Paljastettu on :)

Lähetin tämän kevään Salaiselle RistiPistoYstävälleni viimeisen lähetyksen tällä viikolla, ja perille oli mennyt, eli on loppuyhteenvedon aika.
Lähetin näiden kahden kuukauden ajan postia Pirrelle.
Pirre kertoi lempikankaakseen pellavan, jonka otinkin sitten ensimmäisen lähetyksen teemaksi:

Paria pellavanauhaa, pellavanväristä nyöriä, samansävyistä pitsiä, kultaneuloja.

Pistelyksi laitoin neulatyynyn (malli De fil en aiguille, Atelier de Brodeuse -lehdestä):- Jonka taustan tein kana-aiheisesta kankaasta, koskapa lähetys osui pääsiäisen alle. Samasta syystä pistelin korttiin pupun kuvan:

Toisen postin lähetin tämän kuun alussa. Pirre kertoi pitävänsä käsinvärjätystä kankaasta, ja että silkkilankaa kiinnostaisi kokeilla. Siksi toiseen postiin ne:

Kera pienen mallikirjasen, ompelemani puikkopussin (Pirre kertoi pitävänsä metsänvihreästä, ja kun en muuta senväristä keksinyt, tein puikkopussin metsäkankaasta) ja askartelemani 3D-kortin (kuvassa Pirren lempieläimekseen mainitsema kettu).
Lähikuva puikkopussin monogrammista (Rita Weiss, Charted Monograms for Needlepoint and Cross-Stitch):

Ounastelin, että tästä lähetyksestä Pirre voisi minut jo tunnistaa, koskapa olin julkaissut sekä kortin että puikkopussin jo aiemmin. Lähetyksen vastaanotettuaan hän kertoi, että alkaisi tehdä ehkä salapoliisityötä asian selvittämiseksi, ja päätinkin vielä pitkittää vähän, eli poistin ko. kuvat blogeistani. (Ja nythän ne on palautettu :).)

Pirre oli kuitenkin päätellyt, että japanilaiskuvin koristellun kassini kuvat ovat "samaa sarjaa" kuin puikkopussin kuva: hyvin päätelty.

Viimeisenä, varsinaisena paljastuskirjeenä, lähetin kortin ja hiukka killuttimia, pistelyiden tai askartelujen koristuksiksi:

Oli mukavaa suunnitella lähetyksiä, ja loppupätkän salapoliisityön seuraaminen oli oikein mielenkiintoista ;). Kiitos hauskasta SRPY-ajasta, Pirre!

Heitä huolet harteiltasi, SRPY :)

Ei mitään hätää, Salainen RistiPistoYstäväni! Lähetyksesi tuli tänään perille, ja on todella kaunis :)! Pellavanväristä aidaa, kaksi keväisen hempeää lankadokkaa (upeat sävyt!), styroksisydän (jonka koristelemiseen minulla on ainakin 101 ideaa...) ja UPEA biscornu! Yritin ottaa ulkona kuvaa lähetyksestä, mutta eihän siitä sillä valaistuksella (aurinko paistaa täydeltä terältä) juuri mitään tullut. Näytiksi kuitenkin biscornun toinen puoli, jossa on minusta tosi kaunis tuo verkkokuvio:

On kyllä niin kaunis lähetys, etteivät sanat riitä kertomaan! Mikähän sitten siinä lienee, ettei posti kulje odottamaasi vauhtia? Katsoin taas postileimaa, ja siinä näytti lukevan 6.5., eli 2 päivää kirje oli matkalla sen mukaan ollut.

Yleensä kyllä minun lähettämäni postit ovat kulkeneet päivässä perille, mutta se onkin mielestäni toiminut aina hämmästyttävän hyvin.

Mutta kuten viime kuussakin todettiin, niin pääasia, että perille tuli! Olisi kauheaa, että nuo pistelyt häviäisivät matkalla jonnekin, niin suuri työ kun niiden eteen on tehty.

