Lama-ajan kurjia puolia on, että Nokian kaupunki supistaa hyvin toiminutta työllistämistoimintaansa. Isäntä on ollut siellä jo muutaman vuoden työhönkuntoutujien ohjaajana, kiinteistönhuoltopuolella.
No, isäntä tyhjenteli toissapäivänä tekstiilipajan varastoa, ja oli viemässä kaatopaikalle pakettiauton perällistä matonkuteita. Mutta taloudellinen, kierrätysharrastunut mies kun on, kiikutti ne ensin minulle näytille.
Maltti täytyy säilyttää, kun omatkin varastot pursuilevat, mutta nuo langat otin talteen, ja kirkkaimmanväriset matonkuteet, koskapa niitä oli ennestään aika vähän:
Näiden lisäksi vielä tummansinistä Nanso-kudetta kassillinen, ja leikkaamatonta keltaista, mustapilkullista trikoota (Nanson vaatevalmistuksen leikkuujämiä, luulenmä.)
Onkin aika vetäistä loimet jo kohta vuoden tyhjillään seisoneeseen kangaspuuhun. Mukavaahan sitä on uusia mattojakin välillä saada. Taidan tehdä nyt ihan perussidosta, ja nauttia värien käyttämisestä.
Niin, eikä hätää: ei viety loppuakaan kudelastista kaatopaikalle. Yksi naapuri suostui ne ottamaan hoteisiinsa, jos heillä kanssa joku kutoisi. *Helpotuksen huokaus*, leikkaamisissa ja kerimisissä ovat sentään jotkut tehneet melkoisen työn!
- Ai niin, ja SRPY: pitkitä vain jännitystä, se on hauskaa! - Väki on tosin jo vähentynyt mahdollisten listalta, joten minulla on vahva epäily persoonastasi - pistelyistäsi ja postin tulosuunnasta päätellen :D. - Mutta en välitä ennakoida ja arvailla. Tykkään pitää jännitystä loppuun asti!
2 kommenttia:
Maton kutominen on mukavaa, en ole kyllä harrastanut sitä vuosikausiin, sanoisinko vuosikymmeniin...meillä nääs on nykyään tosi vähän mattoja. Silloin joskus oli minulla tosi innostus kutomiseen, kudoin mattoja, kuultokudoksia ja mitä vain, käsityöasemalla. No, aika aikaansa kutakin.
Aikaisemman postauksen ristipistojutut on ihania.
Mukavaa helatorstaita!
Hyvää helatorstaita! :) Minäkin haluaisin kangaspuut kotiini, mutta ei oikein tahdo mahtua, vaikka meillä onkin kerrostaloasunnoksi iso koti. Äidilläni olisi kangaspuut, mutta olivat pystyssä viimeksi lähes 20 vuotta sitten. Ja aikoinaan minäkin aika paljon vietin aikaani kangaspuiden keskellä, kun äiti kävi kudontapaikalla kutomassa (hänen omat kangaspuunsakin olivat siellä kutomapiirin käytössä), ja minä tietysti olin mukana katselemassa äidin ja muiden naisten tekemistä. Kutominen on kyllä ihanaa! :)
Lähetä kommentti