Jo perjantai!

Pikkuneiti sai eilen postia Salaistelta Ystävältään:

Innostava paketti, kiitos kovasti, Ystävä! Tyttö palmikoi heti nuo "vapaat" muovinauhat, ja kortintekotarpeet ja tarrat tulivat illalla käyttöön. Askartelun tuotoksista en eilen ehtinyt ottaa kuvaa, ja nyt niitä ei tuossa heti näkynyt, kun koitin etsiskellä kuvaamista varten.

Ei varmaan Salainen Ystävä osannut arvata, mikä oli kumminkin lähetyksen mieluisin osa? Nimittäin kirjekuoret! Kas, kun tyttö on alkanut kirjoitella Helsinkiin palanneen kesäkaverinsa kanssa. Tyttö heti hihkaisi, että jee, kirjekuoria!

Tyttöhän lähetti kaverilleen heti maanantain kirjeen, ja eilen tuli vastaus, kera Hattivattien:
Täytyi näpsästä noista vaitonaisista hemmoista kuva, kun Hattivatit ovat lemppareitani Muumilaaksossa. Mikä salaperäisyys!

Nallukan ATC vaihto 13, kiiltokuva aiheenaan, saa minulta tämmöiset kortit:

- Ja ATC-vaihto 14, syksyn sato, tämmöiset:

Nimeltämainitsemattoman bussiyhtiömme edustaja saa kuunnella minua korvat kuumana harva se aamu. Tänään bussi tuli n. 9:10, vaikka lasten piti olla klo 9 koulussa! (Ja meiltä on sinne vielä n. 10 min. matka.) - Oli kuulemma bussikuski eksynyt... Kartta kourassa ajoi tuohon risteykseen, ja kysyi reittineuvoja minulta ja kanssani pysäkillä seisovalta toiselta äidiltä, vaikka ihan on suora tie koululle. Hoh-hoijaa. Soitin yhtiölle, että voisivat kouluttaa kuskinsa katsomaan reitin etukäteen kartasta. Kuulemma on niin kiire aamu kuskeilla, ettei ehdi. Jaa-a. Ensimmäinen kouluviikko ja jo kaksi kertaa myöhästytty koulusta bussin takia. Tuskin maltan odottaa talvikelejä, kun myöhästymisen syy on tien kunto. Täytyy vain antaa ahkerasti palautetta, koskapa siellä työntekijällä oli käsitys, ettei ole aiemmin valitettu.

Tenavia ei tietenkään myöhästyminen haittaa. Naapurin tyttö hihkaisi, että jee, heillä olisi ollut uskontoa! (Olisi varmaan tarvinnut yllättää tyttö "iloisesti", ja pitää yksityinen uskonnontunti pysäkillä. Sen aineen opetuksen minäkin varmaan jotenkuten hallitsisin.)

Muuten, tämän postauksen otsikon pontimena on se, että päivät/viikot/kuukaudet/vuodet menevät nykyään hurjaa kyytiä. Kuka sitä kelloa oikein kirittää?! No, mieheni isoäiti totesi noin 92-vuotiaana, että odotapas, kun tulet tähän ikään: tässä iässä ne vuodet vasta nopeasti kuluvatkin!

EDIT: Deco-materiaalilähetystä odottelin Vasilta, mutta eipä tullut vielä se. No, varmaan sitten maanantaina. EDIT 2: Näin kuulemma käy, ja näin ennakoinkin, joten ei hätiä mitiä! Jännitys vain tiivistyy!) Sen sijaan anne-s oli tosi nopea, ja sain jo nuo lintuaiheiset atc:t, joiden tekijät ovat Anne S., Journey Cole, Leila ja Anne S.:

Ovatpa tosiaan ihania kortteja! Noita siivekkäitä ei voita mikään! Näitä korttejakin voisin katsella tuntikausia. Vaikka täytyy kai perheenäidin jotain muutakin tehdä - vai täytyykö? Mikään muuhan ei ole välttämätöntä kuin puutarhanhoito/purjehtiminen (sananlaskusta riippuen). Eivätkä nekään niin kovin tärkeitä...