Upeaa!

Ei huolta, Salainen RistiPistoYstäväni, lähetyksesi tuli tänään perille, ja se on UPEA, kiitos! En tiedä, missä sitten lie seikkaillut. Postileimasta katselin, että eilinen päivä oli siihen kirjattu. Mutta olisi se melkoinen katastrofi ollut, jos tämä olisi katoamaan päässyt, sillä valtavan ison työn Ystäväni oli tehnyt tällaista ihanuutta pistellessään:
Ja sama jatkuu kotelon takaosassa:

Otin tuon alemman kuvan ulkona, joten värit näyttävät kuvissa hieman erilaisilta. Lempivärejäni tästä löytyy: sinistä, lilaa ja vihreää. Ja perhosiakin vielä, ja siivekkäistähän minä tykkään! Tämä on todella kaunis, kunpa näkisitte tämän "livenä"!

Eivätkä ne siivekkäät vielä siihen loppuneet, sillä kotelon sisältä löytyi haikarasakset:

Ja kuten kuvasta näkyy, paketissa oli vielä iso pala utuisen sinistä kangasta ja paljon paperia!

Tuossa taannoin blogicandyyn osallistuessani saksikokoelmaani esittelinkin, ja kuten tarkkasilmäinen katsoja saattoi havaita, haikarasakset sieltä vielä puuttuivat!

Tuosta kankaasta voisi tehdä vaikka sen "laiskanlinnan", jonka mallin juuri ostin... Ja monenväriset paperit ovat TODELLA tarpeeseen.

Hieno, kekseliäs ja paljon aikaa ja työtä niellyt lähetys, kiitos, kumarrus, niiaus ja halaus Pinsiöstä, Ystäväni :)!

*Huokaus*, kuinkahan kauan SRPY:ni pitää minua jännityksessä?
Hän kävi jo ennen pääsiäistä kertomassa, että postia on luvassa, mutta sitten - kommenteista päätellen - sairaus iski.
Ollaankohan siellä vieläkin sairaana (*kyselee huolestuneena*), vai onko posti "vain" hukkunut matkalla (*kyselee edelleen hieman huolestuneena, muttei läheskään niin huolestuneena kuin äskeistä vaihtoehtoa pohtiessaan...*)
Malttamattomuus ei yleensä ole pahimpia paheitani, mutta kun olen käynyt kieli pitkällä katsomassa toisten saamia hienoja pistelyitä, niin alkaahan tässä itsekin pohtia kaikenlaista :D.

Jännittävää odotusta!

"Oi, miksei saavu noutamaan, tuo prinssi uljas, nuori, sadun ihmemaan..." - nimittäin postin pakettikuittia. Siis isäntää odottelen malttamattomana kotiin, jotta hän noutaisi minulle kyläkaupalta postipaketin! Salaisen RistiPistoYstävän vihjailusta päätellen tämä voisi olla nyt paljastusposti. Ystävän nimenkin jo tiedän, jos paketin oikeaan asiaan osaan yhdistää, koskapa nimi on postilapussa. Voi, kun isäntä ehtisi tänään ajoissa (ennen kyläkaupan sulkeutumista) töistä kotiin, etten joudu odottamaan huomiseen!

EDIT: No sehän se sitten oli! Salainen RistiPistoYstäväni lähetti "paljastuspostinsa" tänään, ja ystävä oli lankavuori-blogissa majaileva Minna. Kaikki vastaanottamani lähetykset olivat oikein mieleisiä, ja tämä viimeinen oli kertakaikkiaan yliveto! Minna oli pistellyt tällaisen joulukoristeen:
Malli on kuulemma The Drwn Threadin Miniature Bellpull Ornament. - Todella kaunis, ja pääsee seinälle odottelemaan joulukuusta. Totta, Minna, tästälähin muistan sinut joka joulu :)

