Ihana ensimmäinen adventti

Ja kehtaako sitä sanoakaan, että ihan joulun tuntu!

Aamulla sain avata Sarin tekemän adventti(pyhä)kalenterin ensimmäisen luukun. Eihän Sari olisi Sari, ellei kalenterissa olisi ainakin jotain pinkkiä ;), joten ensimmäinen luukku oli pakattu pinkkiruudulliseen pussiin, joka sisälsi punaruudullisen pussukan - jännittävää:

 - Ja kuten yläkuvasta näkyy, myös pinkkiä organzanauhaa (jolle taitaisinkin keksiä käytön ihan heti, kunhan ehdin pistelemään...)
Luukkupussukassa oli myös kaksi upeanväristä silkkipalaa, pellavainen pistelykangaspala, kaunista käsityöaiheista, pellavanväristä nauhaa ja - voi pojat sentään - kahdet huovutetut pampulakorvakorut ja käsittämättömän kaunis pellavalle yhden-yli-pistelty kaulakoru:

Klikkaa ihmeessä tuota ylläolevaa kuvaa isommaksi, että näet pistellyn korun kunnolla!

Tyttö huokasi, että hän tahtoisi nuo vihreät huopakorvakorut itselleen, joten hellyin kivan tyttäreni edessä ja annoin ne hänelle - onneksi itselle jäivät suloiset, appelsiininväriset pallerot :).

Kiitos, Sari, tämä tekikin joulukuun aloituksesta ihan juhlaa!

Minä laitoin Sarin luukkuun ruusuntuoksuisen kynttilän, pinkkiä Bambu-lankaa (jota ei muuten enää saa mistään, mutta mun mielestä se on edelleen paras tiskirättilanka - anteeksi proosallisuuteni näin juhlavan postauksen keskellä :D), jouluisen nauhapakkauksen ja pistelemäni roikon:

Pistelyn malli on Elizabeth's Designsin Christmas Jewels, Just Cross Stitch -lehden joulukoristenumerosta vuodelta 2004, omin värivalinnoin:

 Tytön ja minun "pikkujoulukausi" onkin avautunut helmeilevissä merkeissä, sillä eilen kävimme Nokialaisessa Korutaivas-korutarvikeliikkeessä kolmen tunnin korukurssilla. Oli ihan hyvä saada vähän opetusta peruskikoissa, sillä vaikka olenkin tehnyt jonkin verran koruja, tekniikan olen ratkaissut aina itse, ja silloin jotkut niksit jäävät hoksaamatta.
Tein itselleni tällaisen "metsänkeijutyyppisen" rannekoru-korvakoru-kaulakoru-setin:

 Tyttären valinnat viittaavatkin ilmeisesti jääkuningattareen, sillä hänen korusettinsä on lila-turkoosi-mustasävyinen:

 Kiitos, Mari, kurssi oli tehokas ja innostava - ja oi, mitä koruherkkuja liikkeestäsi löytyykään!

Äsken kävimme laulamassa Hoosiannan - ja tietysti muutenkin osallistumassa - adventtijumalanpalvelukseen pikku kirkossamme. Päälle pääsimme nauttimaan kirkkokahveista ja hyvästä jutteluseurasta. Kirkossakin oli jo niin juhlava tunnelma; joulukuusi koristeltuna alttarin vieressä ja ikkunoista avautui huuruinen, luminen pakkasmetsä.

Endymion - ja proosallisempi neulatyyny

Näyttääköhän se siltä, että minä vaan hamstraan ja hamstraan, ja aloitan ja aloitan, enkä koskaan saa mitään valmista?

Eilen ainakin valmistui tilaustyö, The Primitive Haren mallista (Haren omalle kankaalle, mutta kankaan pienen koon takia) mukailemani Endymion:

 Kaikki olennaiset elementit siinä on oikeastaan mukana, paitsi iso tiilitalo. Ja kirjoja olisi pitänyt olla enemmän... Tämä menee tilaajalle, ja hän toivoi sen nimenomaan tuolle kankaalle. Itselle kyllä pistelen tämän mallin isommalle palalle, että saan kuvan kokonaan esiin! (Uskaltaiskohan siitäkin jo tehdä uuden aloituksen, nyt, kun on vielä mallin "konnankoukut" tuoreessa muistissa. Mallin mukaan esim. Fannylle olisi pitänyt pistellä vihreä tukka...)

