Tahdonpa kiittää vastavuoroisesti ja vielä näin julkisestikin Timanttia, joka muisti minua ihanalla yllätyksellä, kun neuloin hänelle tuon violetin Lumiruusun: Kiitos itsellesi, ilo oli kokonaan minun puolellani :)!
Nyt tekisi mieli tehdä lisääkin huiveja, kun ihastuin itsekin tuohon väriin, ja olisi hauska kokeilla muitakin värejä... Pelkäänpä, että fufot jäävät siis lapsipuolen asemaan tässä tapauksessa.

Lapsilta päättyi koulu, ja tunnelma on jotensakin aggressiivinen täällä. Selvästikin on jännittänyt, varsinkin toiseksi nuorimmaista, sekä kevätjuhlanäytelmä, että ilmeisesti todistus myös. Opettaja oli "uhkaillut" koko luokkaa luokallejäämisellä, ja näemmä tämä meidän pikkumies oli ottanut sen tosissaan. Repsukka: 3.-luokkalainen, ja seiskan oppilas (enkku peräti 9, eli oppimisresursseja kyllä on, kunhan motivaatiota löytyy), eli ei hätäpäivää siinä suhteessa, mutta hän ottaa opettajan jutut aina tosissaan...
Pikkuneiti, tokaluokkalainen, sai muuten "täydellisen" todistuksen, mutta yhteistyökykyrasti oli asteikon puolivälissä. Hmm. Tullut siis ilmeisesti äitiinsä, sooloilija...
Autistiesikoisemme sai siis päästötodistuksensa, sanallisen, koskapa oli erityisoppilas, ja sisällöltään sellaisen, kuin autismi antaa olettaa, eli yhteistyötaidoissa ja ohjeiden vastaanotossa on puutteita.
Toiseksi vanhin poika onkin pärjännyt koulussa "aina" hyvin, lukuunottamatta paria ensimmäistä kouluvuotta, kun hän ei ollenkaan ymmärtänyt, miksi piti opiskella. Silloin aloimme harrastaa lahjontaa ja kiristystä ihan sumeilematta, ja opettajan kanssa yhteistyönä, koska opettajan(kin) mukaan lapsi oli klassinen alisuoriutuja. Laitoimme uuden pleikkaripelin ehdoksi 3 ysiä joulutodistukseen, ja kas, niin tapahtui :D. - Samaa konstia ei toki sovi käyttää, jos lapsella ei selvästikään ole oppimisedellytyksiä.
Ihanaa, että lapsilla alkaa loma. Kyllä he ovat sen ansainneet. Taksikuljetuksessa kun vielä ovat kaikki, niin varsinkin isommilla on ollut todella pitkät koulupäivät: lähtevät siinä 7:n korvilla ja tulevat kotiin usein klo 16 tienoilla...
Mutta nyt arska paistaa, ja tää lähtee voitelemaan itsensä suojakertoimella nro 30 ja menee ulos puolivarjoon tekemään käsitöitä :).

Hah-haa, melkein ensimmäinen kahdesta fufoilukuusta kulunut, ja eilen vasta tartuin ensimmäiseen ufooni!
Tätä puoliryijyä päädyin yrittämään: Onhan tuo ryijynukittaminen välistä ihan mukavaa, mutta epäilenpä, mahtaako pitkäjänteisyys tälläkään kertaa riittää... No, eletään toivossa!
Lisäksi sattui laatikoita penkoessa ns. "osumaan silmään" totaalisesti unhoittumaan päässyt ufo:

Suuren Käsityölehden mallilla tiiviille puuvillakankaalle aloittamani pistely. Varsin epäilevästi suhtaudun tämänkin toteutumiseen, vaikka malli on kyllä todella mieleinen, ja alku ihan kivan näköinen. Kangas vain on niin tolkuttoman tiheää, että vaatii melkoista viitseliäisyyttä laskeskella noita lankoja.

Eilen illalla oli esikoisen kevätjuhla, mutta koulu jatkuu vielä pari päivää, ja peruskoulun päästötodistus täytyy käydä erikseen hakemassa lauantaiaamuna.
Nämä kukat ja toisessa blogissani jo esitellyt tekemäni kortit menivät kiitokseksi avustajalle ja opettajalle: - Täytyi ottaa näistä vielä tämmöinen yhteiskuva, kun olin tyytyväinen löydettyäni näin hienosti korttien kanssa sävy sävyyn sointuvat tulilatvat :D.

