Arjessa kiinni

Nämä ihanat musiikkiaiheiset ATC:t ovat kotoisin anne-s:n blogin vaihdosta:Tekijöinä Arja ja Saila, ja lisänä Anne S:n kiitoskortti. Kyllä on taas niin kauniita, että näitä tuijotellessa tässä taas päivää vierähtää. Näihin nyt pitäisi jatkoksi väsätä kaksi korttia tietylle henkilölle hänen pyytämästään aiheesta. Jokohan huomiseksi valmistuisi...

Nuorimmat lapset tappelevat (kirjaimellisesti - kirjat ja kynät lentää) matikanläksyjensä kanssa. Yläasteikäiset eivät ole vielä kotiutuneet.

Paikallinen kuvataideyhdistys oli hyväksynyt minut jäsenekseen, mikä sinänsä on ihan kiva. Siihen liittyvä puhelu tuli vain justiin tuohon tappelunnujakan keskelle. Soittaja sai nyt minusta irti vähän vaisuja vastauksia, kun oli vaikea keskittyä.

Isäntä aina suree tulevansa niin myöhään töistä, että jää näiden lasten koulujuttujen ulkopuolelle. Minä sitten olenkin tässä arjessa oikein tiukasti mukana, ja välillä - miten sen nyt kuvailisi - olo on kuin narulle märkänä nostetulla, ryppyisellä villasukalla, hmm, tai tiskirätillä...

Lupasin eilen esitellä nuo nätit Tilda-purkkini:

- Että kyllä nyt kelpaa nauhojaan ja lankojaan säilytellä! Nuo peltipurkit saavat aina minut heltymään. Pikkuneiti oli niihin kanssa ihan lääpällään. Taitaa olla siis jo joululahja sinne suuntaan selvillä.

Ja sitten piti esitellä tämä:

Minähän en edes tiennyt, että setä oli maamieskoulua käynyt. Tämä lojui isän ja äidin hyllyssä. Äiti ei meinannut siitä luopua, vaikka se oli ollut heillä kuulemma välillä saunanlauteillakin säilytyksessä, ja milloin missäkin. Isä ja äiti ovat vähän semmoista ikäpolveakin ilmeisesti, ettei tuo vanhan arvostus ole heille aina oikein selvää. Että uutta sen pitää olla... (Enkä nyt tarkoita, etteikö heidänkin ikäisissään ole vanhaa esineistöä arvostavia ihmisiä, mutta tuo pula-ajalla lapsuutensa elänyt ja nousukaudet ja öljykriisit ja muut nähnyt sukupolvi on kyllä omanlaisensa, noin suurena joukkona. Lapsuudessa muistan, kun puhuttiin "elintasokilvasta": naapurit "näyttivät" toisilleen asuntovaunujen koolla yms.)

Minä puolestani innostun aina, kun löydän näitä merkkejä sukuni menneisyydestä. Paljonhan niitä ei ole, kun ei olla mitään "hienompaa väkeä", eli esimerkiksi valokuvaus ei ollut mitenkään yleistä sukuni piirissä.

Niin, ylläolevasta kuvasta: edesmennyt setäni on tuo Tarmo Mannin näköinen, toinen rivi, toinen oikealta.
Ja sitten hypätään tähän päivään taas. Netissä bloginpitäjät esittelevät hienoja reseptejään, mutta minä en ole mikään jauhopeukalo. Ruuanlaitto ei vain ole minun heiniäni, vaikka syöminen onkin hauskaa puuhaa. Esittelenpä siis ruoan, jolla meikäläinen tikittää näin syksyn tullen:

Eli kaura-omenapaistos. Tätä tehdään niin kauan, kun omenoita piisaa. Teen kevennettyä versiota: kauraa ja omenia on runsaasti, samoin kanelia. Rasvaa on mahdollisimman vähän, ja sokerina vain pari teelusikallista vaniljasokeria. Eikä suinkaan syödä minkään vaniljakastikkeen kera, vaan rasvattoman maidon! Ja hyvää on, eikä lihota, vaikka kuinka söisi. (Auttaa myös makeannälkään, kun paistetut omenat maistuvat makeilta.) Isä tekee vielä kevyempää. Hän laittaa rasvaksi oliiviöljyä, joka antaa kyllä tämmöiseen ruokaan aika pikantin aromin...

