Lohis laskeutui meille

Minua potkaisi onni kesän jämälankabloggailussa, ja voitin arvonnassa Suden tekemän amigurumin. Sain itse valita, minkä eläinaiheen haluan. Itämaisten aiheiden fanina en malttanut olla toivomatta lohikäärmettä - vaikkei se taida ihan eläin ollakaan...
Tänään tämä ihana, Suden virkkaama Lohis lennähti meille:
Tuskin maltan odottaa, että lapset tulevat koulusta ja pääsevät kadehtimaan äidin tuoretta maskottia ;). Sydämelliset kiitokset, Sude, olet amigurumi-mestari!

Tunnustusplakaatti

... lankesi ilokseni Peikkomuorin pesästä; kiitos kaunis!
Tunnustukseen kuului riemu kertoa itsestä 7 ilmeisesti vähemmäntunnettua asiaa - ja kuten usein olen tämmöisten yhteydessä todennut, olen tainnut kertoa itsestäni jo kaiken, joten kylläpäs tässä onkin hölösuulle keksimistä!

Mutta yritetään:

1.) Hmm, kerronpa taustastani, että työläiskodin tyttöjä ollaan:

Äitini työskenteli 13-vuotiaasta kanttorilassa ns. "piikana", oli sitteemin työssä mm. jakkaratehtaassa ja kenkätehtaassa ja lopulta perhepäivähoitajana, kunnes eläköityi.

Isä toimi pääosin traktorin puikoissa, maitokuskina, sairaalan purkutyömaalla ja kaatopaikantasaushommissa. Vaikka olikin saanut puuseppäkoulutuksen.

Teologikoulutukseni aikana olin itseasiassa hyvin ylpeä taustastani, sillä ainakaan siihen aikaan työläiskodin kasvatteja ei tiedekunnassa montaa ollut. (Joskus luennolla sitä kyseltiin: reilusta sadasta läsnäolijasta vain 4 oli työläistaustaisia, muut lähinnä pappis-, opettaja- tai maanviljelijäperheistä.)

2.) Ja minähän olen ainoa lapsi :).

3.) Olen varsinainen "hongankolistaja", 161,5 cm :D.

4.) Pienenä nyrjäyttelin aina nilkkojani ja olkapäät vinksahtelivat jumppatunnilla; yliliikkuvat nivelet :(. Mutta olihan niistä sitten hyötyäkin, ja on vieläkin, jos halajaa brassailla "notkeudellaan", joka tuntuu pysyvän yllä ihan ylläpitämättä.

5.) En rusketu lainkaan, mutten palakaan kovin herkästi, tulen vain vähäksi aikaa punaiseksi.

6.) Hmm. Koulumuistoja:

Pärjäsin muuten mainiosti, mutta liikuntatunnit olivat oikea trauma. Kunnes lukion mainio ope ymmärsi, että kyllä minä yritän, en vain pääse mihinkään :D.

Hän antoi meidän usein valita, mitä halusimme liikkatunnilla tehdä, eikä minun sitten tarvinnut osallistua joukkuepeleihin, kun niistä ei mitään tullut. Sain nostella painoja, kun se oli minusta kivaa. Ja liikunnannumeroni nousi ensimmäistä kertaa seiskasta ysiin. Kiitollisena muistan kannustavaa opettajaa!

7.) Ja tuohon liittyen: minusta tuli muutamaksi vuodeksi intohimoinen bodailija. Vielä -90-luvulle tultaessa kävin punttisalilla 3-4 kertaa viikossa.

Mutta kas: kun lapset syntyivät, tuo laji jäi. Nyt vain kävelen, ja kävelen, ja kävelen... (Siitä koirukin hyötyy enemmän kuin "punttien nostosta", vai mitä?)

Enpä nyt osaa jatkaa tätä tunnustuksen kierrättämistä eteenpäin, kun koen aina tämän suosikkiblogien poimimisen ihan tuhottoman hankalaksi/kiusalliseksikin.

En sitten voinut vastustaa :)

- Vaan ostin nämä lehdet:- Ja kuten kuvasta näkyy, yhteen työhön tuli jo langatkin tilattua, vaikka tämä pistely olisi tarkoitus aloittaa vasta orankivauvelin (ks. otsikkokuva) valmistumisen jälkeen. Orankivauveli ei puolestaan ole edistynyt yhtään sitten kolmannen jalkansa kuvaanilmestymisen, koskapa tämä kiehtoopi enempi:(Tästä mallista lähdetiedot edellisessä postauksessa.)

- Ja tämän tekeminen puolestaan etenee syysetanan vauhtia, koskapa on yksi toistaiseksi salainen projekti tekosalla.

Ja jos nyt jotain tänään saapuneesta lehtitilauksesta sanoisi, niin kyllä tuo "Création..." kaunis lehti on, vaikkei mielestäni ihan De fil en auguillen tasoa. (Vaikka tekijät samoja olisivatkin.) Vaikka olihan siinäkin numeroiden välillä eroa, ja erikoisnumerot olivat ehkä käyttökelpoisimpia. (Sai juuri sen teeman pistelymalleja kuin odottikin.)