Poika soitti kevätjuhlassa pianolla Jukka Kuoppamäen "Sininen ja valkoinen" -kappaleen. Hän on kehittynyt soittamisessa ihan hurjasti. Tempo ei enää ole niin autistille ominaisen nykivää. Toivottavasti hän pystyy jatkamaan musiikkiharrastusta myös tulevalla opiskelupaikkakunnalla. Nythän musiikiopetuksesta on vastannut musiikkiterapeutti, joka on jo pojan 3. sellainen.

Alussa musiikkiterapia painottui hyvin paljon kommunikaation harjoittamiseen, mutta nyt jo muutaman vuoden on tavoiteltu sen lisäksi, paitsi mieluisen harrastuksen omaksumista, myös jo ihan teknistäkin tasoa.

Poika sai läksiäislahjaksi kaupungilta punaisen ruusun ja stipendin. Otin juhlista pari valokuvaa, mutta näemmä kameramme ei halua ottaa noista juhlahetkistä kunnon kuvia, ei sitten millään, joten eipä ole valitettavasti mitään näytettävää...

Vielä violetti lumiruusu hartioille otettuna:

Pamilta tuli tänään piffi, ja mukava olikin: Nätti, todella kauniin värinen tiski-/pölyrätti ja suklaata, joka epäilemättä menee sinänsä suihin, tuskin minkään leivonnaisen kautta kierrätettynä :D! Kiitos ja halaus, Pami!
Minä en ole omia piffejäni vielä edes aloittanut, mutta josko kesällä...
Tänään kyllä sovimme jo heinäkuulle taidenäyttelyäkin, paikalliseen vanhusten palvelutaloon taas. En juuri ole tehnyt uutta taidetta sen jälkeen, kun näyttelyni oli siellä 1,5 vuotta sitten, mutta ajattelin, että tällä kertaa voisin viedä sinne ihan käsitöitänikin. Siis kanavatöitä ja sen sellaista. Saa nähdä...

Kävin tänään TAYSin reissulla: sydämen kontrolliultraus taas. Supistuvuus on kuulemma ihan hyvä, mutta rytmi oli eteislepatuksella. Mutta pääasiahan on se, ettei tuo lepattelu-läpyttely minua isommin haittaa, sillä pulssi pysyy kuitenkin aika lailla kohtuulukemissa. Puolen vuoden päästä siis uudestaan, ellei tule mitään komplikaatioita ennen sitä :).
Sitten täytyikin tietysti käydä matkalla tekemässä "lohtuostos", kun tuo sairaalakäynti aina pikkuisen jännittää: Tämä on tämmöistä kielenelvytystä samalla, vaikka osaan lukea saksankielisiä neuleohjeita vielä huonommin kuin englanninkielisiä. Mutta onneksi on kuvat :).
Yksi meidän amarylliksistakin taas innostui, keväästä:

Tää tsemppas mua tänään käsityökorin pohjalla:- Ja niinpä violetti Lumiruusu tuli valmiiksi ja pingottelee itseään lattialla:

En pingottanut tähän harkkoreunaa, kun toiveena oli saada tästä melko isokokoinen, eli venyttelin sitä silmälläpitäen. Saas nähdä, kelpaako...

Aurinkoista uutta viikkoa!

Kesä on selvästikin tullut!
Ensinnäkin "Routa"-nimimerkin kommenttiin jatkokommentti: isäntää käytetään tässä pytingissä apuna aina, kun se vain on mahdollista :D! Neljä kättä on aina enemmän kuin kaksi, ja kaksi päätä enemmän kuin yksi, joten, kun näillä minun urakoillani ei mikään kiire ole, joudan odotella kaveria kotiin :). Sitäpaitsi yhdessä tekeminen on kivaa.
Toisin kuin kuvallinen anti ehkä antaa ymmärtää, käsitöitä on tehty ahkerasti. Violetti pitsihuivi on toiseksiviimeisessä mallikerrassaan. Kuvailen sen vasta valmiina, kun se nyt puikolla on aika kasassa, eli ei kovin kuvauksellinen.
Yksivärisen Vaihdon pistely on valmis, esineeksi täytyisi vielä ommella. Pistelyn kylkiäisenkin taisin jo keksiä. Vaan koskapa vaihto on salainen, ei parane esitellä.
Mattoakin kudotaan, kun keretään. Vaan nyt on ollut niin kaunis keli, että on hauskempi tehdä ulkona puutarhatouhuja tai ulos sopivia käsitöitä.

