maanantaina, syyskuuta 12, 2011

Sipaisu sukkaa, pikkuisen pistelyä...

Kiitos taas mukavista kommenteista, mm. tuohon edellispostauksen puolipakolliseen "avautumiseeni" :).
Viikonloppu ei tuonut käsityörintamalle mitään valmista, keskeneräistä kumminkin. Pyöräilevä pariisitar Eiffelin katveessa on edelleen enempi alkutekijöissään, ja pojalle tekeillä olevat puuvillasukat ovat - edelleen tekeillä:Mutta eihän näillä kiirettä olekaan :).
Ainoa valmis "käsityö" on olohuoneen ikkunoiden pesu, jonka lopputulosta ei valitettavasti kuvasta mitenkään erota:Ikkunoiden pesu on joillekin ihan leikintekoa, mutta minulle melkoinen ponnistus. Haastavimmaksi hommaksi siinä osoittautuu kerta kerran jälkeen tuo mahdoton tavaramäärä, joka meillä on ikkunoiden eteen lastattu. (Kukahan niitä lastaa, *köh*.)
Onneksi lopputuloksen kriittinen tarkastelu on hieman pehmennyt vuosien mittaan. Nyt annan jo itselleni anteeksi auringossa erottuvat kuivausrannut ja hankaamisesta huolimatta ikkunaan jääneet kärpäsenkakat: ne voi pestä pois seuraavalla pesukerralla.

Kuten jo aiemmin kerroin, myös ristipistokirjoja on tullut tilattua. Ja taas täytyy todeta, ettei tarvinnut kauppoja katua - hienoja ovat kaikki:
Keskimmäinen ja oikeanpuoleinen ovat jo aika vanhoja, ja löytyvät varmaan monien muidenkin hyllyistä. Keskimmäisessä, Joan Elliottin kirjassa on pienempiä, kirkkaansävyisiä fantasia-aiheita, oikeanpuoleisessa, Teresa Wentzlerin kirjassa suuria, pehmeämmänsävyisiä. Jälkimmäisen kirjan takakannessa ovatkin näytillä kaikki opuksen sisältämät mallit:Tyttö tuntui tykkäävän noista Joan Elliottin kirjan jutuista enemmän, mikä onkin ihan hyvä, koska ovat nopeatekoisempia. Niistä voisi joulupukille jotain kuiskia... Molemmissa kirjoissa on yksisarvisia, jotka hevoshullulle tytölle ovat mieluisia hahmoja, joten jonkun semmoisen voisi pistellä, jos ehtii ennen joulua.

Tuo vasemmanpuoleinen kirja, Phil Davisonin Twisted Stitches, tarjosi minulle lauantaina monet röhönaurut. Mainioita oivalluksia, jotka vetoavat kieroutuneeseen (?) huumorintajuuni. Älä pelkää, en minä näitä vaihtoihin tee, mutta tässä esimerkkejä kirjan sisällöstä:Jotenkin nautin tämän söpön, klassisen ja herttaisen käsityömenetelmän käyttämisestä ihan epäsovinnaisessa yhteydessä. Sitäpaitsi tuo sininen pääkallomaisema on minusta oikeasti kaunis! (Tuosta kuvasta vähän huonosti näkyy, mutta nuo pääkallon silmät ovat ilmapalloja, joita rantaan juntattujen paalujen päällä oleskelevat lapset pitelevät käsissään.) Sen tunnelmassa on jotain - hmm - StephenKingmäistä (jonka kirjoista siis tykkään myös.)
Ja tuon kirjan kannen possun tahtoisi tämmöinen wanna-be-kasvissyöjä oikeasti kanssa pistellä joskus...
Näiden mallien osoittamasta hyvästä mausta saa sitten ihan rauhassa olla jokainen sitä mieltä, mitä on, mutta minä tykkään ;D.

