteydessä. Sitäpaitsi tuo sininen pääkallomaisema on minusta oikeasti kaunis! (Tuosta kuvasta vähän huonosti näkyy, mutta nuo pääkallon silmät ovat ilmapalloja, joita rantaan juntattujen paalujen päällä oleskelevat lapset pitelevät käsissään.) Sen tunnelmassa on jotain - hmm - StephenKingmäistä (jonka kirjoista siis tykkään myös.)

Ja tuon kirjan kannen possun tahtoisi tämmöinen wanna-be-kasvissyöjä oikeasti kanssa pistellä joskus...

Näiden mallien osoittamasta hyvästä mausta saa sitten ihan rauhassa olla jokainen sitä mieltä, mitä on, mutta minä tykkään ;D.

Viime yön unet olivat rauhattomia: kuulin eilen parin rakkaan sukulaisen sairastelusta, ja tuontyyppiset huolet tuppaavat tulemaan ikävästi uniin.

Nyt sataa reippaanlaisesti, mikä antaa minulle luvan istahtaa kiikkustuoliin käsityön kera. Koira makoilee räsymaton pätkällään ja odottelee sään kirkastumista :).

Punatulkkuset ja pokaali

Ei saa meikäläinen näemmä sukkia yhdellä langallalla, vaan aina pitää toisella jatkaa :D.

Toiset arpajaisvoittosukat, pääosin 7 veljeksen Punatulkkua, mutta kun kerä oli pikkuisen vajaa, laitoin varmuuden vuoksi varsiin mustat 7 veljestä -raidat:Lämmittävät ne varmasti näinkin, ja nytpä on värisävyn esikuvan tummimmankin siipisulan väri varmasti mukana :D.

Sukkien koko on n. 42.

Sain pirtsakan tunnustuspokaalin Villiviiniltä; kiitos!

Ja pokaalin kylkiäisenä tuli tehtävä kertoa itsestä 10 asiaa, jotka eivät ole yleisessä tiedossa. Ei semmoisia minusta taida enää pystyä repimään, kun olen a) avoin ihminen, eli hölösuu ja b) aika tylsä kans. Mutta puserretaas nyt jotain, senkin uhalla, että on vanhan kertausta:

1.) Asuin 7-vuotiaaksi asti mummulassa (meillä sanottiin: mummulassa) maalla, järven rannalla. Isän ja äidin luokse lähiöön muutin vasta juuri ennen kouluunmenoa.

2.) Kun olen ainoa lapsi, pidin sisaruksinani vielä mummulassa asustelevia tätejäni ja enoani. Enon kanssa meillä ei olekaan kuin 9,5 v. ikäeroa.

Enon kanssa hiihdeltiin järvenjäällä. Ja ajeltiin mopolla: minä sain istua bensatankilla.

Tätien kanssa vaihdeltiin lukukokemuksia: Perjantaista, Nyyrikistä, Kulta-, Hertta- ja Linna-sarjoista. Opin 5-vuotiaana lukemaan, ja sitten luinkin ihan kaikki, mitä käsiini sain. Ja käsiin osui lähinnä noita silloisia naisten suosikkeja :D.

3.) Ensimmäisenä kouluvuonna lähdin kouluun niin, että äiti oli jo töissä (kenkätehtaalla), isä vielä nukkui ennen töihinlähtöä. Huutelin vain isälle "heit" makuuhuoneen ovelta.

Iltapäivisin tulin tyhjään kotiin, avain kaulassa, kuten muutkin muksut siihen aikaan.

Tokaluokalle mennessäni äiti jäikin sitten perhepäivähoitajaksi, mikä oli mielestäni ihanaa: äiti oli lähes aina kotona! :)

4.) Sain käydä koulua tosi lähikouluissa, nyt, kun vertaan omien lasteni koulumatkoihin. Sekä ala- että yläaste ja lukio olivat kaikki parin kilometrin säteellä.

Koulumatkat taittuivat lähinnä kävellen, joskus pyörällä.

5.) Yläasteella, 7. ja 8. luokan välisenä kesänä, kävin läpi anoreksianpoikasen. Poikasen siksi, että vaikka laihduin 58 kg:sta vajaaseen 42:een, tulin nopsasti järkiini, ja paino palautui, 50 kg:n hujakoille silloin.

