Sateenkaaren värit

Jämäprojektiksi ehtii listautua vielä tämä mekkonen:(Luottovalokuvaajani, 9-v. pikkuneitimme, otti aamusella tuon valokuvan, ja huolestui, kun naapurinsedän auto osui menemään ohi juuri samoihin sanoihin, mutta ei se mitään, kun se on sointuvan värinen ;D.)
Mekon neuloin arviolta noin pariakymmentä värisävyä käyttäen, kolmosen puikoilla, ainaoikeinneuleena. Väriä vaihdoin joka kerroksella - ja välillä useamminkin, kun joku väri "loppui kesken".
Langat ovat Kotiväkeä, Socina-sukkalankaa, virkkuulankoja - kaikenlaisia puuvillalankoja, mitä nyt käsiin osui.
Reunukset tein virkkaamalla, samoin kuin kauluksen kukkakoristeen:

Mekkoon kului lankaa 530 g.

Puna-ailakki, jonka istutin joskus kukkapenkkiin, kukkii vähän samoissa sävyissä:

Saas nähdä, onko viimeinen jämälankatyö tälle kuulle :D.

Jalkarahi

... sai uuden koltun: Alunperin olin virkkaamassa jämälankatyynynpäällistä, mutta kun levitin paloja jalkarahille mallatakseni niitä mieleiseeni järjestykseen, huomasin, että palojen koko sopii mukavasti rahin päälle. Niinpä virkkasin paloja muutaman lisää ja muotoilin niistä rahiin hupun. Samalla sain rumaksi siinttyneen vanhan kankaan piiloon.
Lanka on Kotiväkeä ja muita suurinpiirtein samanpaksuisia lankoja. Neliöt ovat keskeltä aloitettuja perusneliöitä, jotka ompelin lopuksi mustalla yhteen. Reunukseen virkkasin kuminauhakujan. Ompelin myös rahin jalkojen ympärille sekä pohjan poikki kuminauhat, jotta päällinen pysyy hyvin paikoillaan.
Kestävä ja pestävä olohuoneen väripilkku :).
Langankulutus n. 300 g.

Tunika

EDIT 22.5.:
Vallan meinasin unohtaa tämän fufoilunäkökulman tyttären jämälankatunikaan!
Eli löysin tuossa alkukuusta kaapin perukoilta tämmöisen tekeleen: Kauan sitten aloitettu puuvillapaita, josta sain valmiiksi vain takakappaleen. Kas, kun malli oli kiva, mutta tolkuttoman leveä. (En ollut tehnyt mallitilkkua, kuten en ikinä... Enkä näemmä ollut viitsinyt mittailla matkan varrellakaan.) Tämän neuleen aloitin jo varmaan 20 v. sitten, *noloa*.

Kun siitä en mitään valmista saanut/keksinyt, paras oli purkaa:

- Osa purkulangoista päätyi sitten tyttären jämälankatunikaan:

- Olisi luonnollisesti tyylikkäämpi pitkienhousujen kanssa, mutta nyt helteellä sattui olemaan mekko päällä.
Tein noin osapuilleen tämän Novitan mallin mukaan, erilaisia valkoisia ja vaaleita puuvillalankojen jämiä käyttäen. Tein naisten S-kokoa, joten istuvuus ei pikkutytölle ole ihan paras mahdollinen, mutta onpa kasvunvaraa sitten :D. Tämä on taas tämmöinen kokeilukappale, kun ajattelin tehdä vielä itselleni samalla mallilla joskus.
Lankaa tähän jämistelyyn meni 390 g. (Ohho, olikin yllättävän raskaat langat!)

Muuten on ollut heikohko päivä: Aamulla isäntä joutui murtautumaan meille sisään, kun kaikki avaimet olivat jääneet sisäpuolelle, vara-avainkin hukassa.
Orvokkeja istuttelin sillä aikaa, kun vartosin, että isäntä sai oven revittyä auki.

No, unohdetaan se, ja otetaan rennosti. Hellettä piisaa, ja toiseksi vanhin poikamme täytti tänään 16 v. Mummut ja pappa kävivät, mikä oli oikein mukavaa. Mummu oli ostanut itselleen liian pienen paidan, jonka minä sain, ja pappa itselleen liian pienet shortsit, jotka isäntä sai :D. Päivänsankari sai rahaa ja koko lapsilauma suklaata, joten ilmeisesti kaikki ovat tyytyväisiä.
Anoppi toi auringonkukan taimia, joten taidan mennä istutuspuuhiin tästä.

