Moukantuuria!

Ensin tietysti päivän luukku:(Klikkaa kuvaa, ellet muuten näe lukea kunnolla. Halusin ottaa kuvaan mukaan tuon lampaan, joten piti näpsäistä vähän kauempaa...)

Ja sitten sitä todellista moukantuuria :D. Leilahan sai kolmannen lapsenlapsensa tässä taannoin, ja sunnuntaina vietettiin kastejuhlaa. Leila keksi blogiinsa hauskan arvauskilpailun, jossa sai veikkailla prinsessan tulevaa nimeä.

Minä veikkasin kahdesti, ja molemmilla kerroilla ihan mehtään. Vaan satuinpa toisessa kommentissani tarinoimaan mieheni isoäidin nimestä, hän kun oli Signe Serina. Kun pikkuneitimme peri tuon Serina-nimen yhdeksi omistaan, yleensä ihmiset aina olettavat, että se on uusnimi, tyyliin "Silja Serenade". Mutta ei siis ole, vaan on viime vuosisadan alussa ollut mieheni suvussa käytössä.

No, tuossa jorinassani sattui poukkaisemaan esille sana Silja, ja kuinka ollakaan, Leilan suloinen tyttärentytär sai nimen Silja Josefiina. Ja tästä käsittämättömästä sattumasta johtuen minä sitten voitin arvauskisan :D.

Joka tapauksessa siunausta suloisen Siljan elämälle ja koko Siljan perheelle: kaunis nimi kauniille neidolle!

Ja tuolla moukantuurillani sain sitten Leilalta näin ihanan arvuuttelukisapalkinnon:
Siinä on kuulkaa Viivi ja Wagner -tyynyliinat, servettejä jouluksi, niin ruoka- kuin kahvipöytään, itsenäisyyspäivän kynttilöitä kokonainen paketti, vintage-kuvia, tarroja, suklaata, purkkaa... Eikä paketti olisi Leilalta, ellei siinä perhosiakin olisi ollut, tällä kertaa paperien muodossa :).

Tavattoman sydämellinen kiitos, Leila, kylläpä tämä toi iloa ja valoa päivään!

Vielä erikseen korttitaituri Leilan sievä tervehdyskortti, tyttöaiheella, kuinkas muuten:Jaa-a, mitähän minä sitten olisin tehnyt, paitsi henkäillyt arvontavoittoni kimpussa... Aamulla viimeistelin pistelyvaihtojani ja surruuttelin itselleni pari perustyynyä joulusohvalle:Tuon vahvanvärisen paneelikankaan sain Liisalta jo jonkin aikaa sitten. Kotvan asiaa mietittyäni päädyin sohvatyynyjen tekoon. Piristävät tummanruskeaa sohvaa, ja jouluna värikylläisyys on paikallaan!

Kyllä on hauskaa tämä blogimaailma, kun blogiystäviltä saa vaikka mitä kaunista :).

Ja sainhan minä neulottua villasukatkin valmiiksi, Tapulipiiriin taas:Miesten kokoa, 7 veljeksen Tasaraitaa. (Ei huolta: eivät ne sukat noin jäässä ole, että itsekseen pystyssä pysyvät. Kuva on oikeesti otettu toisinpäin, roikkuvista sukista.)

Kiitos Salaiselle :)!

Vielä sinnitellään marraskuuta...

Mutta minähän sain tänään avata jo toisen kalenteriluukun, jonka sisällön näytän teillekin, Ritun pyynnöstä:
Sepä ei ollutkaan yhtä yleispätevä riimi kuin eilinen, vaan liittyy kiinteästi kalenterikuvaan.

Ja siitäpä vastaus MariJ:lle: kyllä, tämä kalenteri on juuri sellainen, jossa kalenteriluukkujen sisältä paljastuu pääkuvaa täydentäviä yksityiskohtia, eli vielä sekin etu on tällä Lähetysseuran joulukalenterilla puolellaan (adventista alkamisen ja jouluun asti jatkumisen ynnä värssyjen lisäksi). Tämä on oikeesti pitkään aikaan paras kalenteri, jonka olen nähnyt!