Sitten hellyyttävä arjen piristys eiliseltä päivältä. Tyttö suri, kun minulla ei ole omaa pehmolelua. Antoi minulle tämän:
Tyttö varmisti illalla, että muistan ottaa pehmokoiran kainalooni yöksi. Siinä se sitten pyöri, ja kyllä se hyvä unilelu onkin: tyttären lämpimillä ajatuksilla varustettu.
- Nyt muuten sataa, kuinkas muuten.

Postista paljon kaunista

Sade taas ropsuttelee peltikattoon, ja metsänpohjassa:Kaikkea kaunista ei voi syödä!

Voinkin sitten iloisin mielin todeta, että tämä päivä on mennyt ihan puhtaasti "harakoille" taas, jos noin niinkuin hyötymielessä ajatellaan. Mutta kivaa on muuten ollut!

Kuuntelin Knallin ja sateenvarjon radiosta (uusinnan uusinta, mutta niin hauska) ja katselin päälle Haaviston Lennin telkkarista. Samalla tuli pisteltyä salaisia pistoja ja pikkuisen neulottua pikkuneidin sukkaakin. Mutta kun itse sukankuluttaja oli koulussa, täytyi jättää hipuli (mummu kutsui villasukkaa hipuliksi) vartoilemaan.

Tuli onneksi paljon postia, joten eipä ole vaikea keksiä, miten päivänsä kuluttaisi. Hypistelemällä ja pyörittelemällä ja tuijottelemalla kaikkea ihanaa, tietysti!

Minua ilahdutti myös Marelon ristipistovaihto. Tällä kertaa aiheena oli harrastus. Tässä koko vaihtopaketti:

Askartelukuvat istuvat justiinsa askartelijan harrastuksiin. Ja neulanhan olen nimennyt jopa rakkaimmaksi askarteluvälineekseni (tykkään ommella kortteihinkin nauhoja tai nappeja), joten neulapakettikin osuu "nappiin" (heh). Eikä käy kiistäminen, etteikö tuo syöminenkin ole rakas harrastus... Ja tuon kaakaon aion kyllä juoda itse, mutta täytyypä miettiä, kuka tikkarin saa. Täytynee ostaa 3 lisää. Jälkikasvu kun tuntuu himoitsevan aina juuri noita pyöreitä tikkareita. (Olen niin inhottava äiti, että annan lasten syödä tosi harvoin tikkareita. Pelkään niin hampaiden puolesta!)
Tässä vielä huolella ommellut pistelyt lähikuvassa:

Upeat väritkin! Tuo isompi pistely on kiinnitetty pyyhkeeseen, jota Marelo toivoo kuulemma käytettävän. Ok, käytetään kyllä, mutta näyttää siltä, että pöytäliinana lipaston päällä! Saksikuvan taidankin jäljentää pistelijänkirjan saksikoteloon. Etsinkin juuri siihen sopivaa pientä saksikuvaa.

Ja lisää mukavaa: Liisa muisti minua suloisella PIF-lahjalla! Ilmeisesti hän oli lukenut rakkaudestani peltirasioihin, koskapa sain tällaisen:

Kaunis! Hienosti oli Liisa verhonnut rasian "Tildaksi". Sisuskin on niin soma:

Ja rasiassa oli kaikkea, mistä pidän: nappeja, nauhoja, enkelikuvia...!
Ja mukana oli vielä tämä kaunis kortti:

(- Josta juuri havainnollistin nuorimmalle pojanvesselille luonnontiedon tehtävää. Hänen kun täytyi selvittää, mitä eroa on kukalla ja kukinnolla... Siinä sen näkee, miten monenlaisiin tarpeisiin nämä vaihdot vastaavat!)

Kuinka sattuikaan, tilasin taannoin Kasperiinasta Tilda-peltipurkkeja, jotka myös tulivat tänään. Täytyypä kuvata huomiseksi, jos säät sen verran kirkastuvat, että kuvat onnistuvat. Mutta siis nyt uusi pikkurasiani sointuu niihin somasti. Eikä muuten, Liisa, ole aavistustakaan, mikä verhoilemasi rasia on aiemmin ollut! Jotain velmua varmaan, kun kysyt. Nuuskarasia ei kai ainakaan, koska isälläni oli semmoisia, ja ne olivat pyöreitä... Strepsilsejä, ehdotti isäntä...

