Harrastetaan!

En tiedä muistatko, kun taannoin pistelin arpajaisvoitoksi tämän saksikoristeen: Jälkeenpäin harmitti, kun en hoksannut valokuvata sitä vaikka tulitikkuaskin vieressä, noin kokovertailuksi. Nyt vahingosta viisastuneena (kirjoitin ensin "vahingossa viisastuneena", joka on tietysti vähintään yhtä oikein) otin tämänpäiväisestä pikkupistelystä kuvan avaimen kera:
Nuo valkoiset "pympyrät" tuossa pistelyssä ovat siemenhelmiä. Helmien kuvaaminen ei muuten tahdo onnistua ollenkaan. Katselin noita helmikauppojenkin galleriasivuja, ja niidenkin kuvat ovat usein utuisia. - Lohdullinen havainto.
Eilenillalla en saanutkaan oikein mitään aikaiseksi. Pistelin yhden pikkujutun, jota en voi vielä julkaista. Lisäksi innostuin hassuihin materiaalikokeiluihin ja leimailin vähän kaikenlaisille pinnoille, esimerkiksi erilaisille kankaille. Ja talouspaperille:

- Tuo on sitä talouspaperia, missä on mainoksen mukaan tuhansia pikku mammutteja - vai norsujako ne olivat? - jotka imevät nesteen itseensä. Yllättävän hyvin siihen leimaaminenkin onnistui, vaikka pinta on täynnä kolosia.

Olisi kiva näyttää noita kokeilujen tuloksia laajemmin, mutta sitten joutuisin paljastamaan uudenuutukaiset leimasimeni - ja siten ehkä pilaisin "salainen ystävä" -juttuni (ellen vielä ole mokannut...), joten olkoon nyt julkaisematta. Hauskaa oli kokeilujen teko kumminkin!

Pikkuneiti sai toisen lastensay-lähetyksensä, joka jälleen kerran oli kaunis ja mieluinen:

Keijut, helmet ja Sarah Kayt ovat oikein suloisia, ja kortti mitä kaunein. Helmistä riittääkin puuhaa pitkäksi aikaa!

Tyttö ilahtui myös kovasti omakätisesti kirjoitetun näköisestä viestistä. Häntä jännittää, kuka häntä mahtaa näillä ihanilla lähetyksillä muistaa. Hän on myös erittäin innokas ideoimaan oman salaisen ystävänsä paketteja, ja odottaa innolla, miten sitä on kommentoitu.

Josta tulikin mieleeni, että nythän jo tämä meidän isompienkin say alkaa. Say6-blogissa on käyty veikeää keskustelua lähetysten sisällöstä. Emo on jo varmaan väsynyt siihen, mutta minusta sitä on ollut oikein hauska seurata! Enkä usko, että ne kaikki kysymykset ovat niin ryppyotsaisesti laadittuja. Kaikkea kai vain tulee mieleen, ja sitten niitä on heitelty sinne. Hauska leikkihän se on! Minä ainakin olen jo kovalla tohinalla suunnitellut omia lähetyksiäni. Mahtava harrastus!

Keksin taas yhden addiktiokohteen. Minullahan näitä piisaa, joskin pyykkinarun kuvat lienevät se omalaatuisin. Nämä peltipurkit ovat kanssa tosi ihania:

Minulle saa kai myytyä periaatteessa mitä vain, jos se on pakattu peltirasiaan tai jos siinä on pyykkinarun kuva...

Pistelyistä vielä: Useampikin ihminen on poikennut kyselemässä, mistä löydän ohjeita noihin pikku pistelyihin. Olen tainnut jo aiemminkin mainita, että hyvä konsti on napata isommasta kuva-aiheesta joku yksityiskohta. Tuolta sivupalkista löytyy myös runsaasti noita ilmaismalleja "Hyötylinkit"-otsikon alta, ja niitä on netissä lisää, kun jaksaa vain penkoa. Sivujen kielikään ei ole rajoite, sillä usein kuva kertoo riittävästi. Googlatessa free/freebie on se taikasana, jolla löytyy yhtä ja toista!

DMC:n kirjoissa on paljon pikkumalleja, ja kirjat ovat varsin edullisia mallien määrään nähden. Ja kirjastossahan on mallikirjoja vaikka kuinka! Itse suosin värillisiä pistelymalleja, tai sitten sellaisia, joissa on valmiista pistelystä selkeä kuva. Niin osaan soveltaa lankavärejä oman varaston mukaan, eikä aina tarvitse olla juuri sitä samaa lankaa, mitä ohjeessa on käytetty.