Kommentteja lueskelin, enkä malta olla sanomatta jatkoksi: Ei muuten oikeasti kannata kadehtia tuota suvun "pitkäikäisyyttä": Oman sukuni jäsenet eivät juuri ole 80-vuotisjuhlia viettäneet (vain yksi isotäti tulee mieleen). Mieheni suvussa puolestaan vain naiset ovat olleet pitkäikäisiä... Vaikka rakastan kyllä ajan viettämistä vanhusten kanssa, joten sikäli on kiva, että joitakin oikein pitkäikäisiä on lähipiirissä. Tietysti on vielä oikein antoisaa, jos säilyvät ajatuksiltaan kirkkaina.

Rankkoja värejä tänään

No niin, tässä nyt on tämä vasta loppuun (?) saatettu maalaus: "Äitiii!":

Värit ovat luonnossa vielä rankemmat. Auringonpaiste taittoi niitä vähän vaaleammiksi kuvaustilanteessa. Nyt siis voisi maalausrintamalla tarttua uusiin haasteisiin.
Ninan FANTASIA-aiheinen ATC-vaihto innosti siinä määrin, että tartuin toimeen heti, kun lapset olivat lähteneet kouluun. Tässä siis nämä (kuvien alla lukee korttien tekstit): "... näyt ovat ainoa kytkös yliluonnollisuuteen."

"Silloin näin tuhkan.""... poikkeavan ja aistein havaitsemattoman etsiminen..."

"... hienoa aikaa, niin kuin kaikki alut ovat."

"... tajusin hämmästyneenä, että maailmaa on paljon."

"Tuhkassa on vanhan loppu ja uuden alku."

"Sekään ei pysynyt."

"... runollisia teorioita maailmankaikkeudesta."

- Sellaisia fantasioita siis. Lystikästä oli, että kun kuvasin kortteja ulkona, "Sekään ei pysynyt" -kortti lähti kahdesti lentoon. (Muut eivät lähteneet, hmm. Mitähän sekin tietää, sanoisi tätini.)

Oli suuri tarve läimäistä nuo lintuleimat kaikkiin kortteihin. Toisiin ne istuvat paremmin, toisiin heikommin. Mutta sainpahan rakastamani siipiaiheen mukaan.

Pitemmittä puheitta pian askartelemaan lisää: lapset tulevat kohta koulusta, ja sitten on aina "uudet kujeet"!

Tämmöinen sivuhuomio vielä: Älköön kukaan hämmästykö, jos en vastaa sähköpostiviesteihin. Rakkaalla palvelimellani on kuulemma huoltokatkos, joka alkoi viime yönä, ja kestää 12-24 h...

Ajan virtaan hukkui tämäkin päivä...

Päivä on mennyt joulukalenteriluukkuja puuhatessa. Muuta askartelua ei nyt millään kerkiä, luukkuja ja salaisia ystäviä on kertynyt niin paljon. Olympianeule etenee kuin tervanjuonti (ks. suomineuloo). Värivalinnat tyttären kanssa kun tökkivät! (Huokaus!)
Sentään "Oopon blogiin" lupasin tehdä ATC-kortteja, kun oli niin houkutteleva tuo FANTASIA-aihe.
Pääskysenpoika-taulu taisi lopultakin tulla ihan valmiiksi. Laitan siitä huomenna kuvan, jos muistan. Voisin siis aloittaa vihdoin uuttakin maalausta, vaan mihin pistäisin sitten tuon kuivumaan? Talo on iso, vaan ei ole taululle turvallista kuivumispaikkaa missään! Nämä minun harrastukseni tapahtuvat tuolla kuistin nurkassa kaikki, ja ahtaassahan siellä täytyy puuhata, kun pitäisi mahtua maalaamaan, askartelemaan ja ompelemaan n. 5 neliön kokoisessa tilassa! (Ja siitä jo poislukien työpöytien ja säilytyslipastojen ynnä maalaustelineen vaatima osuus...)