Ai niin: maksoin muuten em. Kasperiina-tilaukseni ennakkoon, joten se ei pilaa "älä-osta-mitään-syyskuutani" (heh! Olisikin ollut noloa langeta heti 2.9.)
Nallukan (hovinainen-blogin) juna/höyryveturi-aiheisesta vaihdosta saapuivat tänään nämä kortit:

- Tekijöinä Tuula, Ulla, Marja, Anjuska, Omii ja Ritu. Aihe oli minun mielestäni aika vaikea. Kivoja kortteja oli saatu aikaiseksi, ja kaikki ihan erilaisia! (Omani löytyvät linkistä askartelua, ja ihan erilaisia ovat nekin.)

SecretWoolista tuli huiviklubin paketti, ja nyt ihan "puikolleen oikein":)

Tosi kaunista lankaa! Tekisi mieli alkaa heti neuloa huivia, mutta eihän se nyt käy laatuun, kun sukkia pitää...

Anne-s:n decokin käväisi. Sivujen taustana oli punaisen tuvan ikkunaa esittävä postikortti. Tein tämmöiset:
- Ja kortin tausta:

- Taustassa olevassa tarrassa lukee: "Jumala ei koskaan sulje ovea avaamatta toista." Sen opin oikein kantapään kautta sydänsairauteen sairastuttuani. Niin paljon uutta ja ihanaa alkoi siitä, kun lopetin pakkotahtisen työssäkäynnin!

Toivottavasti saan huomenna kuvattua myös aarteen, jonka isäni oli löytänyt mummolan vintiltä: jo edesmenneen setäni maamieskouluaikaisen "luokkakuvan". Se on upea! Kehyksiin täytyisi saattaa pikimmiten, että saisi seinälle.

Villasukkakuu

Syyskuu näyttää todellakin olevan villasukkakuu. Viime yönä oli jo 5 astetta pakkasta! Aamulla piha näytti tämmöiseltä:Ja voikukkakin kohtaa pikku hiljaa voittajansa (- ainakin kevääseen asti): Tämä sisukas pikkutaimi oli muuten vain kuvauksellinen:

Hmm. Kuinkahan kauan kesäkukat hallaöissä selviävät?

Onneksi sentään älysin eilen illalla nostaa pelargoniat ja kaktuksen ovien sisäpuolelle. Eilinen päiväkin oli jo niin kylmä, ja tuuli kävi koko päivän pohjoisesta.

On siis juuri sopiva aika käynnistää omaltakin osaltani tuo Sukkasato-tempaus. Kuulun siellä Heinälato-blogiin.

Lauantaina "lämmittelin" kerimällä autoreissulla vyyhtejä kerille. Eilen puhdistin sitten pöydän parsimalla seitsemät (!) villasukat. Kyllä niitä olikin kertynyt! Parsiminen ja paikkaaminen ei todellakaan ole minun heiniäni. Lasten vaatteetkin saavat lojua paikkaamiskasassa usein niin kauan, että ehtivät käydä pieniksi. Mieluummin tekisin aina uutta vain! Joskus kyllä iskee siivousinspiraatio (joskin todella harvoin), ja tulee saman tien selvitettyä isompikin keko. Isä se aina jaksaa hokea, että "kell' on paikka paikan päällä, sill' on markka markan päällä". Ja onhan se totta, myönnetään. (Tosin isä toistelee myös, että "rumat ne vaatteilla koreilee" ja: "Korut, rimssut ja räpylät lasten vaatteissa ovat pahitteeksi!")

Mutta sukkasato alkaa poikimaan tästä:

Tyttö varasi tuon lilan langan heti itselleen, kun sen vyhdillä näki. Siispä tästä pikkuneidille sukat! Yksiväriset kuulemma pitää olla, eikä muitakaan konsteja sovi laittaa, joten näillä on hyvä verrytellä. Ei tämä kyllä mitään lasten sukkalankaa ole, kun ei kestä konepesua, mutta menköön nyt. Varsinkin, kun tyttö lupasi pitää näitä vain kotona. Kas, kun koulukäytössä villasukalta tahtoo aina hukkua pari jonnekin maailman turuille. Muutenkin lapset unhottavat kouluun älyttömän määrän tavaraa!