Mutta noita pikkuipanapistelymalleja (vähän samantyylisiä kuin minulla meneilläänoleva) on noissa lehdissä kyllä, ja ne ainakin miellyttivät.

JCS:n Halloween-numero oli enemmän makuuni kuin viimevuotinen, joten ihan hyvä ostos kaikenkaikkiaan.

Ai niin, ja PIFfikin pitäisi viimein auki julistaa, joten:

Näin tuumin, että jos haluat itsellesi jouluksi minun valmistamani yllätyspistelyn, kerropa minulle lempivärisi, ja yritän pistellä sillä jotain!

(Teemaakin voit ehdottaa, mutta siitä en lupaa mitään ;).)

Kolmelle uskaltaisin luvata pienen pistelyn tehdä,

ja ilmoittautuneet tietysti sitten jatkavat Hyvän Kierrättämistä omissa blogeissaan, eikös vain?

No nyt!

- Se kunnon postaus :).

Ja ihan ekaksi muuten puolustaudun, että juu, kyllä meillä on aina otettu piuhat irti yön ajaksi! Mutta kun lankapuhelin lähti talosta, unohtui, että nettiyhteys on edelleen puhelinverkossa, *nolona tunnustan*.

Meidän makkarin puhelinpistoke on vielä niin älyvapaassa paikassa kuin vaatekaapissa. (Erinomaisen vaarallistakin: pari vuotta sitten olohuoneen puhelinpistokkeesta iski ukonilmalla pari sinistä leiskahdusta. Kuka tietää, mitä vaatekaapissa silloin tapahtui. Onneksi ei syttynyt mikään palamaan ainakaan.)

Onnettomien sattumien summa on se pistokkeensijoituspaikka, sillä ostimme talon rakennettuamme Kirenan vaatekaapit, ja yllättäen kaappi olikin niin koko seinän mittainen, että pistokkeen kohdalle oli vaan pakko tehdä takaseinään reikä...

Mutta tästä lähin muistan toivottavasti irrottaa puhelinkaapelin modeemista (vaatekaappiin en sentään joka ilta kiipeä :D.)

Ja sitten se Syyspiristäjäni lähettämä peikkokortti:
- Josta tulee mieleen lapsuuteni runo: "Kun aurinko on mennyt tuti-tutimaan, niin peikot ne menee pluti-plutimaan..." Minä kun istuin pienen ikäni järvenpohjassa (mummula, jossa asuin, oli järven rannalla) ja runo vetosi minuun. Ja tietysti se kohta runossa erityisesti, että:

"Oi soiselisee, oi seeramaree, viisas se on, ken ymmärtää" ;D.

Kiitos kiva Piristäjäni!

Jotain valmista on tullut ristipistorintamalta. Kun sain Atalien lankaa lisää, niin tämä valmistui suitsait sukkelaan:
Ja Isa Vautierin mallihan tämä on, "All I Need is Love -Quaker". Pikehän tämän osasi minulle synttäriswapissa ihanasti valita, joten kiitos vielä hänelle myös!

Sitten tekikin mieli pistellä jotain pikkuista, joten tein viime vuoden Just Cross Stitch -lehden Halloween-teemanumerosta tämän:
Kumpaakaan edellistä en ole vielä viimeistellyt. Quaker saa odotella kehystään, kunnes saan eteisen seinään uuden maalin. Siihen ajattelin alkaa koota Vautierin malleja enemmänkin - jos niitä kertyy :D.

Halloween-läpyskälle en puolestaan vielä ole keksinyt sijoittelukohdetta. Se kävisi vaikka kassin kylkeen tai t-paidan rintamukseen, saa nyt nähdä sitten. Alkuperäismallissahan se oli viimeistelty pieneksi koristetyynyksi, ja ehkä se loppujen lopuksi meilläkin siihen käyttöön päätyy. (Olisi sopiva hämähäkinseittiaiheinen koristenauhakin siihen.)

Tätä olen aloitellut:
Ja tämä mallihan on Plaisir de broder point de Croix -lehdestä nro 3.

Kiva malli, kun tähän voi soveltaa oman varaston lankoja - ja kiva siksikin, kun tähän tulee kaunista kirjoitusta, johon olen viime aikoina pistelyissä tykästynyt.

Nämä lapsimallit ovat alkaneet muutenkin kiehtoa. Johtuukohan siitä, kun omat lapset alkavat tulla isoiksi? :)

Kieltenopiskeluteemasta - kirjastosta löytyivät nämä:

Näitä sitä pystyy lukemaan vaatimattomammallakin kielitaidolla - vähän kuin seuraamaan dekkarisarjojakin. Vitosluokkalainen poikamme luki näistä sarjakuvat kesällä, ja hyvin sujui.

Ilokseni olen huomannut, että lukiolaisemme taitaa tykätä italiasta ja teatteri-ilmaisusta, jotka hän suostui hieman vastahakoisesti aloittamaan, kun kovasti perustelin niiden hyötyjä; kiva-kiva!