Neulatyynyjä pitää talossa olla paljon, mieluiten jokaiselle huoneelle omansa, vai mitä? Poika teki mulle koulussa tuommoisen hellyyttävän, syvänsinisen (pojan ja mun yhteinen lempiväri) neulatyynyn. Päätin sulloa sen paperikukilta vapautuneeseen plastiikkipurkkiin:

 Vähän pitsiä ja sinisävyistä pyykkinaruaiheista (kuis muuten :)) silkkinauhaa ympärille, ja - voilà:

Läpinäkyvä muovipurkki kuultaa kivasti läpi, joten kuvio näkyy sisäpuolellekin.

Näilläpä osallistunkin Annen Arkkikaupan pitsiaiheiseen haasteeseen, kun Endymionissa on pisteltyä pitsikuviota, neulatyynyssä alalaitaan koristeeksi liimattu puuvillapitsi.

Mun yöpöydän virkaa toimittavalla vihreällä tuolilla istuu vakituisesti muutama nalle. Illalla sammutin valot, ja tuikkasin kirjani pöydälle. Aamulla huomasin, että nallet olivat alkaneet ihan omine lupineen lukemaan dekkaria. Kävin äkkiä hakemassa kameran, kun sain kaverukset kiinni "rysän päältä":

 Ja mitäs meidän piha nyt tarjoaa - näin sateiden (ei sentään ihan tulvan, kuten tuossa Donna Leonin dekkarissa - ja todellisuudessakin kuulemma, jossain päin Suomea) jälkeen:

 Kurjenkelloja, päivänkakkaroita, malvikkeja, palavaa rakkautta, angervoita... ja mansikoita :d.

Nyt, eikä viidestoista päivä!

... päättää reipas tietäjä, ja koppasee mukaansa korillisen kultaa:Ja sitten siitä eilen mainitsemastani joulumuistovaihdosta.

Tiedän jo, kuka paketin on minullepäin lähettänyt (varmasti se on kiva ;)), ja tänään se on jopa jo siinä postissa, missä pitääkin, mutta isäntä ei ole vielä ehtinyt kotiutua töistä ja hakea sitä kyläkaupalta, joten vielä pitää jännityksellä odottaa.

Tänään aamupäivällä kyttäsin sukankutimineni ikkunassa pari tuntia, jotta yhyttäisin posteljoonin ja pyytäisin häneltä paketin suoraan käteen. Kun hän sitten vähän ennen yhtä (pari tuntia myöhässä normiaikataulustaan) kaarsi postilaatikolle, vedin pikaisesti pinkit nokialaiseni jalkaani ja juoksin/liukastelin ovesta ulos, samalla vinhasti huitoen. Justiin meinasin päästä auton rinnalle, kun - posteljooni kaasutti tiehensä! Joko ympärilleen vilkuilematta, tai voihan se olla, että näki minut, ja peljästyi oudosti käyttäytyvää emäntää...

Ja niin jäi siis paketti posteljoonin autoon, jolla hän sen kyläkaupalle kiikutti: höh.

Esittelenpä siis tässä joutessani itse tekemäni joulumuistovaihdon, jonka tein Marialle.

Hän kertoi muistossaan lumisesta jouluaamusta, aamukahvista piparin kera, lämpimistä väreistä, ruusuista, rauhallisesta yhdessäolosta...

Muiston herättämän lämpimän tunnelman innoittamana pistelin hänelle LittleHouseNeedleworksin Season of Love -mallin:

- jota terästin hieman lisäämällä sydänkoristeen ja valkoisia helmiä. Alareunan sydämiin kokeilin valkoista DMC glow-in-the-dark-lankaa. Taustakankaassa on sitten niitä Marian muistossaan mainitsemia ruusuja :).