Pikkuneiti pisteli eilen elämänsä ensimmäisen laskettavan ristipiston, ja aloitti jo toistakin:Mango DMC Zoo -kirja tuli siis heti käyttöön. Tyttö on kivan realistinen. Ei aloittanut pupusta tai koirasta, vaan noista eväistä, kun ovat helpompia ja pienempiä. Minä olin 7-vuotiaana toista maata. Aina piti yrittää haukata liian iso pala. Sieltäköhän tuo lienee perua, että aina jäävät käsityöt keskeneräisinä "roikkumaan"...

Pistelijänkirjakin roikkuu, mutta pakon sanelemana, kun on noita vaihtopistelyitä ollut niin paljon. Eilen kumminkin ajattelin taas pikkuisen jatkaa, ja aloin pistellä saksiaukeamaa:

Mallin sain tihrustettua tuosta Violariumin sivuilta otetusta tulosteesta, joten ei tarvinnut etsiä mistään "oikeaa" saksimallia. Onneksi on vielä silmät kunnossa. Saa nähdä, kuinka kauan.

Äidille kävimme viemässä lauantaina 60-vuotisonnittelumme. Minä vein tekemäni minialbumin, pikkuneiti oli askarrellut kortin, miehen siskolta tilasimme viemisiksi kinkku/juustopiirakan ja leikkokakun, ja hän laittoi vielä ekstraksi suklaatäytekakun. Mummu oli lahjoihinsa oikein tyytyväinen!

Äitini sormet ovat parina viime vuonna niin kangistuneet, etteivät taivu enää käsitöihin. Nuorempana hän ompeli ja virkkasi, ja pari vuotta sitten oli vielä innokas sukkien ja tumppujen kutoja. Itseä vähän pelottaa tuo perimä. Täytyy siis nauttia käsien ja silmien toimimisesta niin kauan, kuin siihen on mahdollisuus!

Viime viikolla tuli kiitoskortti enon vaimolta, joka täytti kuukausi sitten 50 v. Olivat laittaneet kuvan kyltistä, joka heillä oli juhlapäivänä mökkitien päässä. Takana oli haikea teksti: "Vielä oli kesää jäljellä" ja sitten juhlien päivämäärä.

Nopeasti se aina syksyyn taittuu! Nyt täytyy sitten vain aloittaa joulunodotus!

Ja viettää sitä "älä-osta-mitään-syyskuuta", kun joulun alla täytyy kumminkin taas ravata kaupoissa. Menin lupaamaan pikkuneidillekin, että tänä vuonna tekisin ainakin nuoremmalle kaksikolle tavarajoulukalenterin. Taitavat kyllä pärjätä yhteisellä, toivottavasti. Tilda-kirjassa on aika hauskoja malleja. Voisi ehkä ommella sellaisen.

Pikkuneiti kyllä tänä aamuna lohdutteli, että eivät he sitten ole niin tärkeitä. Että tärkeämpää on, että äiti saa nettikavereilleen kalenterit tehtyä!

Kaupantekoa

Eilen Mango DMC -kirjakokoelmani kasvoi kahdella kappaleella, vähän niinkuin vahingossa. Tarina on tämä:
Tilasin kesäkuussa (!) Käsityökorista tavaraa, mm. kolme mantelinväristä aidakangaspalaa. Käsityökori ei pystynyt toimittamaan niistä kuin yhden. Loput kaksi jäivät jälkitoimitukseen. Pari viikkoa sitten aloin tutkailla vanhoja tilauksiani, eli olinko saanut joka paikasta myös jälkitoimitukset. Huomasin, että Käsityökori ei ollut kangaspaloja toimittanut. (Tosin parista muustakin nettikaupasta sain käydä peräämässä tilauksiani näin jälkikäteen. Hyvä olla tarkkana siis...) Laitoin asiakaspalautteen nettisivuille pariinkin otteeseen, mutta vastausta ei kuulunut.