Sitten tällainen upea puurasia:

- Minähän olen rasiafriikki, joten tämähän on minulle ihan justiinsa sopiva. Katso, miten kaunis lukkokin rasiassa on! Minna ehdotti, että rasian päällä olevan maalauskankaan voisi päälystää ristipistotyöllä, mutta taidankin laittaa ristipiston sisään jotain muuta tukipahvia ja käyttää tämän pikku maalauskankaan ihan oikeasti maalaamiseen, sillä koko on varsin houkutteleva siihen tarkoitukseen. Sillä tavallahan sitä saisi rasiaan vaikka vaihtopäällisen: välillä voisi käyttää ristipistokantta, välillä maalattua ;)

Minna totesi, että rasioiden päälystäminen on tosi hauskaa, ja sitä en hetkeäkään epäile. Ostin Violariumista syksyllä pari pientä peltirasiaa, jotka ovat jo täynnä pikkutavaraa, mutta päälle tuleva ristipistokansi niistä vielä puuttuu. Kunhan tästä ehtii, niin sitten!

Niin, eikä puurasia muuten ollut suinkaan tyhjä, vaan siellä oli:

Pitsiä, pari ruusukoristetta, puolukkasaippuaa (ooo, mikä tuoksu!) ja ihanan värisiä paperiliinoja.

Eikä se loppunut vielä siihenkään, vaan vielä:

Kitchen Minis mallivihkonen ja lisäksi kovakantinen vihko, jonka kanteen voi kanssa upottaa ristipiston ja muutenkin koristella mieleisekseen.

Oikein lämpimät kiitokset Minnalle kaikesta kauniista, millä olet minua tämän neljännesvuoden ilahduttanut!

***

p>Enpä malta olla vastaamatta Marin kommenttiin, jonka hän oli jättänyt eiliseen postaukseen. En nimittäin minäkään ollut askarteluihminen vielä viime kevääseen saakka. Koulun liimailukokemukset taisivat jättää pysyvät arvet... Sitten löysin 2-puolisen teipin, ja kaikki muuttui, heh. Nyt uskallan koskea jo liimaankin, ainakin Pirkan nestemäiseen pulloliimaan, joka on varsin näppärää käyttää. Varsinaisen askartelusysäyksen antoivat nuo upeat askartelublogit, joissa päivittäin käyn toisten aikaansaannoksia ihailemassa. - Ja imemässä ideoita, tietysti.

Satuitteko katsomaan eilen "Kukkaron herraksi" -ohjelmaa? Siinähän elämäntapaneuvoja suositteli kauniista esineistä ja itse tekemisestä pitävälle rouvalle korttiaskartelua. - Korttiaskartelun taloudellisuudesta voi tosin olla montaa mieltä. Kaipa kaiken voisi periaatteessa tehdä ihan vain kierrätysmateriaaleista ja tosi edullisesti. Mutta jos ihmisellä on taipumusta välineurheiluun, niin kyllä sekin tässä harrastuksessa onnistuu! Ja nettihän on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia askartelukauppoja...

Josta juolahti puolestaan mieleeni Marin toinen lausahdus, että ehdinkö tehdä askarteluita samassa tahdissa, kuin materiaaleja postista saan. Vastaus on tietysti, että en tietenkään ehdi :) Varastot kasvavat tässä hommassa samaa tahtia kuin lanka- ja kangasvarastot käsityöhommissa. Tosin vaihdoista on sanottava, että jos postia paljon tulee, niin kyllä sitä vastaavasti lähteekin! Toisaalta en juurikaan laita vaihdoista saamiani juttuja askartelumateriaaleina eteenpäin, vaan suhtaudun niihin sillä tavalla tunteella, että haluan käyttää itse sen, mitä olen toiselta saanut. Vaihtoihin ostan sitten uutta.