Tuo kokemus antoi kumminkin sellaisen opetuksen, etten sen jälkeen ole juurikaan uskaltanut ajatella laihduttamista. Huomasin, kuinka helposti asia karkaa käsistä, ja nälännäkeminen alkaa tuntua palkitsevalta; ei hyvä juttu.

6.) Minulla on järkyttävän huono näkö! Silmälasit olisivat varsinaiset pullonpohjat, ellei olisi keksitty näitä loistavia ohennuksia ja muita kommervenkkeja.

Näköni huononi 5. luokalta lähtien säännönmukaisesti niin, että silmälasit piti uusia vähintään joka toinen vuosi. Nyt olen sentään saanut rauhassa porskutella näillä nykyisillä jo vissiin viitisen vuotta. On siitä ikääntymisestä siis jotain hyötyä.

7.) Hmm, olenkohan tästä kertonut jo useasti? Olen opiskellut teologian lisäksi jonkinsorttiset arvosanat (silloisen appron tai cumun) tiedotusopista, sosiaalipolitiikasta, sosiologiasta ja erityispedagogiikasta.

Rakastin/rakastan opiskelua, työnteon kanssa on sitten toinen juttu :D.

Mitäs ihmettä vielä...

8.) Tykkään ainoastaan nahkakengistä, mutta ne ovat nykyään hävyttömän kalliita!

9.) Olen ikäni haaveillut pitkävartisista nahkasaappaista, mutta minkäänsorttiset varret eivät tahdo ylettyä pohkeitani ylös - ei edes silloin, kun olin 42-kiloinen :(.

10.) Tykkään ainoastaan luonnonkuituvaatteista. Sekoitekin tosin käy, itsetehdyissä neuleissa. Melkein kaikkien vaatteiden kun täytyy mielestäni kestää konepesua, mieluiten 60 asteessa. (En ikinä usko, että kolmessakympissä tulee puhdasta, olkoon pesuaine mitä myrkkyä tahansa!)

Ooho, tulipas pitkä jaaritus :D.

En nyt laita tätä pokaalia eteenpäin, jokainen voi sen mukaansa napata, ken tahtoopi.

Kiireetöntä viikonloppua!

Höpsöt sukat ja muuta Hassuttelua

Tein hassut arpajaisvoittosukat:Toivottavasti tuleva sukankuluttaja osaa suhtautua huumorilla höpsöihin "mustiin varpaisiin" (= tummanruskeaan kärkiosaan). Ei se kovin tyylikäs ratkaisu ole, mutta minkäs teet, kun siniharmaa lanka loppui kesken... (Ärsyttävää, kun en huomannut ajoissa, että Tuomas oli vain 100 g:n kerä :(.)

Siniharmaa lanka on Novitan Tuomasta, tummanruskea 7 veljestä, koko noin 40-41.

Nämä tiputetaan taas Sukkasadon Perunalaariin.

Innostuneena eilisestä RistipistoHassutustyön valmistumisesta päätin tarttua itseäni niskasta - ja härkää sarvista - ja palata seuraavaksi tähän:Hassutustyö on tämäkin, mitä ihanin pariisitar, mutta niinpä vaan on tammikuusta asti tämäkin pussin pohjalla lojunut.

Tämä on kyllä aika työläs tehtävä, kun samalla langalla tehdään vain muutamia hajapistoja. Aidallehan se olisi ollut helpompi pistellä (= vähemmän virheitä = vähemmän purkutöitä), mutta kunnianhimoisena ja haavekuvieni lumoamana valitsin käsinvärjätyn, sinisen evenweaven. Että senpähän kanssa taistelen sitten, mutta eiköhän tämä tästä...

Lupasin taannoin, että vilauttelen ristipistolehtiostoksiani. Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut ostettua nämä:Ihania ovat jokikinen, omalla tavallaan. Ja Just Cross Stitch:n Halloween-kirja on oivallinen! Heti olisi tehnyt mieli alkaa pistellä ekana olevaa mandalaa, ja päätön ratsastajakin olisi ollut niin kiva... Mutta yritän malttaa mieleni toistaiseksi, ja Hassutella vaan sitkeästi. (Saas nähdä, montako päivää moinen kurinalaisuus pitää.)

Vielä on postin kuljetettavana joku ristipistokirjakin, mutta sitä odotellessa...

