sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Back to School

Viisaita sanoja teiltä, rakkaat ystävät, askartelu-/käsityöharrastuksen tärkeydestä! Niinkuin olen aiemminkin varmaan täällä filosofoinut, sekä käsityö- että käsittää-sanan juuri on tietysti käsi. Eli käsillä tekeminen on käsittämisen juuri, vai mitä? Kyllä se minustakin on kaiken aivotoiminnan edellytys, ainakin meikäläiselle!

Joskus rippileirillä meillä oli semmoinen opettajien käsityötiimi: kaksi työkaveria neuloi villapaitaa ja minä virkkasin verhoa. Silloin muistan erään - ilmeisen asiantuntemattoman - ohi kulkeneen mieshenkilön tokaisseen, että kyllä hän tietää, että tuo lähtee selkäytimestä... No, niinhän se varmaan lähteekin pitkään harjoitelleilla käsityönharrastajilla, mutta sanojan äänensävy oli kyllä niin ylenkatsova, että! Hmm, emme tainneet ehdottaa, että teepä kuule itse vähän aikaa tätä pitsineuletta...

Yliopiston luentosalissa jotkut rohkeat neuloivat. Minä en kehdannut. Piirtelin sitten luentomuistiinpanot täyteen kaikenlaista. Jotainhan käsillä on tehtävä, että jaksaa kuunnella luentoa! Pappeinkokouksissa tulikin sitten väännettyä puikoilla ja koukulla senkin edestä. Ei pidä puhujan luulla, että se on ylenkatseen merkki! Se on päinvastoin sen merkki, että nyt minä haluan oikeasti kuulla, mitä sinä puhut (enkä vain torkkua).

Sitten Salaiselle RistiPistoYstävälle tiedoksi: Kyselit, mitä ristipistolehtiä minulla on tai mitä luen. Tilannut en ole koskaan mitään varsinaista pistelylehteä. Irtonumeroita kyllä löytyy, joskaan tuoreita ei kovin monta. Tykkään lehdistä, joissa käytettävät värit näkyvät selkeästi joko värillisinä mallikuvina tai niin, että valokuva valmiista työstä on riittävän iso. Tuo ihan siitä syystä, että sovellan malleja yleensä oman lankavarastoni mukaan, ettei tarvitse joka työtä varten lähteä erikseen lankaostoksille. Yhtään en muuten ylenkatso hyväkuntoista kierrätyslehteäkään! Askartelutarvikkeisiin tuo kierrätyskaman lähettäminen ei mielestäni kovin hyvin sovi, mutta siistien lehtien kanssa se on eri juttu.

On sen verran tylsää luettavaa tuo lehdennimien luettelo, että laitan sen Käsityökirjastoani-linkkiin. Violariumin ihania lehtiä olen haaveksinut, vaan en ole malttanut ostaa. Kovasti kyllä tykkään selailla kirjontalehtiä, vaikka useimmiten toteuttaminen taitaakin jäädä haaveiden tasolle. "So many men, so little time", laulettiin joskus "ennenvanhaan" - sovelletaan se nyt käsityömalleihin. Miehistä riittää kyllä tuo yksi, kun tuli onneksi jo silloin "pikkutyttönä", 16-kesäisenä, valittua (?) hyvä!

Varmaan tosiaan monessa muussakin kodissa mietitään, miten koululaiset oppivat taas normaaliin päiväjärjestykseen.
Meillä tyttö pakkasi jo reppunsa ja teinipoika kyseli, miten koulunalkuun oikein tulisi valmistautua. Loput kaksi jälkikasvua ovatkin heinäsirkkatyyppiä. Pelailevat tuossa, toinen tietsikalla, toinen pleikkarilla, eivätkä vielä ole huolissaan huomisesta.

Tämänaamuista muumipeikkoa katsellessa lähti jo tuo olympialaisneulekin luistamaan. Jospa se siitä, pienellä lämmittelyllä!
Ai niin, ja ellet vielä ole osallistunut, muista Arvonta viidennellätoistatuhannennella...

3 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Tuosta käsillätekemisjuttuun täytyy sanoa, että "sisar todistaa väkevästi, aamen". ;) Mutta mitä mahtaa pappi tuumata, jos kanttori neuloo urkuparvella saarnan aikana...? On nimittäin tullut moista harrastettua silloin, kun vielä kanttorin hommia tein.

Ritu kirjoitti...

Kiitos kannustavasta kommentista blogissani. Tuossakin neulomisasiassa pätee se vanha totuus, että mies ei tajua, että moneen asiaan voi keskittyä yhtä aikaa. Naisella se tosiaan vain parantaa keskittymiskykyä. TV:täkin on ihan ajanhaaskausta katsoa, jos ei samalla tee jotain käsillään.

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Mari: Kyllä maar sopii ainakin tämän pastorin saarnan aikana neuloa/virkata/kirjoa... Viitaten edelliseen, eli parantaapi keskittymiskykyä! (Voi, kun kehtaisikin kirkon penkissä, vaan ei. Joku tulkitsisi sen ehkä ylenkatseeksi, vaikkei sitä TODELLAKAAN ole. Urkuparvella kehdannee paremmin.)