Sit on it!

Jämäkuukausisaldoni kasvoi Huopasesta virkkaamastani istuinalusesta. Virkkuumalli on peräisin jostain vanhasta Novitasta: Värien suhteita vähän sovittelin, eli suurensin valkoista keskustaa, jotta sain kaikki vaaleat Huopaset kulumaan.
Mikäs sitä on sinivuokon päälle istahtaessa, näin keväimellä.
Istuinalunen painaa valmiiksi huovutettuna 160g.

Hellepäivä, enpä muuta sano! Tai sanonpa sen verran, että lämmittelin lisää silittelemällä perheen t-paitoihin valokuvia:
Sinänsä helppo ja mukava tapa saada yksilöllisiä t-paitoja.

Mehiläiskuningataräidin villahousut

Kiitän kohteliaimmin talokassini saamista kehuista; kiitos!
Nytpäs jämäblogiin toinen neule, ja samalla ennalta-asettamani tavoite on saavutettu. Neuloin Nallesta, Nalle Aloeverasta ja Nalle Marjaretkestä villahousut lämmittämään pyllyä ensi talven koiralenkkireissuilla: Idea on Sanna Vatasen Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta! -kirjasta. Hiukan muokkasin silmukkamääriä, virkkasin vyötärölle ja lahkeensuihin pykäreunat, lisäsin vyötärölle säätönyörin ja koristin nappilistan ristipistokuviolla.
Minulla kun sattui olemaan runsaasti mustia ja keltaisia langanloppuja, housuista muodostui ampparikuvioiset.
Pisteliäs yhden-yli-pistelty merkki lähempää:
Alakuvassa värisävytkin ovat paremmin kohdallaan kuin auringonpaisteessa napatussa yläkuvassa.
Langankulutus oli 180 g.

Valmistuneiden neuleiden aiheuttamassa tilapäisessä (?) mielenhäiriössä menin ilmoittautumaan myös tänne :D.

Mökkilaukku

Vihdoin jotain valmista jämistelyblogiin! Neuloin Nalle- ja nallemaisista langoista olkakassin mukaillen Kaffe Fassettin talolaukun mallia hänen Kauneimmat neuleet -kirjastaan. Laukku "takaa": Ja paraatipuolelta:

Kassin ylälaitaan pistelin yhden-yli-pistelynä Violariumilta viime tilauksen mukana tuleen La Maison de Catherine -ilmaismallin (suunnitellut Anne R, Tournicoton design). Kirjonnan värit vaihdoin kassin muihin väreihin sopiviksi:
Vuorin ompelin talokankaasta: On siinä pari sivutaskuakin :). Lötköä neulekassia on kyllä vähän hankala kuvata...
Sopivan mittaisen keltaisen umpivetskarin löysin varastoistani, mutta vedin oli hiukan hassu: suksen mallinen. Neuloin siis sille "suksipussin":
Kassiin kului lankaa 160 g.
Suunnittelin jämäkuun alussa tekeväni tämän kassin ja villahousut, joten hyvin tavoitteen puolivälissä ollaan :).

Sen sijaan nämä sukat eivät ole omatekemät, vaan appiukon (!) kutomat:
Isäntä osti minulle eilen lisääkin jalanlämmikettä:

Kiitosx2!

Pojan taksikuski huikkasi aamulla, että loppuviikoksi on luvattu 24 astetta lämmintä tännekin. Vaikka ihan niissä lukemissa ei vielä olla, niin meilläpä kurjenkellot kukkii ja perhoset lentää, katsos vaikka!
Posti kiikutti tänään Lempikukkavaihdon minullekin. Pike oli pistellyt toiveideni mukaan ihanan kurjenkellon: Mukana oli mitä kauneinta tummanlilaa kangasta, joka houkuttelee kyllä viimeistelemään kukat kassin somisteiksi, kuten Pike suosittelikin. Ja, hyvänen aika, kun oli pistelyn taustakankaan värinen ompelulankakin mukana, kuulemma vaikkapa koristetikkauksia varten. Ja kaunis, aiheenmukainen kortti.
Kiitos todella ihanasta, kauniista, huolella ajatellusta ja niiiiiin mieleisestä lähetyksestä!
(Itseasiassa pikkuneiti jo varasi suunnitteilla olevan kassin itselleen. Saas nähdä, maltanko antaa...)