Oikein käyp' katteeksi taiteilijoita, joilla on omat työhuoneet! Täällä ei voi edes öljyvärien kanssa vapaasti roiskia, kun langat ja kankaat ovat ihan vieressä. Ja koko ajan pitäisi käyttää jotain "rohjovaatteita". Eilenkin hipaisin - askartelutarvikkeita lipastosta etsiessäni - vahingossa t-paidallani märkää öljymaalausta, ja sehän oli sitten sen paidan meno, se: ruskeassa paidassa rinnan kohdalla mielenkiintoisesti punainen läiskä...

Card Challenge # 18

Mistä johtuneekin, ehkäpä lasten koulunalkamisen aiheuttamasta touhusta, että tällä viikolla ei ole isommin "kortittanut". Tämä kortti on kuitenkin odottanut jo pari päivää julkaisemista. Odottanut, kun ajattelin, josko saisin aikaan paremman. Mutta menköön.

Kortista tuli hiukka tumma (ja kuvasta vielä tummempi). Vaikuttanee se, että ajattelin kortin sadonkorjuuaiheiseksi. Itselleni epätyypillisesti siitä tuli "kullalla silattu". Inspiraation lähde oli Card Challenge # 18, jonka luonnosmallin oli laatinut Nirna:

En taaskaan seurannut kovin uskollisesti tuota mallia. Jotain yhtymäkohtia on sentään, niinkuin tuo nauhan sijoittelu ja sirkkarenkaat. Kuva vähän vääristää värejä. Oikeasti tuo vasemman reunan ruusunauha on persikan värinen!

Yksi arvontakin taas ratkesi

15 000 kävijän raja meni rikki tuota edellisen postauksen joulukalenteria touhutessa ihan huomaamatta. Siihen touhuun katosikin koko päivä, mutta niinpä onkin jo joulukalenteri melkein täynnä: parilta luukulta puuttuu vielä tekijä! Ja plakkarissa runsaasti hommia minulle, eli kerättäviä pikkupaketteja, joita minä puolestani saan lähettää. Olen ihan innosta soikeana!

Mutta siis: Arvonta suoritettiin perinteisin menoin, eli "sano joku luku" -periaatteella. Ja arvonnan voitti (aploodeita ja rummunpäristystä): Matleena! - Nyt täytyykin poiketa kysymään postitusosoitetta...

Ristipistovaihto 4 kukka-aiheella pääsi eilen uuteen kotiinsa, eli tällaisen paketin laitoin mirelille:

Hän kun vaikuttaa bloginsa perusteella luontoihmiseltä, pistelin hänelle vähän ei-niin-perinteisiä kukkamalleja. Tässä neulakirja ja kortti vähän lähempää:

Ja kun tuo varsinainen pistelytyö on kerran neulakirja, on sillä myös kannet, joten läväytetäänpä ne auki:
Ja tässä kortin pistely vielä ihan lähi-lähikuvassa:
sofiahh sai myös eilen toisen deco-materiaalilähetyksensä. Sen aiheena oli nyt 30 kpl "tilpehööriä" (oikein minulle sopiva aihe!) Tämmöistä pientä tavaraa lähetin hänelle:Tänään haaskasinkin sitten aikaa tekemällä tämmöisen meemin, jonka löysin monestakin paikasta, mutta johon lopulta sorruin yllä mainitun Matleenan sivuilla:
"Tässä on joukko kysymyksiä. Vastaa niihin, laita vastauksesi Googlen kuvahakuun ja liitä haun eka sivun kuvista yksi kuva vastaukseesi."

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?