Pistelyn kylkiäisiksi laitoin Dragon Flossin Gingerbread Man -sävyä, ompelin pienen pussukan piparikankaasta lahjakääreeksi ja askartelin yksinkertaisen kortin, jossa on piparinsävyistä pitsileikkausta:

Korteista puheenollen sain tänään kauniin yllätyksen Ninnulta:Voi ihanuus, miten suloinen kortti! Siinähän on punaisten suosikkilintujeni lisäksi punainen mökki mäntymetsän laidassa - niinkuin meillä :). Kiitos, Ninnu, kylläpäs tämä lämmitti mieltä! Tällainen kortti on niin kiva, kun se tulee taatusti laitettua esille seuraavinakin jouluina.

Minä en noin hienoja kortteja tehnyt ollenkaan, enkä yhtään pisteltyä, tunnustan, mutta viime yönä kuoritin askarteluni kumminkin. Tässä niistä viimeinen menossa kuoreen, viime yönä puolen yön aikoihin:Olisihan niistä voinut kaikistakin kuvan ottaa, mutta tuppasi tulemaan hoppu - kuten joka vuosi: mikä siinä oikein on, kun joulu tulee kuitenkin joka vuosi samaan aikaan, eli ei varsinaisena yllätyksenä - joten sujautin kaikki heti kuoreen. Kas, nukkuminenkin kun on tärkeää ;).

Eikä tämä joulukorttihomma pidä missään nimessä olla mikään stressin aihe. Ei joka joulu ole tarvis lähettää kortin korttia, kyllä "äidin hommat on niin kiireiset" -laulu on tuttu joka perheessä :D.

Minäkin laitan kortteja lähinnä sukulaisille ja vanhoille kavereille, joihin tulee pidettyä arjessa ihan liian vähän yhteyttä...

Lucianpäivää

Jouluseimeemme ei tänään astu Lucia, vaikka hyvin voisikin, kristillisenä - myyttisenä - pyhimyksenä. Kaikkien jouluseimen hahmojenhan ei tarvitse olla 2000 vuoden takaisia (ks., kenet Juha Luodeslampi toivoisi seimiasetelmasta löytyvän :).)

Sensijaan joulunalusnäyttämölle köpsöttelee - lasten lelukorissa aikoinaan asustellut - härkä, joka...:
(... Jatkuu huomenna... :).)

Eilen kävimme laulelemassa kauneimpia joululauluja Pinsiön kirkossa. Pinsiön mieskuoro antoi perinteisen, tukevan avustuksen täpötäyden kirkon lauluriemulle.

Myös Heinillä härkien laulettiin. Yksi lapsistamme on aina rakastanut sitä laulua erityisesti, ja koskapa pappi (herttainen Kuusniemen Arja) kysyi lopuksi, tuntuuko jostakin, että joku semmoinen laulu on vielä laulamatta, jota ilman joulu ei tule, huikkasin kiireesti toiveen Heinillä härkien laulamisesta.

Oma lempijoululauluni on Hän seimessä nukkuu, joka onneksi on tänäkin vuonna Kauneimpien Joululaulujen lehdykässä. Siinä laulussa on parasta, että en pysty sitä itkemättä laulamaan :). Eilen tuppasi kyllä menemään poruksi koko joululaulutilaisuus; tämä liikuttumisherkkyys näemmä kasvaa vuosi vuodelta.

Tässä muuten mukava viitottu versio viimeksimainitusta laulusta. Pitääkin muistaa näyttää se puhumattomalle, viittovalle esikoisellemme ensi viikonloppuna :).

Meidän olohuoneessa, käsityökirjakaapin päällä, laulaa - ihan ympäri vuoden - paperinauhoista vuosia sitten askartelemani enkelikuoro:
Nämä enkelit ovat oikeastaan ensikosketukseni Pinsiöön. Tein ne ennen tänne muuttamistamme työväenopiston askartelukurssilla. Kurssi järjestettiin Pinsiön koululla.

Meillä tonttumuori yrittää neuloa ahkertasti pehmeitä paketteja pukinkonttiin:Kiirettä pitää. Joulun alla koulupäivätkin ovat joskus lyhempiä... Noh, muori valvoo sitten illalla vähän pidempään - ja nousee aamulla aikaisemmin :).