Ristipistoilijoiden Synttäri-SWAPissa oli minun kohdallani pienoisia ongelmia, joita emo-Jaana jaksoi selvitellä. Loppujen lopuksi sain molemmat synttäripakettini, mutta Jaana halusi silti muistaa minua ylimääräisellä nimpparilahjalla, joka tuli tänään:
Tavattoman kaunis pistelty perhonen, mistä olet noin ihanan mallin löytänytkin?
Lähetyksessä oli mukana myös ristipistolehti, ja katsopas kansikuvaa, lehteä ei suinkaan ole valittu satunnaisesti ;D.
Kertakaikkiaan kaunis ja ihana yllätys, kiitos Jaana! Noin ihana vaihtoemo täytyy pistää "korvan taakse" - mitä se sitten tarkoittaneekin :D.

Pikkuneiti potee lievää kuumetta kotosalla, joten olen ollut päivän seurana. Kävelin vain välillä koiruuden kanssa parin km:n lenkin. Ensimmäinen jämälankatyöni lupaa valmistua huomiseksi. Neuleosa siitä jo valmis onkin, vähän viimeistelyjä vain vielä teen. Toinenkin työ on lupaavasti valmistumassa, joten eiköhän se tästä käynnisty minunkin kohdaltani, tuokin tempaus, juuri ennen kuin kuu on puolessa...

Hyvää Äitienpäivää!

- äidit, ja kaikki, joilla on äiti :)!

Kiitos, Villiviini!

Villiviinillä oli blogissaan arvonta tässä taannoin, ja minua lykästi ja voitin, jee! Tänään isäntä haki voittopaketin postista, ja voi hyvän tähden, mitä ihanuuksia ja kaikkea hauskaa löytyikään avantgardistisesti koristemaalatun paketin sisältä: Nipsun porkkanamuffinssiohjekortin ohella: Herkkuja (jugurttimarjoja ja suklaarahoja - irrotettavalla muumitarralla, eli kaksinkertainen ilo :)), muumikiltsuja, pussillinen nappeja ja niittejä, servettipaketti, jääkaappimagneetti, siirtokuvatatuointeja (kiinalaiset merkit), ihanansinisiä helmiä lajitelma ja pussillinen päälle, ja todellisena sokerina pohjalla Mark Levengoodin ja Unni Lindellin kirja Ystävä sä lapsien anna villoja, josta löytyy tuoreita aforismeja tilanteeseen kuin tilanteeseen, esim.:
"Joosef tuli aika iloiseksi, kun Jumala sanoi että hän on Jeesuksen isä. Sellaista se voi olla, kun on ihan nuori ja melkein kaikki tapahtui vahingossa", Thomas 9 v.,
tai:
"Oscar tappelee paljon. Kerran se löi itseään silmään niin että siltä murtui jalka", Daniel 7 v.
- Aivan loistava kirja, vetoaa kertakaikkiaan minun - ja isännän - huumorintajuun :D!

Kiitos, rakas ystävä <3! Olit todellakin koonnut paketin minua ajatellen. Tämä ilta meneekin ihanuuksiin tarkemmin tutustuessa... :)

Lisää kuoria

Nyt on tämä täti niin ihastunut noiden kuorien pistelemiseen, että on pakko tehdä lisää :). Ajattelin yllättää ATC-ystäväni Sailan (jonka kanssa olen tehnyt monta vaihtoa tuolla askartelublogini puolella), pistelemällä viimeisimmän ATC-lähetyksen suojaksi tavallisuudesta poikkeavan kirjekuoren. Herätteenä oli hauska yhteensattuma: viimeisimmässä Cross Stitcherissä oli pikkupistelymallina hajuherne, ja kun kävin viimeksi kyläkaupalla kyselemässä, onko kaupantädillä kivoja postimerkkejä, siellä ei juuri muuta kaunista ollut kuin hajuherneet, joten ostin niitä :D.
Tässä siis pistelemäni herneenkukkakuori: (Osoitekentän alle pistelin perhospitsikuvion, joka ei valitettavasti kuvassa juurikaan näy - Sailan ottamassa kuvassa näkyy paremmin.)
Kuoren kääntöpuolella pikkuvekarat pelaavat kuulilla/helmillä:

Osallistunpa tällä työlläni samalla Arkkikaupan viimeisimpään haasteeseen, jonka aiheena on PITSI. Tässähän sitä on tuossa hernepuolella kirjailtuna ja kääntöpuolella läpän reunaan ommeltuna.