Pääkuvassa on akvarelli lasten esittämästä joulukuvaelmasta, eli sekin on oikein "lapsuuden joulu"- henkinen.

Ja voi ihme ja kumma, minullehan ei joulunodotus tule pitkäksi! (Niinkuin ei varmasti kenellekään muullekaan käsillätekijälle...) Sain nimittäin tänään Salaiselta Ystävältäni (tämän täytyy olla se Marelon Vaihtolan vaihdon - öh, sorry tautologia - ystävä, koska toinen ystävä, SyysPiristäjä, jo paljastui) näin jouluisenkihelmöivää postia:Ensinnäkin oli sananmukaisesti makeeta saada salmiakkisuklaata: kaikki aina kysyvät, kun kuulevat salmiakkihimostani, olenko maistanut salmiakkisuklaata. En muistaakseni ole - ennen kuin kohta :). Ystäväni antoi nimittäin luvan syödä koko levyn heti, kiitos!

Sitten, voi veljet, mikä pisteltävä pukkikoriste! Se nimittäin soittaakin vielä, kunhan valmistuu ja soittopeli on siihen asennettu :D. Justiin aloitin yhden jouluaiheisen pistelyn, meidän perheelle, mutta tämä kyllä vaatii kanssa toimeen tarttumista, olen sen verran utelias.

Ja sitten vielä niin somansuloinen, ihananvärinen ja iloinen joulukorttiadventtikalenteri! (Ah, mahtava sana taas!) Kiva-kiva, pääsen avaamaan lisää luukkuja!

Mukana oli myös muistutus, että paketteja saattaa tulla joulun jälkeenkin. Ok, koitan muistaa olla malttamaton :D.

Kiitos, Salainen Ystävä, olet ihana! <3

Täällä on tänään tosi hulppeat pakkaset. Aamulla lasten kouluunlähdön aikaan -28, nyt hieman vähemmän. Pinsiö, ja varsinkin tämä meidän notko tässä, on tosi kylmä paikka. Vaikuttaneeko siihen sitten soinen maasto, vai pinnanmuodot, kenties molemmat. Tuttu sähkömies huikkasi kirkonmäellä, että kun hän ajoi tänne Nokialta, auton mittarissa asteet kiristyivät -20:stä -24:ään. Mutta matalalta paistava aurinko valaisee kauniisti maiseman:

Siunattua adventtia

Tänään on ollut kipakka pakkaspäivä: mittari on näyttänyt varjoisalla puolella -20 astetta, aamusta iltaan. Auringonlasku hehkui kultaisena:Lunta on kuitenkin vielä kovin vähän. Kasvit joutuvat nyt varmasti koville.

Ostin Lähetysseuran kalenterin, ihan itseäni varten. Sain avata ensimmäisen luukun jo tänään, sillä tämä kalenteri alkaa oikeaoppisesti ensimmäisestä adventista ja jatkuu joulupäivään saakka:
Pidän eniten näistä perinteisistä kuvakalentereista, ja tämä on ihana, kun mukana tulee värssykin! Ne kannattaa laittaa talteen, vastaisuuden varalle.

Lapset joutuvat vielä odottelemaan suklaakalenteriensa kanssa :).

Tein tytölle Novitan Punatulkusta pipon, kun on ollut niin hyytävän kylmiä päiviä, ja pakkanen kuulemma vain jatkuu - ja kiristyy:Pikkuneiti itse sai puolestaan seeprapistelynsä valmiiksi, ja ompelin sen neidin seeprakuosisen kassin kylkeen:

Kiitos, Jaana("vapaalla")!