Ensilumen päivä

- Tänään se on: valkoinen kerros pihassa on ohut ja läpikuultava, mutta olemassa :).

Eilen esittelin Sarilta saamani ihanan 1. adventin lahjan. Minä puolestani pistelin Sarille "O Holy Night" -sydämen ja laitoin mukaan laulun sisältöön sopivan pistelykitin - niin pikkuruisen, että sen ehtii vielä tehdä vaikka täksi jouluksi:Just Cross Stitch -lehden joulunumeroissa on ollut näitä laulunsanamalleja useammankin kerran.

Eilen piti hakea kyntteliköt ikkunoille, kuten yleensä 1. adventtina teemme.

Yötä vasten aloin sitten askarrella joulukortteja. Pääsin jo mukavaan alkuun:Vietän paljon aikaa tv:n ääressä, milloin mitäkin näpräten, mutta yleensä kierrän kaukaa kaikki kokkisodat ja huippumallihaut. Nytpä tuli perjantaina poikkeus traditioon, kun Hämeenkyrön porukka kilpaili Kuorosodan semifinaalissa, ja nyt pääsi jo finaaliin asti!

Minä vanhana (kohta kirjaimellisestikin...) hevarina kannattaisin tietysti muuten Lordin porukkaa, mutta Hämeenkyrön joukkueessa on mukana meidän lasten opettajia oikein kaksin kappalein, Johanna (jota perjantain ohjelmassa haastateltiinkin, Pinsiön koulun pihassa) ja Teija. Nyt on siis vähän ambivalentti (?) tilanne :). Ainakin Hämeenkyrön kuoron Nightwish-versio oli omaperäinen ja mieleenjäävä. Nyt pitänee seurata finaalilähetyskin vielä, ja pitää peukkuja paikallisuudelle!

Ainahan pussukoille on käyttöä

... jooko?

Puron ja Huopasen jämistä taas:- Vuoritin, ettei tipu tavarat mummonneliöiden läpi. Vähän on räikeät värit, mutta sehän näissä jämätöissä on riskinä.

Mallia tämmöiseen löytyypi viimeisimmästä Novita-lehden numerosta.

Niin, ja Virpille kiitos, kun luit Novita-lehden tyynyohjeen puolestani :D. Meillähän ei nimittäin ohjeita lueta, suin päin syöksytään toimeen vaan, tuli mitä tuli!

No, jollain oudolla tavalla rupesin tykkäämään tuosta meidän "pallukkatyynystä" (ks. edell. postaus), joten annan sen olla toistaiseksi ja mietin, rupeaisinko sitä vielä kastelemaan ja huovuttelemaan. Neulahuovutuksellakin voisi ehkä koittaa pallukoita taustaansa kiinnittää? Mutta onhan se nyt sillai omalla rumalla tavallaan kaunis noinkin, ja taatusti erikoinen :D.

Ja sitten mää shoppailin:

Kuvassa vasemmalla näkyvän ristipistotyökitin tilasin jo alkukesästä, ja nyttemmin se kotiutui. Enpä voinut sen "vintage-lomatunnelmia" vastustaa...

Oikealla puolella näkyypi hamstarusvimmani, 1,6 kg lankaa - ihan hyvästä syystä: poistoväreistä ja -langoista on kyse. Oikein paniikki iski, kun tuo heleä vihreä Nalle Aloevera oli poistovärinä, ja vasta olin kaavaillut siitä jotain... Pian täytyi sännätä ostamaan, ja muita poistoja tarttui sitten kylkeen. Mustat Nallet ovat oikeastaan virhetoimitus, mutta asia luvattiin hyvittää. (Nämäkin silti pidän.)

Vieressä näkyy myös pikkuinen vihreä helmilajitelma. Sopii Nalle Aloeveran väriin, ja helmistä tulee ihan simppeli rannekoru, kaavailen.