Siivoilimme eilen esikoisen huonetta, ja heitin tämmöisiä muistoja pois:
Nämä ovat ns. nalleviittomia. Näistä opetimme pojalle ensimmäiset viittomat ja kuvat, kun hän 2,5-vuotiaana osasi kommunikoida vain kädestä kiinni ottamalla ja viemällä sen asian luo, mitä halusi.
Usein on tuntunut, että oppiminen on todella hidasta, mutta kyllä tästä ollaan päästy 15 vuodessa pitkälle. Nyt pojalla on ihan hyvä viittomavarasto, ja kuvia hän ymmärtää ja muistaa erinomaisesti. Luettujen sanojen varastokin on suuri, vaikka niiden merkityksen ymmärtämisestä ei ole aina tietoa.
Onneksi nykyään osataan hakea autisteille näitä vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja!

Löysin laatikon pohjalta vanhan ilmapallopakkauksen, ja nuoremmat lapset koristelivat palloista tarroilla naamoja:

Kissapiin blogista löysin meemin, joka tässä "ajankuluksi" kertomaan siitä, miten tylsä ihminen olen ;).
Poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi. Haasta meemiin mukaan neljä blogiystävääsi.
Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

1. Arkeologinen kaivaja
2. Kahvionhoitaja
3. Reskontranhoitaja
4. Konekirjoittaja

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
1. Pokka pitää
2. Konttori
3. Idiootti yms. venäläisklassikoista tehdyt sarjat
4. Morse/Komisario Lewis

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. Lemmenjoen kultamaat
2. Palma de Mallorca
3. Milano
4. Kreeta

Neljä internetsivua, joilla käyn melkein päivittäin:
1. Yle.fi
2. Kavereiden blogit
3. Päivän haasteblogit
4. Askartelu- ja käsityökaupat (ainakin joku joka päivä)

Neljä lempiruokaani ovat:
1. Kebab
2. Pinaattikeitto ja kananmuna
3. Kaalilaatikko
4. Pataruuat

Neljä paikkaa, joissa olisin mieluiten juuri nyt:
1. Kotona
2. Pinsiön lenkkipoluilla
3. Pinsiön kirkossa
4. Kirjastossa

Kissapii muisti pyykkinaruharrastuneisuuttani suloisella kisukortilla: Kiitos, ihana yllätys (vasitenkin, kun pari kisua on villasukissa :D)!
Eilinen meni kangaspuiden päällä, alla ja sisällä. Kankaanrakentaminen (ts. tässä tapauksessa maton-) on tosi työlästä, kun ei ole pitkiin aikoihin sitä tehnyt. Muisti palailee pätkittäin, ja usein käy niin, että kun olen temmannut jonkun varvan tai tiuhdan pois, huomaan, että juuri se olisi kuulunut jättää paikoilleen. Niinpä aika monet asiat saa tehdä kahteen kertaan.
Nyt on pirtaan pistelty, ja odottelen isäntää avuksi, että saan laitettua pirran varmasti luhan keskelle.
Sitten vielä nyöritykset, mutta josko huomenissa pääsisi jo polkemaan...

Leppoisaa Helatorstaita!

Ihanaa, kun lapsilla on tänään vapaata, ja isännällä koko loppuviikko!
Lama-ajan kurjia puolia on, että Nokian kaupunki supistaa hyvin toiminutta työllistämistoimintaansa. Isäntä on ollut siellä jo muutaman vuoden työhönkuntoutujien ohjaajana, kiinteistönhuoltopuolella.
No, isäntä tyhjenteli toissapäivänä tekstiilipajan varastoa, ja oli viemässä kaatopaikalle pakettiauton perällistä matonkuteita. Mutta taloudellinen, kierrätysharrastunut mies kun on, kiikutti ne ensin minulle näytille.
Maltti täytyy säilyttää, kun omatkin varastot pursuilevat, mutta nuo langat otin talteen, ja kirkkaimmanväriset matonkuteet, koskapa niitä oli ennestään aika vähän:
Näiden lisäksi vielä tummansinistä Nanso-kudetta kassillinen, ja leikkaamatonta keltaista, mustapilkullista trikoota (Nanson vaatevalmistuksen leikkuujämiä, luulenmä.)

