Jaa-jaa, Marelo taitaapi olla huolestunut perheemme ravitsemustilanteesta, koskapa laittoi tämmöisen ampparipistelyvaihdon:Hauska amppariliina päätyi pikkuneidin pöydälle, kun hänen huoneensakin on keltainen. Isäntä tykkäsi seesamipatukasta ja koira omastaan. Mousse taitaa säästyä joskus kakun väliin käytettäväksi. Kiitokset vain kesäeväistä, Marelo :).

Oma ampparipistelyni on vielä suunnitteluasteella. Kummitytön häälahja on kohta valmis. (Julkaisen siitä ehkä ajantasakuvaa perjantaina ristipistoilijablogin puolella.) Sen jälkeen sitten amppareiden tekoon.

Siivoaminenkin on vielä hieman kesken. Toiseksi vanhemman pojan rippijuhlathan ovat puolentoista viikon päästä. Jos tämän viikon loppuun mennessä saisi talon sisätilat suurin piirtein järjestykseen, ensi viikolle jäisi vielä perusteellisempi viikkosiivous ja puutarhahommat. Tänään aamulla esikoinen tuli kehitysvammaleiriltään ja toiseksi vanhempi lähti rippikouluunsa. Pyykkäämistä ja pakkaamista siis piisaa, joskin tuo rippikoululaisemme hoitaa kyllä pakkaushommat itse.

Ja nyt sitten siivoamaan askartelunurkkaa! (Täytyy sitten kuvata, kun on "kunnossa". Voin vakuuttaa, että eron entiseen kyllä huomaa :D.)

*Tyytyväistä myhäilyä*

No nyt on päällepantavaa pojan rippijuhliin ja kummitytön häihin, kun sain Heartland Lace Shawlin valmiiksi: Lopputuloksesta tuli ihan hyvä. Kokokin on sopiva, vaikka tein aika onniarviolla, koskapa lanka (Cascade Yarns, Baby Alpaca) ja puikot erosivat suositelluista. Luulenpa, että tämä on ihan mukiinmenevän näköinen mustan mekon kanssa?

Loppupäässä tuli mutkiakin matkaan, kun pääsi yhdessä vaiheessa kaksi mallikertaa silmukoita karkuun, ja jouduin ottamaan niitä kahdeksisen kerrosta kiinni. Se on kyllä aika paha tilanne pitsineuleessa :D.

Edelliseen postaukseeni, ja sen kommentteihin viitaten vielä sen verran, että Pylsyn tilan huovutusten takana seinällä on - huovutuksia! Eli seinävaatteet ovat huovutettuja, ja tuommoista huovutettua, mutta toisen tekijän ja kettuaiheista, himoitsisin - tiedä, vaikka lopulta ostaisinkin. Hintakaan ei ollut ihan paha. Taisi olla 500€...

Ai niin, ja kiitos kommentoijille henkisestä tuesta ja ymmärtämyksestä, jonka soitte helteistä innostumattomalle ;D!

Ja nyt tekemään kummitytölle jotain häälahjaksi: vielä on kuukausi aikaa. Rahana lahjan toivovat, mutta kyllä kummitädin täytyy pankkisiirron oheen jotain konkreettistakin laittaa, eikös vain?

Maakuntamatkuetta

Sunnuntaina kävimme "kesän pakollisen kesäteatterireissun". Mummut tulivat pitämään seuraa esikoisellemme, ja me muut käväisimme Pinsiö-Seuran teatteriretkellä Kennonnokan kesäteatteriin, katsomaan Kummitehtaan Karmenia. Eihän me muuten, mutta kun kylän oma laulava taksikuski oli yhdessä pääosassa: näytteli komeaa ja tavoiteltua koski-insinööriä ;). Hauska näytelmä, paljon Nokian paikallisväriä ja katetussa katsomossa helteelläkin hyvin miellyttävä katsoa.

Tänään esikoinen lähti kehitysvammaisten leirille, ja me muut päätimme suunnata kesäiselle kotiseutukierrokselle Hämeenkyrön maisemiin.