2. Minne haluaisit matkustaa?

3. Lempipaikkasi?

4. Lempitavarasi?

5. Lempiruokasi?

6. Lempieläimesi?

7. Lempivärisi?
8. Tämänhetkinen tunnetilasi?

9. Kulkuneuvosi?

10. Mitä teit viime lauantaina?

11. Mitä teit viime sunnuntaina?
12. Keneltä näytät?

Että semmoista. Tänään onkin huomattavasti parempitunnelmainen päivä kuin eilen. Aurinko paistaa ja on kaunis syyspäivä. Koulubussikin muisti hakea lapset melko lailla ajoissa.

Eilen illalla käytiin kotipuolessa kummitytön luona. Hän on "luottoparturimme", joka saa autistipoikammekin hiukset leikattua. Kuten ehkä olen aiemminkin maininnut, autistinhan tuntee siitä, että hänellä on "lennossa leikattu tukka". Eli hiustenleikkuu ei aina ole helppoa, kun kohde tahtoo luistaa saksien ulottuvilta.

Näppärästi kummityttö leikkasi koko 6-henkisen perheemme hiukset iltapuhteilla, työpäivänsä päätteeksi. Hieno tyttö!

Olympianeulekin edistyy, mutta ei ole vielä niin pitkällä, että kannattaisi julkaista lisäkuvaa. Nyt sitten vain koiralenkille ja puuhaamaan joulukalentereihin pikkukamaa!

Poikaset lennähtävät pesistään taas

Nyt on sitten koulutie kompasteltu alkuun! Tenavat eivät kompastelleet, mutta bussiyhtiö kylläkin. Pikkuneiti sanoi jo 8:15, että jännittää, ja täytyy päästä bussipysäkille odottamaan. Laitoin pienemmät matkaan ja katselin, että bussia ei sitten näykään (olisi pitänyt tulla puolen aikoihin.) Onneksi meiltä näkyy pysäkille, että pystyy seuraamaan tilannetta.
Saatoin isommat pojat taksille samalle pysäkille 9:ksi, vaan bussia ei edelleenkään näy. Naapurit hurauttelivat ohi lapset kyydissä, meillä oli 2 omaa ja 2 naapurin tenavaa bussipysäkillä odottamassa. - Vaan omaa autoa ei minulla tätä nykyä ole, kun en käy töissä.
Hätäpäissäni soitin isännälle - yli 10 km:n päähän - että pääsisiköhän lapsia kyytimään. Sitten mukava naapuri ison pakettiautonsa kanssa tuli hätiin ja kuljetti lapsukaiset autonsa takakontissa, moottorisahojen ja muiden tykötarpeiden joukossa, kouluun.
Että semmoinen aamu.
Soitin tosi vihaisena bussiyhtiölle, jossa vakuuteltiin, että kaikki on kunnossa ja valituksia ei ole tullut. Kyllä se bussikin sieltä sitten tuli. Klo 9:10 se oli meidän kohdalla, 3 km:n päässä koulusta, kun koulu alkoi klo 9! Voi pojat, mikä eka aamu. Ja vettä satoi tietysti kuin aisaa. Onneksi tehtiin kylälle bussikatos vuosi-pari sitten (isännän johdolla, täytyy rinta kaarella todeta...)
No, nyt on sitten kiukku purettu, ja voin keskittyä tähän "oman ajan" viettoon. Kohtahan tenavat alkavat koulutakseista tiehaaraan tippua, uusine lukujärjestyksineen ja päälystettävine kirjoineen.
Tämmöiset ATC:t Annen ATC vaihto 5:een:Aiheena oli "Linnut", kuten nokkela voi kuvista päätellä. Niin vain syksyn värit jo kuviin hiipivät! Ja tulipa niihin jo enteilevästi piirrettyä lehdettömiä oksiakin.