Tänään paljastui minunkin Syyspiristäjäni! Sain vielä yhden ihanaisen itämaisen lähetyksen:
Tavattoman kaunista geisha-kangasta, upea, iso kurkipistelymalli, neljäs osa Jaanan pistelemään viisaussarjaan ja mitä söpöin kerubikortti :). Kiitos, Jaana, hauskasta syksystä, kauniista lähetyksistä, joilla valaisit syyskuukausiani!

Tässä vielä yhteiskuvassa koko pistelysarja, jonka Jaanalta syksyn mittaan sain, joka vaihtokuukaudelle omansa:

Eikö olekin upea?

Salaisuuden sai Jaana säilytettyä loppuun asti: ollenkaan en osannut arvailla vaihdon mittaan, kuka minulle ihanuuksia lähettelee. :)

Kiitos, muuten ystäväiset, kommenteistanne edelliseen postaukseen. Eihän se Hämeenkyrön Sanomat mikään valtakunnanjulkaisu ole, mutta kyllä se aina mieltä lämmittää, kun joku huomaa sen, mihin täällä korvessa elämää kulutetaan :D.

Julkisuutta

Onks' tää neulova rouva jostain tuttu? - Tai ehkä nuo kuvissa esiintyvät käsityöt ovat tutumpia...:(Eikä passaa syyttää peiliä, jos meikäläisen naama on vino - vinous johtuu - ainakin pääosin - kohdalle osuneesta lehden taitteesta.)

Kyllä maar mää oon nyt kun pualitoista miästä, kun Hämeenkyrön Sanomien herttainen Eeva-toimittaja kävi haastattelemassa minua käsitöiden tekemisestä. - Ja julkaisutilaakin juttu sai peräti toista sivua :D. (Enkä minä ole edes hämeenkyröläinen - vaikka kyllähän se raja menee tuota viereistä tietä pitkin, että lähellä ollaan.)

Voit kokeilla klikata kuvaa, jos haluat vilkaista juttua tarkemmin (vaatii tosin lisäksi suurennuslasitoiminnon käyttöä, eli klikkaa vielä suurennettua kuvaa, niin suurennos tarkentuu - minun koneella ainakin) - ja ehkä näet, ehkä et, kuten Nykäsen Matti sanoisi ;).

Ja ne eilisessä postauksessa mainitsemani joulukortit, ne valmistuivat viime yönä:
Tämän vuoden kortti-idea alkoi kehkeytyä viime viikonloppuna messureissulla, kun ostin pari hauskaa paneelikankaan palaa. Saksin harkkosaksilla kankaasta kuvaruutuja - ja sitten yksilölliset hilpetöörit höysteheksi.

Urakat

Yksi urakka tuli valmiiksi, tilaussukkia:2 paria lastensukkia, kokoa 30 (Hot Socks Spectra, kuitukoostumus prikulleen sama kuin Nallessa, mutta tuntuma ohut ja pörröinen) ja 2 paria koon 42 miestensukkia (Jussia ja 7 veljestä).

Kuulemmas HS Spectra -langasta oli kauppias sanonut, että siitä ei saa kahta samanlaista sukkaa etsimälläkään, mutta niin vain tuli tuosta toisesta parista ihan vahingossa lähes samanlaiset. Toinen onkin villimpi versio.

Ja sitten se toinen urakointi, jonka parissa olen tämän aamun paiskinut töitä, ja illalla jatketaan, eli joulukortit. Joskushan nekin täytyy tehdä, ja oikea aika taitaa olla juuri nyt, kun oikein ratiouutisissakin mainittiin, jotta talvi ompi tullut koko Suomenmaahan.

Tämän vuoden joulukortit valmistuvat - pääosin - näistä vermehistä:Ja tietysti lisäksi lehtiä, kukkia, koristuksia... Katsotaan huomenna, mitä on syntynyt :). Ja vielähän tässä ehtii jouluostoksille ennen lasten kotiutumista - nettikauppoihin, meinaan. Joten ei kun sinne!