Yrjölän tilalta ostettiin iso laatikollinen mansikoita ja tilan omien lampaiden villasta kehrättyä lankaa:

Pylsyn tilan maisemakahvilassa kävimme taas päivittelemässä kauniita hämeenkyröläismaisemia: Ja joimme tietysti teet ja mehut kera talon ihanan mustikkapiirakan (ja neiti otti vastapaistetun munkin.)

Tilalla oli jälleen upeita taidenäyttelyitä: maalauksia, tekstiili- ja puutöitä. Upeita huovutuksia:
Sydämen mukanaan vieviä silkkimaalauksia:

Ja paljon muuta. Jos ajelet Sillanpään maisemille päin, kannattaa poiketa! Pikkutuomisia ostimme vain, Pellava-Mustia koiran ravintolisäksi ja Pellavasaippuaa:

(Fantasia-aiheista silkkimaalausta ja huovutettua kettuseinävaatetta olisi kanssa tehnyt mieli, mutta kun seinät ovat niin tupaten täynnä nyt jo... No, tunnustettakoon, että yhteystietolaput otin kyllä, vastaisuuden varalle.)
Syömässä kävimme Frantsilan yrttitilan Kehäkukassa, kasvisravintolassa. Perhelounas oli 24 €, joten sitä voi myös lämpimästi suositella. Ja oli hyvää!

Ikatasta (Ikaalisten taide- ja käsityöoppilaitoksesta) oli nuoria käsityöläisiä pitämässä pihakojussa työnäytöstä takomisesta ja lasinsulatuksesta. Sieltä olisi tietysti tehnyt mieli vaikka mitä, mutta nämä lasiset kärpässienet ostin korviini kesäkorviksiksi:

Lapset bloggasivat lähtöä tekevän M/S Purimon, ja mielivät mukaan. Täytynee tehdä heidän kanssaan sisävesireissu vielä tänä kesänä:
Hmm, ja nyt muutama rutinan sana, jotka hypätkööt yli ne, jotka rakastavat rantsussa löhöilyä: Miksi se on meillä Suomessa niin, että hellepäivistä pitää "nauttia", eli valittaa ei saa, ja sadepäivistä pitäisi sitten valittaa, vaikka niistä tykkäisikin?
Oikeasti tämä yhtäjaksoinen helle alkaa tosissaan ottaa pumpun päälle. Viimeyökin oli jo levoton, kun rytmihäiriöt herättivät vähän väliä. Kun se vasen eteinen löi taas viime kontrollissa 260 kertaa minuutissa, niin aika säpinä on meikäläisen sydämessä jo normaalioloissakin, vaikka kaikki lyönnit eivät - Luojan kiitos - lääkkeiden ansiosta kammioon asti johdukaan. Sormet ovat kuin nakkimakkarat, ja kengät eivät mahdu jalkaan. Kädet kyynerpäitä myöten ristissä olen, ettei tulisi sairaalareissua helteiden vuoksi.

Sori, jos olen ilonpilaaja...

Jonkinverran olen sentään käsitöitäkin tehnyt, vaikka helle houkuttelee lähinnä makuuasentoon kirja kourassa, runsaaseen jätskinsyöntiin ja pahimpaan paisteaikaan tv:n ääreen tapittamaan tallennettuja Suomi-Filmejä.
Olohuoneen ikkunat sentään pesin tänä aamuna, ennen kuin luukut täytyi sulkea, ettei helle pääse taloon sisään. (Onneksi on kivitalo!)
Tämän verran olen saanut aikaiseksi pitsihuiviani: Malli on täältä. Olen tulkinnut mallineuletta parhaan kykyni mukaan, mutta koskapa lankani (Cascade Yarns, Baby Alpaca) on tyystin erilaista kuin mallissa, ja puikkokokokin on eri, lopputulos on kyllä varsin toisennäköinen kuin mallikuva. No eipä tuo haitanne. Väri on kuitenkin mielestäni kauniin hempeä hunaja. Eihän sitä kesällä oikein tohdi aina musta huivi hartioilla kulkea (varsinkin, kun mekko sen alla on yleensä musta.)

Drops Designin syksy/talvimallisto näyttää kyllä kanssa tosi houkuttelevalta. Eipä tunnu se tulevaisuudessa häämöttävä talventulokaan hassummalta, kun on mukavia neuleita tiedossa.

Bamburuovikkopistelyäni olen kyllä kanssa tehnyt, vaan eipä sitä viitsi joka välissä vilautella. Näytän sitten, kun on enemmän näytettävää.

Meillähän on Pinsiössä tämä Osmo Rauhalan tänne aikoinaan markkinoima maataideteos, Nancy Holtin Up and Under, kotoisammin Teletappimaaksi kutsuttu. Isäntä kävi siellä päästelemässä teokseen kuuluviin altaisiin vettä, joten sain hyvän syyn kuvata paikasta pari otosta:Mainitusta teoksesta riitti aikoinaan runsaasti polemiikkia, koskapa se oli kallis sijoitus kaupungin kukkarosta. Vaan jotenkinhan nuo käytöstä poistetut soramontut täytyy maisemoida, ja olen minä rumempiakin montunjämiä nähnyt kuin tämän.
Ainoa vika on, että joutilasta aikaa tappavalla väestönosalla näyttää olevan tarvis töhriä tätäkin ympäristöä...

Ah, kuka lienetkään Anonyymi ja syksyisen ristipistovaihtoni pari, jos luet tämän, niin kommentti kommenttiisi: Siihen alimmaiseen virkattuun pitsihuiviin ei ole mallia. Se on ihan uniikkikappale, ja tehty täysin "omasta päästä" :D.
Suosittelen kyllä jokaiselle virkkaajalle samaa, eli oma pää ja mielikuvitus käyttöön, ja muotoja virkkaamaan. Kun kaikki muodot ovat kasassa, laita ne nuppineuloilla kiinni styroksilevyyn tms. alustaan, ja virkkaa kuvioiden väliin tarpeellinen määrä ketjusilmukkasiltoja. Sillat voi tehdä myös esim. letittämällä, ompelemalla tai muulla tavoin punomalla.
Lopuksi kostutat koko komeuden, ja kuivumisen jälkeen: se on siinä, uniikki ja omannäköinen!

Päiväkoti, jossa pidin useamman vuoden pyhäkoulua, mutta josta jouduin nyt erinäisten kulkemishankaluuksien (minulla ei ole autoa käytössä, ja täältä Pinsiöstä ei "julkisia" kulje) vuoksi jäämään pois, muisti minua kivalla kesäyllätyksellä: sain lahjakortin pieneen käpykakkuun, hauska hyvän mielen ylläri :)!

Aloitin tuohon pistelyn oheen pitsineulehuivin väkertämistä. Jos saisin sen vielä ennen rippijuhlia (19.7.) valmiiksi. Näytän sitten, kun on jotain näytettävää.

Ihan tosi, olen minä oikeasti käsitöitäkin tehnyt, vaan kun on ollut paljon muutakin puuhaa: eilinen pyhäkoulu, lauantaina vieraita (äiti ja appivanhemmat), pitkät lenkit koirulin kanssa, ikkunanpesut, rikkaruohojen kitkeminen kaksin käsin (kylläpä niitä onkin sateiden jäljiltä...) Ja pianonsoitto, kun Virran Olan klassikot vievät kesäsydämen :D.
Mutta kyllä bamburuovikkopistely hissuksiinsa etenee:Ja kun ei ole paljoa uusia kässyjä näytettävänä, näytetään toooosi vanhaa sitten:

Ala-asteikäisenä tekemäni barbien villis on tämä. Muistan vielä, kun opettaja tarjoutui lainaamaan minulle käsityökirjaansa, jossa oli neulottavia nukenvaatteita. Teinkin siitä monta ohjetta, tämän, mm. - Hiveli pienen tytöntyllerön itsetuntoa se, kun opettaja osoitti luottamusta tarjoamalla kirjaansa lainaksi :D.