EDIT 11.03: Näin simppeli:

Julkisuutta

Onks' tää neulova rouva jostain tuttu? - Tai ehkä nuo kuvissa esiintyvät käsityöt ovat tutumpia...:(Eikä passaa syyttää peiliä, jos meikäläisen naama on vino - vinous johtuu - ainakin pääosin - kohdalle osuneesta lehden taitteesta.)

Kyllä maar mää oon nyt kun pualitoista miästä, kun Hämeenkyrön Sanomien herttainen Eeva-toimittaja kävi haastattelemassa minua käsitöiden tekemisestä. - Ja julkaisutilaakin juttu sai peräti toista sivua :D. (Enkä minä ole edes hämeenkyröläinen - vaikka kyllähän se raja menee tuota viereistä tietä pitkin, että lähellä ollaan.)

Voit kokeilla klikata kuvaa, jos haluat vilkaista juttua tarkemmin (vaatii tosin lisäksi suurennuslasitoiminnon käyttöä, eli klikkaa vielä suurennettua kuvaa, niin suurennos tarkentuu - minun koneella ainakin) - ja ehkä näet, ehkä et, kuten Nykäsen Matti sanoisi ;).

Ja ne eilisessä postauksessa mainitsemani joulukortit, ne valmistuivat viime yönä:
Tämän vuoden kortti-idea alkoi kehkeytyä viime viikonloppuna messureissulla, kun ostin pari hauskaa paneelikankaan palaa. Saksin harkkosaksilla kankaasta kuvaruutuja - ja sitten yksilölliset hilpetöörit höysteheksi.

Urakat

Yksi urakka tuli valmiiksi, tilaussukkia:2 paria lastensukkia, kokoa 30 (Hot Socks Spectra, kuitukoostumus prikulleen sama kuin Nallessa, mutta tuntuma ohut ja pörröinen) ja 2 paria koon 42 miestensukkia (Jussia ja 7 veljestä).

Kuulemmas HS Spectra -langasta oli kauppias sanonut, että siitä ei saa kahta samanlaista sukkaa etsimälläkään, mutta niin vain tuli tuosta toisesta parista ihan vahingossa lähes samanlaiset. Toinen onkin villimpi versio.

Ja sitten se toinen urakointi, jonka parissa olen tämän aamun paiskinut töitä, ja illalla jatketaan, eli joulukortit. Joskushan nekin täytyy tehdä, ja oikea aika taitaa olla juuri nyt, kun oikein ratiouutisissakin mainittiin, jotta talvi ompi tullut koko Suomenmaahan.

Tämän vuoden joulukortit valmistuvat - pääosin - näistä vermehistä:Ja tietysti lisäksi lehtiä, kukkia, koristuksia... Katsotaan huomenna, mitä on syntynyt :). Ja vielähän tässä ehtii jouluostoksille ennen lasten kotiutumista - nettikauppoihin, meinaan. Joten ei kun sinne!

Sit on it!

Jämäkuukausisaldoni kasvoi Huopasesta virkkaamastani istuinalusesta. Virkkuumalli on peräisin jostain vanhasta Novitasta: Värien suhteita vähän sovittelin, eli suurensin valkoista keskustaa, jotta sain kaikki vaaleat Huopaset kulumaan.
Mikäs sitä on sinivuokon päälle istahtaessa, näin keväimellä.
Istuinalunen painaa valmiiksi huovutettuna 160g.

Hellepäivä, enpä muuta sano! Tai sanonpa sen verran, että lämmittelin lisää silittelemällä perheen t-paitoihin valokuvia:
Sinänsä helppo ja mukava tapa saada yksilöllisiä t-paitoja.

Naamiohuvit

Huomenna alkaa toukokuu ja sekä Jämälanka- että Fufoprojekti!
On niissä yhteensovittamista, vaan en malttanut olla ilmoittautumatta kumpaankin. Koskapa fufoilu kestää 2 kk, taidan omistaa toukokuun pitkälti jämistelylle ja fufoilla sitten kesäkuussa enemmän.
Mutta tänään on kylmä, sataa kuin saavista kaataen ja leivo(k)set ilmassa leikkiä lyö, eli vappuaaton kunniaksi vetäisimme eilen askartelemani naamarit päähämme, minä ja 2 nuorimmaista:


Näiden naamareiden syntyhistoriasta löytyypi tarinaa askartelublogistani, jos ketä kiinnostaapi. RIEMUKASTA VAPPUA! (Ja muistakaa villahousut ;).)