Taidanpa jatkaa ATC-korttien merkeissä, kun Nallukan syyskuun vaihdot ovat vielä korttejaan vailla. Kerta kaikkiaan loistavaa koulunalkupäivää kaikille, joilla urakka alkoi tänään tai alkaa lähipäivinä! Olen kovasti hengessä mukana! - Niin, ja autoilijat: Varokaa niitä pikkuisia!

Back to School

Viisaita sanoja teiltä, rakkaat ystävät, askartelu-/käsityöharrastuksen tärkeydestä! Niinkuin olen aiemminkin varmaan täällä filosofoinut, sekä käsityö- että käsittää-sanan juuri on tietysti käsi. Eli käsillä tekeminen on käsittämisen juuri, vai mitä? Kyllä se minustakin on kaiken aivotoiminnan edellytys, ainakin meikäläiselle!

Joskus rippileirillä meillä oli semmoinen opettajien käsityötiimi: kaksi työkaveria neuloi villapaitaa ja minä virkkasin verhoa. Silloin muistan erään - ilmeisen asiantuntemattoman - ohi kulkeneen mieshenkilön tokaisseen, että kyllä hän tietää, että tuo lähtee selkäytimestä... No, niinhän se varmaan lähteekin pitkään harjoitelleilla käsityönharrastajilla, mutta sanojan äänensävy oli kyllä niin ylenkatsova, että! Hmm, emme tainneet ehdottaa, että teepä kuule itse vähän aikaa tätä pitsineuletta...

Yliopiston luentosalissa jotkut rohkeat neuloivat. Minä en kehdannut. Piirtelin sitten luentomuistiinpanot täyteen kaikenlaista. Jotainhan käsillä on tehtävä, että jaksaa kuunnella luentoa! Pappeinkokouksissa tulikin sitten väännettyä puikoilla ja koukulla senkin edestä. Ei pidä puhujan luulla, että se on ylenkatseen merkki! Se on päinvastoin sen merkki, että nyt minä haluan oikeasti kuulla, mitä sinä puhut (enkä vain torkkua).

Sitten Salaiselle RistiPistoYstävälle tiedoksi: Kyselit, mitä ristipistolehtiä minulla on tai mitä luen. Tilannut en ole koskaan mitään varsinaista pistelylehteä. Irtonumeroita kyllä löytyy, joskaan tuoreita ei kovin monta. Tykkään lehdistä, joissa käytettävät värit näkyvät selkeästi joko värillisinä mallikuvina tai niin, että valokuva valmiista työstä on riittävän iso. Tuo ihan siitä syystä, että sovellan malleja yleensä oman lankavarastoni mukaan, ettei tarvitse joka työtä varten lähteä erikseen lankaostoksille. Yhtään en muuten ylenkatso hyväkuntoista kierrätyslehteäkään! Askartelutarvikkeisiin tuo kierrätyskaman lähettäminen ei mielestäni kovin hyvin sovi, mutta siistien lehtien kanssa se on eri juttu.

On sen verran tylsää luettavaa tuo lehdennimien luettelo, että laitan sen Käsityökirjastoani-linkkiin. Violariumin ihania lehtiä olen haaveksinut, vaan en ole malttanut ostaa. Kovasti kyllä tykkään selailla kirjontalehtiä, vaikka useimmiten toteuttaminen taitaakin jäädä haaveiden tasolle. "So many men, so little time", laulettiin joskus "ennenvanhaan" - sovelletaan se nyt käsityömalleihin. Miehistä riittää kyllä tuo yksi, kun tuli onneksi jo silloin "pikkutyttönä", 16-kesäisenä, valittua (?) hyvä!

Varmaan tosiaan monessa muussakin kodissa mietitään, miten koululaiset oppivat taas normaaliin päiväjärjestykseen.
Meillä tyttö pakkasi jo reppunsa ja teinipoika kyseli, miten koulunalkuun oikein tulisi valmistautua. Loput kaksi jälkikasvua ovatkin heinäsirkkatyyppiä. Pelailevat tuossa, toinen tietsikalla, toinen pleikkarilla, eivätkä vielä ole huolissaan huomisesta.