Viikolla laitoin sitten sähköpostia Käsityökorille, ja kyselin jälkitoimituskankaista. Sieltä vastattiin, että he eivät olleet kirjoittamiani asiakaspalautteita saaneet. (Höh, miksi sitten siellä on palautemahdollisuus...) Eivät olleet myöskään saaneet - vieläkään - tilaamiani kankaita (ja kohta alkaa syyskuu, eli tilauksesta - ja maksamisesta - alkaa olla 3 kk!)

Eipä huvittanut enää odotella tilauksen mahdollista toteutumista, joten vaihdoin tilalle vastaavalla hinnalla muliinilankoja, ristipistomallin ja ristipistokirjan. Siinä tuli sitten tilattua ylläoleva keijukirja ynnä nämä langat ja tämmöinen ristipistomalli:

Tuota mallia en ikimaailmassa olisi raaskinut tilata, elleivät rahat jo olisi olleet sisällä (sentään yksi malli maksaa melkein yhtä paljon kuin koko kirjallinen!) Suloinen se kumminkin on, joten hyvä, että tuli ostettua. - Yhden tilaamani mouline-lankavärin valmistus oli lopetettu, eli sikäli vaihdossa sain 1€:n verran vähemmän tavaraa kuin mistä olin maksanut...

Sain sitten hyvitykseksi viivästymisestä vielä tämän kirjan:

Sekä pienen mallilehtisen, pari pakettia neuloja ja neularasian. Eli hyvitykset olivat kyllä ihan mainioita, eikä se 1€ pahasti hampaankoloon jäänyt.

Tuosta ZOO-kirjasta en niin kamalasti innostunut, kun sisältää niin simppeleitä malleja. Ajattelin ääneen, että voisin antaa sen vaihdossa jollekin. Pikkuneiti oli kuitenkin eri mieltä. Ja oikeassahan hän onkin. Hän on puhunut haluavansa aloitella jo mallista tehtäviä pistelyitä, ei enää pelkästään valmiiksi painettuja. Tuosta kirjasta on hyvä aloitella, kun sieltä voi poimia ihan pienen ja yksinkertaisen yksityiskohdan ensimmäiseksi työksi. Pikkuneidillä kun on sama vika kuin minullakin, että hän on innokas aloittelemaan käsitöitä, mutta isommat projektit väsähtävät kesken. - Niin, ja lisäksi neiti tykkää kovin eläimistä, eli mallit motivoivat.
Eläimistä vielä:

Eilen kuunneltiin Patskun kanssa lenkillä, kun linnustajat paukauttelivat pyssyjään. Harmitti sekä koiraa, että minua. Eri syistä. Vaikka sen muistoksi nyt tämä pistelemäni tipu:

Poika kasvaa

Tänään inspiroidu-haasteessa piti "skräpistää". (Kiva uudissana: skräpätä & näpistää...) Haasteblogissa oli mallisivu, josta piti napata vaikutteita. Nappasin lähinnä tuon reunasta kasvavan kasvin... Jaa, no, revityn paperin käyttöä oli esimerkkisivussakin vähän. Minä revin enemmän, kun se jotenkin sointui noihin pojan "taiteellisesti" itse värjättyihin kotiverkkareihin:

Tekstinä on: "Pojalle lisää pituutta. Kesä 2008." Kaikki tutut ja sukulaiset, jotka ovat nähneet pojan viimeksi noin vuosi sitten, ihmettelevät, että paljonko tuo poika on oikein kasvanut! Ja onhan se! Sen näkää myös esim. housunlahkeista. Puujaloilla pitää kumminkin näemmä kävellä. Ehkä, että saisi hiukka lisää pituutta vielä?

Kasvi kulmassa ilmentää kanssa kasvua (niinkus varmaan itsekin oivalsit...) Kasvi on itse piirretty, perhoset leikattu lehdestä. (En malttanut olla liimaamatta siihen noita leikkausjämiäkin, kun sattuivat olemaan sopivan värisiä.)

Joulukortti taas

Tämänviikkoisen Card Challenge # 21:n on laatinut Annukka. Asettelumallin voit katsoa em. haastelinkistä. Tein joulukortin taas:

- Keskimmäinen kuva täytyi käydä nappaamassa ulkona, että sai ilman salamaa. (Kullatut osat näyttivät salamalla kuvaten väkisin suhjuisilta.) Ruutupaperi on sekä "julkisivussa" että sisäsivulla sama. Oikea väri on tuo keltaisempi, tytön takana.

