Vieraita kieliä

Tänään tuli laatikkoon vähän kieliharjoitusta :D!Syyspiristäjäni muisti siis minua ihanilla silkkinauhoilla! Näille on heti käyttökohde tiedossa, kunhan ehdin haaveilemani samurai-pistelyn kimppuun. Se onkin seuraavana vuorossa tämän jälkeen:
Ja tämä puolestaan edistyy todennäköisesti jonkinverran tänään, kun on taas pistelymaratonin aika. (Tosin sinne marjapensaisiinkin on moraalinen pakko taas suunnistaa.)

Orankipistely odottelee rinnalla vuoroaan, kunhan tässä ehtisi kaiken kivan! Eilinen ilta hulahti lasten lukujärjestyksiä ihmetellessä ja lukiolaisemme kurssivalintoja pohtiessa.

Ja pitäähän ne koulukirjatkin joka syksy päällystää! Pikkuneiti tosin halusi hoitaa homman kotiin ihan itse, ja lukiolaisemme ei päällysteitä halua, joten kovin isoa urakkaa ei tällä kertaa ole luvassa.

Ja se hyvä puoli on kierrätetyissä koulukirjoissa, että ovat jo valmiiksi päällystettyjä. Vaikka kyllä hämmästelin, kun katsoin, että 5.-luokkalaisemme luonnontiedon kirja on kiertänyt vuodesta 2004 - ja on kyllä sen näköinenkin!

Juu, ja ei meillä pelkkää japania tai kiinaa (viitaten ylläoleviin nauhoihin :)) nyt opetella, sillä poika aloittaa lukiossa italianopinnot.

Hän oli kesällä vähän mieli mustana, kun olisi halunnut aloittaa saksan (olin sen hyödyllisyyttä mahdollisissa tulevissa psykologian opinnoissa hyvin pohjustanut :D), tai kakkosvaihtoehtona ranskan, mutta kumpaankaan ei tullut aloittavaa ryhmää.

Mutta ei se italiakaan huono ole, vaikka poika kysyi, että puhutaanko sitä muuta kuin italiassa.

Eilen juuri radiossa kielivalintoja pohdittiin, ja siellä sanottiin (oliko se EVA:n edustaja?), että yrityksistä tulee viestiä venäjän opiskelun tarpeellisuudesta, ja että portugali, espanja ja kiina olisivat myös elinkeinoelämän kannalta tärkeällä suunnalla.

Mutta kun näyttää, että pojastamme tulee joka tapauksessa humanisti, niin yritysmaailman vaateet eivät sillä tavalla ole keskiössä.

Sitäpaitsi kannatan lämpimästi kieltenopettajainliiton edustajan ilmaisemaa kantaa, että koulun tehtävä on opettaa opiskelemaan kieliä. Näin minäkin olen ajatellut. Sitten, kun opiskelutaidot ovat kunnossa, voi opetella juuri niitä kieliä, joita tulevassa ammatissaan - tai muuten - tarvitsee.

Sitäpaitsi oman kokemukseni mukaan useamman kielen opiskelu kasvattaa joka tapauksessa kielellistä tajua, joka helpottaa semmoistenkin kielten ymmärtämistä, joita ei varsinaisesti ole opiskellut. Niin, että pääasia, että jotain opiskelee.

(Ja nyt varmaan joku taas kysyy, että mitä kieliä minä olen opiskellut, kun tässä mukamas kokemuksen syvällä rintaäänellä paasaan. Todettakoon siis, että peruskoulussa vain englantia ja ruotsia, lukiossa saksaa, ja yliopistossa sitten osana TM:n tutkintoa hepreaa, kreikkaa ja latinaa. Joista jälkimmäisiä en kovin paljon osaa, koska niiden käyttö on jäänyt valitettavan vähäiseksi. Kreikkaa pääsee sentään harjoittelemaan matkustelemalla ja latinaa epikriisejään ja Asterixia lukemalla (:D), mutta heprea on vallan jäänyt. Ehkä se palautuisi, jos harjoittelisi. Mielenkiintoinen kielihän sekin olisi.)