Onkin aika vetäistä loimet jo kohta vuoden tyhjillään seisoneeseen kangaspuuhun. Mukavaahan sitä on uusia mattojakin välillä saada. Taidan tehdä nyt ihan perussidosta, ja nauttia värien käyttämisestä.
Niin, eikä hätää: ei viety loppuakaan kudelastista kaatopaikalle. Yksi naapuri suostui ne ottamaan hoteisiinsa, jos heillä kanssa joku kutoisi. *Helpotuksen huokaus*, leikkaamisissa ja kerimisissä ovat sentään jotkut tehneet melkoisen työn!
- Ai niin, ja SRPY: pitkitä vain jännitystä, se on hauskaa! - Väki on tosin jo vähentynyt mahdollisten listalta, joten minulla on vahva epäily persoonastasi - pistelyistäsi ja postin tulosuunnasta päätellen :D. - Mutta en välitä ennakoida ja arvailla. Tykkään pitää jännitystä loppuun asti!

Paljastettu on :)

Lähetin tämän kevään Salaiselle RistiPistoYstävälleni viimeisen lähetyksen tällä viikolla, ja perille oli mennyt, eli on loppuyhteenvedon aika.
Lähetin näiden kahden kuukauden ajan postia Pirrelle.
Pirre kertoi lempikankaakseen pellavan, jonka otinkin sitten ensimmäisen lähetyksen teemaksi:

Paria pellavanauhaa, pellavanväristä nyöriä, samansävyistä pitsiä, kultaneuloja.

Pistelyksi laitoin neulatyynyn (malli De fil en aiguille, Atelier de Brodeuse -lehdestä):- Jonka taustan tein kana-aiheisesta kankaasta, koskapa lähetys osui pääsiäisen alle. Samasta syystä pistelin korttiin pupun kuvan:

Toisen postin lähetin tämän kuun alussa. Pirre kertoi pitävänsä käsinvärjätystä kankaasta, ja että silkkilankaa kiinnostaisi kokeilla. Siksi toiseen postiin ne:

Kera pienen mallikirjasen, ompelemani puikkopussin (Pirre kertoi pitävänsä metsänvihreästä, ja kun en muuta senväristä keksinyt, tein puikkopussin metsäkankaasta) ja askartelemani 3D-kortin (kuvassa Pirren lempieläimekseen mainitsema kettu).
Lähikuva puikkopussin monogrammista (Rita Weiss, Charted Monograms for Needlepoint and Cross-Stitch):

Ounastelin, että tästä lähetyksestä Pirre voisi minut jo tunnistaa, koskapa olin julkaissut sekä kortin että puikkopussin jo aiemmin. Lähetyksen vastaanotettuaan hän kertoi, että alkaisi tehdä ehkä salapoliisityötä asian selvittämiseksi, ja päätinkin vielä pitkittää vähän, eli poistin ko. kuvat blogeistani. (Ja nythän ne on palautettu :).)

Pirre oli kuitenkin päätellyt, että japanilaiskuvin koristellun kassini kuvat ovat "samaa sarjaa" kuin puikkopussin kuva: hyvin päätelty.

Viimeisenä, varsinaisena paljastuskirjeenä, lähetin kortin ja hiukka killuttimia, pistelyiden tai askartelujen koristuksiksi:

Oli mukavaa suunnitella lähetyksiä, ja loppupätkän salapoliisityön seuraaminen oli oikein mielenkiintoista ;). Kiitos hauskasta SRPY-ajasta, Pirre!

Murteet-meemi

Bongasin Matleenalta houkuttelevan murremeemin.
Surukseni en puhu enää aitoa tyrväänmurretta niin komeasti kuin omat vanhempani, vaan enempi sekasotkua vissiin... Tässä siis sovellettua tyrvääläistäni:

Korvaa omalla tavallasi sanoa asiat, niin kuin se sinulle sopii suuhun parhaiten.
1. Äitini punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun äitin punanem mekko mahtuu mulle kans.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tartteksää apua siihe kirjotusläksyy, jonka maantiaronopettaja anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Hyvä o, tehrää sitten ninkus sää ehrotit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mummu sano, että se hakkee meirät siinä varttin vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mää meninki Helsinkii bussilla, kummää myähästyn junasta.

