perjantaina, elokuuta 15, 2008

Jo perjantai!

Pikkuneiti sai eilen postia Salaistelta Ystävältään:

Innostava paketti, kiitos kovasti, Ystävä! Tyttö palmikoi heti nuo "vapaat" muovinauhat, ja kortintekotarpeet ja tarrat tulivat illalla käyttöön. Askartelun tuotoksista en eilen ehtinyt ottaa kuvaa, ja nyt niitä ei tuossa heti näkynyt, kun koitin etsiskellä kuvaamista varten.

Ei varmaan Salainen Ystävä osannut arvata, mikä oli kumminkin lähetyksen mieluisin osa? Nimittäin kirjekuoret! Kas, kun tyttö on alkanut kirjoitella Helsinkiin palanneen kesäkaverinsa kanssa. Tyttö heti hihkaisi, että jee, kirjekuoria!

Tyttöhän lähetti kaverilleen heti maanantain kirjeen, ja eilen tuli vastaus, kera Hattivattien:
Täytyi näpsästä noista vaitonaisista hemmoista kuva, kun Hattivatit ovat lemppareitani Muumilaaksossa. Mikä salaperäisyys!

Nallukan , kiiltokuva aiheenaan, saa minulta tämmöiset kortit:
- Ja , syksyn sato, tämmöiset:
Nimeltämainitsemattoman bussiyhtiömme edustaja saa kuunnella minua korvat kuumana harva se aamu. Tänään bussi tuli n. 9:10, vaikka lasten piti olla klo 9 koulussa! (Ja meiltä on sinne vielä n. 10 min. matka.) - Oli kuulemma bussikuski eksynyt... Kartta kourassa ajoi tuohon risteykseen, ja kysyi reittineuvoja minulta ja kanssani pysäkillä seisovalta toiselta äidiltä, vaikka ihan on suora tie koululle. Hoh-hoijaa. Soitin yhtiölle, että voisivat kouluttaa kuskinsa katsomaan reitin etukäteen kartasta. Kuulemma on niin kiire aamu kuskeilla, ettei ehdi. Jaa-a. Ensimmäinen kouluviikko ja jo kaksi kertaa myöhästytty koulusta bussin takia. Tuskin maltan odottaa talvikelejä, kun myöhästymisen syy on tien kunto. Täytyy vain antaa ahkerasti palautetta, koskapa siellä työntekijällä oli käsitys, ettei ole aiemmin valitettu.
Tenavia ei tietenkään myöhästyminen haittaa. Naapurin tyttö hihkaisi, että jee, heillä olisi ollut uskontoa! (Olisi varmaan tarvinnut yllättää tyttö "iloisesti", ja pitää yksityinen uskonnontunti pysäkillä. Sen aineen opetuksen minäkin varmaan jotenkuten hallitsisin.)
Muuten, tämän postauksen otsikon pontimena on se, että päivät/viikot/kuukaudet/vuodet menevät nykyään hurjaa kyytiä. Kuka sitä kelloa oikein kirittää?! No, mieheni isoäiti totesi noin 92-vuotiaana, että odotapas, kun tulet tähän ikään: tässä iässä ne vuodet vasta nopeasti kuluvatkin!

EDIT: Deco-materiaalilähetystä odottelin Vasilta, mutta eipä tullut vielä se. No, varmaan sitten maanantaina. EDIT 2: Näin kuulemma käy, ja näin ennakoinkin, joten ei hätiä mitiä! Jännitys vain tiivistyy!) Sen sijaan anne-s oli tosi nopea, ja sain jo nuo lintuaiheiset atc:t, joiden tekijät ovat Anne S., Journey Cole, Leila ja Anne S.:

Ovatpa tosiaan ihania kortteja! Noita siivekkäitä ei voita mikään! Näitä korttejakin voisin katsella tuntikausia. Vaikka täytyy kai perheenäidin jotain muutakin tehdä - vai täytyykö? Mikään muuhan ei ole välttämätöntä kuin puutarhanhoito/purjehtiminen (sananlaskusta riippuen). Eivätkä nekään niin kovin tärkeitä...