Oli tosi kiva malli. Näitä voisi tehdä vaikka enemmänkin!

Pistetään taas neulalla koreasti

Hyvin on taas satanut! Pitkästä aikaa olen tällä viikolla leiponutkin, toissapäivänä omenapiirakkaa, tänään sämpylöitä. Voi, kun muksut tykkää, kun on koulusta tullessa tuoretta purtavaa! - Ja tietysti luksuksen tunnetta lisää se, että tilanne on todella harvinainen. Minulla kun noita inspiraatioita iskee tuolla keittiössä aika harvakseen.
Sitten käsitöiden pariin (jotka iskeekin sitten vähän useammin). Tässä on nyt varmaan pienin saksikoriste, jonka olen tähän mennessä tehnyt:

- Tuo jälkimmäinen kuva markkeeraa kissanpentua, vaikka onkin tuon verran erikoisen värinen... Saksikoristeen tein taas yhdellä muliinilangan säikeellä yhden kankaan langan yli, että tuli tarpeeksi pieni.

Ja tässä sitten se piperryspistely, jota jo joskus aiemmin keskeneräisenä esittelin:

Mikähän tuo nyt olisi... Koriste tai neulatyyny, kuinka vain. Kanssa tehty yhdellä säikeellä yhden langan yli. Biscornua en ollut ennen muotoillut, ja se näkyy kyllä tuosta. "Tyynyn" olisi myös voinut täyttää vähän täydemmäksi, jolloin se olisi ollut ehkä muotoilultaan kauniimpi ja neulatyynynä käytännöllisempi, mutta taas (ainakin kuusen)koristeeksi turhan painava. No, oppia ikä kaikki!
Ja uutta pistelyä vireille:

Antauduin sitten tuhlaamaankin - taas! Viime viikolla tilasin AdLibriksestä tämmöiset kirjat, jotka kotiutuivat postitse tänään:

- Vähän isompi AOY-kirja. Kannattaa kyllä ostaa kirjallinen näitä malleja, kun katsoo, mitä ne yksittäisinä maksavat!

Ensimmäinen ikioma Jo Verso:

- Pikkumallien tarpeeseen!
Ja sitten isompiin mahdottoman upea on tämä:

- Lohikäärmeitä ja vaikka mitä! Tähän kirjaan olen tosi tyytyväinen! Komeat, eksoottiset mallit, ja isommatkin helppolukuisia.
Ja viimeisenä, joskaan tuskin vähäisempänä, monogrammikirjanen:

Sieltä tosiaan löytyy monogrammit esimerkiksi kaikille meidän perheen jäsenille; tarkistin heti! Kirja on muutenkin ihanan vanhanaikainen.

Kolme ensimmäistä kirjaa ovat sikälikin mainioita, että niissä on värillisiä malleja, joista nimenomaan pidän, koskapa lankavarastossani ei aina välttämättä ole juuri numerolleen niitä lankoja, mitä mallitöissä on käytetty. Värilliseen malliin on helpompi etsiä vaihtoehtoja.
Viimeisen kirjan mallit ovatkin sitten kaikki kaksivärisiä, joten ne on helppo hahmottaa mustavalkokuvastakin.

Noin siis kilahti AdLibrikseen 50 €. Alkaa pahasti tuntua siltä, että täytyy viettää ensi kuussa "Älä-osta-mitään-syyskuu", ettei vallan ylettömäksi mene! Eilen tunsin omassatunnossani väristyksiä, kun isäntä etsi autoonsa varaosaa netistä. Kysyin, mitä semmoinen osa maksaisi. Isäntä sanoi, että siinä 130 €. Minä siihen - ihan spontaanisti, ja ajattelematta, kuten tavallista - että onpa yllättävän kallis (niinkuin minä siitä mitään tajuaisinkaan edes!) Isäntä siihen rauhalliseen ja hiljaiseen tapaansa huomautti, että eikös sinulta mennyt eilen Tiimariin 70 €... Totta, joo...
Josta tulikin mieleeni semmoinen kuriositeetti, että kun jossain blogissa pohdittiin (ihan siis leikkimielisesti vain), mistä hyvän miehen löytäisi, niin voinpa tässä puolestani heittää, että arkeologisilta kaivauksilta! Sieltä minä nimittäin omani löysin silloin 26 v. sitten. (Eikä se - löytöpaikasta huolimatta - ole kuin 2 v. minua vanhempi, heh.) Olimme näet silloin nuoruudessa molemmat kesätöissä semmoisilla kaivauksilla, ja siellä toisemme "trehvasimme". Eikä ole ollut tarvis katua.