Tänään sain Kirjokkaan tilaukseni. Näitä Borduurblad-lehtiä olen sieltä tilannut jo useamman, sillä ovat aika edullisia:

Tuo kannen malli heppoineen ja peltohommineen sopisi meille kuin nenä päähän tai nyrkki silmään, mutta pistelykartta on sen verran monimutkainen ja laaja, että saa vielä odottaa parempia aikoja. Tai sitä, että kasvan isoksi ja kärsivälliseksi. (Ensinmainittu tapahtunee ensin.) Lehdessä oli myös vallan ihania possunkuvia! Sääli, että Lennun ristipistovaihdon aiheena on syksy ja Marelon kukka, sillä valloittava possu tekisi mieli jollekin pistellä! - No, ehkä keksin sopivan "uhrin"...

Ja sitten lehdestä löytyi minulle räätälöity malli, tosin täysin yllätyksenä:
- Pyykkinaru, jee! Tuon nyt toteutan itselleni ihan satavarmasti!
Nallukka järjestää blogissaan kivoja ATC-vaihtoja. Tänään tupsahtivat postilaatikkoon nämä herttaiset siilikortit:

Tekijöinä Merituuli, Anjuska, Tuula, Ulla, Marja ja Ritu. Kyllä on taas ihania kortteja! Näitä tässä olen taas hypistellyt ja tuijotellut. Nallukka kertoi kirjeessään katselevansa korttejaan päivittäin. Minä kanssa selailen kansiotani tosi usein ja nautin korttitaiteilijoiden kekseliäisyydestä! Sama pätee kaikkiin ihaniin askarteluihin, jotka olen vaihdoissa saanut: isompiin kortteihin, helmeilyihin, koristeltuihin rasioihin, ristipistoihin... Tämäkin on vallan mahtava harrastus! - Joka itse asiassa tässä mittakaavassa alkaa jo muodostua työksi, heh.
Ai niin, sitten joku kyseli taannoin, mistä löydän sivuilleni hauskoja/söpöjä enkeli- yms. kuvia. Klikkaa niitä kuvia, niin lähteet ehkä paljastuvat, jos hyvin sattuu! Ja lisää löytyy - jälleen kerran - pienellä vaivannäöllä ja tuolinkuluttamisella netistä. Googlatakin voi, vaikkapa free load... tai jotain sinne päin. Näissä ohjelmissa on kumminkin usein mukana haittaohjelmia, viiruksiakin, joten pidä huolta, että suojaus on kunnossa!

Pihalla viimein alkavat liljat kukkia. Ihanaa! Hauskaa tämä harrastelijapuutarhurin elämä, kun en yhtään muista, mitä on tullut mihinkin istutettua. Aluksi piirtelin oikein pihakarttaa, mutta pian annoin sille touhulle palttua ja aloin improvisoida. On niinku enämpi luonteenmukaista.

Muistin, että olin istuttanut kuistin ikkunan alle näitä:

Mutta tämmöinen hunajainen rivi niiden edessä oli ihan yllätys:

Sitten vielä linkkienmetsästykseen (ei auta kuin pistää "Rimakauhua ja rakkautta" nauhalle):

Kiitoksethan aina makoisilta maistuvat. Ritu ja Mireli muistivat blogiani tämmöisellä hauskannäköisellä "luottokortilla": Here are the rules:
1. Only 5 people are allowed to receive this award.
2. Four dedicated followers of your blog.
3. One has to be new to your blog and live in another part of the world.
4. You must link back to whoever gave you the award.

Suomeksi siis:
1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle.
2....joista neljä seuraavat blogiasi.
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa.
4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen.

Annan tunnustuksen seuraavalle viisikolle, jotka heitän tästä ihan lonkalta vaan, ja joista en yhtään tiedä, josko ovat kyseisen kortin jo saaneet (no, luottokorttejahan aina mukaan sopii. Täytyy vaan hommata sitten isompi lompakko):

1. Liisa

2. Marelo (linkki nimestä takkuilee, joten osoite näin pitemmässä muodossa: http://maajuelo.vuodatus.net/)
3. Pami
4. Matleena
5. Pirjo (en saanut linkkiä nimestä toimimaan, eli blogin osoite on: http://riikka56.vuodatus.net/)

Tosi kivaa muuten lukea lukijoiden kommentteja! Kiitos kaikista kivoista jutuista, joilla minua ilahdutatte. Katiskoita ja ruokakuppeja noutavat koirat ovat ihan hulvattomia. Kiitos samoin kasvien ja hiirien/rottien tunnistelijoille. Ja kaikille käsityö- ja askartelukommenttien esittäjille myös! On upeaa, että tämmöinen maalaismuija saa tätä kautta sosiaalisia kontakteja.

Postia ja pistelyä

Hiiri tai rotta, nyt on kansilehti valmis:

Odotinkin, että joku jyrsijäharrastaja avittaisi lajitunnistuksessa, ja San sitten ystävällisesti kommentoi, eli tämä lienee hiiru kumminkin? Korvista minäkin sitä jo epäilin, mutta isäntä tuumi, että valkoinen mahanalus viittaa rottaan. Kuulemma metsähiiren vatsa on valkoinen, ei rotan.