Pistelypaljastuksia

Salainen RistiPistoYstäväni, jolle sain lähetellä pistelypostia neljännesvuoden ajan, oli siis Kirsi H. Olikin mukava tutustua häneen ja hänen mielenkiintoiseen blogiinsa!

Laitan tähän jonkinlaista raporttia lähetyksistäni, vaikka pari kuvaa on näemmä jäänyt ottamatta - tai ei ainakaan löytynyt... Mutta Kirsin blogistahan niitä löytyy, joten laitan linkit sinne!

Kirsin blogista luin, että hän on nalleharrastaja. Niinpä kokosin ensimmäisen lähetyksen nalleteeman ympärille. Syyskuun ensimmäinen lähetys löytyy Kirsin blogissa täältä: SRPY. Kuva siihen pistelemästäni kortista:
Kirsi kertoi, että hän on alkanut kerätä viimeistelykankaita. Niinpä postitin hänelle muutaman sellaisen. Syyskuun toinen lähetys löytyy täältä: SRPY. Mukaan laitoin myös salmiakkia, koskapa Kirsi kertoi sen lempparinamikseen. Jotain itsetehtyäkin halusin kuoreen laittaa, joten pistelin koristeen Kirsin nimikirjaimista:

Lokakuun kissalähetys (kisu oli mainittu lempparieläimeksi):

- Lokakuussa itsetehty jäi 3D-kortiksi, kun en ehtinyt värkätä muuta...

Mietin pitkään, mitä laittaisin viimeiseen lähetykseen. Koska en ollut aikaisemmin lähettänyt pistelykankaita, enkä omia suosikkejani, pitsejä, laitoin nyt niitä:

Virkkasin mukaan muutaman kukan, koska Kirsi kertoi tykkäävänsä semmoisista. Lisäksi pistelin ja ompelin jouluaiheisen pussukan ja askartelin lempparileimakuvastani, pistelevistä hiirulaisista, kortin:

Kiitos, Kirsi, mukavasta kolmen kuukauden yhteisestä taivalluksesta. Kylläpä aika kuluikin nopeasti! Mutta blogivierailuthan jatkuvat, se on selvä. - Ai niin, täytyypä laittaa Kirsille kiitosta myös siitä, että hän postasi aina nopsasti saapuneet kirjeet, ja kiitti niistä aina yhtä kauniisti ja innostuneesti :)
***********************

Tänään ehti perille myös toinen pistelyvaihto, Marelon jouluaiheinen Ristipistovaihto 7, jonka lähetin (ilmeisesti blogittomalle) Kaisalle. Hänelle laitoin tämmöisen postin:

Eli, kun pääsin kukanvirkkauksessa alkuun, laitoin Kaisallekin muutaman :) Lisäksi pieni joulukoristepistelypakkaus, pari pitsimetriä ja joulupukin vaatteet tarramuodossa. Pistelyn kiinnitin vihkon kanteen, ja kuten näet, se on samaa sarjaa Kirsin saaman kanssa:

Ihastuin kovasti tuohon Cross Stitch Gold -lehden mallisarjaan, missä oli noita kansanomaisen näköisiä punaisia etupistokuvioita. Niitähän voi käyttää vaikka mihin, kuten esim. kirjanmerkkiin (ks. Pakkaspäivänä).

Postia Ristipistoystävältä ja muuta kivaa

Tämä alkaa kuin "se tavallinen tarina": aamulla satoi kaatamalla (sataa edelleen). Lapset olivat pahalla tuulella, pakotettuina sisälläoloon (ovat edelleen...) Onneksi sentään vanhin lapsista pääsi isän mukana töihin. Syysloma menee sillä tavalla sutjakammin. Voiko siis mikään piristää tätä päivää?
Voi: posti!
Salainen Ristipistoystävä muisti minua upealla lähetyksellä, jossa tulevat esille syksyn kauneimmat värit:
Kirjeessä oli siis Mains & Merveilles Point de Croix n:o 68, jossa on mm. suloisia luontoaiheisia malleja sekä iloisia lapsi- ja kissa-aiheita. Lisäksi kaunista vihreänsävyistä pellavakangasta ja vaaleansinireunaista sekä punaista aidanauhaa. Hauskaa, että mitään näistä ei ollut minulla ennestään! Kiitos kovasti, ystävä kallis!

