Jalmarit jalkaan

Sukkasadon Heinälatoon Jalmarit:Jouduin kuvaamaan omassa jalassa, kun poika on TET-harjoittelussa (seurakunnassa, halusi suntion hommia harjoittelemaan), eikä siis käytettävissä malliksi. Jalkateräni ovat lyhyemmät ja leveämmät, joten summa summarum, kyllä nämä pojallekin istuvat.
Marjaretki Mustikkaa ovat nämä. Neulekuvio ei kuvassa paljon erotu, kun värit ovat noin voimakkaat. Joka tapauksessa kiva ja joutuisa malli tehdä.

Em. TET-jaksosta vielä: On kuulemma ollut tähän mennessä oikein mukava.
Eka päivä oli mm. kaukolämpösysteemien tutkailua, sulaketaulun ihmettelyä ja lehtipuhaltimen käytön opettelua. Eilen poika kulki seurakuntatalolla vahtimestarin matkassa ja tänään on muistaakseni suntion hommia kirkolla. Hyvät ja monipuoliset tutustumismahdollisuudet hänelle on järjestetty. Ja noista taidoistahan on hyötyä ihan itselle ja arkielämässä, vaikkei ammattisuntioksi aikoisikaan.

Eilen oli kyläkoulussamme vanhempainilta. Perheneuvolan psykologi kävi kertomassa, että lasten kanssa pitää oleilla, katsella soffalla yhdessä telkkaria ja syödä edes joku ateria yhdessä :). (Teinipoikamme totesi, että nuohan ovat itsestäänselvyyksiä ;).) Me kotihiiri-vanhemmat olimme tietysti tyytyväisiä, että olemme täyttäneet nuo neuvot "vahingossa", omaa mukavuudenhaluamme noudattaen :D. (Vaikka toki tuosta arjen yhdessäolosta on viime aikoina paljon tiedotusvälineissäkin puhuttu.)

Ulkona vuoroin sataa ja paistaa. Ruska on voimistunut, kun on ollut pakkasöitä. Kävin vuoroin-hölköttely-vuoroin-kävely-lenkin, 5 km, koiran kanssa: kyllä oli kylmä! Tuulessa on jo selvästi aimo annos talvea mukana!

Niin, ja palatakseni tuolla aiemmassa postauksessa mainitsemaani pyhäkoulun lopettamiseen vielä: ei ole toistaiseksi tiedossa kylämme pyhäkoululle pitäjää, ei. Ehkä olisin sitä vielä itse jatkanut, mutta kun vetokaveri lähti kaupungille pitämään toista pyhäkoulua (johon pikkuneitimmekin nyt joka toinen viikko menee), minua ei motivoinut tämän pyhiksen yksinään pyörittäminen. Sosiaalisena hommana se on hauskaa, mutta yksin vetäen muodostuu helposti - hmm - "raahaamiseksi". Ja tottahan se on, että kyllä 6 v. on jo aika paljon, sitäkin hommaa. Toivon hartaasti, että joku nuorempi innostuisi asiasta...

Aurinkoista syysviikkoa!

Kiitos kaikille, jotka olette käyneet kommentoimassa sukkia, villatakkia ja sensemmoista :).
Nuorenmiehen villasukat ovat vielä pikkuisen kesken, joten vielä en niitä näytä. Kerronpa kuitenkin, että Marjaretkellä mennään taas :). Pojan varpaankynsi kavennettiin lääkärillä torstaina, poliklinikkaleikkauksena, joten ehkäpä villasukkien käyttökin jo kohta onnistuu. Miltei koko kesä kuljettiinkin paljasjaloin, joitakin juhlatilanteita lukuunottamatta...

Olen nyt pari viikkoa yrittänyt elvytellä hölköttelytaitoani, eli "juoksen" osan päivittäisistä koiralenkeistäni. Koskaan en kummoisesti ole juoksemaan päässyt, mutta tuntuu mukavalta aina välillä nostaa vähän tempoa. Olen kyllä aika varovainen, ja kuulostelen pumppuani. Eli jos tuntuu vähänkin pahalta, niin vaihdan kävelypätkään.