Sitten tämmöinen "kesän jälkimaininki" -kortti, rankkasadepäivän (vaihteeksi!) piristykseksi:

Vaihtoja ja mummun lahjaa

Tänään pikkuneiti sai lastenSay-lähetyksensä. Ennen avaamista ihmetystä herätti, mitä kummaa paketissa voisi olla, kun siellä on sisältö ihan toisessa päässä kuorta. No, avaamallahan se selvisi:
Kukkakortti-tervehdys ja ihana kanavatyöpakkaus, jossa on kaikki tykötarpeet mukana! Kyllä tyttö oli tosi tyytyväinen. Kekseliäitä lähetyksiä tämä pikkuneidin Say on osannut laatia.
Tämä kanavatyö on juuri sopivan tasoinen tytölle. Heti sitä alettiin tekemään, ja järvi on jo hyvällä alulla. Kiitos, Say!

Vasilta sain taas decomatskulähetyksen. Tämänkertaisen lähetyksen tuli sisältää kymmenen kuvaa:

Kivoja kuvia, kaikki mieleisiä ja minulle uusia! (Pieni lohikäärme Mushu on suosikkini!) Kiitos, Vasi. Oma lähetyksenihän meni taas Sofialle:
Tänään olen tuhertanut äidin 60-vuotislahjan parissa. Äiti kun ei halua varsinaisia juhlia viettää, käymme häntä moikkaamassa noin "kevyesti ja ohimennen". Siis, jos pääsemme. Autostamme kun hajosi taas kytkin...

Keksin jonkun toisen blogista, että minäpä teen kanssa äidille jonkinlaisen albumin muistoksi. Sepä ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu, vaan siihen meni ihan oikeasti koko päivä. Selasin hartaasti nettiä, että löysin äidin syntymäpäivään ja -vuoteen liittyvät tapahtumat ja joitain kuvia. Nimenselityskin täytyi hakea. (Sitäpä äiti ei ole varmaan ennen kuullutkaan! Opettaja (!) kiusasi häntä koulussa nimen takia, joten voi olla iloinen yllätys, että nimi tarkoittaakin "runoa"!)

Seuraavaksi siis muutama kuva albumista. SAYn antamasta 3D-arkista löysi yksi kuva paikkansa albumin kannessa:

Näin vanhat kuvat voinee jo laittaa ihan tänänsä, peittelemättä. Tässä meidän mummu ja pappa (äidin vanhemmat):
Kuvia ja juttua äidin syntymävuoden tapahtumista:

- Jälkimmäisessä sitten jo isän ja äidin hääkuvakin.
Muita sivuja en taidakaan esitellä, kun sisältävät jo tuoreempaa kuvamateriaalia.

Olen ihastunut näihin Tiimarin minialbumeihin. Joku tietysti voi tuhahtaa, että "Tiimari-tavaraa", mutta nämä ovat näppärän kokoisia tämmöiseen yhden teeman työstämiseen. Tyttökin teki itselleen oman albumin aiheena hänelle tärkeät asiat.

Eipä liene muutenkaan enää tarvis vähätellä Tiimari-tavaran arvoa. Kyllä sieltäkin jo nykyään saa vaikka mitä, ja monen tasoista (ja hintaista. Meikäläinenkin sai sinne eilen hukattua yli 70 €...)

Sukkaklubin ruusupuiset sukkapuikotkin tulivat sitten tänään, että nyt on koko paketti vihdoin kotona. Että ei muuta kuin puikot kilisemään, kunhan syyskuu ja Sukkasato-tempaus koittaa! (Taannoin keskeneräisinä esittelemäni siniset Sockina-sukat sainkin jo sunnuntaina valmiiksi, ja ne kotiutuivat isännän jalkaan. Hyvältä kuulemma tuntuvat!)