Toipa posti myös oman Violarium-heräteostotilaukseni, jonka uskaltaa näyttää, koskapa on kokonaisuudessaan omaan käyttöön:

Kun posti toi tänään myös Glorian Antiikin uusimman numeron, luettavaa totta tosiaan riittää pitkäksi aikaa, pitkien sadepäivien iloksi! Enhän minä tosin näistä varsinaisesti LUE muuta kuin tuota Antiikki-lehteä. Mutta onhan muissa selkeät kuvat ja mallit.

Olen kuitenkin huomannut, että kun aikansa tuijottelee vieraskielisten käsityölehtien kuvatekstejä ja sitten myös artikkeleita, niistä alkaa ymmärtää jotain. Ainakin hollannin- ja espanjankielisten lehtien kirjoituksista olen sillä tavalla ottanut selvää, vaikken ole varsinaisesti opiskellutkaan kuin englantia, ruotsia ja saksaa (ja teologisessa kreikkaa, hepreaa ja latinaa - joista en käytön puutteen vuoksi muista enää kuin joitakin sanoja tai fraaseja). Uteliaisuus on aikamoinen kannustin selville saamiseen, vaikka kieli olisikin outo!

Secret Wool muisti taas sukkaklubi-langalla:

Joka onkin todella kauniin väristä!
Sainkin juuri sopivasti tänään valmiiksi nämä perussukat:

Jotka taas kerran menevät tietysti Sukkasadon Heinälatoon. Lanka on Marelolta arvontavoittona saatua herkullisen vadelmanpunaista Seitsemää Veljestä. Sukat valmistuivatkin tänään nopsaan, samalla, kun tuijotin miltei peräjälkeen film noir -elokuvan "Arpi" ja amerikkalaisen salapoliisisarjan (jossa ovat ne pappi ja nunna pääosassa - mikähän sen nimi nyt olikaan...) sekä Derrikin. Sanoinkin isännälle, että alkaa kohta tuo rikollinen mielenlaatu tulla turhankin tutuksi, kun on viettänyt puoli päivää moisten parissa. Vaan tulipahan tehtyä nuo sukat (ja "vaate"-aiheisen ristipistovaihdon paketti valmistui, mutta kuva siitä vasta, kun se on päässyt perille).

Ai niin, ja sitten uusi Sayni kävi tervehtimässä tuolla vuodatuksen puolella olevassa blogissani. Oikein ihmettelinkin, kun sähköpostini avasin, että kuka siellekin puolelle on eksynyt, kun en ole "näyttelyäni" taas pitkään aikaan päivittänyt. Viestistä tuli oikein positiivisen odottava tunnelma!

Kaunista, kiitos!