Ristipisto Texasiin

Yahoossa on käynnissä, Helga Mandl'n johdolla, ristipistovaihto, jossa on tarkoitus lähettää parille pistelty joulukoriste.

Minun tekemäni meni perille Alexialle (ei blogia) Texasiin, joten voin sen täälläkin julkaista:
Pistelin tämänvuotisesta JCS Christmas Ornaments -lehdestä tuon Frosty Blue -lumiukon (suunnittelija Marie Driskill, Blackberry Lane Designs, LLC). Värit valitsin kyllä varsin vapaasti, omien mieltymysteni - ja varastoni - mukaan, kuten pellavaisen taustakankaankin.

Oheistilpehööriksi laitoin joulukalenteri- ja enkelitarrapostikortin (kun olivat molemmat suomalaisia), pätkän sydännauhaa ja omatekemän, Novita Bambusta neulomani tiskirätin. Kas, kun Alexia kertoi harjoittelevansa neulomista, ja kyseli tuon tiskirätin mallia. Minullahan ei sitä englanninkielisenä ollut, mutta ajattelin, että ehkä sen näkeminen "livenä" antaisi jonkinlaista osviittaa. (Hilpeätä kyllä, Alexia kertoi, ettei aio käyttää rättiä rättinä, vaan joulukoristeena :).)

Lumiukkokoristeen viimeistelin muuten hopeatehosteisella, sinisellä lumihiutalekankaalla ja nätillä koristenauhalla:Nyt vain jännittämään, koska saan oman vaihtoni - lähetysaikaahan on vielä tämän kuun loppuun :).

Terveisiä Kädentaitomessuilta

Niin tuli tämän vuoden Tampereen Kädentaitomessut nähtyä ja koettua, ja ihan mukavaa oli. Siitä tulikin isännän ja minun "kahdenkeskistä" (jos ei oteta muita messuvieraita huomioon - mikä on kyllä aika vaikeaa) laatuaikaa, sillä pikkuneiti oli aamulla kuumeessa, eikä päässytkään mukaan. No, ensi vuonna uusi yritys...

Ja eikös nyt kuulu asiaan esitellä ostoksia? Eikä muuten yhtään karannut mopo käsistä, vaikka joku voisi niin ostoksia katsellessa kuvitella. Budjetissa nimittäin pysyttiin - olihan minulla kirstunvartiakin mukana :). (Joka muuten ihan mukisematta seisoi vieressä - ja kantoi ostoksia.)

Violariumin osastolta ostin herkullisennäköistä käsinvärjättyä kangasta ynnä lankaa sekä pari pistelymallia:
Tuota Jardin Privén lumiukkotilkkuilua olin ehtinyt jo himoiten käydä kaupan sivuilla katsomassa, ja kahvimalli oli ihana uutuus, jota en voinut vastustaa, vaikken kahvikissa olekaan.

Muista puodeista piti tietysti ostamani viimeistelykangasta, eikä tuota erinomaisen juoksevaa, kauniinsävyistä neulelankaakaan voinut vastustaa:
Ja nämä ovat ehdottomasti parhaat ostokset, nimittäin pikkuisen kirjallisuuttakin aina:
Minä sitten tykkään selailla ja lueskella käsityölehtiä ja -kirjoja, vaikken niistä koskaan yhtään mallia tekisi! Noista kylläkin toivottavasti teen, suosikit on jo katsottuna...

Ja sitten lahjoja ja tuliaisia, ja itsellekin jotain, mikä on jo valmiiksi tehtyä, eikä siis vaadi meikäläisen kädentaitoja enää.

Pari sydänketjua ikkunakoristeiksi (menevät lahjoiksi), tyttärelle tuliaisiksi viininvärinen iltalaukku, mustakivinen sormus ja valkoinen sydänriipus, itselle lila sydänriipus ja hopealusikasta väännetty ruususormus (uskomattoman ihana!) Metrilakuahan kuuluu joka messuilta ostaa, ja nytkin ostin 10 m, mutta eihän siitä kuuden hengen perheessä yhdelle paljon liikene. No okei, söin minä vähän enemmän kuin nuo kuvassa näkyvät 3 pötköä :).

