torstaina, elokuuta 12, 2010

Vieraita kieliä

Tänään tuli laatikkoon vähän kieliharjoitusta :D!Syyspiristäjäni muisti siis minua ihanilla silkkinauhoilla! Näille on heti käyttökohde tiedossa, kunhan ehdin haaveilemani samurai-pistelyn kimppuun. Se onkin seuraavana vuorossa tämän jälkeen:
Ja tämä puolestaan edistyy todennäköisesti jonkinverran tänään, kun on taas pistelymaratonin aika. (Tosin sinne marjapensaisiinkin on moraalinen pakko taas suunnistaa.)
Orankipistely odottelee rinnalla vuoroaan, kunhan tässä ehtisi kaiken kivan! Eilinen ilta hulahti lasten lukujärjestyksiä ihmetellessä ja lukiolaisemme kurssivalintoja pohtiessa.
Ja pitäähän ne koulukirjatkin joka syksy päällystää! Pikkuneiti tosin halusi hoitaa homman kotiin ihan itse, ja lukiolaisemme ei päällysteitä halua, joten kovin isoa urakkaa ei tällä kertaa ole luvassa.
Ja se hyvä puoli on kierrätetyissä koulukirjoissa, että ovat jo valmiiksi päällystettyjä. Vaikka kyllä hämmästelin, kun katsoin, että 5.-luokkalaisemme luonnontiedon kirja on kiertänyt vuodesta 2004 - ja on kyllä sen näköinenkin!

Juu, ja ei meillä pelkkää japania tai kiinaa (viitaten ylläoleviin nauhoihin :)) nyt opetella, sillä poika aloittaa lukiossa italianopinnot.
Hän oli kesällä vähän mieli mustana, kun olisi halunnut aloittaa saksan (olin sen hyödyllisyyttä mahdollisissa tulevissa psykologian opinnoissa hyvin pohjustanut :D), tai kakkosvaihtoehtona ranskan, mutta kumpaankaan ei tullut aloittavaa ryhmää.
Mutta ei se italiakaan huono ole, vaikka poika kysyi, että puhutaanko sitä muuta kuin italiassa.
Eilen juuri radiossa kielivalintoja pohdittiin, ja siellä sanottiin (oliko se EVA:n edustaja?), että yrityksistä tulee viestiä venäjän opiskelun tarpeellisuudesta, ja että portugali, espanja ja kiina olisivat myös elinkeinoelämän kannalta tärkeällä suunnalla.
Mutta kun näyttää, että pojastamme tulee joka tapauksessa humanisti, niin yritysmaailman vaateet eivät sillä tavalla ole keskiössä.
Sitäpaitsi kannatan lämpimästi kieltenopettajainliiton edustajan ilmaisemaa kantaa, että koulun tehtävä on opettaa opiskelemaan kieliä. Näin minäkin olen ajatellut. Sitten, kun opiskelutaidot ovat kunnossa, voi opetella juuri niitä kieliä, joita tulevassa ammatissaan - tai muuten - tarvitsee.
Sitäpaitsi oman kokemukseni mukaan useamman kielen opiskelu kasvattaa joka tapauksessa kielellistä tajua, joka helpottaa semmoistenkin kielten ymmärtämistä, joita ei varsinaisesti ole opiskellut. Niin, että pääasia, että jotain opiskelee.
(Ja nyt varmaan joku taas kysyy, että mitä kieliä minä olen opiskellut, kun tässä mukamas kokemuksen syvällä rintaäänellä paasaan. Todettakoon siis, että peruskoulussa vain englantia ja ruotsia, lukiossa saksaa, ja yliopistossa sitten osana TM:n tutkintoa hepreaa, kreikkaa ja latinaa. Joista jälkimmäisiä en kovin paljon osaa, koska niiden käyttö on jäänyt valitettavan vähäiseksi. Kreikkaa pääsee sentään harjoittelemaan matkustelemalla ja latinaa epikriisejään ja Asterixia lukemalla (:D), mutta heprea on vallan jäänyt. Ehkä se palautuisi, jos harjoittelisi. Mielenkiintoinen kielihän sekin olisi.)