Kommentteja lueskelin, enkä malta olla sanomatta jatkoksi: Ei muuten oikeasti kannata kadehtia tuota suvun "pitkäikäisyyttä": Oman sukuni jäsenet eivät juuri ole 80-vuotisjuhlia viettäneet (vain yksi isotäti tulee mieleen). Mieheni suvussa puolestaan vain naiset ovat olleet pitkäikäisiä... Vaikka rakastan kyllä ajan viettämistä vanhusten kanssa, joten sikäli on kiva, että joitakin oikein pitkäikäisiä on lähipiirissä. Tietysti on vielä oikein antoisaa, jos säilyvät ajatuksiltaan kirkkaina.

7 kommenttia:

Mireli kirjoitti...

92-vuotias isoäiti! Ihan kateellinen olen, meidän suvussa kun on ollut tapana jättää maallinen elämä siinä alle 70-vuotiaana. Tai ainakin äidin puolen isovanhempani kuolivat "nuorena". Mummolla nopeasti edennyt alzheimer. Olin itse tuolloin ala-asteella. Hämmentävää aikaa...

Kaunis taulu edellisessä kirjoituksessasi!

Vasi kirjoitti...

Heippa! Tulin ilmoittelemaan, että tämän viikon lähetykseni tulee tosiaan maanantaina, niin kuin arvelit. Sairastuin alkuviikosta matkalla, mahdollisimman huonoon aikaan siis, mutta onneksi pääsin eilen kotiin paranemaan. :-) Toivottavasti osasin nyt laittaa kivan paketin, jotta odotuksesi palkitaan!

Ritu kirjoitti...

En malta olla kommentoimatta tuota pitkäikäisyyttä. En todellakaan toivo eläväni 90-vuotiaaksi. Isäni kuoli 87-vuotiaana ja vietti viimeiset vuotensa dementoituneena suljettujen ovien takana vaipat housuissa. Ei ollut kiva katsella sitä, kuinka ihmisen persoonallisuus ihan kuin hävisi jonnekin... Oli vain oikean isän hauras kuori, mutta sitä isää ei ollut enää. Kuolema oli todella helpotus.

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Ei hätää, Vasi! - Ja Ritulle: Näin varmasti on. Tuo mieheni isoäiti oli vain onnekas, ja sai elää erittäin terveen, vaikkakin monella tavalla muuten raskaan (12 lasta ja yli 30 v. leskenä!) elämän. Vain pari päivää vietti sairaalassa ennen kuolemaansa!

Liisa kirjoitti...

Sinä joka rakastat pyykkinaruja, nyt olisi aivan ihana leimakuva Tarun blogissa , pyykkinarua, käyhän katsomassa. linkki:
http://www.tarunoita.vuodatus.net/blog/1477649#comments

Ninnu kirjoitti...

Tavallisten kirjeiden kirjoittaminen ja saaminen on mukavaa tässä sähköisen viestinten ajassa. Tuli mieleen tyttäresi kirjeiden kirjoittamisesta.. Luettiin jokin aika sitten ystäväni kanssa kirjeitä, joita hän oli saanut minulta ja muilta kavereilta n. 13 vuotiailta. Ihanaa nostalgiaa :-).

Pitkästä iästä: Minä eläisin mielelläni vanhaksi, jos saisin asua kotona ja olisin hyväkuntoinen jne. :-) Mikäs sen mukavampaa. Nii, ja näkökyky säilyisi, että vois tihrustaa ristipistoja ;-).

Matleena kirjoitti...

Minä olen täysin samaa mieltä tuon 92v rouvan kanssa, että mitä vanhemmaksi elää, sen nopeammin aika tuntuu kuluvan. Mietin vaan, kuinkahan huimalta vauhti tuntuu, jos elän 90:ksi.

Nyt on mökkeilyt tähän palaan mökkeilty, palattiin muutama päivä suunniteltua aiemmin.