Siistimmässä kunnossa

Noin viikko sitten valittelin keittiömme surkeata tolaa, joka johtui pintamaalausurakasta. Täytyypä siis laittaa nykyisen järjestyksen kuva kanssa (tosin seinä ei ole oikeasti noin vaaleanpunainen, vaan enemmänkin beigensävyinen): Ja kiittää näin "julkisestikin" isäntää, joka haluaa aina täyttää kaikki oikkuni, niinkuin nyt tämän maalausinnostuksen. Ja kun yksi huone on maalattu, heti herää halu saada seuraavaan maalia pintaan...
(Toki, maalaanhan minäkin jonkinverran, ja pikkuneiti myös, mutta kun me emme uskalla kiivetä tuonne katonrajaan asti, niin isäntää tarvitaan näissä hommissa aina mukana. Ja tietysti poraamaan uusia reikiä taulukoukuille myös, kun ovat kiviseiniä nämä ulkoseinät.
Sepä aina oudommissa kyläilijöissä kummastusta herättääkin, kun meillä on kivitalo, vaikka sen ulkoverhous on puuta. Semmoista ei kai kovin usein näe. Monet ovat kysyneet, miksi haluamme talomme näyttävän ulkoapäin "halvemmalta" :D.
Aikoinaan rakennuslupamme myöntämisen ehtona oli puuverhous. Ja tykkäämme muutenkin punamultaseinästä. Se sopii maalle. Sen sijaan kivitalon asumismukavuus, mm. ulkolämpötilojen tasaamisen suhteen, on ylivertainen. Näin aurinkoisella paikalla paistuisimme kesällä, jos tämä olisi puutalo. Tiiliverhoillusta puutalostakin on näet kokemusta...)

Kiitokset viimeistelykangasvaihdosta!

Näin ihania kankaita tuli tänään postilaatikkoon kirjekuorellinen: Kiitos kaikille pistelykavereille, jotka laitoitte tilkkunne likoon, ja kiitos Minnalle vaihdon järjestämisestä! Ihanaa, kun joku viitsii touhuta näitä! Minä olen aina valmis osallistumaan :). - Näistähän saa vaikka kuinka monta joululahjaa, tai jotain muuta mielenkiintoista, hmmmm...

Pikkuneidin taidonnäytteitä

Tyttö sai valmiiksi jo reilu vuoden työn alla olleen uurastuksensa, painetulle pohjalle tehtävän koira-aiheisen ristipistotyynyn: Ja nukkekotiaan tyttökin on nyt aherrellut, sisustus on ihan hänen omaa kädenjälkeään:
Tyttö halusi tehdä ikioman nukkekodin. Minulla työn alla olevaan osallistuminen ei hänelle riittänyt. Ihan hyvä niin, koskapa hän on hyvin uuttera askartelija, eli minulle ei jäisi yhteisprojektissa mitään tehtävää: nämä kalusteet ovat syntyneet viikon sisällä :).
Tämä nukkekoti on kyllä rakenteiltaan aika "räjähtänyt", sillä vanhemmat pojat mm. istuivat sen katon poikki silloin vuosia sitten. Seinäpaperitkin ovat repeytyneet, mutta niitä tyttö ei halunnut vaihtaa, vaan selitti, että tämä on semmoinen kulunut ja kauan asuttu koti. Täällä kumminkin kuulemma asuu lapseton pariskunta palvelijansa kera...

Kortti ystävälle

Malli löytyi iki-ihanasta Fil en aiguille -lehdestä (jonka julkaisun lopettamista täällä suru puserossa haikailen...): Värimaailman sovittelin vastaanottajan mukaan, samoin kuin aihetta hiukan. (Pikkuenkeli/amoriini kirjoitti alkuperäisessä mallissa peiliin, mutta yritin saada tämän näyttämään liitutaululta.)
Taustakangas on hennonsinistä kimalleaidaa.
Muuten en niin kaikenmaailmaisista klittereistä pidä väliä, mutta kimalleaidaan olen varsin ihastunut :D.

Oikea talvi!

Edes hetkeksi. Tuskinpa tämä kauaa kestää, kun räystäät jo tippuvat (toivottavasti eivät ihan kirjaimellisesti, vaikka aika vauhdilla nuo peltikaton lumikuormat alas rysähtelevät) ja vesiräntää ynnä lämpöasteita on luvassa.
Lapset lähtivätkin jo heti aamulla ulos, että ehtivät leikkiä lumella ennen kuin se on muisto vain:

Pssst 2...

Nyt on isänpäivälahja ukkokullalle valmis:Nyt vain äkkiä blogi kiinni, ettei vahingossa tule selän takaa kurkkimaan :D.

Pssst...

Luulin jo, etten anna isännälle minkäänlaista isänpäivälahjaa. No, eihän hän minun isäni ole, joten... Mutta tänään postilaatikkoon kotiutuneen Cross Stitch Collectionin sivuilla oli sen verran makee värssy, että pistelenpä sen isännälle vielä: Ainakin pääsin tänään hyvään alkuun. Saa sitten nähdä, antaako tänään pistetty sikainfluenssapiikki jotain oireita, eli pystynkö pistelemään nopsakasti (ja salaa, eli isännän töissä ollessa) loppuun asti.
Sain pistoksen 4 tuntia sitten, ja ainakaan vielä ei tunnu mitenkään erityisemmältä. Joka tapauksessa olen iloinen, että sain piikin, sanovat rokotuksen vastustajat mitä tahansa.

Tuo lehden kannessakin näkyvä joulupukki on muuten mielettömän houkuttelevan näköinen. Mutta minullahan on edelleen samantyylinen Merlin kesken (jäi joskus kevättalvella...), joten eipäs haaveilla tuommoisia, pois se minusta :D.