Kävin tänä aamuna heittämässä tuon päiväkotikeikan: kaksi pyhäkouluhetkeä peräjälkeen tutussa päiväkodissa. Viime viikkoina olen käynyt läpi jonkinlaista mielekkyyskriisiä näiden pyhäkoulujen suhteen. Mietin jopa koko hommasta luopumista, kun epäilin, ettei minulla ole enää mitään uutta annettavaa. Mutta taas, kun monta kymmentä kirkasta silmäparia - ja vuotavaa nenää - oli suunnattu minua kohti, tuntui, että tässä hommassa kyllä on ideaa! Hyvä niiden lasten on kuulla vaikkapa Mooseksesta - ja todellisesta sankaruudesta! (Ajattelin nostaa sankaruuden syksyn teemaksi, koskapa Pyhäkoululehti tarjoaa niin Moosesta kuin Simsoniakin - ja tiedotusvälineet sitten muita sankareita - ja "sankareita". Hyvä vertailla.)
Kotiin palatessa huomasinkin yllätyksekseni, että posti oli jo poikennut.
Hmm. Kirjekuori, jossa ei ole lähettäjän nimeä. Salainen Ystävä? Juu! Salainen Ristipistoystävä oli muistanut minua näin ihanalla yllätyksellä: Ihan niinkuin tuntisit minut, niin paikalleen olit osannut yllätyksen suunnitella. Kaunis vintage-neulakotelo! Sellaista en ole malttanut itselleni ostaa, vaikka olen nettikauppojen sivuilla ihaillutkin. Ja ihana Kukkakeiju-ohjevihko: taas pääsen tekemään siivekkäitä! (Voi, kun ehtisi heti aloittaa. Arvaan, että kun pikkuneiti ehtii koulusta kotiin, hän on samaa mieltä...) Vihko on muuten tosi monipuolinen. Paitsi, että siinä ovat nuo kaikki keijumallit (ja kauniit aakkoset), kansissa on runsaasti viimeistelyideoita, ja jokaisen pistelyohjeen yhteydessä on keijuun liittyvä runo! Ehdin jo valita suosikkini:

The Black Medick Fairies
"Why are we called 'Black', sister.
When we've yellow flowers?"
"I will show you why, brother:
See these seeds of ours?
Very soon each tiny seed
Will be turning black indeed!"
Kaunis ja sydämellinen kiitos sinulle, rakas Ristipistoystävä!
Nallukka oli myös postittanut kolmen vaihdon kortit kerralla, joten vaikka oletkin, Matleena, oikeassa, että aikamoinen souvi tuo korttitehtailu on, niin kyllä se aina välistä kantaa runsaan sadon! (Ja sitäpaitsi korttien tekeminen on niiiiiin hauskaa - sitten, kun on oikea vire päällä.) Sadosta puheenollen siis, Syksyn sato -aiheiset kortit:

Tekijät: Ulla, Anjuska, Tuula, Ritu, Marja ja Manumiina.

Sitten Kiiltokuva-ATC:t:

Saila, Marja, Anjuska, Ritu, Jenni ja Ulla.

Ja sokerina pohjalla Vintage rakkaus:

Saila, Liisa, Marja, Tuula, Täti Punainen ja Ulla. - Eikös vain olekin upeita kortteja!?!
Ja Nallukka muisti minua pikku kiitoslahjallakin, kun olen rustaillut hänen bloginsa vaihtoihin jo 10 korttisarjaa (onko niitä tosiaan niin monta!):

Kiitos, Nallukka (sainpahan siivekkäitä tästäkin!) ja kiitos kaikkien ihanien ATC-korttien askartelijat! (Alan jo vähän tuntea joidenkin "käsialaakin", eli joskus jo kuvapuolesta arvaa, kenen pajasta kortti on tullut.)

Tässä laskeskelin, että yli 160 ATC-korttia olen viimeisen neljän kuukauden aikana askarrellut, ettei se kyllä mikään hassumpi saldo ole... Mutta eihän se määrä, vaan se laatu. - Ja laadulla tarkoitan nyt tekemisen hauskuuden määrää, sillä sitä on riittänyt, ja toivottavasti riittää vastakin!
Ja vielä yksi ylläri. Rakas aviomieheni oli askarrellut minulle vanerista tämmöiset, arvaatkos mitkä:

Kassinsangat, että minä saan ommella tämmöiseen kassin, tai virkata, tai mitä nyt keksinkin! Tuosta sen juuri näkee, että eihän tästä minun käsityöläis-"taiteilijan" hommastani tulisi mitään ilman tuota ihanaista muusaa/mesenaattia, joka mahdollistaa sen, että "äitee" saa väkertää päivät pitkät (ja joskus yötkin).