6. Oletko nähnyt missään veljeni matkapuhelinta?
Ooksää nähny missää mun veljen kännykkää?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes & Mauritzissa?
Ostikkosää se hamee, joka me nähtii viime viikolla hooämmäsä.

8. Olethan sinä jo kysynyt eilisen päivän kotitehtävät ystävältäsi?
Ookkai sää jo kysyny eilisel läksyt kaveriltas?

9. Minun on nälkä, voitaisiinko me mennä syömään ulos.
Munnon nälkä, voitasko mennä ulos syämää?

- Eivät nämä länsimurteet kovin esteettisiä ole, mutta mielestäni aika hauskoja, eikö?

Kiitokset!

...kaikille onnitteluista, poikien puolesta, ja sitä myötä äidin kans, tietysti :).
EDIT: Kun ei ole mitään valmista esitellä, niin näytetään kiva posti sitten. Tämän tilasin jo aikapäiviä Käsityökorista, ja tänään tuli jälkitoimituksena: - Vaan hätäkös sillä, kun on niin paljon keskeneräistä, että uudesta taitaa olla turha haaveilla. - Vaikka olisi tässä kyllä niin ihanat, kesäiset värit, *nam*.

Fufot eivät todellakaan ole ehtineet käyntiin, koskapa haluan tehdä tuon hartiahuivin valmiiksi, ja pistely on "pakko", koskapa menee vaihtoon.
Puoliryijyn laatikko on kyllä otettu olohuoneeseen esille, keskeiselle paikalle. Siitä se syyttävästi (? - pitäisi olla "kutsuvasti", mutta minkäs teet...) tuijottelee minua päivät pitkät ja kyselee, miksen tartu toimeen sen suhteen.

Tänään onkin pilvisempi päivä, mikä passaa minulle vallan loistavasti. Ja varmasti pikkuneidillekin, kun hänen luokkansa matkaa tänään pienelle maakuntaretkelle, bussikyydillä.

Monenlaisia asioita pyöriskelee takaraivossa, kuten pif-juttuja, ja arvonnankin lupasin järjestää jo aikoja sitten, mutten ole sitäkään näemmäs ehtinyt valmistella, joten sekin joutuu vielä vartoilemaan, mutta tulossa se on, joskus :). Kaikki näes muistetaan, ja jos ei muisteta, niin pankaas muistuttaen!

Jos ken yritteleepi s-postilla minuun yhteyttä, palvelin on tänään suljettu ainakin iltapäivään asti huoltotöiden vuoksi, joten luetaan, kun keretään!

Ihan mieletöntä hellettä pitää

... ja piti muka tehdä käsitöitä: Eilen istutimme pikkuneidin kanssa kymmenittäin orvokkeja. Tässä osa:

Pikkuneiti ahkeroi myös askartelurintamalla, pitäähän sitä oma kummitus olla (HUU):

Tänään olikin pyhäkoulupäivä: pidimme kirkolla pihatalkoot. Jatkoille tulimme meille, jossa vietimme toiseksi vanhimman pojan 15-vuotiskemuja: poika täyttää tiistaina. - Ai niin, ja kun kumminkin joku kysyy: mopokortti ei tätä nuortamiestä kiinnosta, mistä äiti helpotuksesta huokaiseepi. Polkupyörällä pärjäilee kuulemma ihan hyvin. Poika aloitti eilen kesätyönsä, Pinsiön "Yltä ja alta" -maataideteoksen sekä Puuvuori-nimisen nähtävyyskohteen siivoilemisen. Töihinkin pääsee kuulemma pyörällä mainiosti. Matkaakaan ei ole kuin 4-5 km. Poika vuorottelee 3 naapurintytön ja 1 naapurinpojan kanssa siivoushommissa.

Vanhin poika sai Aitoon Koulutuskeskuksesta opiskelupaikan ensi lukuvuodeksi. Nyt vierähti yksi kivi hartioilta. Jätkä kerkiää toimintakeskukseen myöhemminkin. On kivaa, että vielä pääsee koulun penkille. Kuulemma joka 4. otettiin sisään, joten hyvin kävi!