Eilen vietimme viimeisen kerran kylän pyhäkouluhetkeä. Siunasimme pyhäkoululaisemme ja semme ja täytimme ja koristelimme yhdessä lasten kanssa täytekakun.
Pidin pyhäkoulua jo noin kuusi vuotta, ja nyt tuntui sopivalta ajalta lopettaa. Ehkä joskus toiste sitten jotain muuta.
Lapset ovat kyllä olleet aina kovin innoissaan, kun olemme kokanneet pyhäkoulussa jotakin. Olenkin tässä kypsytellyt ajatusta, mahtaisiko jonkinlainen kokkikerho ottaa tuulta siipiensä alle, enpä tiedä...
EDIT: Taannoin valmistuneen villatakin napit tulivat vihdoin tänään, mutta tässä tuo villis vain selkäpuolelta:
- Muunlainen kuvaus kun ei nyt pimenevässä illassa enää onnistunut.
Ainakin nyt vaikuttaisi siltä, että vaate kelpaa päälle, ja sehän on jo jotain :).

Viikon villasukat

Mustiinpukeutujalle pinkkiä jalkaan:

Eli ihan itselle nämä. Malli on Dropsin, lanka "öljyttyä" Nallea, puikot 2,5. Koska lanka oli ohuempaa kuin mallissa ja puikot pienemmät (eli jouduin tekemään ohjeen suurimman koon mukaan, vaikka jalkani onkin 38-39) ja nämä uudet Nalle-langat vain 100 g:n keriä (ja minulla oli vain yksi kpl pinkkiä), tein varoiksi sukista alkuperäismallia lyhytvartisemmat, eli vähemmän palmikkoa pääsi esille.

Mallissa oli sileä kantapää, mutta tein vahvistetun, kun on tullut niinkuin tavaksi se.

Tämmöinen siis tämän viikon saalis Heinälatoon, jonne nämä ovat kaikenkaikkiaan 5. sukat.

Pikkuneidin villis

Päivitän tämän nuoren neidin villatakin tänne, koskapa joudun näemmä edelleen odottelemaan siihen nappeja, vaikka neuleosuus on ollut valmis jo viikonlopusta asti. Tämmöinen tästä sitten tuli: - Tuo on muuten vyö, tuo raidallinen, joka roikkuu villatakin "kaulassa" nyt.
Vähän tuli huonosti aseteltua kuvaan koko neule, koskapa näyttää hihansuukin olevan käänteellä. Oli niin kiire ulos kuvaamaan, kun vähän aurinko pilkahti...
Myönnän, että takki on kirjavahko, mutta pikkuneidin valinnoilla mentiin, ja pääasia on, että kelpaa hänelle. Hyvällä tahdollahan tuossa pinnassa voisi nähdä vähän tweed-vaikutteita?

Malli on siis Novita Talvi 2008 -lehden malli nro 67, johon vaihdoin langaksi Nalle Marjaretki Mustikan (alkuperäinen oli tehty Rose Mohairista) ja sitä myötä myös ohuemmat puikot.
Kuvaan takin sitten neidin päällä, kun saan siihen ensin napit. Meillä kun ei enää ole "nappikauppaakaan" täällä Nokialla, täytyi laittaa napit tilaukseen nettikaupasta, ja sehän näemmä nyt sitten kestää...
Mutta nyt taas sukankutimen pariin! Johan sitä ehti kaivatakin, kun meni kokonainen viikko tätä takkia neuloessa!

Pistelyä taas välillä vähän eri yhteydessä.

Kuka olisi pari vuotta sitten uskonut...

... tätä poliitikkojen lahjussotkua, meinaan.
Hyvä, että nyt ollaan hiukka ajankohtaisemmin liikkeellä kuin tuossa Kekkos-kritiikissä, joka aikoinaan alkoi vasta, kun Urkista aika jätti, eikä ihan heti sittenkään. (Enkä nyt tarkoita, etteikö Kekkonen ollut juuri sellainen presidentti, jonka Suomen kansa silloin ansaitsi. - Ja niinpä ovat kai nämä kansanedustajatkin nyt...) Ollaan taas vähän kuin "suuren maailman" meiningeissä kiinni. Missä ei taida paljon kehumista olla.