Prinsessan Aarre

Eilen jo kävin vihjailemassa, että on ollut hiukka isompi projekti tekeillä. Eihän tällä toki fyysistä kokoa ole kuin 18 cm x 18 cm, mutta työ suunnitteluineen päivineen on vienyt kolmisen päivää. Inspiroidu-skräppäyshaasteen huhtikuun kisa nimittäin haastoi skräppäämään kankaalle.

Päätin ottaa saman tien käsittelyyn yhden japanilaisen tilkkuilulehden pussi-idean, vaikka mittoja jouduinkin hiukan soveltamaan, ja samalla pähkäilin mallia helppotekoisempaan suuntaan.

Haasteessa edellytettiin käytettäviksi vähintään 3:a valokuvaa, käytin 4:ää, kun sattui olemaan tuo sopiva kuvasarja olemassa, missä meidän neiti poseeraa kirjoituspöydällään.

Koristelussa käytin mm. Itkupillin testiarkin kuvia, joilla tavoittelin "Liisa Ihmemaassa" -fiilistä.
Valokuvat ja testiarkin printtasin ensin silittämällä siirrettäviksi kalvokuviksi. Pussukan tekstit ovat osin testiarkin kirjaimista, osin itse pistellyistä ketjupistoista koottuja.

Ja vihdoin asiaan, eli itse pussukka, otsikolla "The Little Book of Secrets":
Neliönmallisen aurinkonapin alla on neppari, ja kun sen avaa, näkymä on:

Eli kannen vastaisessa (ts. suljettuna kannen alle jäävässä) päädyssä tyttö istumassa, "Once Upon a Time". Pussukasta pilkistää pieni kirjanen, jonka kannessa on sama klovni kuin pussukankin kannessa.

Laitetaan kirjanen hetkeksi sivuun.

Pussukka avautuu koko leveydeltään:

Avatun pussukan "takapäädyssä" "I Wonder...":

Ilmapallokuva lentelee nepparikiinnitteisen sivutaskun sisältä. Taskun julkisivussa on nepparin kohdalla kurpitsanappi.

Pussi muuten pysyy itsekseenkin pystyssä, vaikka kovitin sen vain tukikankaalla:

Ohjeessa kehotettiin käyttämään tukena pahvia tms., mutta kun halusin tehdä tästä - tapani mukaan - pesunkestävän, en käyttänyt pahveja, vaan ainoastaan kiinnisilitettävää tukikangasta, pari kerrosta päällekkäin. Voihan saumoja joskus sen verran avata, että työntää tukipahvit sisään, jos tarve vaatii.

Pussukan pohjalla sitten nukahtanut prinsessani, "Happily ever after":

Pitäähän pussukalla sisältö olla, mutta senhän tempaisimme tuolla 2. kuvan jälkeen sivuun, ja kaivamme nyt taas esiin.

Tekaisin pussukan sisälle tämmöisen 8 cm x 8 cm pikkukirjasen:

Kannen päällystin samalla kurpitsakankaalla, mitä käytin pussukan sisukseenkin.
Ja kirjan sivut on luonnollisesti itse taiteltu, 12"x12"-kokoisesta arkista:

Tämä on kai sitten se varsinainen "Pieni Salaisuuksien Kirja", jonka tuleva sisältö ei välttämättä kuulu kellekään muulle ;). - Mutta sinnehän voi koota vaikka minikokoista skräppäystä, jos huvittaa. Tai sitten jotain ihan muuta.

Satunnaisille tai uusille kyläilijöille tiedoksi siis myös tänne puolelle:
Askarteluni ovat täällä (sivupalkista löytyy nappikin :)), valmiita töitä löytyy myös täältä. Vanhempia askarteluita löytyy myös tämän blogin "ö-mapista" (eli sisällysluettelossa alkavat ö-liitteellä :).)
Toisinsanoen olen hajautunut 3 blogiin ;).