Ulkokässyjä

Täytyy tulla tännekin puolelle huikkailemaan, että vielä täällä hengissä ollaan ja käsitöitä pakerretaan, vaikkei mitään valmista näytettävää ole tässä viikon mittaan tullutkaan. Tämä violetti huivi (on muuten tosiaan VIOLETTI, kuvassa vain haluaa näyttää itsepäisesti siniseltä :D) : Oli jo hiukka pitemmälläkin, mutta jouduin purkamaan sitä hyvän matkaa takaperin, koska rajattomassa itseluottamuksessani oletin osaavani mallineuleen ulkoa. - Kunnes huomasin, että kahdesta mallikerrasta oli jäänyt kaksi kerrosta pois, ja peruuttaminen oli mielestäni välttämätöntä. (Isäntä sanoi, ettei huomaa mitään, mutta minä huomasin kyllä.)

Pistelysaralta ei voi näytellä mitään, kun olen parina iltana urakoinut Yksiväristä Vaihtoa, joka on salainen. Ja jos väriäkin vilahuttaa, niin sittenpä saattaa vastaanottaja arvata (väristä voisi arvata jopa senkin, mitä kuva esittää...), joten antaapi olla vilahuttelemati sitten.

Ulkona on mitä loistavin ilma tehdä käsitöitä, kunhan löytää suojaisan nurkan, johon tuo mahoton tuulenpuhuri ei pahemmin osu. Aurinkoa riittää!

Toiseksi nuorimmainen, 9 v., toi ylpeänä puukässynsä kotiin: Älyttömän söpö "saapasrenki", pikkusaappaille sopiva :D! Ja penaalin poika tälläsi tyytyväisenä työpöydälleen.

Kide Shawl on valmis, eikä olisi siitä mitään tullut, ellen olisi saanut Pilliltä lankatäydennystä! Huivini Rose Mohair onkin kyllä selvästi paksumpaa lankaa kuin mallissa, joten juoksevuus oli tietysti pienempi.
Huivi edestä: Ja takaa:

Ja pistetääs framille vielä nuo äitienpäivälahjukset, joka vuosi yhtä pettämättömän herttaiset:

Saatat arvata, että tämä paratiisikoru tuli pikkuneidiltä:

Ja pikkuneiti teki myös kakun:

Lämmin kiitos Ninnulle kauniista tunnustuksesta: Kiva saada se tällekin puolelle! Askartelublogini puolella tätä jo jatkoin, joten taidan nyt tyytyä hyrisemään tyytyväisenä ja kiittämään.

Hyvää äitienpäivää!

Meidän ruusuista valkoinen meni anopille, punainen omalle äidilleni:- Kera näiden korttien. Ja minä pidän tämän:

Kevätkaihonkukat välkyttävät myös sinisiä silmiään:Kävimme Sastamalassa mummuloissa jo eilen, koska pojallamme on tänään rippikoulukonsertti. (Aika kumma päivä kyllä moiselle tapahtumalle...)

Kevät on Sastamalassa paljon pitemmällä kuin täällä Pinsiössä. Narsissit kukkivat täyttä päätä (meidän pihassamme kukkii vasta yksi) ja koivut ovat hiirenkorvilla, toisin kuin meillä. Tämä päivä tuonee kyllä edistystä kevääseen täälläkin, kun eilisen sadepäivän jälkeen taas aurinko paistaa ja kai lämmittääkin.

Kerroin anopille violetin huivilangan metsästyksestä, ja kuinkas sattuikaan, anoppi oli ostanut semmoista, vaikkei koskaan ole huivia neulonutkaan, joten eilen kokeeksi aloitin:

Heitä huolet harteiltasi, SRPY :)

Ei mitään hätää, Salainen RistiPistoYstäväni! Lähetyksesi tuli tänään perille, ja on todella kaunis :)! Pellavanväristä aidaa, kaksi keväisen hempeää lankadokkaa (upeat sävyt!), styroksisydän (jonka koristelemiseen minulla on ainakin 101 ideaa...) ja UPEA biscornu! Yritin ottaa ulkona kuvaa lähetyksestä, mutta eihän siitä sillä valaistuksella (aurinko paistaa täydeltä terältä) juuri mitään tullut. Näytiksi kuitenkin biscornun toinen puoli, jossa on minusta tosi kaunis tuo verkkokuvio:

On kyllä niin kaunis lähetys, etteivät sanat riitä kertomaan! Mikähän sitten siinä lienee, ettei posti kulje odottamaasi vauhtia? Katsoin taas postileimaa, ja siinä näytti lukevan 6.5., eli 2 päivää kirje oli matkalla sen mukaan ollut.