Sen sijaan tuon vanhusten kohtelun kyllä olisi arvannut/tiennyt jo vuosia sitten. Onhan siitä puhuttu.Kiva sanoa, että mikseivät omaiset auta enemmän. Entäs, kun ei ole omaisia, tai jos on, he ovat kaukana, tai mikä myös mahdollista (!), eivät välitä. Saakos vanhusta siinä tapauksessa sysiä, miten sattuu? Minkähän takia Kehittyvien Maakuntien Suomi ja Nova Group eivät antaneet rahojaan vanhustenhoitajien palkkaamiseen? Ai niin, eihän se olisi poikinut hyviä diilejä...

Se paineiden purkamisesta. On täällä käsitöitäkin tehty, mutta pikkuneidin villis on vasta hihavaiheessa, joten mitäpä minä niitä palasia näyttelemään.
Pistelyt ovat olleet tosi PIENIÄ (ks. täältä :D.)

Pikkuneidille villatakkia

Takakappale on valmiina, Nalle Marjaretki Mustikasta: Malli on kuvassa näkyvästä Novita-lehdestä. Tyttö sai itse valita langan ja mallin, ja yllätti minut valinnallaan totaalisesti! Minä vielä kehotin isäntää ostamaan vastaavaa oranssinsävyistäkin lankaa, että tyttö saisi rauhassa kotona valita, vaan niinpä vain valitsi tämän tumman langan. Ja yllättävän "tätimäisen" mallin. - Mutta se on tietysti vain minun silmiini, se. Vaikutelmani kai johtuu siitä, että tein itselleni -70-luvun lopulla aika lailla samantyylisen villatakin. Nythän se näyttää lasten ja nuorten silmissä "retrolta", mutta tämmöisestä aidosta -70-lukulaisesta se näyttää vain vanhanaikaiselta...
Kiva malli on kumminkin neuloa: helpot, suoralinjaiset kappaleet, ja helppo mallineulekin, josta tulee kuitenkin kivan elävä pinta:

Ja tuo Marjaretki antaa virheet mukavasti anteeksi, kun tulos on noin värikäs :).

Homman tekee työlääksi vain se, että silmukkamäärää on pitänyt muutella aika lailla, sillä ohjeen villis on tehty Rose Mohairista vitosen puikoilla. Riittävän isoa kokoakaan ei ohjeessa ole, vaan olen ajatellut villatakin n. koolle 150 cm. Saas nähdä, kuinka osaan silmukka- ja kerrosmääriä sovitella.

Täytyyhän tätä kommentoida: että vihkiparit esittävät papeille ulkonäkövaatimuksia :D.
Samaa nimittäin tapahtui jo viime vuosikymmenellä, kun olin Tampereella töissä. Silloin tosin toivomukset olivat yleensä luokkaa parrakas/parraton, pitkä-/lyhythiuksinen, pitkä/lyhyt. Aika monet niistä pystyi tulkitsemaan kierrellen esitetyiksi mies-/naispappitoiveiksi (joita toki suoraankin esitettiin). Tai sitten "lyhythiuksinen" sisälsi ajatuksen, ettei naispappi, eikä sitten kovin "radikaali" mieskään...

Silloin jo keskustelimme pappeinkokouksessa, toimitusvuoroja jakaessamme, siitä, että tuollaisia toivomuksia ei tarvitsisi välittää sihteereiltä eteenpäin ollenkaan, ja edelleenkin olen sitä mieltä. Sihteereillä pitäisi olla pokkaa sanoa, että se pastori toimittaa, joka on työvuorossa. Eri asia on, jos joku pyytää tiettyä pappia nimeltä. Silloinhan kyse voi olla "perhepapista" tai muuten "tuttupapista", mikä taas on oikein mukava ja toivottava käytäntö. Ja tietysti "kemiat" muutenkin natsaavat toisen kanssa yksiin paremmin kuin toisen. Ja ihan uskonnäkemyksetkin, lavea kansankirkko kun olemme, monenlaisine mielipiteinemme.

Joidenkin vihkiparien toivomus, että papin tulisi käydä samalla kampaajalla kuin vihkipari osoittaa kyllä aikamoista käytännön elämästä vieraantumista. Eihän sillä papilla ole vain yhtä vihkimistä samana päivänä, vaan niitä voi olla esim. 3-4, ja mahdollisesti hautauksia tms. päälle. Ei siinä isommin ehdi/jaksa istua aamutuimaan kampaajan tuolissa, ja vihkitällinkiin sonnustautuminen voisi näyttää oudolta hautaustilanteessa. Eikä papin palkalla, joka on sitä paljon puhuttua "keskituloa", ole varaa joka viikonloppu kampaajalla istua.
Ja olisihan se vähän noloa, jos pastorin hiuslaite kilpailisi morsiamen vastaavan kanssa...