Tämänaamuista muumipeikkoa katsellessa lähti jo tuo olympialaisneulekin luistamaan. Jospa se siitä, pienellä lämmittelyllä!
Ai niin, ja ellet vielä ole osallistunut, muista Arvonta viidennellätoistatuhannennella...

Hampaat irvessä neulomista ja muuta mukavaa

Pikkuneiti pujotteli aamulla itselleen rannekorun:

Valitettavasti en onnistu sisukkaista yrityksistäni huolimatta saamaan kunnon kuvaa noista helmitöistä, mutta nätti se kumminkin on, usko pois. Tytön kaveri lähti tänään lomaa viettämästä Helsinkiin, ja tyttö jo kirjoitti ensimmäisen kirjeen hänelle!
Minä sen sijaan taidan olla aikaansaannoksissani miltei tappion puolella. Päivä on mennyt koiranrapsutuksen ja jäätelönsyönnin merkeissä, enimmäkseen. Olenhan minä toki aina välistä epätoivon vimmalla neulonut tuota "olympianeulettani", mutta saapa nähdä, kumpi antaa periksi ensin, neule vai neuloja. Painiottelulta tämä nyt kumminkin pahasti näyttää. Voit lukaista valitusvirteni: suomineuloo.
Mieluisampaa on suunnitella salaisille ystäville paketteja. Niitä onkin pikkuneidin kanssa tässä koostettu. Huonolla omallatunnolla kuuntelen isännän moottorisahan ääntä pimenevästä illasta. Eilenkin mietin leimakuvia väritellessäni, eikö aikuisella naisella tosiaan ole tämän tärkeämpää tekemistä? - Joku olisi vastannut, että on. Mutta jos kysymys asetetaan toisin: Eikö aikuisella naisella ole tämän parempaa tekemistä? - Niin ei ole! Eikös se elämän tarkoitus ollut murheen karkoitus, vai mitä tuo Martti Syrjä joskus vuosia sitten väitti? Ja jos ne murheet tulee näin yhteiskunnallisesti hyväksytyllä tavalla karkoitettua, niin mikäpä sen mukavampaa! Siis, että voisihan sitä ihmisellä huonompiakin harrastuksia olla...
Henkisesti täytyy alkaa valmentautua tuohon koulunalkuunkin. Se merkitsee uutta (tai vanhaa) päiväjärjestystä meidän sakille taas. Lasten täytyy opetella menemään nukkumaan klo 21 (loma-ajalla illat ovat venyneet 23:een), ja itsellekin taitaisi olla tarvis joku rytmi löytää, kun tulee yöllä valvottua yhteen tai kahteen käsitöiden ja askarteluiden parissa. Onneksi (!) illat alkavat selvästi pimetä. Se on hyvä vinkki oikeasta vuorokausirytmistä.
Iltapäivällä satoi ja paistoi yhtä aikaa. Pikkuneidin kanssa juoksimme ulos bongailemaan sateenkaarta, vaan ei löytynyt tällä kertaa. Mutta taivas oli kaunis - kuten kai aina (ainakin Suomessa):

Syksyinen avajaispäivä

Yöllä alkoivat varsinaiset monsuunisateet, ja näyttävät jatkuvan edelleen. Koskahan vedenpaisumus tulee?
Tänään posteljooni tunki jotain epätoivon vimmalla (?) postilaatikkoon. Mitä? Lähetys Hobboksista? En minä ole sieltä mitään tilannut... Avasin paketin, ja, oho: Mukana ei ollut minkäännäköistä viestiä, mutta olettaisin, että voisiko tämä olla nyt se Jämä-Ullan arvontavoitto? Ainakin Hobboks sponsoroi Ullaneuletta, joten kai tämä niin on tulkittava? En kyllä löytänyt tarkempaa tietoa Ullan sivuilta. - Älyttömän hieno kyllä! Tuo kirjahan on ollut minulla joskus kirjastosta lainassa, ja innostuin valtavasti sen ohjeista. Ajatella, voiko tämmöisen saada ihan tuosta vain?!
- Patsku kyllä tuumaa, että "so what"?