Minulle on tulossa vaikka mitä ennakkotilauskirjallisuutta:

Violariumista on tilattuna Isa Vautierin uusin kirja ja Just Cross Stitchin joulunumero.

Bookplussasta laitoin ennakkotilaukseen vironpitsihuivikirjan.

Epäilemättä Violarium saa vielä parin muunkin lehden tilauksen tänä viikonloppuna, kun taas tämä nettishoppailu onnistuu. (Isäntä "antoi luvan" :D. Kysyin, että onko meillä sitten enää rahaa mopoautoon, jos minä hassaan kaikki käsityökirjallisuuteen. Hän totesi rauhallisena miehenä, että ostetaan sitten vähän halvempi mopoauto :D. - Oikeesti, jostain täytyy säästää, kun kirjallisuus maksaa niin. Niinpä olen jättänyt salmiakkipussit ostamatta, vaikka kuinka olis tehnyt mieli. Niiden suoma ilo on huomattavasti lyhytaikaisempi kuin kirjallisuuden.)

Olin kyllä tosi tyytyväinen siihenkin, että sain viimeinkin kirjastosta jo ennen joulua varaukseen laittamani Herlinin elämänkerran, ja keväällä varaamani "Mielensäpahoittajan". Kivaa luettavaa siis riittää!

Elosalama iski :( !

Kiitokset syyspiristäjälle peikkokortista!

Nettiyhteytemme sai salamasta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä: modeemi ja tietsikan verkkokortti hajosivat.

Tietsikka on sänkymme vieressä, ja noin kello 3 yöllä heräsimme isännän kanssa ryskäykseen, *zZZZaPP*. Kerran rysähti, eikä enää kuulunut muuta kuin melkoinen sateen ropina.

Aamulla rynnistin kokeilemaan tietsikkaa: ei hätää, toimii!

Päivällä olin menossa valittelemaan lehdentilauksesta (jossa sitkeästi tulee väärä lehti, jo toisen kerran: ensin väärän niminen, nyt väärä nro!), ja kappas, nettipäs ei toiminutkaan.

Modeemikin sammahti ensin hetken tuikittuaan ihan totaalisesti.

Erinäisten vaiheiden jälkeen ostimme uuden modeemin: ei auttanut.

Isännän työkaveri vaihtoi verkkokorin: ei yhteyttä vieläkään!

Useiden tukipalvelupuheluiden (hui! Ne tulee kalliiksi!) jälkeen totesin, että epätoivoiselle epätoivoiset keinot, ja ajoin yhden jutun läpi modeemin ohjekirjasta: ja nyt toimii taas, jee!

Päivittelen taas paremmin, kun tästä kerkiän, ja saan kaikki piuhat kohdalleen. - Ja muilta perheenjäseniltä vuoron... (Julkaisen sitten sen peikkokortinkin kuvan :).)

Toivuttu on!

Vatsatauti on "lusittu", joten kyllä olo taas maistuu. Mutta "lohdutusostokset" tulivat tänään :D.
Tai oikeastaanhan ostosten varsinaisena pontimena oli saada Atalien sinistä sävyä lisää, mutta kuka sitä nyt yhtä lankanippua ostaa? Eli enpä voinut sitten vastustaa, vaan tilasin myös nuo 3 Jardin Privén mallia (ja enemmänkin olis kelvannut, mutta onneksi pystyin jossain vaiheessa iskemään jarrut päälle). Vaaleansininen talo kun muistuttaa kovasti nukkekotiamme - sopisi tosi nätisti sen taakse seinälle. Ja kun syksy tulee, pitää tietysti Halloweenia saada. Ja kun tuo mehiläistenhoitaja oli niin samaa sarjaa, niin...

Eikä noita Atalien lankoja tietenkään voi vastustaa, vaan tuli sitten tilattua taas aika montaa muutakin sävyä, kuin sitä akuutisti tarvittavaa. Mutta kyllä tämmöisen postin saaminen vain on niin hauskaa :).

Enkä minä sitäpaitsi sitten muuta shoppailekaan, kuin näitä käsityö- ja askartelujuttuja, niin että sikäli.
Orankivauvani on saanut vähän kolmattakin tassuaan esiin:Ja ne paljonpuhutut viinimarjat: osa on vieläkin pensaissa, kun ei mahatautisena huvittanut mennä sinne kykkimään.

Esikoinen poimii marjat suurinpiirtein oksineen:
Eipä siinä mitään, pääasia että poimii - ja syö! Saapi ne pöydässäkin perata :).

Vastauksia

Edellisen postauksen kommentit ansaitsevat vastauksia:).

Ritu: En suinkaan ole toteuttanut jokaisesta käsityökirjastani jotakin - ja useimmat työnihän olen tehnyt kirjojen ulkopuolelta, irrallisista malleista, lehdistä tai ihan omasta, hatarasta päästä :).