Laventeli

Osallistuin Kirsin pistelyvaihtoblogissa Lempikukkani-vaihtoon. Vaihdon ideana oli pistellä vastaanottajan lempikukka ja liittää kirjeeseen pala viimeistelyyn sopivaa kangasta. Sain tehtäväkseni pistellä Marille, joka oli toivonut itselleen laventelia.
Kas tässä pistelyni ynnä pilkkukangasta ja askartelemani kortti:

Olikin muuten työn ja tuskan takana löytää laventelimalli! Laventeli on ehkä - viehkosta tuoksustaan huolimatta - siinä määrin vaatimaton kasvi, ettei siitä juuri yksittäismalleja taida olla. Pikkuruisten laventelikimppujen ja laventelipeltojen malleja kyllä oli, mutta lehdistä ja netistä löytämäni mallit eivät vastanneet odotuksiani.
Kunnes Violariumiin tuli Mains & Merveilles - Les monogrammes embellis, josta laventelit löytyivät L-kirjaimen kohdalta.
Jätin pistelystä itse kirjaimen pois, kun se nyt ei ollut vastaanottajan nimikirjainkaan, ja kukistahan tässä vaihdossa varsinaisesti oli kysymys.
Viimeistelyyn sopivan kankaan löytäminen oli melkoisen työn takana, meillähän ei täällä Nokialla ole enää omaa kangaskauppaa. Päätin turvautua nettikauppojen valikoimiin, mutta sieltä tilaileminen on vähän onnenkauppaa, kun värit vääristyvät aina kuvissa, ja kankaan todellinen väri on yllätys. Niinpä minulla on nyt täällä ihan kohtuullinen varasto erilaisia laventelinsävyisiä kankaita :D. Tuon pilkkukankaan arvelin vastaavan parhaiten Marin makua - jota lunttasin hänen bloginsa sivuilta :).
Laventelit vielä lähempää: Nytpä sitten jään odottamaan omaa toivekukkaani, jonka pitäisi saapuman viimeistään ensi viikon alussa :).

Ah auvoa :)!

Veljet, kun saikin posteljooni kantaa tänään selkä vääränä taravata meidän lootaan. (Tai ei vaiskaan, hän kulkeepi autolla.)

Ensin lähdetään pyykille:
Meillähän meni Marin kanssa tämä yksityisvaihto, kun laitoin hänelle tuossa kevään mittaan Sibelius-postia. Tänään tuli Marilta minulle niin mahtava postisäkki/pyykkipussi, että oksat pois :D. (Se säkkiassosiaatio tuli tuosta jännästä kiinnitysmekanismista, josta hiukka tuonnempana.)
Osoitekylki onpi kuorella tämmöinen: Ihana, teemaan sopiva kangas ja herkullisen väriset merkit ja pistot. Ja hienosti käytetty mielikuvitusta niin kirjaimien asettelussa kuin postimerkkien "ripustamisessakin".
Ja kuinka nätti tuo avautuvan puolen aurinkoinen pyykkipäivä pääskysineen kaikkineen, ja pitsikin on niin upea:

Lintujahan on vielä tuolla pitsin alla piilossakin, ja allaolevasta kuvasta hoksaat ehkä tuon mainitsemani kiinnitysmekanismin:

Eli nyöri on pujotettu pitsin reikiin, ja se kiinnittää kuoren keskeltä. Kulmissa on nappien alla nepparit.

Ja voi pojat, mimmoinen sisältö oli kuoressa: Miten ihmeessä tuo kaikki mahtui kuoreen?! Kaksi ihanaa pyykkinarupistelymallia (tai no, toinen taitaa esittää joulusukkatyyppistä ripustusta, mutta sama henki kumminkin), raikasta pyykkinarukangasta, kaunis klassikkokortti pyykkipäiväaiheella, erilaisia koristepyykkipoikia ja pussillinen ihania, ompeluaiheisia koristenappeja. Ja tietysti tyylikäs pistelty kukkakortti.