Yleensä kyllä minun lähettämäni postit ovat kulkeneet päivässä perille, mutta se onkin mielestäni toiminut aina hämmästyttävän hyvin.

Mutta kuten viime kuussakin todettiin, niin pääasia, että perille tuli! Olisi kauheaa, että nuo pistelyt häviäisivät matkalla jonnekin, niin suuri työ kun niiden eteen on tehty.

Tilasinpa tässä "vähän" huivilankoja SecretWoolilta, ihan kesken ufoilujen (joita en ole tosin vielä kunnolla aloittanutkaan): Tarinahan on nääs tämä: Etsin violetinväristä huivilankaa tilaustyöhön. No kappas, SecretWoolilta löytyi silmääni sopiva. Tuumasin sitten, että enhän rupea tilausta yhden vyhdin takia tekemään. Niinpä laitoin enemmän kerralla, kun näköpiirissä on tarvetta muihinkin huivihommiin. Maksoin tilauksen tyytyväisenä ja jäin odottamaan.

Hupsista! SecretWoolin Katja lähetti s-postin, että violetti lanka oli päässyt hänen huomaamattaan loppumaan. ottaisinko siis tilalle hempeän vaaleanpunaista sävyä, joka on arvokkaampaa lankaakin.

Apuva! Mikäs nyt neuvoksi, kun olin tehnyt koko tilauksen violetin langan takia?

Lähdin seikkailemaan nettikaupoissa, ja löysin toisaalta pariakin violettia lankaa, jotka saattaisivat sopia huiviprojektiin. Siispä tilaus myös toisaalle, ja postia Katjalle, että laita vain hempeä lanka mukaan :). Joten nyt minulla on näin komea arsenaali huivimateriaalia - ja lisää siis tulossa toisaalta. Minä, senkin vanha rohmu...

Oikeesti ei kyllä harmita yhtään. Tosi upeita lankoja ovat nämä kaikki, ja onpahan, mistä valita. Ennestään ei varastossa ollutkaan kuin sitä sinimustaa, josta tein jo lumiruusuni.

Satunnaisille tai uusille kyläilijöille tiedoksi siis myös tänne puolelle:
Askarteluni ovat täällä (sivupalkista löytyy nappikin :)), valmiita töitä löytyy myös täältä. Vanhempia askarteluita löytyy myös tämän blogin "ö-mapista" (eli sisällysluettelossa alkavat ö-liitteellä :).)
Toisinsanoen olen hajautunut 3 blogiin ;).

Arjen (valo)pilkkuja

Kiittelenpä täällä vielä kertaalleen eilen saapuneesta postista, jolla Pilli pelasti minut pälkähästä: Jos tämä lankakerä ei riitä koko reunapitsiin, niin käytetään kikkakuuttatoista sitten. Nyt on lankaa ainakin metsästetty ympäri Suomenniemeä, joten saa luvan riittää :D. Kiitos muuten myös vallan viehättävästä kevätkortista, joka onkin lankavyötteen kanssa ihan sävy-sävyyn.

Ja tämä se tepastelee tuossa rantsussa ja huhuilee kuin olisi haku päällä, vaikka ei sillä taida olla - sanan varsinaisessa merkityksessä - koskapa näyttää elelevän kiinteässä parisuhteessa:

Mutta kiva noiden joutsenien touhua on seurata tuosta ikkunasta. Ruokapöydästä on sopivasti aitiopaikka.

Aamulla koulubussi lähti ja vähän ajan päästä pikkuneiti tuli itkien kotiovesta: oli kaatunut ja housunpolvi oli puhki ja polvessa iso kuoppa ja verta. Tytölle tulikin siis kotipäivä. Toisin kuin repulle. Kysyin neidiltä, missä reppu on. Kuulemma bussipysäkillä. Kävin katsastamassa, vaan eipä ollut. Uskollinen isoveli oli tainnut ottaa sen bussiin mukaan :D. Toivottavasti reppu löytyy vielä jostain, bussista, koulusta tai veljeltä, kun on tätä kevätlukukautta vielä joku viikko jäljellä.

