keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009

Jalmarit jalkaan

Sukkasadon Heinälatoon Jalmarit:Jouduin kuvaamaan omassa jalassa, kun poika on TET-harjoittelussa (seurakunnassa, halusi suntion hommia harjoittelemaan), eikä siis käytettävissä malliksi. Jalkateräni ovat lyhyemmät ja leveämmät, joten summa summarum, kyllä nämä pojallekin istuvat.
Marjaretki Mustikkaa ovat nämä. Neulekuvio ei kuvassa paljon erotu, kun värit ovat noin voimakkaat. Joka tapauksessa kiva ja joutuisa malli tehdä.

Em. TET-jaksosta vielä: On kuulemma ollut tähän mennessä oikein mukava.
Eka päivä oli mm. kaukolämpösysteemien tutkailua, sulaketaulun ihmettelyä ja lehtipuhaltimen käytön opettelua. Eilen poika kulki seurakuntatalolla vahtimestarin matkassa ja tänään on muistaakseni suntion hommia kirkolla. Hyvät ja monipuoliset tutustumismahdollisuudet hänelle on järjestetty. Ja noista taidoistahan on hyötyä ihan itselle ja arkielämässä, vaikkei ammattisuntioksi aikoisikaan.

Eilen oli kyläkoulussamme vanhempainilta. Perheneuvolan psykologi kävi kertomassa, että lasten kanssa pitää oleilla, katsella soffalla yhdessä telkkaria ja syödä edes joku ateria yhdessä :). (Teinipoikamme totesi, että nuohan ovat itsestäänselvyyksiä ;).) Me kotihiiri-vanhemmat olimme tietysti tyytyväisiä, että olemme täyttäneet nuo neuvot "vahingossa", omaa mukavuudenhaluamme noudattaen :D. (Vaikka toki tuosta arjen yhdessäolosta on viime aikoina paljon tiedotusvälineissäkin puhuttu.)

Ulkona vuoroin sataa ja paistaa. Ruska on voimistunut, kun on ollut pakkasöitä. Kävin vuoroin-hölköttely-vuoroin-kävely-lenkin, 5 km, koiran kanssa: kyllä oli kylmä! Tuulessa on jo selvästi aimo annos talvea mukana!

Niin, ja palatakseni tuolla aiemmassa postauksessa mainitsemaani pyhäkoulun lopettamiseen vielä: ei ole toistaiseksi tiedossa kylämme pyhäkoululle pitäjää, ei. Ehkä olisin sitä vielä itse jatkanut, mutta kun vetokaveri lähti kaupungille pitämään toista pyhäkoulua (johon pikkuneitimmekin nyt joka toinen viikko menee), minua ei motivoinut tämän pyhiksen yksinään pyörittäminen. Sosiaalisena hommana se on hauskaa, mutta yksin vetäen muodostuu helposti - hmm - "raahaamiseksi". Ja tottahan se on, että kyllä 6 v. on jo aika paljon, sitäkin hommaa. Toivon hartaasti, että joku nuorempi innostuisi asiasta...

4 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Oletpa ollut ahkerana! Nätit sukat, ja kyllä tuosta kuvasta ainakin kuvio näkyy.

Ritu kirjoitti...

Nuo perheneuvolan psykologin jutut eivät tosiaankaan valitettavasti ole lähellekään kaikille vanhemmille nykyään itsestäänselvyyksiä. Tai jos istutaankin yhdessä sohvalla ja katsellaan TV:tä, sieltä katsellaan eka- ja tokaluokkalaisten kanssa Salkkareita !!! Siinäpä sitä mallia elämälle. ###¤¤¤###

Mari kirjoitti...

Komeat sukat!

Minäkin kävin aikoinaan (toistakymmentä vuotta sitten) pyhäkoulunopettajakurssin, ja aloitin pitämään pyhäkoulua toisen opettajan kanssa vuoropyhinä, mutta kun sitten sainkin töitä yksi viikonloppu kuukaudessa ja olin toisen viikonlopun kuussa musiikkiryhmän kanssa keikkakiertueella, niin totesin turhan raskaaksi, jos olisin ne kaksi muuta viikonloppua vielä pitänyt pyhäkoulua, niin mukavaa kuin se olisi ollutkin! Tosin nykyinen työni on vähän samanlaista, kun saan lasten kanssa olla tekemisissä. :) Monilla paikkakunnilla tahtoo kyllä olla vähän ongelmaa pyhäkoulun kanssa, se ei oikein ole enää "in". :/

Matleena kirjoitti...

Jaha, Jalmarit siis valmistuivat jo! ;) Makeat mustikkaiset Jalmarit!

Minä aloin tänään niitä Dropsin palmikkosukkia mutta purkuun meni, kun tuli liian väljä alku. Nyt on tuumaustauko siitä hommasta ja ehtii bloggailla. ;)