8 kommenttia:

Amalia kirjoitti...

Minäkin niin hauisin osata kieliä, vaikka ei osias kun kuutta kieltä ja kiinaa niin menis suhteellisen hyvin. Olen vaan niin tumpelo, että kun ei jää mieleen, niin ei jää :(

Ritu kirjoitti...

Mielenkiintoista pohdintaa täällä. Mua joskus harmittaa, kun kielitaidot ovat ruostuneet tosi pahasti. Lähinnä sanastoa on unohtunut. Sulla on ollutkin mielenkiintoinen kielivalikoima yliopistossa. Italia taitaa olla lukiolaisilla jonkin sortin suosikki, minunkin yksi tuttu tyttö halusi ehdottomasti alkaa italian opinnot. Eikös olekin mielenkiintoista elää mukana koululaisten elämässä, pysyy itsekin ajan tasalla :)

Liisa kirjoitti...

Minäkin tykkäisin osata kieliä, englanti on niin ruosteessa, ettei sillä pärjää missään. Meinasin että menen syyskuulla kansalaisopiston englannin kielen kurssille. Esite tuli postissa ja maksut on niin korkeat, että taitaa jäädä koko kurssi käymättä. 87 euroa syyslukulauden maksu, että revi siitä. En ymmärrä, miksi niin tuhottaman kalliit maksut pitää olla :(

Villiviini kirjoitti...

Ainakin meillä vanhemmilla ihmisillä on hirmuisen hyvä kielipohja, jos edes jollain lailla on koulussa kieltä oppinut. Vaikka ensin on ihan täystönkkönä, niin yllättäen jostain sisuksista rupeaa kuitenkin pulppuamaan sanoja ja ainakin passiivinen kielitaito on kelvollinen.

Tuli mieleen, miten yllätin riikinruotsalaisen työkaverin osaamalla paljon enemmän lintujen ja sienten nimiä kuin hän konsanaan. Tietysti pitäisi lukea ja muuten ylläpitää koko ajan kielitaitoa, jotta se oikeasti olisi aktiivinen.

Maria kirjoitti...

Ihanaa tekstiä! Täällä saksan- ja ruotsinopen sydäntä lämmittää. Voi kun tätä ymmärrystä olisi kaikilla.
Aurinkoista päivää t Maria

marelo kirjoitti...

ooletpas saanut oman näköisen paketin salaiseltaystävältä

Mari kirjoitti...

Jos muusikon uralle aikoo, etenkin klassiselle puolelle ja laulajaksi, niin italian kielen taidosta on kovasti hyötyä. :) Itse haluaisin kyllä joskus opiskella italiaa, en osaa sitä puhua lainkaan, vaikka varmaan kaikki italiankieliset musiikkitermit kyllä osaan, kun musiikkisanastohan on pääasiassa italiaa, samoin italian ääntäminen on hallussa laulutuntien ansiosta, mutta minulla ei ole hajuakaan, mitä olen laulanut, siis tekstin sisällöstä. ;) Eikös ne laulut aina kerro jostain rakkaudesta... :D Minä olen opiskellut peruskoulussa englannin, ruotsin ja saksan, lukiossa jatkoin näitä kaikkia, ja olisin halunnut opiskella ranskaakin, mutta ne tunnit menivät jotenkin päällekkäin saksan tuntien kanssa, enkä jaksanut alkaa sompailla luokkahuoneesta toiseen, kuten jotkut luokkakaverini tekivät, että olivat puolet tunnista ranskan luokassa ja puolet saksan luokassa. ;) Olisihan noita kieliä mukava osata enempikin, vaan hyvinhän noillakin on pärjännyt. :)

Mimiko kirjoitti...

Nyt taisi pieni kateuspeikko vihdoin iskeä; ihania nuo nauhat!!
Meillä yhä "opiskellaan" japania, mutta tällä vauhdilla olen vähintään 250 v. ennenkuin osaan yhdenkään järkevän lauseen muodostaa ihan ilman apua :/
Sen verran tuo lanttu fuskaa :(