- Mutta sehän onkin koira.

Sadepäivän kunniaksi aamu alkoi askartelulla. SAYhan muisti minua vaijerikorupaketilla. Kun tyttökin sai omalta SAYltaan siemenhelmiä, "löimme viisaat (?) päämme yhteen" ja yhdistimme materiaaleja tällaiseksi helminauhaksi, joka on tytön kaulassa:

Eikö ole nätti! Pienet helmet ovat vuoronperään violettia ja sinistä, mutta se ei valitettavasti tuosta kuvasta oikein hyvin näy. Malli on ihan sama kuin siinä mustavalkoisessa helminauhassa, jonka sain SAYltani. Tuolla mallilla tulee kyllä kiva, tasapainoinen koru.

Minä kun kuvittelin, etten tykkää vaijerihelmiä pitää, mutta olin vain ennakkoluuloinen. Olen käyttänyt SAYltani saamaa helminauhaa jo monena päivänä! Värihän sopii mustiin vaatteisiini ihan justiinsa. Epäilyni vaijerihelmien istuvuudesta taitaakin johtua siitä, että sain joskus lahjaksi mahdottoman jäykässä vaijerissa olevan helminauhan. Tämä SAYn käyttämä onkin ihan erilaista, pehmeämpää.

SAYltani saamistani vihreistä helmistä taidan kyllä punoa jotain muuta, katsotaan, katsotaan...
Ja mitäs sitten tekisi, kun edelleen sataa, ja helmiä on jo näprätty, ja askartelutavaroitakin on järjestelty. Ehkä värityspuuhia:

Jehkottaren korttihaasteeseen en vielä ole tarttunut, vaikka mallin jo laitoinkin talteen. Jotenkin aloitekyky tältä päivältä puuttuu.

Postista tuli kumminkin vihdoin ne tilaamani ProMarkerit, joten paloin halusta väritellä niillä. Vähän kynien käyttö kyllä vaatii opettelua, kun olen tähän asti käyttänyt akvarellipuuvärejä. ProMarkereitahan kehutaan siitä, että päällekkäisiin väripintoihin ei jää rajoja. Ilmeisesti samasta ominaisuudesta johtuen muste jotenkin "liukuu" joillakin paperilaaduilla ja leviää itsekseen laajemmalle kuin mitä on väritetty. Täytyisi siis olla kovin varovainen, eikä värittää ihan rajoihin asti.

Minähän en tunnetusti erityisemmin välitä punaisesta väristä. Onkin hupaisa todeta, että nuo väritetyt kuvat ovat kovasti punasävyisiä. Johtuneeko sitten syksyisestä säästä ja pimenevästä päivästä/illasta, että alkaa vissiin joulu hiipiä väritettäviin kuviin? Onhan se toki jo muutenkin mielessä, kun tuli ilmoittauduttua joulukalenterivaihtoon (ks. sivupalkki).

(EDIT: Tarkennetaan nyt vielä, kun - kommenteista päätellen - taisi tulla väärinkäsityksiä: En minä punaiselle "allerginen" ole, kaikkihan riippuu käyttötarkoituksesta! Käytän sitä muuten vain aika vähän, ja pukeutumisessa vain jouluisin...)
Vaihdoista puheenollen sain aivan mielettömän "roppakaupalla askarteluiloa" -lähetyksen tarjalta! Ihana, itse tehty kortti:

Valtava keko leimakuvia, joista tänään jo muutaman värittelin:

Ja vaikka mitä muuta:

Tajuttomasti oli saatu mahtumaan tavaraa C5-kirjekuoreen!