Mutta kirjojen keräileminen (kuin myös käsityölehtien, jotka säästän, kaikki!) sinänsä on mukavaa puuhaa. Niiden selailu on maailman nautinnollisinta varsinkin semmoisina aikoina, kun kädet eivät kertakaikkiaan välitä tehdä mitään - tai se pää, joka niitä ohjailee.

Hetken kun plärää, niin pää pursuilee ideoita. Eikä niitä kaikkia koskaan toteuteta. Tietenkään.

Olen ennenkin kertonut äidinisästä, joka kuolemaansa asti (molemmat jalat amputoituina diabeteksen takia) suunnitteli milloin minkäkin remontin ja parannustyön tekemistä kotitaloonsa, uimarantaansa jne. (Ja uskoi muuten kutakuinkin viimeiseen asti, että vielä tästä kävelemäänkin lähdetään!)

Minäkin olen sitten ajatellut, että niin kauan, kuin on suunnitelmia, on elämää. Ts. ne ideat ja toteuttamattomat käsityöt ovat elämää kantava voima. Jos ideat ja tavoitteet loppuisivat, voisi lakata huvittamasta koko tämä maallinen pyöritys. Mutta tästähän olen ennenkin puhunut, ja varmaan monet "käsityöläiset" ajatukseni jakavat?

Ja sitten niistä merkkausliinoista: Tuon tekeillä olevan, Isa Vautier'n "All I Need is LOVE!" -mallin sain synttäriswapissa Pikeltä jo tammikuussa. Violariumista löytynee samaa mallia edelleen?

Erityiskiitokset Ninnulle, joka kommentillaan terästi vanhan pääni. Yöllä nimittäin juuri oli ajatuksissani, että täytyisipä alkaa suunnitella merkkausliinaa meidän talosta ja perheestämme. Ja samaan syssyyn olisi tosi ihana suunnitella vastaavat myös mieheni ja minun vanhempien lapsuusperheistä.

Perheet ovat nimittäin varsin näyttävät:

Isäni piskuisessa kotimökissä asui 6 tenavan perhe (+ navetan lehmät ja kanat), äidin lapsuuskodissa 8 tenavaa vanhempineen (+ kissat ja navetan lehmät - ja possu).

Mieheni äidin lapsuuskodissa oli myös 6 lasta (+ kotieläimet),

ja hänen isänsä lapsuuskodissa lapsia oli peräti 12! (Ja lehmät toki sielläkin.)

Täytyisi kyllä kehitellä joku "sukutaulu"!

Tämä teelmyksenihän löytyy tuolta vanhoista arkistoista:

"Sukupuu", ristipistotaulu vuodelta 2000, jolla sijoituin ko. vuonna Suuren Käsityölehden "kaunein sukupuu"-kilpailussa (sain palkinnoksi Fiskarsin puutarhatyökaluja, muttei minusta silti tullut puutarhuria :D. En muista, mikä pääpalkinto oli, olisikohan ollut joku Kalevala-korusetti? Sen muistan, että kun lehden edustaja soitti onnittelut voitosta, hän ikäänkuin pyysi anteeksi, että olin voittanut "vain" tämän palkinnon, vaikka minusta puutarhan voimasakset yms. olivat minulle oikein hyvät, ja paljon tarpeellisemmat kuin se korusetti.)

Taulustahan puuttuu meidän pikkuneiti vallan, kun hän syntyi ko. vuoden marraskuussa, mutta en nähnyt tarpeelliseksi hänen nimeään jälkikäteen lisäillä, kun taulu kuvatkoon tekohetken tilannetta.

Asuimme muuten silloin vielä lähiössä, keltatiilisessä omakotitalossa, ja punamultatalomme maalla valmistui parin vuoden päästä tuosta tauluntekokeväästä. Joten ristipistotaulun linnunpönttö taisi kuvata silloisia haaveitani.

Makuni on kyllä taas tuosta ajasta muuttunut, ja toteuttaisin sukupuun aika tavalla erilaisella idealla...

Perjantai, 13. päivä

Infernaalinen päivä, jos noin sivistyneesti manailisi.

Vatsatauti vaivaa jo toista päivää.

Eilen iltapäivällä soitettiin esikoisen sisäoppilaitoksesta, että pojalla on hammassärkyä (itkee, puree kättään). Parasetamolilla selvittäisiin ehkä tähän päivään.

Minä heti aamusta selvittämään hammashoitomahdollisuuksia, kauhukuvat silmissä, että viikonloppu tulossa, eikä apua saa mistään. (Autistipojallemme paikkuuhommat on pakko tehdä nukutuksessa, muuten ei onnistu.)

Koko aamupäivän istuin puhelimessa (minkä mahataudiltani ehdin), ja klo 13.15 sain luvan viedä pojan Taysiin.

Isäntä lähti kiireesti hakemaan poikaa linja-autolta, ja kiikuttamaan hoitoon. Höh. Tulivat kohta kotiin. Hammaslääkärin mukaan oli niin pieni reikä, ettei kannata ruveta päivystyksessä paikkaamaan. Täytyisi kuulemma märkiä ensin. Sen sijaan kouraan tuli 2 reseptiä (100 kpl 1g:sta Panadolia, 30 kpl Buranaa.) Että näillä mennään...