Minähän tietysti tykkäsin, kun tyttö on kotona. Katsottiin aamulla Tie Avonleaan ja käytiin yhdessä auringonpaisteisella koiralenkillä.

Silitysrauta esiin!

Itkupilli tarjosi kollaasiarkin give-awayna, ja ihan itse sai valita mieleisensä. Minullehan kelpasi taas itämaisaiheinen :). - Jos halusi toisenkin arkin ladata, piti tehdä vähän "hommiakin" sen eteen, ja minähän halusin, joten tässä tämän päivän askareeni.
Tulostin arkin paperille, josta voi siirtää kuvat silittämällä puuvillakankaalle. Näin koristautui olkalaukku:
Ketjupistokirjonnat ovat jo vanhempaa käsityötäni, ja kukat ihan itse nypläyslangasta virkattuja :).Lisäksi yksi kuva samaisesta arkista päätyi ompelemaani sukkapuikkopussiin:

Pussukka näyttää päältäpäin, neljään kertaan taiteltuna, tältä (nimi vain piti sutata, kun menee lahjaksi tämä):

Kirjan ja ruusun päivänä

Ensinnäkin lämmin kiitos Pillille jo etukäteen: neulojan painajainen päättyi, kun Pilli lupasi lähettää täydennystä keskenloppuvaan lankaani. Ihanaa, kiitos, kumarrus, helpotus, huokaus! Jään miettimään, miten korvaisin tämän lämminsydämisyyden ;). Nyt voin jatkaa huivini iloisesti loppuun, eikä siitä jäänytkään yhtä epätoivoista ufoa nurkkiin pyörimään!

Eilen tuli valmiiksi yksi salaisuuspistely, joka odottelee nyt viimeistelyä. Salaisuuden verhoa ei voi kovin paljoa raottaa: Sitten kirjan ja ruusun päivään. Eilen nimittäin kotiutuivat tilaamani ristipistokirjat:
Molemmat näyttävät ensi silmäyksellä aika kirjavilta, mutta tarkemmalla tutkailulla varsin käyttökelpoisilta. Vasemmanpuoleisessa on pikkumalleja, oikeanpuoleisessa kokoelmatauluja, joita voi tehdä kokonaan tai irrottaa niistä osia pienemmiksi pistelytöiksi. Ihan mukavasti molemmissa kirjoissa on viimeistelyideoita, sillä niistä ainakin minulla tuppaa olemaan pulaa, *huono mielikuvitus*.

Erityisesti pidän tuon Antique Style Samplers -kirjan sisältämistä historiaturinoista ja niihin liittyvistä kuvista: kirjassa on siis todella paljon luettavaa(kin) :).

Sitten aamupalalle. Syön joka aamu kaurapuuron kera reilusti marjoja. Näin keväällä ne yleensä ovat kaupan pakastealtaasta poimittuja.
Pakkasmarjan mustaherukkapussissa oli pitkä oksanpätkä, jonka lähetin kirjelmän kera ko. laitokselle. Sain eilen hyvityksen postissa: Mikäs siinä: hyvää mehua, ja tosi paljon. (Pullosta tulee 12,5 l valmista mehua.)
Tämä olikin jo toinen kerta, kun valittelin oksanpätkästä marjapussissa. Viimeksi taisin saada hyvitykseksi pienen lahjakortin.

Joskus olen valittanut kuningatartuuttipakkauksesta, jossa oli 5 tuuttia, vaikka piti olla 6. Joskus kebakossa oli iso rustonpala, ja valittelin silloin siitäkin. Enemmänkin on noita vuosien varrella ollut, vaan en kaikkia muista.
Joskus katselin ohjelman nuorestaparista, joka oli oikein ansioitunut näihin valituksiin, ja suorastaan harrasti niitä. No, aiheesta kannattaa ehdottomasti valittaa. Mutta kohteliaasti, tietysti :).

Olen intohimoinen tv:n ääressä neuloja/pistelijä yms., ja odotan jo innokkaasti tämäniltaista elokuvailtaa: Teemalta tulee, pitkästä aikaa, Käpy selän alla, ja siihen liittyy vielä näyttelijähaastattelukin. Syntymävuoteni leffa, kivaa ja nostalgista!