Meidät vihki aikoinaan (1987) Vammalan silloinen kirkkoherra, mieheni rippipappi, josta molemmat paljon pidimme.
Tosin muistan huvittavana yksityiskohtana vihkikeskustelustamme, että kun ko. kirkkoherra kuuli minun opiskelevan teologiaa, hän ihmetteli, ettei muista minua seurakuntanuorista. Juu, ei varmaan muistanutkaan, minä kun harrastin vähän muita juttuja siihen aikaan (ihan samoja kuin nytkin ;D.)

Pikkuneiti tahtoi villatakkia, joten nyt on puikoilla jonkin aikaa Nalle Marjaretki Mustikkaa. Saas nähdä, jos sitä sukkiakin silti jossain välissä...
Tämä viikonloppu taitaa taas mennä mm. seiniä maalaillessa ja sen jälkeen tauluja järjestellessä. Se on kyllä tosi mukavaa puuhaa: niinkuin uuden kodin saisi, kun seinien väri vähän vaihtuu :). Ja taulut on kyllä hyvä välillä järjestää loogiseen oodninkiin, kun niitä on tullut lätkittyä seinille vähän sen mukaan, mihin on sattunut silloin mahtumaan, kun uusi on valmistunut tai hankittu.

Esikoisella oli tänään koulussaan syystapahtuma, joten hän tuli vasta nyt lauantaina kotiin. Hyvällä tuulella tuntui olevan, ja yritti jopa puhua jotakin, mikä on puhumattomalle autistille aina melkoinen saavutus. Ilmeisesti koulussa on jo tapahtunut tottumista puolin ja toisin. Poika on selvästi rentoutuneemman oloinen kuin koulun alkuviikkoina.

Voimasukat

Nalle Aloeverasta Heinälatoon hehkuvanpunaiset Miljat: Ihania ovat nämä uudet "öljytyt" Nalle-langat, ylistelen täällä taas. Nämä ovat tosi pehmoiset ja lämpöiset!
Ohje oli laadittu 7 veljekselle ja puikoille 3,5, joten jännitin, sopiiko ohuemmalle Nallelle ja nro 3:n puikoille, mutta hyvin tuntuu sopivan. Sitäpaitsi sukkieni pitää olla napakasti istuvat, että mahtuvat hollannikkaisiin, joilla klompsin tuolla pihamaalla, milloin koiran perässä, milloin posteja noutamassa.

Ai niin, ja kiitos paranemisentoivotuksista. Tämä on joku ihan pikkuflunssa vaan. Epäilen, että toissapäiväinen itsepäinen lenkkeily myrskytuulessa taisi olla "pöpön" moottori, ja oireet ovat jo tipotiessään, pientä nuhaisuutta ja niskasärkyä lukuunottamatta. (Joista jälkimmäinen saattaa olla käsityöperäinen?)
Eipä siis liene ollut sikainfulenssaa, vielä, valitettavasti, sillä olisihan se ollut tosi hauskaa, jos se olisi mennyt näin sutjakasti ohi. En toki voi kieltää, etteikö sen uhka sydäntautista hieman pelottaisi, vaikka olenkin pyrkinyt sen sulkemaan pois mielestäni, koskapa pelko ei ole kovin rakentava tunne.

Autokuume täällä vähän nostaa päätään, mutta se on ainakin ensi vaiheessa aika harmiton vaiva. Appiukko kun kävi esittelemässä "uutta" kiesiään (kiesi=auto, ei siis Audi, niinkuin joku voisi viime aikojen uutisoinnista päätellä :D), ja aloin minäkin mieliä itselleni pientä, nelipyöräistä kauppakassia. Meillä kun on vain tuo kuorma-autoksi rekisteröity paku, jota ei minun kortillani saa ajaa. Pitää tässä punnita etuja ja haittoja. Meiltä on kaupungille 12 km, eikä julkisia liikennevälineitä ole, joten sikäli auto olisi perusteltu. Sitäpaitsi toiseksi vanhin poika menee ensi syksynä lukioon, ja minkäännäköisiä kuljetuksia täältä ei järjestetä, joten niinä päivinä, kun mieheni ei pysty järjestämään työaikojaan pojan koulupäivän mukaan, voisin toimia "taksina" hänelle... Hmm, mitähän siitäkin muuten sitten tulee...