Onneksi poika vaikuttaa toistaiseksi aika hyväntuuliselta, mutta eihän se reikä paikkaamatta parane.

Ja ihan oikeesti, olen minä silti pistellytkin! Nimittäin viime yönäkin klo 3-4, kun en saanut huoleltani unen päästä kiinni! Tähän asti on tultu:

Ja kohta loppuu lanka, eli täytynee tehdä tilaus Violariumiin, vielä ihan työn loppusuoralla. (Työn eilinen vaihe näkyy edellisestä postauksesta, mutta tämä ei nyt noudattanut mitään pistelymaratonin 4 h:n rajoja, vaan pistelin, kun pystyin.)

Olenkin jo käynyt laatimassa kaupan sivulla ostoslistaa, josta tuppaa aina tulemaan pitkä, varsinkin, jos kaipaan lohtushoppailua...

Hurjan hikinen ilmakin on ollut. Olisikohan huomenna yhtään parempi päivä?

Vieraita kieliä

Tänään tuli laatikkoon vähän kieliharjoitusta :D!Syyspiristäjäni muisti siis minua ihanilla silkkinauhoilla! Näille on heti käyttökohde tiedossa, kunhan ehdin haaveilemani samurai-pistelyn kimppuun. Se onkin seuraavana vuorossa tämän jälkeen:
Ja tämä puolestaan edistyy todennäköisesti jonkinverran tänään, kun on taas pistelymaratonin aika. (Tosin sinne marjapensaisiinkin on moraalinen pakko taas suunnistaa.)

Orankipistely odottelee rinnalla vuoroaan, kunhan tässä ehtisi kaiken kivan! Eilinen ilta hulahti lasten lukujärjestyksiä ihmetellessä ja lukiolaisemme kurssivalintoja pohtiessa.

Ja pitäähän ne koulukirjatkin joka syksy päällystää! Pikkuneiti tosin halusi hoitaa homman kotiin ihan itse, ja lukiolaisemme ei päällysteitä halua, joten kovin isoa urakkaa ei tällä kertaa ole luvassa.

Ja se hyvä puoli on kierrätetyissä koulukirjoissa, että ovat jo valmiiksi päällystettyjä. Vaikka kyllä hämmästelin, kun katsoin, että 5.-luokkalaisemme luonnontiedon kirja on kiertänyt vuodesta 2004 - ja on kyllä sen näköinenkin!

Juu, ja ei meillä pelkkää japania tai kiinaa (viitaten ylläoleviin nauhoihin :)) nyt opetella, sillä poika aloittaa lukiossa italianopinnot.

Hän oli kesällä vähän mieli mustana, kun olisi halunnut aloittaa saksan (olin sen hyödyllisyyttä mahdollisissa tulevissa psykologian opinnoissa hyvin pohjustanut :D), tai kakkosvaihtoehtona ranskan, mutta kumpaankaan ei tullut aloittavaa ryhmää.

Mutta ei se italiakaan huono ole, vaikka poika kysyi, että puhutaanko sitä muuta kuin italiassa.

Eilen juuri radiossa kielivalintoja pohdittiin, ja siellä sanottiin (oliko se EVA:n edustaja?), että yrityksistä tulee viestiä venäjän opiskelun tarpeellisuudesta, ja että portugali, espanja ja kiina olisivat myös elinkeinoelämän kannalta tärkeällä suunnalla.

Mutta kun näyttää, että pojastamme tulee joka tapauksessa humanisti, niin yritysmaailman vaateet eivät sillä tavalla ole keskiössä.

Sitäpaitsi kannatan lämpimästi kieltenopettajainliiton edustajan ilmaisemaa kantaa, että koulun tehtävä on opettaa opiskelemaan kieliä. Näin minäkin olen ajatellut. Sitten, kun opiskelutaidot ovat kunnossa, voi opetella juuri niitä kieliä, joita tulevassa ammatissaan - tai muuten - tarvitsee.

Sitäpaitsi oman kokemukseni mukaan useamman kielen opiskelu kasvattaa joka tapauksessa kielellistä tajua, joka helpottaa semmoistenkin kielten ymmärtämistä, joita ei varsinaisesti ole opiskellut. Niin, että pääasia, että jotain opiskelee.

(Ja nyt varmaan joku taas kysyy, että mitä kieliä minä olen opiskellut, kun tässä mukamas kokemuksen syvällä rintaäänellä paasaan. Todettakoon siis, että peruskoulussa vain englantia ja ruotsia, lukiossa saksaa, ja yliopistossa sitten osana TM:n tutkintoa hepreaa, kreikkaa ja latinaa. Joista jälkimmäisiä en kovin paljon osaa, koska niiden käyttö on jäänyt valitettavan vähäiseksi. Kreikkaa pääsee sentään harjoittelemaan matkustelemalla ja latinaa epikriisejään ja Asterixia lukemalla (:D), mutta heprea on vallan jäänyt. Ehkä se palautuisi, jos harjoittelisi. Mielenkiintoinen kielihän sekin olisi.)