Viime yön unet olivat rauhattomia: kuulin eilen parin rakkaan sukulaisen sairastelusta, ja tuontyyppiset huolet tuppaavat tulemaan ikävästi uniin.
Nyt sataa reippaanlaisesti, mikä antaa minulle luvan istahtaa kiikkustuoliin käsityön kera. Koira makoilee räsymaton pätkällään ja odottelee sään kirkastumista :).

9 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Onpas teillä ihanan tunnellmallinen olohuone =D. Pariisitarkin alkaa mukavasti hahmottua. Tuo Twisted stitches on kyllä ihan uusi tuttavuus. Aikas erikoisia malleja kyllä =D

Kirsti kirjoitti...

Kauniit käsityöt jälleen. Sukissa on kauniit sointuvat värit ja kuviot.
Olohuoneen ikkunakuva on kaunis. Hienoa kun on noin suuret ikkunat, paitsi tietenkin pesussa ne on hurjan vaivalloiset. Ikkunoiden pesu on paha homma!
On valtavan ja hyvää tekevän rentouttavaa kun saa nauraa jollekin, mikä oikeasti itseä naurattaa. Olen huomannut joskus, miten se vapauttaa kun saa nauraa jollekin, joka ei se muita huvita ollenkaan samalla tavoin. Mielestäni se kertoo jotain itsestä. Mulle se on ainakin kertonu sen, että se mille nauran, on ollut mulle rasittava juttu tai sellainen, mitä olen pingoittanut väkisin, (tai muuta sen tapaista).
Nauraessa pingoitusta aiheuttaneen asian arvo joutuu kirjaimellisesti naurun alaiseksi ja se tekee ainakin mun sielulle hyvää.
Huolten kanssa nukkuminen, tai siis sen yrittäminen, on rankkaa.
Mikään ei tahdo helpottaa. Rukoileminen on mulle ainoa keino.

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Kirsti: Ne sointuvat värit ja kivat kuvioraidat tulevat noihin sukkiin ihan itsestään - on semmoista kirjavaa lankaa tuokin :).

Irmeli kirjoitti...

Onpas taas kauniit sukat kutimilla ja ihanat ovat kyllä edellisetkin. Roppakaupalla näytät tehneen myös mielenkiintoisia hankintoja :).

Ritu kirjoitti...

Ihanaa sinistä olohuoneessasi, samoja sävyjö on meilläkin:) Mä en oo yleensä pääkallojen ystävä, mutta tuo sininen pääkallo-ilmapallo -taulu on mahtava ! Hauskaa viikon alkua !

Kirsti kirjoitti...

Ai kaikki värit ja kuviot samassa langassa! En ole kuullutkaan. Onpa mulla iso aukko sivistyksessä! Sitä se teettää kun en kudo. Virkkaan (pitsin tapaista) ja askartelen kortteja. Nautin niin kovin muiden kudonta- ja ristipistotöistä, ym. käsien tuotoksista.

Marja kirjoitti...

Hieno pääkallo!

Amalia kirjoitti...

Kivan näköisiä lohikäärmemalleja. Sukat on kyllä tosi kauniit.

Virpi kirjoitti...

Mun mielestä Pariisitar on edistynyt ihan mukavasti, se kun on tuollainen hidas pistellä.

Mielenkiinnolla odotan että mitähän mahtaa olla lankana puuvillasukissa. Itse olen tykästynyt neulomaan noita Regia Cotton-sukkia. Ne on aivan mahtavat sukat talvella käytettäviksi ihan jokapäiväisesti, sisältävät nimestään huolimatta myös vähän villaa.

Nauratti minuakin tuo kärpäslätkä-sarjatyyny ja mun mies varmaan tykkäis tollasesta pääkallojutusta, kieroutunut insinööri kun on ja tykkää noista kuvista, joissa on monta kuvaa yhdessä kuvassa.

Olkkari näyttää kivalta. Minäkin tykkään kasata kaikkea tavaraa ikkunoille, lähinnä erilaisia kukkia. Mutta, arvaas vaan (ja nyt saa olla kateellinen) kuka meillä pesi ikkunat... aivan, armas mieheni...