Nyt, eikä viidestoista päivä!

... päättää reipas tietäjä, ja koppasee mukaansa korillisen kultaa:Ja sitten siitä eilen mainitsemastani joulumuistovaihdosta.

Tiedän jo, kuka paketin on minullepäin lähettänyt (varmasti se on kiva ;)), ja tänään se on jopa jo siinä postissa, missä pitääkin, mutta isäntä ei ole vielä ehtinyt kotiutua töistä ja hakea sitä kyläkaupalta, joten vielä pitää jännityksellä odottaa.

Tänään aamupäivällä kyttäsin sukankutimineni ikkunassa pari tuntia, jotta yhyttäisin posteljoonin ja pyytäisin häneltä paketin suoraan käteen. Kun hän sitten vähän ennen yhtä (pari tuntia myöhässä normiaikataulustaan) kaarsi postilaatikolle, vedin pikaisesti pinkit nokialaiseni jalkaani ja juoksin/liukastelin ovesta ulos, samalla vinhasti huitoen. Justiin meinasin päästä auton rinnalle, kun - posteljooni kaasutti tiehensä! Joko ympärilleen vilkuilematta, tai voihan se olla, että näki minut, ja peljästyi oudosti käyttäytyvää emäntää...

Ja niin jäi siis paketti posteljoonin autoon, jolla hän sen kyläkaupalle kiikutti: höh.

Esittelenpä siis tässä joutessani itse tekemäni joulumuistovaihdon, jonka tein Marialle.

Hän kertoi muistossaan lumisesta jouluaamusta, aamukahvista piparin kera, lämpimistä väreistä, ruusuista, rauhallisesta yhdessäolosta...

Muiston herättämän lämpimän tunnelman innoittamana pistelin hänelle LittleHouseNeedleworksin Season of Love -mallin:

- jota terästin hieman lisäämällä sydänkoristeen ja valkoisia helmiä. Alareunan sydämiin kokeilin valkoista DMC glow-in-the-dark-lankaa. Taustakankaassa on sitten niitä Marian muistossaan mainitsemia ruusuja :).

Pistelyn kylkiäisiksi laitoin Dragon Flossin Gingerbread Man -sävyä, ompelin pienen pussukan piparikankaasta lahjakääreeksi ja askartelin yksinkertaisen kortin, jossa on piparinsävyistä pitsileikkausta:

Korteista puheenollen sain tänään kauniin yllätyksen Ninnulta:Voi ihanuus, miten suloinen kortti! Siinähän on punaisten suosikkilintujeni lisäksi punainen mökki mäntymetsän laidassa - niinkuin meillä :). Kiitos, Ninnu, kylläpäs tämä lämmitti mieltä! Tällainen kortti on niin kiva, kun se tulee taatusti laitettua esille seuraavinakin jouluina.

Minä en noin hienoja kortteja tehnyt ollenkaan, enkä yhtään pisteltyä, tunnustan, mutta viime yönä kuoritin askarteluni kumminkin. Tässä niistä viimeinen menossa kuoreen, viime yönä puolen yön aikoihin:Olisihan niistä voinut kaikistakin kuvan ottaa, mutta tuppasi tulemaan hoppu - kuten joka vuosi: mikä siinä oikein on, kun joulu tulee kuitenkin joka vuosi samaan aikaan, eli ei varsinaisena yllätyksenä - joten sujautin kaikki heti kuoreen. Kas, nukkuminenkin kun on tärkeää ;).

Eikä tämä joulukorttihomma pidä missään nimessä olla mikään stressin aihe. Ei joka joulu ole tarvis lähettää kortin korttia, kyllä "äidin hommat on niin kiireiset" -laulu on tuttu joka perheessä :D.

Minäkin laitan kortteja lähinnä sukulaisille ja vanhoille kavereille, joihin tulee pidettyä arjessa ihan liian vähän yhteyttä...