Kiitos, Maria!

Osallistuin Marian blogissa haasteeseen (PiFfiin), ja sain tämän ihanan, Marian tekemän ruusukassin omakseni:Värin sain itse valita, keltaisista ja vaaleanpunaisista.

Kiitos kaunis, Maria! Vielä on kesää jäljellä :).

Lupaan laittaa PIFin kiertämään omalta osaltani tässä syksyn mittaan, kun keksin, mitä se olisi. Ensin mietin vähän...

Olen ollut tänään ihan väsyksissä ja vähän "sekaisin". Niin se vain äitiä näemmä jännittää, tämä koulun aloitus, vaikkei itse tarvitsekaan minnekään lähteä :D.

En malta oikein nyt keskittyä mihinkään, mutta eiköhän se tästä normalisoidu/vakiinnu, kun syksy pääsee kunnolla käyntiin, rutiineineen.

Syyspiristystäni odotan täällä kuin tulisilla hiilillä, ja poukkoilen postilaatikolla jo aamuvarhaisesta katsomassa, että joko. :D - Tuo Marian Piffikassi kyllä antoi vähän ensiapua :).

Kun en muuhun pysty keskittymään, menenpä bongailemaan loppuja viinimarjoja ja karviaisia, kun nyt ei ole päivällä satanutkaan. (Märissä marjapensaissa - etanoiden ja hämähäkkien parissa - puuhaileminen on *yök*.)

Sisustuksellista

Lapset viettävät viimeistä kesälomapäiväänsä - siivoamisen merkeissä. Minäkin innostuin etsimään sisustuksellista näkökulmaa romuilleni :D.

Olettekos huomanneet, miten kenkälaatikoista saa kestäviä ja käteviä säilytyslaatikoita, kun ne verhoilee kauniisti/iloisesti paperilla tai kankaalla ja levittää askartelulakan koko komeuden päälle (äiti opetti, että kaiken pitää olla semmoista, josta saa pölyn pyyhittyä ;))? Nämä olen ehtinyt verhoilla:
"Taistelevat metsot" -kanavatyöni kehys on pitkään häirinnyt silmääni. Tänään jykevöitin sen ulkonäköä krakleeraamalla kehykset (vanhan maalin päälle krakleerauslakka, ja sen päälle uusi, vanhan kuparin värinen maali):Aikaisemminkin olen paasannut peltipurkkien ihanuudesta. Tämä on kyökkimme ykköspurkki:
- Se on kahvipurkki, mutta koska emme semmoista keitä (muuta kuin vieraille), säilytän purkissa ihanimmat teepussini. Kaunis päältä ja kertakaikkiaan tiivis: upea tuoksahdus tulee, kun kannen avaa :).

Elovena-purkit ovat myös kivoja. Kehuin niitä, ja niinpä isäntä toi vielä toisenkin:
Nyt etummaisessa on sitten pikapuurohiutalepusseja, joista kiireiset, aamulla aikaisimmin lähtevät, meillä itselleen puuron pyöräyttävät.

Kaurahiutalepurkkien takana on kaksi vehnäjauhopurkkia. Niiden modernista kuosista en oikein innostunut, mutten hennonnut sanoa sitä isännälle, kun hän ne minulle kiikutti. Purkki kuin purkki, tuumasi kai hän. Ja kyllähän ne Elovenan väriin sopivat, vaikkei meillä sisustuksessa keltaista suositakaan. (Eikä punaista, eikä mustaa...)

Jotain postiakin sentään tuli, nimittäin lukiopoikamme koulukirjat - juuri ajoissa! Ja samalla, kun ne hänelle tilasin, tietysti palkitsin itseänikin vaivasta, ja tilasin samassa paketissa tämän:
- Nyt ei taloudesta tule joulusukkien ohjeita puuttumaan! Tässä kirjassa niitä on jos jonkinlaisia. Pitäisiköhän siitä ottaa traditio, että tekisi joka joululle joulusukan? :D (Viime joulunahan tuli jo aloitettua...)

Mutta vielä sentään on kesä, ja läheinen lampi kukkii lumpeita ihan valtoimenaan:

Viikonlopun aikaansaannoksia

... näkyy otsikkokuvanakin, ja tässä:Eli, niinkuin uhkasin, en jaksanut tehdä pelkkää apinaa, vaan täytyi saada yksivärisempää pistelyä rinnalle. Nyt menee mukavammin, kun voi vaihdella, valaistusolosuhteiden - ja TV-ohjelmien - mukaan.

Ja tuo vasemmanpuoleinenhan on synttäriswapissa Pikeltä saatu malli, "All I Need is Love", Isa Vautierin ihanuuksia.