Kivat messut, mutta kiva oli kotiutuakin! Naapuri kertoi viettäneensä viime vuonna Kädentaitomessuilla 5 tuntia. Me olimme reilut 2 h, ja olin jo ihan kuitti senkin jäljiltä! Mutta monta hyvää ideaa kyllä tarttui vaatteisiin, noiden ostosten lisäksi. Erityisesti jäivät mieleen keepit, jotka oli tehty jostain huovutetun näköisestä tekstiilistä ja koristeltu pitseillä, kauniilla napilla ja kangasruusulla. Semmoisia täytyy yrittää tehdä, tyttärelle ja itselle!

Nyt alkaa flunssaa pukata meikäläiseenkin: olo on nuhainen. Syyttäisin viikko sitten saamaani influenssapiikkiä, elleivät nuo nuorimmaiset lapset vaikuttaisi kanssa nuhaisilta, eli ilmeisesti tätä on liikkeellä.

Huomenna on tyttären sukulaissynttärit vielä, joten toivottavasti emme silloin ole vuoteenomina koko konkkaronkka.

Aski ja myssy

Kirsin pistelyvaihtoblogin askivaihdossa piti lähetettämän tikuton, pistelty tulitikkuaski ja 3-5 tagia, joista ainakin yksi tavalla tai toisella itsetehty.

Justiinsa posteljooni tipahutti laatikkoomme tämän suloisen vaihtokuoren, joka tuli Leenalta Mäntymetsän siimeksestä:
Passaapi klikata kuvaa, niin näkee yksityiskohdatkin.

Askissa on soma, pistelty lumiukko (askin pohjaa koristamaan oli vielä liimattu Tilda-sydän), joka saa todella kaihoamaan noita hiljaisina leijuvia lumihiutaleita, joista ukot tehdään :D. Ja voi, kun nättejä tageja - metallinen on ihan supermagee! Kaunis kiitos, Leena, mieltä lämmittävästä vaihtolähetyksestä!

Itse sain tehdä tämmöisen vaihdon, jonka postitin Suville:

Askiin pistelin tytön kuvan valkoiselle pellavalle "yhden yli", tytön tausta on 2:n yli pistely. Koristeeksi laitoin vähän nauhaa.

Tageista 3 keskimmäistä ovat itseväsättyjä: lyhty on pistelty, keskimmäisessä on tonttuleimakuva, kolmas on 3D pellavapohjalla. Molempien puolien reunimmaiset tagit ovat valmiina ostettuja. (Kuvaa saapi klikkaamalla suurennettua.)

Kun tuntui oudolta lähettää tyhjää askia, laitoin sisään vähän pikkusälää. Ja rasian pohjaan tietty pistelin, pikku lumihiutaleen:
Ja olihan niillä itsetehdyillä tageilla taustakin, johon voi kirjoittaa tervehdyksen - ja askilla pohja myös, johon pistelin höyhenen:Tämmöisiä pieniä juttuja on hauska näpertää; kiitos, Kirsi, kun järjestit näin hauskan vaihdon!

Virkkasin tilauksesta hassun myssyn:
Ensimmäinen versio oli tummansininen, mutta toivottiin värikkäämpää, joten tein tämän - ja vielä värikkäämpi olisi kuulemma saanut olla :D.

On muuten tosi vaikea tehdä myssyä pelkän päänympäryskoon perusteella. Kun ei pääse välillä sovittamaan, lopputulos on ihan hakuammuntaa. Kuin myös sukan neulominen kokonumeron perusteella. Semmoinen tilaus on nyt sisässä, ja lauantaina piti poiketa kaupassa vertailemassa tilatunkokoisia lastensukkia. Jotka ovat muuten TOSI vaihtelevan mittaisia. Mutta lasten sukissa taitaa päteä, että mieluummin isot kuin ahtaat. Aikuisen myssyssä taas saattaa olla päinvastoin, kun se on aika helppo venytellä sopivaksi, mutta pienentäminen voi olla hankalaa...

Tampereen Kädentaidonmessut lähestyy. Meidän perheellä on nyt peräti 3 lippua, kun oli säkää arvonnassakin. Eli saas nähdä, ketkä meistä osallistuu messuhulinaan.

Tänään on pikkuneidin 10-vuotispäivä. Samalla tuli täyteen 10 v. ja 3 kk siitä, kun meikäläinen sai ensimmäiset oireet kardiomyopatiasta. Ylen olen kiitollinen, että saan näin mukavasti silti elellä, ja käsitöitäni puuhastella!

Tapulille ja - mulle

Kyläkirkkomme kellotapulin hyväksi nämä perussukat, kokoa 39:Nallen Kukkaketo, Ruusun sävy on lanka.

Ja samaan tarkoitukseen, eli kellotapulin rakentamisen hyväksi, tämäkin piskuinen riepunen:
Josta sanoisin, että on kuin alakoululaisen tekemä. Paitsi, että se olisi loukkaus alakoululaisille :D. Mutta jos joku sen pikkurahalla tiskirätikseen huolisi...

On muuten ollut vähän rankkoja aikoja viime ajat, mutten niistä viitsi enempää selostaa, koskapa asiat eivät koske minua pelkästään... En sitten tiedä, millä muut elämän ankeutta keventävät, mutta minä nettishoppailen :D.

Tässäpä siis tämmöinen saalis mielenkeventäjiä:
Siinä on Tildaa ja joulua ja kaikenmoista hilpetööriä. Kyllä se hetkeksi auttaa :).

Ja Kirsiltä kävin plokkaamassa nämä hänelle tarpeettomiksi käyneet mallit:
Lehden halusin tuon kannen alakulmassa häämöttävän hassun joulusukkamallin takia. Toivottavasti se tulisi joskus tehtyä! Pikkuiset viktoriaaniset talot olisivat oivallinen projekti RistipistoHassutukseen. Saapas nähdä, sinne kun projekteja piisaisi muutenkin! Toiset ovat suunnitelmiaan blogeissaan julkaisseet, mutta minä taidan jättää suunnitelmat sikseen ja valita 15 projektiani sitten vasta, kun asia on ajankohtainen. Malleja ja materiaaleja ei puutu, runsaudenpula taitaa pikemminkin olla edessä.

Yksi pistelyostos vartoilee muuten noutajaansa kyläkaupalla. Sen sisältämän mallin taidan aloittaa heti, vaikka keskeneräisiäkin vielä olisi yllin kyllin :D. Vilautan sitä sitten...

Hyvää isänpäiväviikonloppua isille ja isällisille! (Isättömiähän ei olemassa olekaan, toisin, kuin joskus väitetään...)

Pikkuisen pitsiä

Kiitokset kannustavista kommenteista taasen, ystävät hyvät!

Minulla on kaikenmoisia kausia, ja nyt iski virkkauskausi. Ihan yks'kaks' yllättäen, vaikka virkkuukoukku onkin yleensä jotenkin luontevampi kesä- kuin talvikumppani.

Ei sitten muuta kuin varastosta valkoista kalalankaa esiin ja koukuttelemaan:

Ylempien liinojen mallit ovat viimeisimmästä Moda lehdestä (nro 6/2010), alin (hieman muokattuna) viimeisimmästä Kauneimmat Käsityöt -lehdestä (nro 6/2010). Nyt, kun vauhtiin pääsin, niin näitähän voisi tehdä lisää, tarttis vain hommata lankaa. :D

Nyt se toivomani talvi tuli, ja pääsin käyttämään keväällä neulomiani villahousuja:Hyvin lämmittävät, vaikka vaativat kyllä totuttelua (olo tuntuu ne päällä tavallistakin pönäkämmältä :D.)

