Muiden taidetta

Taas onkin tullut mukavaa postia. Nallukan "Vintage nainen" -aiheisesta vaihdosta tuli nostalgisia kortteja:
Upeiden korttien tekijät: Ritu, Merituuli, Tuula, Saila, Liisa ja Ulla. Sydämellinen kiitos taas kaikille tekijöille!

Ja omanihan löytyvät täältä: Vähän glamouria?

Joku ystävällinen ihminen oli poiminut Aamulehdestä tämmöiset kuvat:

Kuvat ovat meidän pikkuneidin viime vuonna koulussa piirtämiä. Opettaja oli lähettänyt ne lehteen. Meille kun ei tuota lehteä tule, niin olivat kuvat päässeet sivu suun.
Nina lähetti taas uskomattoman upean decomatskuvaihdon:

Tarkempi tarkastelu osoitti myös mukana olevan varsinaisia tärppejä:

Postimerkin kuvia, noita aasialaisvaikutteita - ja vielä potkari pyykkinarulla!
Minun vaatimaton lähetykseni, joka painottui ääriviivatarroihin (jotka eivät kuvassa edes erotu):

Eilen leimailinkin aika kasan kuvia, joten voipi olla, että ensi viikon lähetyksessä on jotain leimailtua ainakin...

Onkohan kukaan muu pannut merkille, että Vuodatus on nyt kovasti reipastunut? Toimi ainakin äsken jo ihan odotuksenmukaisella nopeudella. Lienee siis meikäläisenkin aika käväistä sen puolella päivittämässä tuota "taidenäyttelyblogia" (outi1966.vuodatus.net) ajan tasalle. Onkin päivityksistä tosi pitkä aika, kun välillä tuli täydellinen turhauma: kuvien siirto saattoi kestää tuntikausia!

Ai niin, ja tiedoksi teille, jotka odottelette, että pyykkinarunorsuni vihdoin valmistuisi: ei muuten ole enää kuin etupistot jäljellä, eli ristipistot on tehty! Tässä mallissa vain noita etupistoja on tavallista enemmän. Näet sitten, kun julkaisen kuvan valmiista työstä.

(Miksi muuten termi on suomeksi "etupisto", kun se on englanniksi "backstitch"?)

Kirkas pyhäpäivä

Tämäkin aamu valkeni sateisena, ja aloin jo epäillä meteorologien huijausta, mutta tulihan se sieltä: auringonpaiste! Tuuli kävi melko lailla pohjoisesta, eli kovin lämmintä ei ollut. Lapset olivat kuitenkin toista mieltä: kun aurinko paistaa, takkia ei päälle laiteta!
Tänään saatiin taas kuukausittainen annos pyhäkoulua kylällemme. Otin aiheeksi tännekin Mooses-vauvan kaislakorissaan. Ei tarvinnut suunnitella erikseen, vaan sain kertoilla kuta kuinkin saman tarinan kuin päiväkodissa taannoin. Pikkuisen täytyi sisältöä muuttaa "isompien" suuntaan, kun pyhäkoululaisemme täällä ovat miltei kaikki kouluikäisiä. Pääsimmekin mielestäni ihan mukavaan keskusteluun siitä, mitä eroa on sankarilla ja seikkailijalla.
Askartelimme tämmöisiä:- Saatiin taloutemme jätskitikkukokoelmaa hiukan kevennettyä...
Käsitöiden eteneminen on nyt ollut hiukka hidasta. On ollut muuta, kaikenlaista. Mutta on norsu saanut jo pyykit ripustettua narulle - vaikka naru ja pyykkikori vielä puuttuvat:

Tänään näimme taas pitkästä aikaa lenkillä myös Patskun äidin, joka oli lähtenyt, tapansa mukaan, omatoimilenkille. Patskun äiti on aika lailla pystykorvan näköinen ja paljon Patskua pienempi.

Tässä taas Patskusta kuva lelukoiransa kanssa, eilisessä iltahämyssä (ja vielä ilman salamaa) kuvattuna:

Minä tässä käyn sisäistä keskustelua itseni kanssa, menisinkö ensi kesänä pitämään rippileiriä vai en. Ainakin se homma täytyisi tehdä huomattavasti alennetulla palkalla, etteivät eläkkeet mene. Vaikea paikka päättää.

Kastepäivä

Muistaakseni eilen luvattiin viikonlopuksi kirkastuvaa, vaan sadepäivä saatiin sitten kumminkin tästäkin.
Ihan ekaksi pyykkinarunorsua, eli tähän asti päästiin eilen illalla Woody Allenin ohjausta katsellessa:
Tänään kävin kirkossamme kastamassa vauvelin, jonka isoveljen kastoin vuosi sitten samassa paikassa (ja vihin vanhemmat). Herttainen, ystävällinen perhe ja suloinen, koko tilasuuden läpi nukkunut kastettava, tytöntyllerö: kyllähän näitä tekee ihan ilokseen! Vaikka kyllähän se on pakko tunnustaa, ettei kunto ole niinkuin ennen. Yhden toimituksen vetäminen tekee aika väsyneen olon jälkeenpäin. Aikaisemmin, virassa ollessa, viikonloppuisin saattoi olla kolme kastetta samana päivänä. Ja mahdollisia hautauksia, häitä ja syntymäpäiviä... Ehkä olen siis ihan ansaitulla eläkkeellä.

Kastettavan perhe muisti minua näin ihanalla lahjalla:

Vuosi sitten saimme mahtavan ruokakorin ja nyt tämän. Kyllä on huomaavaista väkeä!

Pistetäänpä vielä mukaan kuvaa, kun kaktuksemme kukkii:

Ympäripyöreää

Pyöreät linjat eivät ole oikein minun juttuni, olen sen verran kulmikas tyyppi. Niinpä Card Challenge # 24 merkitsi minulle todellista haastetta, ja mikäs sen mukavampaa!
Tein tämmöisen:
- Ja kuten kuvasta näkyy, fuskasin sikäli, että käytin nelikulmaista korttipohjaa. Jotenkin pyöreät pohjat eivät kerta kaikkiaan ole makuuni - miksipä siis tehdä sellaista. Kaipa tämä nyt silti haasteeseen välttää, vaikka tekstikin puuttuu ja koristeet ovat vähän sinnepäin.
Tuon tekstin kanssa on myös vähän niin, että jääräpäisyyttäni en sitä yleensä laita. Siten kortti säilyy monikäyttöisempänä.

Valmista ja ei

Sain 5. sukkasatosukat valmiiksi:
Tein nämä tytön n. 36-numeroiseen jalkaan Sockinan lopuista, jotka jäivät omista sukista. Kuten kuvasta näkyy, ruosteenpunainen loppui hiukka kesken, mutta tyttö ei pistänyt värinvaihtoa pahakseen, eikä se minustakaan näin kirjavissa haittaa.
Pyykkejä ripusteleva norsu on tässä vaiheessa vasta:
18 ct aidalla edistyminen tuntuu aika hitaalta, kun pistot ovat niin pieniä. Toisaalta näyttää minusta aika kivalta, kun lanka peittää kunnolla pohjaruudun näin kahdellakin säikeellä ommeltuna.

Käsityökori lähetti lupauksensa mukaisesti oikean kankaan. Se saapui tänään. Kylkiäisinä tuli vielä DMC:n ohjevihko täynnä pieniä pistelymalleja, jotka sopivat esimerkiksi kortteihin. Pikaisesti laskien vihkosessa on n. 70 pikkumallia, eli ei mikään huono lisuke.

On tullut täällä kyseisen puodin mokista paasattua, mutta haluan edelleen korostaa, että ei mokat mitään, kun ne myönnetään rehellisesti. Ja Käsityökori kyllä lähettää aina runsaskätisen hyvityksen, joten sikäli liikkeellä on silmissäni oikein hyvä maine!

Sama koskee muuten myös Bukra-kirjakauppaa, josta tilasin taannoin Pro Marker -tusseja. En muista, kerroinko silloin, mutta tilasin 3 pakkausta, joista 2 oli väärän värisiä. Lähetin ne takaisin ja sain oikeiden pakkausten mukana kaksi tussia kaupanpäälle. Kun tietää ko. kynien hinnan, niin ei mikään huono hyvitys ollut sekään.
Joulukalenterin luukkuja tipuskelee tasaiseen tahtiin. Kiitos kaikille, jotka olette tähän mennessä jo ehtineet lähetellä! Eilen tulivat ritun tekemät luukut, ja haluanpa nyt laittaa mukana tulleen kortin kuvan tähän. Upea on se (kuten Markus Kajo sanoisi):
Lainasin eilen kirjastoautolta peräti kolme Sinikka Nopolan "aikuisille" suunnattua kirjaa. Nyt alkoi urakka! Heinähattuja ja Vilttitossuja on jo 4 luettuna ja yksi vielä odottaa hyllyssä. Nopolan kirjat ovat juuri sopivaa "välipalaluettavaa" käsitöiden lomassa. Helppolukuista, hauskaa, ja kirjan voi laskea kädestään ja ottaa taas uudestaan, kun ehtii. Ja aina pääsee takaisin kärryille!
Paitsi murre, Nopoloiden kirjoissa viehättää tuo arkielämän kuvaus. Just' on kuin meiltä! Semmoista simppeliä, huoletonta ja kauniisti sanottuna boheemia...
Meillä on autotallin lattianvalutalkoot meneillään, mutta pikkuisen jää vielä tänään kesken. Täytyy nimittäin mennä vielä ennen kauppojen sulkemisaikaa lunastamaan pikkuneidin rillit. Hän odottaakin niitä jo kovasti, ja kyllä se maailmaa ihmeesti valaisee, muistan minä, tuo ensimmäisten silmälasien saaminen. - Serkkunikin sanoi, kun osti ekat silmälasinsa, että: "Ahaa, puissa on oksat!"

Ostoksiakin

Linnen keijudeco käväisi meillä kääntymässä. Teimme yhteistyössä pikkuneidin kanssa sivun:
Tämä "kompuutterihiiri" on jo pitkään houkutellut minua:

Olen katsellut sen kuvaa ristipistolehteni sivulla. Eilen Käsityökorilta tuli uutiskirje, jossa kerrottiin, että tätä ei mahdollisesti kohta enää saa mistään. Tuli primitiivisesti hätä käteen ja täytyi heittää tilaus sisään. (Asiaan tietysti vaikutti myös pieni tarjous hinnassa: 28 € oli vaihtunut 22 €:oon.) Ja kun jotain tilaa, niin täytyyhän sitä ottaa samalla jotain muutakin pientä. Tulikin nopea toimitus. Oli jo tänään perillä:

Nyt uskaltaa saalista esitellä, kun kaikki on omaan käyttöön ostettua.

Minun suhdettani Käsityökoriin leimaa näemmäs Murphyn laki. Ilahduin kovasti nopeasta toimituksesta, ja siitä, että tilaukseni mukana tuli myös tuo lankadokka, jonka kerrottiin edellisen tilauksen yhteydessä poistuneen myynnistä.

Mutta-mutta. Tarkemmin tarkasteltuna: kangas ei ollutkaan tilaamaani marmorivärjättyä aidaa, vaan kimalleaidaa! Itse asiassa kangas näytti ihan hyvältä, mutta kun tuommoinen pala on 4 € halvempi kuin se, minkä tilasin ja maksoin, ei auttanut kuin valittaa.

Käsityökori valitti takaisin. Ts. pahoittelivat, että aina osuu saman asiakkaan kohdalle nämä mokat. Kuulemma saan tilaamani kangaspalan perjantaina, ja saan pitää tämän veloituksetta, joten mitäpä tuosta mokasta sitten, kun saan noin mukavan hyvityksen.
Joka tapauksessa tämmöisen ostin Käsityökorista kanssa:

Aihe kiehtoi kovasti, eli käsityöliikkeen kuva. Ja siellähän on myynnissä oikein sarja näitä taloja, joten jos oikein rupeaa innostuttamaan...

Mutta eka täytyy pistellä pyykkejä ripustava norsu (Humphrey's Corner), joka on aluillaan.
Pistelijänkirjankin edistymisestä on kyselty. Eli kiitos kysymästä. Kyllähän se hissuksiin. Selkämystä olen edelleen pistelemässä. En pidä sen kanssa hoppua, kun vartoilen ahaa-elämyksiä kuva-aiheiden suhteen.

Esikoinen, jonka puunkäsittelytaitoja olen täällä kehuskellut, toi eilen minullekin seinähyllyn:

Edellinen, koristeellisempi, meni nimittäin pikkuneidille. Ja neidin kanssa meille tuli kinaa tästäkin, kunnes neiti uskoi, että ei hänen seinälleen enää mahdu. Hyllyn yläpuolella näkyvät nuo Paperi40:n ja Neilin pistelemät kortit. Niiden paikkaa joudun kyllä vaihtamaan, etteivät peity hyllylle lastaantuvan tavararöykkiön alle.
(Hyllyn väri on selvästi sävytetty pikkuneidin huoneeseen, joka on auringonkeltainen, mutta minä tarvitsen kipeämmin hyllytilaa nyt, joten pienetkin hyllyköt auttavat, ja näin hätätapauksessa väritkin saavat minun puolestani riidellä.)
Pikkuneiti odottaa jo kovasti uusia, vaaleanpunasankaisia rillejään. Käytiin tilaamassa eilen hänen ekat rillinsä. Tyttö valitsi spontaanisti mieleiset heti kättelyssä, eikä muiden sovittaminen enää mieltä muuttanut. - Hinta kyllä huimaa päätä: 378 €! Jos menevät leikeissä rikki, niin siitäpä vasta meteli seuraa. Toisaalta on tosi tärkeää saada nyt mieleiset, että niitä tulee sitten myös käytettyä. Isoveli tuossa ilmoitti pelkäävänsä, että tytteliä kiusataan rillipääksi. Olen koittanut kovasti rohkaista, että ei tunnu missään. Rillipäähän minäkin olen, ollut jo 31 v. Tyttö vain sai omansa vielä 4 v. nuorempana.

Täytyypä heittää tähän kuva meidän takasta vielä:

Kun se pitkästä aikaa sytytettiin. Nyt ne kylmät todenteolla alkavat. Päivällä palelin lenkilläkin niin, etten viitsinyt kävellä paria kilometriä enempää. Huomenna, viisaampana, lisätään vaatteita. Lapsille kans, vaikka väkisin! (Pienet tahtovat olla koulussa ilman takkia, olen kuullut, vielä pakkasillakin. Tietäähän sen, kun on kiire välitunnille - ja "kun kaikki muutkin"...)

Vaihtoaddikti jatkaa

Viime aikoina ei ATC-korttien tekeminen ole oikein sytyttänyt. Aamulla tein vihdosta viimein Nallukan vaihtoon näitä "massatuotantokortteja". Jospa huomenna saisin kolmen vaihdon kortit matkaan.
Tämänpäiväisten korttien aiheena "Rakkautta on", tuo nostalginen sanapari jostain 70-80luvulta: Kortit ovat kuta kuinkin samanlaisia. Tässä pari lähikuvassa:

Peikkotytön YLLÄTYS VAIHTO 20:n aihe oli VAPAA. Vaihtoparini oli ilokseni taas ritu. Tässä kaikki ihanat kortit, jotka häneltä sain:

Ja upea, liikuttava Maaria Leinosen runo:

Tätä runoa täytyy hyödyntää joulukuun näyttelyssä jollakin tavalla. Mahtaisinkohan osata kirjoa tämän ompelukoneella vapaalankakirjontana... Täytyy koettaa...
Askartelumateriaalit:

Huomaathan pyykkinaruaiheisen kiiltokuvan?! Täytynee omistaa jossain vaiheessa oma seinä pyykkinarunkuvien kokoelmalle, kunhan ehdin näitä pistelläkin. Eilen aloin pistellä kesällä ostamaani pyykkejä ripustavan norsutytön kuvaa...
Ja vielä lisää, yllätyksiä:

Kauniisti koristellun tilpehööriaskin ohella näet kuvassa tosi herkullisia teekukkia ja pikkuruisessa pelti(!)rasiassa somia sydänhelmiä. Lämmin ja sydämellinen kiitos taas, Ritu! Kyllä oli niin hämmästyttävän hienosti ajatuksella koottu vaihto!

Tässä siten ne tavarat, joita minä Ritulle lähetin. Itse tehdyt osat:

Ja askartelutavarat:

Pari hupikorttia sai toimittaa saksikoristeen ohella yllätyksen virkaa:

Decomatskuvaihdossa laitoin Ninalle tämmöiset tilpehöörit:
Vielä eiliseen palatakseni: Pilli oli kommentissaan oikeassa, että äänikirjojen kuuntelu yhdistettynä pistelyyn olisi mainio tapa jatkaa kirjallisuusharrastusta. Viime jouluna ostin Hotakaisen kirjan äänikirjana, mutta sitäkään ei ole tullut kuunneltua. Kaipa se on sekin, että kun lapset ovat kotona, ei radiosta kuule mitään, kun on noita äänilähteitä omasta takaa. Ja kun he ovat koulussa, on niin ihana nauttia ihan vain hiljaisuudesta... Radiota tulee sentään jonkin verran kuunneltua. Varsinkin Knallin ja sateenvarjon uusinnan-uusinnan-uusintoja.

Patsku nukkui eilen näin somasti iltanokosiaan, pehmolelunsa kainalossaan:

Meidän 14-vuotias nuorimies on alkanut huolehtia tulevaisuudestaan. Joku päivä sitten pohti, että on kurjaa, kun kylällemme rakennetaan niin paljon. Että mahtaakohan hänelle enää tonttia riittää, kun hän on ajatellut, että hän kanssa tänne rakentaisi talon.

Eilen samainen miehenalku kyseli, mitä meidän talomme rakentaminen maksoi ja miten saimme sen rahoitettua. Ja hän suri, kun ei hänellä vielä ole paljon rahaa. Rauhoittelimme, että ei hätää. Kesätöistä voi alkaa säästää jo ensi kesänä. Isäntä on puhunut pojalle kahtakin työtä: kyläseuramme rahoittamaa maisema-alueen siivoamista ja jotain kaupungin hommia.

Poika tuskailee myös, kun "hän ei osaa mitään". Kukapa meistä peruskouluikäisenä olisi niin paljon mitään ammattitöitä hallinnut. Mutta hyviä sämpylöitä ja teeleipiä poika ainakin tekee. (Kyseli hän sitäkin, että tuleeko halvemmaksi tehdä ruoka itse alusta asti...)

Vaihtoa ja kotivaihtoa

... muttei kodinvaihtoa sentään!
Nina lähetti minulle taas kivan decomatskuvaihdon:
Tämän viikon teemana olivat tilpehöörit, kuten kuvasta näkyy. Hauskoja juttuja, joille on taatusti käyttöä! Perheen tytöt olivat taas kunnostautuneet askartelussa, joten sain myös iloisen syksyisen kortin ja herkän kauniin askin. Kiitos siis koko sakille! - Oma lähetykseni ehtinee perille huomenissa... (Eivätkä muuten, Nina, ole minunkaan nauhani silitettyjä. Mie en viittii silittää juuri mittään!)
Sukkasato sai osaltani 4. sukat, jälleen kerran ihan omaan jalkaan:
Minä kun olen aktiivinen sukankuluttaja, ja käytän lähes yksinomaan itse neulottuja sukkia. Ne ovat riittävän pehmeät ja lämpimät kivilattialla tepasteluun, ja varrensuut eivät kiristä.
Me sitten toteutimme tytön kanssa sen askarteluvaihdon. Voi tämä perheensisäinen vaihto-operaatio olla vaihtoaddiktiotakin, vaikka kaipa suurin motiivi on se, että lapsille on vaihtoja harvakseltaan. Kun tyttö näkee puuhani, hänenkin tekee mieli harrastaa samoja juttuja.
Tein tytön askartelusaksille tämmöisen kotelon ja saksikoristeen:
Jospa sakset nyt pysyisivät paremmin tallessa.
Tyttö oli askarrellut minulle näin hienon kortin:

Neiti ei tosiaan materiaaleja säästele!
Lueskelu on viime aikoina jäänyt aika vähiin, kun pistellessä ja askarrellessa se ei onnistu. (Neuloessa onnistuu, mutta sitten pitää olla hyvin organisoidut tilat.)
Niinpä olen palannut lapseksi jälleen. Kesällä lueskelin Muumi-kirjoja. Muumipeikko ja pyrstötähti on yksi suosikeistani. Nyt olen siirtynyt Heinähattuun ja Vilttitossuun. Littoisten riiviön ja Vauvan jälkeen on menossa Rosvojahdissa. Kyllä ovat sitten hauskoja kirjoja! Täytyisi lukea Nopoloiden aikuisillekin suunnattuja kirjoja - kun ehtisi...

Pistelin

Jopa tuumasin, mahdanko tänään päivittääkään, mutta kyllä sentään. Puuvillasekoitesukkani kyllä jää ensi viikon sukkasatoon...

Harrastusaiheinen ristipistovaihto minulta mirelille:
Ensin pistelyt, pussukka ja kortti (haastekortti viikon takaa):


- Ajattelin, kun Mireli on hamsteriharrastaja...
Sitten oheistilpehöörit vaihdon mukaan:

Ja pisteltiinhän sitä eilenillallakin. Nyt tuli jo pikkuisen käyttöä Salaisen Ristipistoystävän lähettämälle ohjeviholle, kun pistelin ensimmäisen kukkaiskeijuni:
Tein pistelyn 18 ct aidalle, joten se on luonnolliselta kooltaan huomattavasti kuvaa pienempi. Oikeastaan olisi kannattanutkin valita harvempi kangas, mutta halusin juuri tämän hennon vaaleanpunaisen taustan. (Taustan väri ei - tietenkään! - kuvassa näy...)

Pikkuneiti odottelee kovasti vaihtoaan, jonka teemme hänen kanssaan keskenämme. Lupasin tehdä sen valmiiksi huomenna, kun tyttö on koulussa. Olisi tarkoitus laittaa tämä keijukuva hänelle saksikotelon koristeeksi.

Tyttö teki kovat säännöt vaihtoon: 2 itsetehtyä osaa, 9 askartelutavaraa. Ja pitää kuulemma olla nauhoja, niittejä, keijuja, taustapapereita, tarroja - eikä missään tapauksessa tildoja. Saapa nähdä, osaanko tehdä hänelle mieleisen vaihdon. Oikein jännityksellä kyllä odotan minäkin, mitä tyttö minulle on valinnut.
Pikkuneidille ei siis tildoja. Tämmöisen Tilda-pussukan nyt kumminkin ompelin, ihan muuten vain. Teki mieli kokeilla jotain simppeliä ohjetta, kun on sentään tullut pari Tilda-kirjaa ostettua:

Jouluksi täytyisi kyllä se Tilda-joulukalenteri tehdä...
Päivän askartelu jäikin sitten tähän yhteen vaivaiseen ATC-korttiin, "Syysunelma":
Anoppi vieraili tänään yllättäen. Tilanne meinasi kärjistyä, kun hän sanoi heti tänne ehdittyään, että koiramme on lihava. Minä siihen: "Ei ole." Hän: "On se." "Ei ole." "On se." "Ei ole." "Älkää syöttäkö sitä enää." Sihautin, että jokainen pitäköön huolta omista kiloistaan, ja lähdin äkkiä lenkille. Tunnin reippaan lenkin jälkeen, raikasta ulkoilmaa hönkäiltyäni, jaksoin taas hymyillä. Vaan niin se loukkaa minua, kun koiraamme arvostellaan, että ihan olisi, kuin lapsestamme sanottaisiin. (Minusta itsestäni jos sanoo, niin sen ei niin ole väliä. Lapset, mies, koira ja koti ovat niitä herkkiä kohtia.)

Haastekortti

Card Challenge # 23:n luonnosmallin oli tehnyt DT Taru76. Tässä minun haastekorttini:


Alla vielä yksityiskohta, joka ei koko kortin kuvassa näy, valkoisen "arkin" vasemmasta yläkulmasta:- Silhuettikuva kun tuo minulle aina jotenkin nostalgisen olon...

Toooosi pientä

Sukkasato saattaapi kasvaa tällä viikolla minunkin osaltani vielä toisellakin sukkaparilla, jos saan tuon yhden sukan tänään neulottua loppuun... Eli neulomisesta ei nyt sovi paljon elvistellä. Jospa seuraavaksi saisi aloitettua huivia huiviklubilangasta, niin katsotaan sitten...

Että elvistellään sitten pipertelyllä taas. Eilen nimittäin pistely vei mennessään, saksikoriste taas (kokovertailun vuoksi avain vieressä):
Alimpana sitten lähikuva tuosta toisen puolen "hyvän onnen toivotus" -merkistä, joka on pistelty taas yhdellä langalla yhden langan yli.
Näistä pipertelyistä tulee näemmä varsinainen intohimo...


Taidanpa jättää vielä mirelille lähteneen ristipistovaihdon julkaisematta, kun en tiedä, onko posti mennyt perille. Siitä siis myöhemmin.

Marelo muisti minua kivalla Karvis-tunnustuksella:
- Jota en, silkasta laiskuudestani, tällä kertaa jatka. Kivoja blogejahan piisaa! (Ja Karvinenkin on laiska...) Lämpimät kiitokset kumminkin Marelolle!

Pikkuneidin vaihtopäivä

Pikkuneiti sai tänään vaihtoja oikein kaksin kappalein!
Otetaan ensin vaikka lastensayn lähetys:

Emmin äiti Hanne ehti jo aiemmin vähän vihjaista, että sieltä päin taitaa viimeinen paketti olla tulossa, mutta pikkuneitihän ei sitä tiennyt, minä vain...
Tosi hienoja ja monipuolisia lähetyksiä on Emmiltä tullut, kiitos vain vielä kerran kaikista niistä! Nyt täytyy erityiskiitos antaa aivan upeista napeista, vaikka paljetit, nauhat, ääriviivatarrat, pikkutarrat, paperit ja kirjetarpeet olivat kaikki tosi mieleisiä. Niin, ja piippurassit, jouluaskartelua varten vaikka jo. Ja tietysti kortti oli ihana (heppoja, kiva!)
Lasten syksynalun piristysvaihto tuli kanssa, Pirpanalta:

Siellä oli kanssa vaikka mitä! Leimakuvia, kiiltokuvia, kuitupaperia, taustapapereita, korttipohjia, tarroja - ja tikkari meni tietysti saman tien kuvasta suuhun... Ja Pirpana oli tehnyt hauskan "mosaiikkikortin" (näyttää olevan taito hyppysissä, huomasin äitinsä blogista...)

Pikkuneiti haluaa muuten aina itse asetella nämä tavarat kuvaan ja näpsii mielellään kuvia kanssa.

Suunnittelimme tässä jo neidin kanssa omaa privaattivaihtoa: tehdään toisillemme kortit ja laitetaan tietyt askartelumateriaalit pussiin ja vaihdetaan. Hauskaa se on näin perhepiirissäkin. "Vähän kuin joululahja", sanoi tyttö.