Esikoisen koulu alkoi tänään. Isäntä kärräsi hänet kapsäkkeineen Aitooseen. Kun pitää viedä peitot, tyynyt, saappaat ja muut vermeet, tavaraa kertyy ihan tolkuton määrä. Ja varmaan silti jotain jäi puuttumaan, mutta viikonloppuna sitten täydennetään, kun poitsu tulee kotona käymään.

Nuorempien koulu alkaa keskiviikkona, isännän työt huomenna. Minä alan saada jo vieroitusoireita, kun ajattelen, että jään kohta taas tänne kotiin koiran kanssa kaksin kykkimään. Vaikka onhan täällä puuhaa.

Nyt esim. täytyisi kiiruusti sukeltaa viinimarjapensaisiin. Taas ennen seuraavaa ukkoskuuroa...

Vielä

... toinenkin postaus tälle päivälle, kun asiaa on :).

Lähetin Marelon järjestämässä kouluaiheisessa vaihdossa blogittomalle Ansulle tämmöistä hassua kamaa:
Pistelymalli onpi Claire Cromptonin suunnittelema. Oheen laitoin omatekemän kortin ja pari tehostetussia.

Pistelyn pohjakangas on oikeesti farkunväristä ja viimeistelykangas laventelinsinistä - kovasti aurinkoinen kuvausaamu söi näemmäs yläkuvasta värin. Pistely lähempää vielä:
Mummolan rosmojen ja hiirulaisten jälkeisiä tuhoja kaivellessani käsiin osui vanha valokuvanegatiivi, joka pyöri ihan paljaana likaisella pirtinpöydällä. Uskalsin toivoa, että siinä olisi isänäidin kuva, kun hänestä ei juuri kunnon kuvia ole.

Valokuvaamo pisti likaisen ja naarmuisen negan kanssa parastaan ja loihti mummon kuvan paperivedokseksi:
Minä olen kuulemma kovasti tämän Martta-mummuni näköinen. Pienenä kutsuivat minua "pikku-Martaksi". Itse en yhdennäköisyyttä niin huomaa - muuta kuin elopainon suhteen :D.

Mutta iloitsen kovasti tästä kuvasta, joka sumuisenakin on minulle arvokas.

Mummu kuoli jo n. 25 v. sitten, ja esim. mieheni ei häntä koskaan noin nuorekkaana nähnytkään, vaan hauraana ja jo sokeutuneena vanhuksena.

Toinen roskakasasta löytynyt kuva-aarre on mummulan ilmakuva. Eivät olleet varkaat sentään sitä ottaneet; olisi ollut vähän turhan helppo jäljittää :D.

Orankivauveli kasvaa

Pitkästä aikaa eilen rupesin ristipistomaratoneeraamaan, tässä ennen ja jälkeen -kuvat illan "työrupeamasta":Eli kyllä orankivauveli vähän kasvoi eilisillan aikana, vaikken koko neljää tuntia malttanut pistelyyn keskittyäkään.

Taidan olla pistellyt koko kuvasta noin kolmanneksen jo, sillä tämän vauvelin pää on huomattavan suuri vartaloon verrattuna - niinkuin vauvoilla yleensäkin - ja taustan vihreä mukavasti puolipistoa.

Kyllä se taas toimii, että kun pistelin kasvot - ja ennen muuta silmät! - aluksi, niin katse motivoi ihan kummasti jatkamaan koko työn, toivottavasti valmiiksi asti :D.

Kieltämättä kaipaisin vaihteluksi rinnalle jotain yksivärisempää pistelyä, joten epäilenpä, että semmoisenkin ohjelmaan otan.

Aamulla heräsin jo kuudelta sulattamaan pakastinta: Ko. homma on ollut mielessä koko kesän, vaan eipä ole tullut ennemmin ryhdyttyä. Aamulla meinasin lähteä varhaiselle lenkille, mutta sitten ajattelin, että kyllä nyt on paras ruveta sulatushommiin, ettei vallan jää.

Olen semmoista tyyppiä, että ikävät (lue: kaikki muu kuin käsityö ;D) hommat on hoidettava heti aamusta, jos meinaa ne hoidetuksi saada. Loppupäivän voi sitten hyvällä omallatunnolla puuhastella niitä "turhempia"(?) juttuja.

Mukavaa, että Syksypiristyksen ystävä kävi moikkaamassa: Ensi viikolla olisi kuulemma jotain mukavaa luvassa, joten nyt minäkin uskallan ruveta odottelemaan - ja jännittelemään ;).

Minun tekemä

... osuus lintuvaihdosta, joka lennähti Jaanalle, onpi sitten tässä:Eli pikkuruinen tirppa, jonka malli löytyi isommasta taulusta, joka julkaistiin Cross Stitch Collectionissa tässä taannoin.

Lintu näytti niin yli-isolta, kun kokeilin sen pistelemistä 2:n-yli-pistoin, että vaihdoin yhden-yli-pistelyyn, ja tästä tuli tämmöinen snadi saksikoristekoko.