Oho, yksi Hassutuskin... :D

Jotta uskaltaisin suunnitella ensi vuoden Crazy January Challangea tuntematta itseäni täysin epäkelvoksi Hassuttelijaksi, päätin puristaa edes yhden tämänvuotisen Hassuttelutyöni pistelyosuuden valmiiksi:Miss Parishan se tässä juoksentelee shoppailukierroksellaan. Kiva oli pistellä, ei siinä mitään, mutta tammikuussa olin tehnyt tätä viimeksi, eli jo oli aikakin saada valmiiksi - sentään aikas pieni työ!

Viimeistelen tämän varmaan joskus pieneksi koristetyynyksi. On niin kiva tuo kuva, että sitä olisi mukava katsella joka päivä sohvan selkänojalla...

Pistelin muuten mallista kaikki osat, pilven myös (joka mallikuvassa oli applikoitu kankaasta), enkä toistaiseksi laittanut muita koristuksia. Saa sitten nähdä, miten viimeistelyn kanssa menettelen.

Langat valitsin "mitä käteen osuu" -periaatteella. Vihreä ja tummanpunainen ovat DMC Colour Variations -lankoja. (Valitettavasti kuvan värit eivät toistu oikein kauniisti; täällä kun ei nyt taivaalla ole vaaleanpunaisia pilviä, vaan pikemminkin siniharmaita...)

Enää ei ole kuin 9 Hassutusta 15:sta kesken (lue: alkutekijöissään), ja taisivat olla kaikki aika suurikokoisia vielä, että mikäs tässä kaavaillessa ensi tammikuun uusia aloituksia.

Viimeksihän tuli jo postattua 10 aloitushaavetta - tässä olisi 6 lisää:

(Klikkaa kuvaa, niin näet jotain...)

Tuosta joukosta 5 on freebie-malleja, oikeanpuoleinen Eiffeli jostain JCS:n joulunumerosta.

Näitä siis karsiutuu vielä, sillä lisääkin haaveita on varmasti tulossa. En halua lyödä lukkoon mitään varmaa suunnitelmaa, näin aikaisin. Jokatapauksessa ajattelin yrittää ensi vuonna vähän yksinkertaisemmilla aloituksilla, etteivät jäisi ihan kaikki kesken. Tämän vuoden starteissani olikin sellainen meininki, etten edes kuvitellut saavani kovin monesta valmista. Aloittelin joka päivä sen mukaan, mikä milloinkin hauskalta tuntui. (Mikä on sivumennen sanoen - minulle - ainoa oikea menettelytapa ;).)

Sukat ja suunnitelmat

Ekat sukat minulta Sukkasadon Perunalaariin:Ja ovat sitten niin perussukat kuin olla voi: 7 veljeksestä (ruskeasta, ompunvihrein raidoin), kokoa 43. (Sanoi koon 42 koivet omaava mieheni.)

Tulipas rento olo, kun edes yhdet sukat on valmiina :D.

Tarkoitus olisi lähipäivinä tehdä parit perussukat vielä, ja sitten keskittyä johonkin "taiteellisempaan", kuten kauan himoitsemiini pitkävartisiin sukkiin.

(Olen näet hillinnyt itseäni, ja säästellyt sukkapuikkoihin tarttumista tänne syyskuulle asti, että innostusta riittäisi tähän tempaukseen ;).)

Eilen tutkailin keskeneräisiä pistelyitäni, ja totesin, että viimetalvisen RistipistoHassutuksen 15 aloituksesta 10 on vielä kesken :D.

Siitä huolimatta katse tähyääpi tulevaisuuteen, ja keräilin tuossa malleja, joita tekisi mieli aloitella - viimeistään silloin tammikuun alussa, kun Hassutus taas käynnistyy. Ja niitähän löytyy!

Fantasiakirjallisuus-/elokuvainnostukseni myötä lohikäärmeet ovat alkaneet vetää entistä enemmän puoleensa - vaikka itämaisten aiheiden ystävänä olen niistä toki aina pitänyt.

Tälle päivälle esittelen lohikäärmepistelyhaaveeni:

Kaikki muut noista löytyivät ilmaismalleina netistä (haulla "dragon freebie"), paitsi nuo ylemmän kuvan alarivissä olevat 3 Dragon Dreamsin mallia, jotka ovat menneiden joulujen Just Cross Stitch -lehdistä.

Tunika tuli

... vaikka nyt kuuluisi sukkia neuloa (vrt. Sukkasato.)

Kun neuloin itselleni tuossa taannoin tämän tunikamekon, tyttö tahtoi itselleen samansorttista, koskapa ihastui tuohon helman sik-sak-kuvioon. Sen verran oli muokkaamistoiveita, että päävärin piti olla vaalea.

Tässäpä siis tämä tytön hamonen:

Samaisesta Drops Cotton Light -langasta kuin omanikin. (Itse asiassa tämän langat jäivät omaan mekkooni varaamistani langoista yli - yhtään ei siis tarvinnut ostaa uutta!)

Ja mallikin on ihan sama, eli tämä.

Jos nyt ehtisi sitten niitä sukkiakin...

Pengoin tuossa päivänä muutamana muuton yhteydessä (9 v. sitten) vintille vietyä kirjalaatikkoa. Sieltä löytyi enoni vanha koulukirja, johon olin tehnyt 5-vuotiaana omia merkintöjäni.

Ylemmässä kuvassa näkyy kirjan tehtävä, jossa kehotetaan lukemaan pöytäkirja huolellisesti, ja vastaamaan sitten kysymyksiin.

Minä olen terävänä tyttönä lisännyt kysymyksen perään oman ihmetykseni:Alempi kuva kertookin sitten, mikä oli siinä iässä meikäläisen lempinäytelmä :D.

En vain ole osannut tuota tunnettua "Leifaakerin" (lue: Leif Wagerin) laulua tuon pitemmälle, joten olen sitten jatkanut piirtämällä sivun alaosan täyteen kukkia...

Mainioita nämä vanhat "löydöt"! Kannustavat laittamaan omien lasten aikaansaannokset tunnollisesti talteen. Vielä he itsekin niihin jonain päivänä tykkäävät palata... :)

Onnea, Minna!

Minna viettää synttäreitään, ja minulla oli ilo olla yksi monista hänelle pistelyonnitteluita lähettävistä.

Pistelin matkaan neulavihon:Kanteen pistelin Helga Mandlin mallin, jossa lukee "a needle in a haystack". Sisäpuolen vuorasin ristipistoaiheisella kankaalla, jossa on teksti:Oli muuten jotenkin mahdottoman kinkkistä viimeistellä tuo neulavihko, vaikka sen periaatteessa olisi pitänyt olla ihan yksinkertainen homma. - Mutta eihän sitä passaa kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu, vai mitä? On se ainakin tehty yrityksellä ja suurella sydämellä :D.

Tein matkaan vuodenaikaan - eli sadonkorjuuaikaan - liittyvän onnittelukortin:Ja tässä matkaan lähteneet muut tilpehöörit:

Minna keräilee pelikortteja, mutta kun en tiennyt, mitä hänellä jo on, tyydyin muistamaan harrastusta muuten: paketillisella pelikorttiaiheisia haaraniittejä, piskuisella hertta-riipuksella ja korttiaiheisella viimeistelykankaalla.

Paketissa lisäksi pähkinänruskeaa pellavaa, pari lankadokkaa, maatuskahelmi ja DMC:n minimallivihko.

Lahjaa oli jälleen kerran kiva koota; nyt ovatkin tämän vuoden synttärivaihdot osaltani pulkassa!

Muuten: Sukkasatoa aloitin vasta tänään, tummanruskean, ompunvihreäraitavartisen sukan varren verran. Meneepi - onnistuessaan - tämä pari pojan koulun myyjäisiin/arpajaisiin.

Eilen en millään kerinnyt sukankutimiin. Neuloin nimittäin tytön tunikaa, joka on edelleen keskeneräinen. (Jatkan - tai puran, tilanteen vaatimuksista riippuen - , kunhan prinsessa kotiutuu koulusta, että pääsee sovittamaan).

Pistelyissä on meneillään hys-hys-vaihtohommia. Lisäksi olen tilannut taas vinon pinon pistelykirjallisuutta, josta kerron sopivassa välissä lisää.

Kirjastoautosta kannoin eilen niska vääränä 2 kassillista varaamiani kirjoja, joten lukemistahan nyt piisaa. Kerron niistäkin varmaan tuonnempana.

Ja ulkona sataa vettä kuin saavista - mahtavia kuuroja muutaman taukominuutin välein. Joten lenkille meneminen vaatii nyt luonteenlujuutta, niin emännältä kuin koiraltakin. Parina päivänä olemme kävelleet vesisateessa - emmekä ole tykänneet, kumpikaan. Mutta velvollisuudet on hoidettava :).

Joten vietähän viikonvaihde hauskasesti, säistä riippumatta!