Siitäkin sen talventulon huomaa, että hiirulaiset ovat jo viikkokaudet kärttäneet sisällepääsyä. Ensin rapistelivat sivuvinteillä ja valvottivat yläkerrassa asuvia lapsosiamme (joten isäntä asensi uusia räpsiä ja "kylvi" uudet myrkyt).

Viikko sitten keskiviikkona pikkuneiti istui aamulla sohvalla, lukemassa ennen kouluunmenoa. Yhtäkkiä hän nosti katseensa ja sanoi: "Hiiri!" Minä siihen, että höpsistä, kun ei koirakaan huomannut mitään... (Koira makasi ihan vieressä, oli kohottanut kanssa katseensa, mutta näytti lähinnä pöllämystyneeltä.)

Tyttö intti, että joku harmaa karvapallo juoksi sohvan alta astiakaapin alle. Minä ajattelin, että kai se oli pölypallo, mutta törkin kuitenkin varmuuden vuoksi harjanvarrella astiakaapin alustaa. Ja jesh, hiiri sieltä kipitti, ja vilahti kodinhoitohuoneeseen. Minä paiskaamaan salamannopeasti kodinhoitohuoneen oven kiinni, ja kiidättämään koiraa ulkokautta sinne, josko se hiiren löytäisi.

Ei löytänyt.

Kohta hiiri livahti pesukoneen taakse, ja milläpä koira sinne olisi päässyt...

Minä heittelin kodinhoitohuoneen lattian tyhjäksi irtotavarasta. Ja kappas, kun siirsin kierrätyslehtipinoa, niin siellähän se hiiri kyykisteli, seinää vasten. Istui takajalkojensa päällä, etutassut sievästi ylhäällä.

En tiedä, kumpi pelästyi pahemmin, hiiri vai minä, mutta veikkaisin jälkimmäistä :D. Ainakin hiiri virkosi säikähdyksestä nopeammin, ja vilisti taas piiloon.

Isäntä neuvoi (puhelimitse) aukaisemaan ulko-oven, jos hiiri lähtisi pihalle vaikka. Päästin koiran ulos juoksunaruunsa ja pidin ulko-ovea auki. Koira sai terassin edestä kaksi (2!) hiirtä kiinni, mutta enhän minä nyt sitten tiennyt, oliko jompikumpi niistä sisällä ollut yksilö vai ei.

Ulko-ovenkin suljin äkkiä, sillä voivathan ne hiiret juosta toiseenkin suuntaan, eli ulkoa sisälle...

Loppupäivän pidin kodinhoitohuoneen ovea suljettuna, ja tilkitsin ovenalusraonkin räsymattokääröllä, ettei sieltä varmasti pääsisi keittiön puolelle.

Illalla isäntä siivosi perusteellisesti kodinhoitohuoneen, eikä sieltä hiirtä löytynyt, joten kai se sitten oli jo aamulla ulos juossut. Ehkä...

Järkeilin, että oli hiirulainen varmaan tullut aamulla sisälle sillä ovenaukaisulla, kun isäntä ja lukiopoika olivat lähteneet pimeässä maailmalle. Läpikulkumatkallahan hiiru vissiin oli, mitäpä se muuten olisi olohuoneen sohvan alle eksynyt (keittiö olisi varmaan ollut järkevämpi majapaikka), ja vielä ihmisten - ja koiran - katseen alle harhautunut.

Katselimme sitten lauantaina lasten kanssa Rottatuillea telkkarista, ja tunsin itseni hoopoksi, kun olin hiirtä pelännyt. Animaatiossahan ne rotat ovat niin symppiksiä. (Vaikka eivät nuo villirotat sympaattisia oikeesti ole, vaarallisia kylläkin.)