Tähän vaihtoon ei pitänyt laittaa mitään oheishörhelöä, kortin lisäksi, mutta (vaihdon emolta luvan kysyttyäni, kiltti tyttö kun olen, enkä tohdi ikuna tehdä asioita oman pääni mukaan :)) liitin mukaan vähän jotain pientä kiitokseksi siitä, että Jaana on emännöinyt tämän vuoden Ristipistoilijoiden Synttäri-Swapia oikein esimerkillisesti:
Kiitos Kirsille taas tosi kivasta vaihtoideasta (- ja esimerkillisestä emoilusta myös hänelle :)!)

Malttamattomana...

... odottelen, koska Syyspiristyksen ystävältä päin kuuluisi yskähdys minun suuntaani; vielä ei ole kuulunut edes hänen olemassaolostaan. Taitaa olla paljon kiiruisempi immeinen kuin minä...

Orankivauvaa olen pistellyt:
- Parin vaihtopistelyn ohessa, joita en vielä julkaise, kun en ole kuullut perillemenosta.

Tämä on siis silkkaa postinodottelua, tämä!

No, tulipa sentään lukioon menevän pojan koulukirjojen eka satsi. Tilasin ne nettikaupasta. Toinen lähetys ehtii varmaan vielä ennen koulun alkua, koskapa tänään oli tullut s-postiin viesti, että lähetetty on.

Mopoautoa pitäisi sitten pojalle katsoa, että pääsisi täältä jollain reissaamaan, talven tullen. Nyt syksyllä vielä onnistuu isännänkin kyydissä, mutta syyskuussa isäntä vaihtaa työpaikkaa, ja kuskaileminen vaikeutuu.

Poika suoritti traktorikortin maanantaina, joten väliaikainen kortti on plakkarissa.

Kun ei posti ole tuonut mitään kummempaa, ostin New Stitches -lehden - vaikken siitä erikoisemmin tykkääkään. Meneepähän luku-/selailulehtenä paremman puutteessa:

Suuri Käsityölehti tuli sentään tänään postissa, mutta enpä löytänyt siitäkään oikeastaan mitään. Taitaa olla katkon paikka sen tilauksessa. Saapa nähdä, kun päätoimittaja taas vaihtuu, mihin suuntaan lähtee lehti kehittymään...

Tänään taidan pitkästä aikaa osallistua ristipistomaratoniin, orankivauvani kera.

Ja jatkan syyspiristysystäväni elonmerkin odottelua...

Kiitos, Marelo :)

Marelon järjestämän kouluaiheisen ristipistovaihdon postia tuli tänään, lähettäjänä Marelo itse:Pikkuruisen liitutaulun oli Marelo avaimenperään pistellyt. Hän muisteli omistaneensa omina kouluaikoinaan tuommoisen monivärikynän myös, ja semmoinen tosiaan oli minullakin, vaikka kouluni olen vielä aikaisemmin käynyt ;). Minun ei vain ollut tuommoinen hienon kuviollinen, vaan läpikuultavan pinkki, muistaakseni.

Kuoressa oli mukana myös teepusseja ja meikäläiselle, vaihto- ja nettikauppa-addiktille, sopiva "postinodotuskortti".

Kiitos hauskasta vaihdosta!

Opettelua

Vanha, rakas, risa pokkarikamerani sanoi yhteistyösopimuksen irti perjantai-iltana. Lähetin isännän ostoksille lauantaina: pakko saada uusi kamera, eihän tästä muuten mitään tule. Ja nyt sitten parempi, että saa kuvia kauempaakin, ja nopsaan tahtiin (ettei tarkennus vie niin kauan, että laiskempikin jänis/koira/lintu tms. ehtii kuva-alueelta pois). Isäntä sitten osti minulle hienon järjestelmäkameran, mistä olen toki - paitsi yllättynyt - varsin otettu.

Vaan se tietää nyt kovasti opettelua, jotta saan edes rutiinikuvauksen toimimaan.

Ja sitten kai pitäisi olla varovaisempi, ettei heittele tätä pitkin sorapihaa, kuten tuppasi edelliselle kameraparalle käymään.

Kuulemma paikallinen valokuvaustarvikeliike järjestää kamerankäyttökursseja pari kertaa vuodessa, ja kutsu tulee seuraavaan, jotta ehkä sitten jotain oppisi... Mutta nyt luetaan sitten manuaalia :D.

Sama opiskelu on käynnissä digiboxin kanssa, jonka jouduimme myös uusimaan, kun vanha lakkasi tallentamasta (jo 0,5 v. sitten, mutta nyt piti ostaa tallentava, että pikkuneiti saa katsoa Star Warsit, kun isä ja äiti ovat halunneet katsoa Foylen sotaa samaan aikaan. Hmm, ohjelmien nimistä päätellen varsin militantti perhe meillä :D.)

Pisteltykin ollaan, vaihtoihin lähinnä, joten niitä ei passaa vielä vilautella.

Vaan tämän kaivoin esille omaksi ilokseni, ja olen siihen taas pitkästä aikaa muutaman piston ommellut: