lauantaina, syyskuuta 10, 2011

Punatulkkuset ja pokaali

Ei saa meikäläinen näemmä sukkia yhdellä langallalla, vaan aina pitää toisella jatkaa :D.
Toiset arpajaisvoittosukat, pääosin 7 veljeksen Punatulkkua, mutta kun kerä oli pikkuisen vajaa, laitoin varmuuden vuoksi varsiin mustat 7 veljestä -raidat:Lämmittävät ne varmasti näinkin, ja nytpä on värisävyn esikuvan tummimmankin siipisulan väri varmasti mukana :D.
Sukkien koko on n. 42.

Sain pirtsakan tunnustuspokaalin Villiviiniltä; kiitos!
Ja pokaalin kylkiäisenä tuli tehtävä kertoa itsestä 10 asiaa, jotka eivät ole yleisessä tiedossa. Ei semmoisia minusta taida enää pystyä repimään, kun olen a) avoin ihminen, eli hölösuu ja b) aika tylsä kans. Mutta puserretaas nyt jotain, senkin uhalla, että on vanhan kertausta:

1.) Asuin 7-vuotiaaksi asti mummulassa (meillä sanottiin: mummulassa) maalla, järven rannalla. Isän ja äidin luokse lähiöön muutin vasta juuri ennen kouluunmenoa.
2.) Kun olen ainoa lapsi, pidin sisaruksinani vielä mummulassa asustelevia tätejäni ja enoani. Enon kanssa meillä ei olekaan kuin 9,5 v. ikäeroa.
Enon kanssa hiihdeltiin järvenjäällä. Ja ajeltiin mopolla: minä sain istua bensatankilla.
Tätien kanssa vaihdeltiin lukukokemuksia: Perjantaista, Nyyrikistä, Kulta-, Hertta- ja Linna-sarjoista. Opin 5-vuotiaana lukemaan, ja sitten luinkin ihan kaikki, mitä käsiini sain. Ja käsiin osui lähinnä noita silloisia naisten suosikkeja :D.
3.) Ensimmäisenä kouluvuonna lähdin kouluun niin, että äiti oli jo töissä (kenkätehtaalla), isä vielä nukkui ennen töihinlähtöä. Huutelin vain isälle "heit" makuuhuoneen ovelta.
Iltapäivisin tulin tyhjään kotiin, avain kaulassa, kuten muutkin muksut siihen aikaan.
Tokaluokalle mennessäni äiti jäikin sitten perhepäivähoitajaksi, mikä oli mielestäni ihanaa: äiti oli lähes aina kotona! :)
4.) Sain käydä koulua tosi lähikouluissa, nyt, kun vertaan omien lasteni koulumatkoihin. Sekä ala- että yläaste ja lukio olivat kaikki parin kilometrin säteellä.
Koulumatkat taittuivat lähinnä kävellen, joskus pyörällä.
5.) Yläasteella, 7. ja 8. luokan välisenä kesänä, kävin läpi anoreksianpoikasen. Poikasen siksi, että vaikka laihduin 58 kg:sta vajaaseen 42:een, tulin nopsasti järkiini, ja paino palautui, 50 kg:n hujakoille silloin.
Tuo kokemus antoi kumminkin sellaisen opetuksen, etten sen jälkeen ole juurikaan uskaltanut ajatella laihduttamista. Huomasin, kuinka helposti asia karkaa käsistä, ja nälännäkeminen alkaa tuntua palkitsevalta; ei hyvä juttu.
6.) Minulla on järkyttävän huono näkö! Silmälasit olisivat varsinaiset pullonpohjat, ellei olisi keksitty näitä loistavia ohennuksia ja muita kommervenkkeja.
Näköni huononi 5. luokalta lähtien säännönmukaisesti niin, että silmälasit piti uusia vähintään joka toinen vuosi. Nyt olen sentään saanut rauhassa porskutella näillä nykyisillä jo vissiin viitisen vuotta. On siitä ikääntymisestä siis jotain hyötyä.
7.) Hmm, olenkohan tästä kertonut jo useasti? Olen opiskellut teologian lisäksi jonkinsorttiset arvosanat (silloisen appron tai cumun) tiedotusopista, sosiaalipolitiikasta, sosiologiasta ja erityispedagogiikasta.
Rakastin/rakastan opiskelua, työnteon kanssa on sitten toinen juttu :D.
Mitäs ihmettä vielä...
8.) Tykkään ainoastaan nahkakengistä, mutta ne ovat nykyään hävyttömän kalliita!
9.) Olen ikäni haaveillut pitkävartisista nahkasaappaista, mutta minkäänsorttiset varret eivät tahdo ylettyä pohkeitani ylös - ei edes silloin, kun olin 42-kiloinen :(.
10.) Tykkään ainoastaan luonnonkuituvaatteista. Sekoitekin tosin käy, itsetehdyissä neuleissa. Melkein kaikkien vaatteiden kun täytyy mielestäni kestää konepesua, mieluiten 60 asteessa. (En ikinä usko, että kolmessakympissä tulee puhdasta, olkoon pesuaine mitä myrkkyä tahansa!)

Ooho, tulipas pitkä jaaritus :D.
En nyt laita tätä pokaalia eteenpäin, jokainen voi sen mukaansa napata, ken tahtoopi.
Kiireetöntä viikonloppua!

7 kommenttia:

Ritu kirjoitti...

Mielenkiintoisia juttuja varsinkin lapsuudestasi. Tylsä ihminen et ainakaan ole, kaikkea muuta ! Olet todella monipuolinen ja mielenkiintoinen blogiystävä,livenä varmaan vielä enemmän ! Mukavaa viikonloppua :)

Hanne kirjoitti...

Ihania juttuja lapsuudestasi.

Mummolat ovat rakastettavia paikkoja.
Elämä oli niin erilaista silloin ennen, kaikki koulumatkat kuljettiin kävellen tai hiihtäen, pitkätkin.
Avain kaulassa olevia lapsia oli paljon. Kuitenkin aivan upeita aikuisia meistä sen ajan lapsista on tullut. On jouduttu ottaan vastuuta omasta elämästä jo nuorena.

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Eila kirjoitti...

Olipa mukava lukea tunnustuksiasi, ne olivat sellaisia pieniä kiinnostavai tarinoita. Itse en osaa kertoilla mitään noin mielenkiintoisesti:(

Lumiruusu kirjoitti...

Todellakin Punatulkun väriset sukat,oikein kauniit :)
Avain-lapsi minäkin-ihana vapaus oli mennä ja tulla.Asuin lähiössä jonka ympärillä oli metsää,peltoa,korkeita kallioita ja joen rantaa täynnä mahdollisuuksia seikkailuihin ja mielikuvitus leikkeihin.
Kesälläkin oltiin päivät uimassa joen rannassa -ei ollut kännyköitä mutta ihmeellisesti varjelluttiin onnettomuuksilta...
Nyt kun ajattelee että omat lapset siellä olis keskenään syvän ja voimakkaasti virtaavan joen rannalla niin ei kyllä pää kestäisi ajatusta ;)
Muutenkaan ei elämä lähiössä ollut mitenkään ankeaa ,aina löyti kavereita ..

Sari kirjoitti...

Täällä on vasta ensimmäiset sukkasadon sukat puikoilla, niska ollut järkyttävän jumissa koko viikon.
Avainlapsi olin minäkin, asuin kerrostalossa kirkonkylällä, ensimmäiset 5v kävelin kouluun, sitten muutettiin "kaupunkiin" maalle =) Ja silmälasit on keikkuneet nokalla jostain 10-11v asti, ja minullakin ne vahvuudet vain kasvoivat kasvamistaan, nyt ollaan noin -6&-7 tasolla. Enkä minäkään löydä paksuihin sorkkiini saapikkaita...

Virpi kirjoitti...

minullakin oli oma avain, mutta meillä asui vaari samassa talossa ja hänen kanssaan vietin aikaa koulun jälkeen parina ensimmäisenä vuonna. Mun yksityisyrittäjä-vanhemmat oli aina töissä, hyvä että kesällä pitivät vähän lomaa. Ja kyllä muuten tuli ainakin minulle paljon "paljastuksia tuon pokaalin kera".

Ihan kivat raitasukat, hyvä väri sotkea punatulkkuun tuo musta.

ellu kirjoitti...

Kauniit sukat. Tuo punatulkkku on ihanaa lankaa. Oli mukava lukea tunnustuksiasi. Täällä toinen joka tykkäisi opiskella, mutta kun en tiedä vielä miksi aikuisena rupeaisin.:)) Siksi pitää tehdä välillä töitäkin. Onneksi voi välilllä hankkia ammattiinsa lisätietoa.