Että semmoinen seikkailu - näin se on luonto lähellä, että pirttiin tulee ihan väkisin :).

EDIT: Ja juu-u, meilläkin on semmoisia karkottimia (4 kpl!) - ja ovat nyt jopa pistorasioissa :D.

Olivat nimittäin kaapissa pitkän aikaa, kun lapsia häiritsi niistä lähtevä napsuva (toisissa inisevä) ääni (joita tämmöinen keski-ikäinen korva ei edes kuule.)

Muissa aatoksissa

Viime viikot ovat menneet paljolti muissa aatoksissa kuin käsitöitä pohtiessa, vaikka koko ajan olen jotain näprännytkin.

Pari viikkoa sitten yksi sukumme jäsenistä kuoli yllättäen, ja perjantaina sain hänet siunata:

Se tuntui mukavalta, että hänen hautansa on ihan meidän isän haudan vieressä; ei tarvitse siellä yksin odotella... Tämmöiset asiat tuntuvat tärkeiltä, vaikka ehkä ulkopuolisista höpsähtäneiltä.

Sekin tuntuu aina hyvältä, kun pääsee näitä tuttuja hautaan siunaamaan, vaikka helpoksi en sitä väitä ollenkaan.

Toinen ajatukset käsitöistä harhauttava asia ovat nuo lapset ja heidän koulunkäyntinsä. Niissä on milloin mitäkin, mihin äiti haluaa sekaantua. Aina ei kyse ole ongelmista, mutta joskus niistäkin. Ja yhteydenpito kouluihin on jotenkin konstikasta nykyään, tai ehkä se on aina ollut... Ja sehän voi olla ihan subjektiivinen tunne tämä, että aina kun ottaa yhteyttä, on kuin häiritsisi jotenkin. Ja pelkää, ettei vain nyt puuttumisellaan tekisi hallaa lapsen asioihin, vaikka tarkoitus olisi hyvä. No, tiedät ehkä, mitä tarkoitan...

Eilen täälläkin satoi maahan untuvainen valkea kerros:
Kuvassa meidän perheen isommat miehet piskin kanssa lenkillä.

Lumi näyttää kauniilta, vaikka tie on nyt mahdottoman kurainen ja haittaa melkoisesti lenkkeilyä. Minusta ihan tuntuu, että autot oikein kaasuttavat meidän kohdalla, että varmasti roiskuu :).

Käsitöitä olen tosiaan tehnyt vallan vietävästi, pistelyitä ja muita, mutta ne tähtäävät jo jouluun tai ovat menossa vaihtoihin, joten eipä niistä vielä voi kuvia julkaista.

Muuten: toivottavasti pian tulee oikea talvi!

Karpaloisia sävyjä

Laitoin eilen puikot heilumaan ja sain kuin sainkin vielä täydennystä tämän vuoden Sukkasatoon! Klo 23 viime yönä päättelin nämä sukat, pari aikuiselle ja toinen lapselle:
Lankana 7 veljeksen Raita. Molemmat sukat neuloin Tapulipiirimme myyjäisiin, eli kyläkirkkomme kellotapuliprojektin rahoittamiseen menevät nämäkin roposet.

8 sukkaparia sain tämän vuoden Sukkasadon Heinälatoon neulottua. Tavoitteita minulla ei ollut, joten olen kohtuutyytyväinen "saavutukseeni".

Minä olen villasukkaihminen kesät, talvet, joten kyllä sukkia tulee neulottua pitkin vuotta. Itse asiassa meillä koko perhe tykkää hipsutella villasukissa, ja kumisaappaissahan ne toki ovat verrattomat!

- Ja täällä Pinsiössä saapaskelejä näyttää riittävän. Vaan niin käytiin taas Patskun kanssa 5 km:n lenkki. Tie on kuravelliä, mutta kostea, lauha ilma on hyvä hengittää.