Flunssa tulossa

... pää on ollut "nuhaisen kipeä" koko päivän. Kurkku on pipi ihan pikkaisen, sen verran, että tuntuu. Sensijaan keuhkojen kohdalle sattuu, vaikkei yskitä tai mitään.
Toivottavasti on ihan tavallinen flunssapöpö vain, vaikka eihän sitä näinä aikoina koskaan tiedä. Päätin kumminkin, että otan rauhallisesti hetken. Lueskelen vaikka, ja tapitan soffalla telkkaria...

3. pari

- Sukkasadon Heinälatoon. Mallia perus(-koulu. Vaikka en muista siellä sukkia neuloneeni. Lapinlapaset tehtiin, ja nekin 2 puikolla - huijausta... Onneksi äiti opetti sukat ja tumput, vaikkakin oikeankätisellä tavalla, minulle, vasurille): Nämä ovat tyttären kokoa, eli n. nroa 35. Puikoilla 2,5 (sama silmukkamäärä kuin omissa nro 38-39 sukissa, mutta 0,5 nroa pienemmät puikoit) Nalle Marjaretken väristä Puolukka. Nam, mikä väri, ihanat aidon puolukan vihreät ja punaiset sävyt, ja miten upea lanka neuloa: langan öljyisyys tekee siitä todella miellyttävän, juoksevan ja pistelemättömän. Uusi lempilankani, ehdottomasti.
Nyt onkin jo omasta, kirkkaanpunaisesta sukkaparista toinen varsi neulottu, ja vihdoin pääsen tekemään vähän pitsineulettakin, kun itselle teen :). Vaikken ole punaisen ystävä, niin kirkkaanpunainen lämmittää parhaiten kylminä talvipäivinä, luulen ma.

Arvaus- ja arvontavoitto menivät perille -

- tänään. Tämmöinen kirje meni Eilalle, palkintona oikeasta arvauksesta: Kortti, biscornu, pussi koristenappeja ja kirjottavia ääriviivatarroja kera muliinilankadokan. Biscornu esittäytyy lähikuvassa (malli on Cross-Stitchers-Clubista, pyyheliinan reunuskoristeesta muokkailtu):

Ja Mimikoa suosi arpa, ja tällainen kirje matkusti hänelle:

Biscornu, paketti nauhoja, kortti ja niinikään pisteltäviä ääriviivatarroja kera muliinidokan.
Ja tässä tämä biscornu lähempää:

Malli on Just Cross Stitch -lehden Halloween-numerosta muokkailtu.

Toivottavasti näistä pikku posteista on jotain iloa :). Biscornut ovat sen verran kookkaita, että niitä voi käyttää neulatyynynä, jos tykkää ottaa ne "hyötykäyttöön".

Niin, ja *vink*, *vink*: Lennu on muuten keksinyt taas niin oivallisen pistelyvaihdon, joululauluvaihdon, että heti piti ilmoittautua listalle!

Ja eilisen postauksen kommentteihin pitää vielä vastaamani:

Marille: Valitettavasti meillä ei kukaan soita viulua, vaikka kyllä minä siitä jonkinmoisen äänen aikaiseksi saan, sinnikkäällä yrittämisellä. Mutta ei sitä kukaan tykkää kuunnella (minäkään)...

Viulu on muisto muutama vuosi sitten kuolleesta isäni veljestä, joka soitti korvakuulolta haitaria, viulua ja mandoliinia. Se on meillä vähän kuin "sukuvika"...

Ritulle: Ei passaa meille sisustuslehteä kutsua, tai suostuisivatkohan ne kuvaamaan vain tuon yhden seinän :D! Tai ainakin napatason yläpuolelta vain, kun kaikki nurkat ovat väärällään jonkun (!) käsityö- ja askartelurojuja täällä...

Mutta harmoonia minä tyttö tykkään polkea kyllä. Turhan massiivinen äänihän siinä on tavallisen olohuoneen mittakaavoihin, mutta kun tuommoinen on, niin pitäähän sitä soittaa.

Arvaas mitä?

Sitä vaan, että sukkia, tietysti :D. Tästä siis toiset hyväntekeväisyyssukat Sukkasadon Heinäladon sadonkorjuuseen: Novitan Nalle Marjaretki -sukkien ohjeella perussukat, joissa joustinneule jatkuu jalkapöydälle, noin kokoa 38. Lankana edelleen Nalle Colorin violetti sävy. Menin aikoinaan ostamaan tuota lankaa kilon verran, "halvalla" kun sain, ja nyt tuntuu, että sitä riittää ja riittää... Nämä sukat menevät vielä esikoisen koululle syysmyyjäisiin.

Hehkuttelin, että sitten pääsenkin tekemään pitsineulesukkia tyttärelle, vaan ei. Erehdyin kysymään häneltä, mitä hän haluaa. Langaksi hän valitsi Nalle Marjaretki Puolukan, mikä on oikein mukavaa vaihtelua, vaan niinpä vain haluaa sileät perussukat. Niitä siis sitten. Tulevatpahan ainakin nopsasti valmiiksi, kun jalan koko on siinä 35.

Kerroin taannoin, että maalasimme olohuoneen yhden seinän vaaleanpunervan ruskeaksi. Eilinen päivä kului sutjakasti, kun tuijottelimme isännän kanssa seinää, ja mietimme, mimmoiseen järjestykseen laittaisimme ruuveja seinälle.

Minä visioin, isäntä hääri kiviporan kanssa. (Toisinpäin jos olisi ollut, niin en uskalla kuvitellakaan, millainen lopputulos olisi ollut :D.)
Mutta eivätkös olekin nyt sukukuvat sulavassa sommitelmassa (mitä nyt vähän vinossa, mutta sitä ei lasketa):

Eka pari sukkasatoon

- taatusti peruskamaa:Lienevät noin kokoa 41, lilasta Nalle Colorista, ja menevät esikoisen koulun syysmyyjäisiin/-arpajaisiin. Toinen pari vielä täytyisi saada valmiiksi (ensimmäinen sukka on tehty), ja maanantaiaamuna pojan reppuun mukaan.

Niin, ja kiitokset kauniista kommenteista taas kaikille :)! Piristävät kovasti silloin, kun täällä arjessa menevät asiat välistä pyllylleen...

Omatekemä syyssetti

Tellu on saanut pistelemäni syyssetin, joten voin sen täälläkin julkaista. Kuvat koostuvat vähän kummista kokonaisuuksista, kun en huomannut kuvatessa ajatella, miten ne järkevästi julkaisisi...
Joka tapauksessa pistelin Teijalle biscornun ja pussukan. Koskapa pistelyiden piti liittyä yhteen, ehdotin, että josko olisivat sitten saksikoriste ja saksikotelo (vaikka voivathan nuo olla vaikka neulatyyny ja kännykkäpussi ;), tai ihan mitä käyttäjä vain keksii...)

Pistelyt ovat poimintoja ja sovelluksia Jane Greenoffin kirjan "Cross Stitch Antique Style Samplers" malleista. (Siinäpä vasta hyvä opus!)

Syyshiirulaiskortti on itse askarreltu 3D-kortti.

Teija toivoi lisukkeiksi vaikkapa nappeja ja nauhaa, joten niitä sitten laitoin. Yhdistävä juttu niissä on tuo lehtiaihe:
Oli taas kiva tehdä vaihtoa ihan uudelle tuttavuudelle :)!

Kurpitsoja kerrakseen :)

Minulla tämä mukava ristipistoviikko jatkuu!
Tänään sain avata kaksikin jännittävää pistelyvaihtokuorta.
Ihanan, hedelmäisenvärisen syyssetin oli minulle valmistellut Heidi.
Kaksi toisiinsa liittyvää pistelyä piti olla, ja minä sain tällaiset, saksipussin ja neulatyynyn: Huolellista, hienoa työtä, ja, nam, oranssia :d. Kauniit pistelymallit Heidi oli molempiin löytänyt. Tutkailin tuossa, että pussukkaan sopisi laittaa vaikka kännykkäkin. Tämä voisi olla aika makee kaulanauhassa keikkumassa tuolla lenkkipolulla :).
Lisäksi vaihtoon piti liittää 2 toisiinsa liittyvää lisuketta. Heidi oli laittanut mukaan teetä ("Kuuma tanssi" -nimistä. - Maistelen teetä parhaillaan ja hyvää on: pääsin heti kokeilemaan tuota eilen esittelemääni pannumyssyäkin käytännössä) ja namipussin:

Marjaisa kortti, joka jatkui vielä kirjeenä, ja joka oli höystetty myös syysrunolla, sai mieleni oikein hyväksi, niinkuin koko ihana vaihto: kiitos, Heidi!

Ja voi ihme, Mustikka oli saanut jo PIFfin postiin! Piffin resepti sisälsi 5 tavaraa, ja tosi mieleisiä Mustikan valinnat olivatkin. Sain häneltä hauskan, itse tehdyn "kurpitsan", renkaita (vaikka lankojen lajitteluun) ja 3 (kurpitsan kanssa soinnutettua) lankadokkaa:

Kauniit kiitokset, tykkään kovasti :)!

Nämä postit houkuttelevat minutkin pistelemään jotain mehukkaan oranssinvihreää...

Mikä se oli ja ken sen tiesi?

No niin, arvaukset on arvattu ja kivoja arvauksia olikin. (Tuli samalla vinkkejä tulevia viimeistelyjä varten ;).)
Eli muistin virkistämiseksi, tätähän AOY-pistelyähän sitä arvuuteltiin, jotta minnekähän tuon sijoittaisi:
Ja kyllä oikeitakin arvauksia tuli, eli kuvasta löytyvä vinkki oli todellakin kellonaika (klo 5), ja kello 5:n tee. Toisinsanoen, pannumyssyksihän minä tuon viimeistelin:Pannumyssyn toinen puoli onkin sitten ilmeisempi:

Eli sinne pistelin DMC-Mango-Nostalgia-kirjan mallia mukaellen tämän tee-etiketin:

Pannumyssy on iso (mahtuu isompikin pannu, jos tarvis vaatii) ja paksu (isäntä kun toi kierrätyksestä runsaasti tikkikangaspaloja, niin laitoin 2-kertaisen kankaan, ja vielä tuon ruutukankaan "verhoiluksi" - pysyypähän lämpimänä kans, ja "seisoo omilla jaloillaan").

Muitakin - myös teehen - liittyviä, oivallisia ja oivaltavia arvauksia esitettiin kaikkiaan 26 kpl, ja ne voit käydä lukaisemassa täältä. Kiitos kaikille arvuuttelijoille!

Ensimmäisenä arvauksellaan oikeaan osui, ja voittajaksi siis suoriutui, Eila. (Käytkö laittamassa s-postiini - löytyy blogin profiilista - osoitteesi?)

Koskapa luokittelin tämän kilpailun kategoriaan "arvonta", päätin arpoa vielä kaikkien vastaajien keskuudesta toisen voittajan. Arpa osui kommentille nro 18, eli Mimikolle. (Osoite löytyy, ellei ole vaihtunut :).)

Onnea molemmille voittajille!

Piskuiset voitot lähtevät teillepäin viimeistään ensi viikolla!

Nalleja kerrakseen :)

Kiitos, Pike, tänään kotiutuneesta nallepistelyvaihdosta!! Lähikuva pistellystä esineestä: - joka on - peltirasia! (Ja niistähän mie tykkään: niitä ei voi olla ikinä liikaa - eikä edes tarpeeksi!) Pian se täyttyy - hmm, vissiin nalleaiheisilla napeilla ja koristeilla, sillä rasia sisälsi pesämunan, suloisia nalleaiheisia koristenappeja:

Enpä ole noin hienoja ennen nähnytkään! Nyt siis täytynee tehdä lisää nalleaiheisia pistelyitä, että saa napit käyttöön :).

Ja mikä ettei, kun kuoresta löytyi pala nallekangasta viimeistelyihin. Ja nalleaskartelutkin onnistuvat, kun Pike oli laittanut mukaan nalletarroja. Ja kauniin päärynäkortin rinnalta löytyy vielä - pandakitti! (Kiina-fani kiittää ja kumartaa)

Tämä täytti ja ylitti kyllä kaikki odotukset: valtavan iso nallehalaus Pikelle huolella kootusta vaihdosta!