EDIT: Sen siitä saa, kun kiireellä ja innoissaan häärii. Häpeäkseni tunnustan, etten ensin huomannut ollenkaan, että kankaita olikin paketissa kaksin kappalein. Tuon sukkakankaan alla oli tämmöinen vintagekangas: Oli vielä niin ovelasti ihan saman sävyinen, etten huomannut mitään. Näistähän voisi tehdä jonkun tilkkutyön, kun värit ja aihe näin hyvin matsaa :). No, kuten tuossa Marille totesin, kiva, että yllätyksiä riittää vielä tälle iltapäivällekin :D. Nyt nimittäin vasta ehdin oikein kunnolla tutustua saaminkeihini, kun on päivän velvoitteet (pyykki, tiski, koiralenkki, ruoka) suoritettu :).

Aivan uskomattoman ihana, kaunis, raikas lähetys. Toivottavasti kuvia klikkailemalla saa niitä sen verran suurennettua, että pimeästä kuvauspäivästä huolimatta asioista saa selvän. Voi Mari, en osaa kyllin kiittää!

Ja lisää kaunista pistelypostia:

Niinkuin tavallista, postit tulevat ryppäinä, joten niiden julkaiseminen syö toiselta julkaisulta tehoa, mutta haluan julkaista heti tuoreeltaan nämä molemmat, ihanat vaihdot.

Keväisen/kesäisen biscornuvaihtopostin sain Sarilta. Voi, miten kauniin raikas ja kesäinen värimaailma - ja perhosethan sulattavat aina sydämen:

Ja ohho, Sari oli laittanut lisukkeitakin mukaan: tismalleen yhteensopivaa perhoskangasta ja virkatun perhosen! Sydämellinen kiitos, Sari! Tästä tuli ihan perhosenkeveä olo :)!

Tässä minun tekemäni biscornu - ja kortti - Mustikalle:

Ja vielä kun kerron, että tuli Violariumin tilauskin:

Niin voitte kuvitella, että minä täällä onnellisena piipittelen postieni keskellä ja ihmettelen kaikkea kaunista, mitä päivä on mukanaan tuonut :).

(Violariumilta tulleesta postista en kertakaikkiaan kehtaa näyttää muuta kuin nuo lehdet ja mallit. Kerrottakoon, että tuli sieltä lankoja, nauhoja ja kankaita kans, aika tuhti satsi taas...)

Ja just nyt kun rupesi aurinkokin paistamaan, niin joskohan tänäänkin tarkenisi hiukka ulos käsitöitä tekemään. Toppatakkiin kietoutuneena vielä, kun meidän piha on hyvin avoin ja tuulinen...

Ihanaa, kun muistetaan :)!

Sain pitkäaikaiselta (yli 30 v.!) kirjevaihtokaveriltani nimpparionnittelut e-kortilla; kiitos Anu!
Ritu puolestaan muisti sydäntälämmittävällä, keväisenvihreällä villasukkakortilla ja kauniilla - ja hyväntuoksuisilla! - vintagejutuilla: Kiitos kaunis, Ritu, ja halaus :)!

Eka ufo selätetty!

Jee, sain ekan ufon valmiiksi! Pikkuneidille Socina Cottonista Manteli-sukat: Nämä eivät ehtineet onneksi pitkään hautua. Jostain ihmeen syystä aloin kokeilla tuota Manteli-mallia tämmöiseen kirjavaan lankaan ja eka sukan jälkeen alkoi motivaatio hiipua, kun melko työläs kuvio ei kirjavassa langassa näkynyt juuri ollenkaan.

Mutta nytpä on kaunis kuvio harjoiteltu, ja voin tehdä sen johonkin edustavampaankin lankaan :D.

Kun eka ufo on valmis, saankin alkaa suhtautua levollisemmin tähän projektiin. Alkoi nimittäin tuntua ylivoimaiselta kyetä sekä fufoilemaan että jämistelemään yhtä aikaa...