Minä onneton puolestaan sähläsin omani kanssa ja jätin ensin nipun tavaraa lähettämättä. Ei auttanut kuin lähettää toinen kuori perään. Mieluummin en puhuisi koko jutusta, hävettää niin mokoma kämmäily. Mutta julkinen häpeä on paras häpeä. No, tässä joka tapauksessa minun lähetykseni Tiialle, jonka bloginimestä en ole varma:

Olympialaisten avajaisiakin sitten vietettiin, ja oli lupa luoda "olympialaisneuleen" aloitussilmukat. Mallinihan on osapuilleen tämä:

- Tosin muokattuna pikkuneidin mittoihin ja varustettuna pienemmällä pääntiellä sekä pikku hihoilla. Saa nähdä, tuleeko tästä mitään! Ensinnäkin tyttö valitsi itsepäisesti mielensä mukaiset langat:

Sanoin, että tehdään ohuemmasta niin laskeutuu kauniimmin, vaan ei, kun väri ei kelvannut! Ehdotin, että tehdään edes yksivärinen, että malli pääsee oikeuksiinsa, mutta ei. Pitää saada nämä värit mukaan!

Minua lakkasi jo huvittamasta koko homma, mutta jos nyt hammasta purren tekisi, pikkuneidin takia. Puretaan sitten vaikka puolessavälissä, kun hän huomaa, ettei tästä tulekaan kiva... Enpä tiedä. Silmukat on luotu ja pari kerrosta tehty, mutta taidan vielä yrittää kääntää nuoren naisen päätä. Täytyisihän tämän tekemisen vähän neulojaakin huvittaa.

Muuten mokomat olympialaisavajaiset olivat pompöösiä puuhaa. En tykännyt yhtään. Siinä ihmisoikeudet ja kansan köyhyys unhoittuu, kun räiskitään ilotulitteita savusumusta harmaalle saastetaivaalle. Hoh-hoh. - Ihan kuin olisin tänään pahalla päällä. Taitaa tuo sää kumminkin vaikuttaa, kun ei pääse oikein ulkoilemaan. Tulee niin narisevaa tekstiä, että! Olisi kai tarvinnut katsella perheen kanssa Poliisiopistoa - ei vaan, taitaisi se ärsyttää vielä enemmän.

Mutta, iloisempi loppukaneetti tälle päivälle: Kiitettävästi olette jo osallistuneet reseptiehdotuksillanne arvontaan, mutta vielä on muutama päivä aikaa ennen kuin laskuri katkaisee pelin, joten mukaan vain: Arvonta viidennellätoistatuhannennella...

Pikaisesti

Ihan pikainen päivitys ennen "Rimakauhua ja rakkautta":
Kävimme tänään pitkästä aikaa serkulla kylässä. Sain samalla tilaisuuden näpsäistä valokuvan tiffanytyöstä, jonka tein tilaustyönä serkun portaikossa olevaan ikkunaan. Korkeus taitaa olla jotain 80 cm? En muista enää tarkasti. Malli on ihan itse suunniteltu, ja värit mukailevat serkun talon sisustus- ja ulkoväritystä, joka on puna-keltainen:

Sain jo tänään paperi40:ltä Ristipistovaihto 4:n, jonka aiheena on tällä kertaa kukka. Tässä koko ihana, paljon itse tehtyä sisältävä paketti:

Yksityiskohtia sitten. Orvokkipistely patalapussa:

Virkattu pussukka (Tässähän kulkee vaikka kännykkä. Olenkin sitä viime aikoina kohdellut kaltoin ja pudotellut milloin minnekin, eli pehmuste lienee hyväksi):

Ja vielä söpöt geishatossut (jotka uppoavat "Aasia-faniin" kuin häkä):

Olen tästä hyvin onnellinen. Kiitos!