Singerini kiittää nöyrimmästi saamistaan kehuista :).
Pengoin sen pientä laatikkoa eilen ja aloin epäillä vahvasti, että kone taitaa sittenkin olla aidosti mummolastani peräisin. Ehkä sitä ei varastettukaan muiden mööpeleiden ohella? Isältähän sitä ei voi enää kysyä, ja äidille asia oli jäänyt epäselväksi.
Laatikon sisältö nimittäin viittasi kyllä vahvasti meidän mummoon, joskin muut saman ajan mummot saattoivat olla samanmoisia :).
Onhan se mahdollista, että isä olisi tuonut koneen mummolasta kotiin siinä vaiheessa, kun sitä pyytelin meille tuotavaksi, eikä isä ehtinyt sitä tänne ajella. Se pyytely kun tapahtui jo ennen mummolaan kohdistunutta huonekaluvarkautta.
Laatikosta löytyi alkuperäinen Singerin ompelukoneöljypurkki ja parfyymipullo:
Ja kokonainen aarrekätkö askartelumateriaaleiksi sopivaa tavaraa. Ennenvanhaan kun ei mitään heitetty hukkaan. Pesin eilen osan niistä:
Ompelukoneeseen on puolia tallella. Purin vain niistä likaantuneet langat pois. Paperiveitsi löytyi, ja Singer-avaimenperä. Tummunut rintarossi ja lipastosta puretut avaimenreiän suojakilvet. Hakasia ja nappeja on vaikka millä mitalla. Moni oli käytetty, joten niiden siivoamisessa oli vähän hommaa, kun piti repiä vanhat ompelulangat ja kankaanjämät pois.

Vielä pesuainevedessä likoamassa on vanhoja neppareita, ruuvimeisseleitä, yms.

Meidän mummoon laatikon sisällöstä viittaisi tuo tapa laittaa kaikki "roinat" samaan laatikkoon (että mm. hajuvesi ja rintarossi on samassa laatikossa meisselien yms. kanssa - mummo oli aika suurpiirteinen tuossa järjestyksenpidossa), ja ennen muuta se, että laatikossa oli -70-80-luvun hologrammihiussolki, vaaleanpunainen tarrapäällystetty, jollainen minulla oli pikkutyttönä - ja jollaista en ole nähnyt kellään muulla ikinä. (Se oli nimittäin huippumauton :D.) Se olisi voinut päätyä mummon laatikkoon, koska en muista solkea nähneeni vuosikymmeniin. (Itseasiassa luulin sen päätyneen roskiin jo ajat sitten.)

Niin, muuten kiinanruusu kukkii taas isosti. Vertailukohteena isännän käsi:

Terveisiä mummolasta

Olemme hissuksiin selvitelleet uudenvuodenaattona edesmenneen isäni jäämistöjä. Isähän oli keräilijäluonne, jota piinasi ennen muuta 'rakkaus rautaan', kuten eräs - saman rakkauden jakava - ystävämme totesi. Niinpä tuo ystävämme on saanut haalia kokoon isän kaivureita ja traktoreita, josko niistä hänelle vielä iloa olisi. Monet koneet ovat palasina. Isä kun tykkäsi aina katsoa, mitä mikäkin kone 'oli syönyt', ja loppuaikana hän ei oikein jaksanut koota osia paikoilleen, vaikka purkaminen vielä sujuikin.
Työkalut kyllä kiertävät meidän miehille, mutta nuo isommat koneet taitavat olla isompien miesten hommia :D.
Isä kävi myös mielellään huutokaupoissa, joten monenmoista niistä mukaan kertyi. Sääli, että kaikkea sinänsä vitsikästä ei voi säästää, vaan niitä pitää roudata kierrätykseen sitten. Yksi semmoinen on tämä söpö, pikkuruinen, oranssi retrotelkkari: Siitä kyllä just' jonkinmoisen kuvan näkee, ainakin joltain kanavalta. Esine sinänsä on pahuksen söpö. Mutta, kuten sanottu, kaikki kiva ei mahdu, joten kierrätetään...
Sen sijaan tästä aarteesta ilahduin todella:

Kiikutimme meille olkkariin polku-Singerin, jee! Mummulastahan tämmöinen varastettiin hetimiten, kun mummula tyhjäksi jäi. Vaan isä oli ostanut toisen huutokaupasta, ja tämä oli äidillä sullottuna sivuhuoneen pieneen nurkkaan, digiboxipöydäksi (!). Äiti arveli, että pitäisi tämä toimittaa kaatopaikalle, mutta ei, tottavie, vaan meille, ja kunniapaikalle! Ja hei, tämä toimii ihan moitteettomasti. Ja tuossa pikkulaatikossa on muuten vaikka kuinka paljon nappeja yms. pikkuroinaa. Kaikkea en ehtinyt vielä läpi käydä. Olen tästä tosi iloinen!