Tämä on tietysti meille erittäin mieluisa uutinen, sillä isäntä on arvellut Patskun saaliiden olevan toisinaan rottia, vaikka ovat pieniä olleetkin. Ilmeisesti ne sitten kumminkin ovat olleet metsähiiriä. Rottien olemassaolokin on kuulostanut mahdolliselta, naapureissa kun on hevosia, ja niillä ruokaa, josta ehkä riittäisi jaoksi rotillekin. Kaatopaikkakaan ei niin kamalan kaukana ole - kaipa rotat saattavat kymmenisen kilometriä juoksennellakin?
Naapurin koira ainakin sai joskus rotalta siipeensä ja oli kuono veressä.
Sitten valoisempiin - ja puhtoisempiin - asioihin. Ritu muisti minua tosi kivalla yllätyksellä:

"Puikko-pyykkinaru-pastori" - hih. Kuva on täydellinen minulle: pyykkinaru ja siivet. Siksi kai olen jo pitkään itsekin kaavaillut maalaavani tuonaiheisen taulun. Ei taida haitata, vaikka joku muu on ehtinyt piirroksellaan ensin. Tuo viimevuotinen "Huomenna töihin" -maalaus:

- kun on saanut paljon kiitosta, eli ilmeisesti sen idea on ymmärretty. Siihen tuo pyykkinaru tulisi kuin itsestäänselvänä jatkeena. Taustaksi olen suunnitellut taivasta, ja nappasin tänä kesänä passelin valokuvan inspiraationlähteeksi, joten eiköhän joulukuun näyttelyyn vielä tuo pyykkinarutaulu valmistune. Ideoita olisi päässä vaikka kuinka, kun vain ehtisi ja jaksaisi toteuttaa. Toisaalta parempi näinpäin kuin sillä tavalla, että joutuisi väkisin pusertamaan. Ideointi itsessään on hauskaa, vaikkei kaikkia tekisikään. Ideat ovat vähän kuin unelmia...
Pikku-PIF-pistely-kirjanmerkki on löytänyt Palagalle perille:

- Vielä siis riittää pisteltävää; kaksi PIF:inodottajaa jäljellä, mutta aikaahan on vuosi...

Paperi40 kävi kanssa huikkaamassa, että lomamatka-aiheinen YllätysVaihto oli tullut perille (ehjänä, huh-huh!), joten voin julkaista nyt senkin. Eli nämä lähetin Paperi40:lle. Itsetekemäni osat:

Ja muut tavarat:

- Tuon valokuvakehyksen lähettämistä vähän jännitin, kun, kuten aiemmin todettu, posti käsittelee paketteja aika rankalla kädellä. Karkkiaskin käyttäminen tikkuaskin sijasta pikkutavaroiden lähettämiseen ei muuten ole oma ideani, vaan lainattu Peikkotytöltä. Karkkiaskien saatavuus on näin savuttomassa lapsiperheessä huomattavasti runsaampi kuin tyhjien tikkuaskien. Olen osallistunut viime aikoina vähintäin viikottain johonkin vaihtoon, ja nyt on uunin päällä iso astiallinen "kodittomia" tulitikkuja. Tiimarihan myy vastaavanlaisia askeja tyhjinä askartelutarkoitukseen, mutta kun ovat kalliimpia kuin täysinäiset, niin ei anna järki semmoisia ostella.

Ninnin eläindeco lähtee meiltä liikkeelle tänään, joten, maalaispostin tuntien, paikkakunnalta se lähtee huomenna ja taitaa olla päämäärässään perjantaina. Tässä minun ja pikkuneidin aukeama (pikkuneidin nimmari yliviivattu):

Finnstamper lähetti kivaa tavaraa, mutta ei auta kuvata nyt niitä, kun osa menee salaisille askarteluystäville.

Ilokseni/yllätyksekseni onni oli suosinut minua jämäullassa. Nyt odottelen jännityksellä palkintoani...

Patskusta vielä turinaa: Koira oli eilen aamulla päässyt häkistään karkuun. (Isäntä luottaa hakakiinnitykseen, vaikkei se riitä. Patsku "nyrkkeilee" sen tassuillaan kepeästi auki, esimerkiksi jos on pupujusseja näköpiirissä) Se tuli suuri luu mukanaan kotiin. Isäntä arvelee, että se käy hakemassa luita jostain metsästysseuran majan takana olevalta teuraspaikalta. Nyt tytöt (oma ja naapurin) ovat tohkeissaan, kun piski murisee, kun sitä lähetyy. Puolustaa siis luutaan. Se on kyllä huono malli. Täytynee "jälleenkouluttaa". Koulutimme luun poisottamista jo aikaisemminkin, mutta nyt se ei ole pitkään aikaan oikeita luita saanut, joten vanhat opit ovat tainneet painua unholaan. Ja harvinainen herkku on niin rakas... Olen koittanut tytöille opettaa, että murisevan koiran lähelle ei ole asiaa. Susihan se loppujen lopuksi on, koirakin. Vaan tuo naapurin tytteli ei tahdo ottaa asiaa onkeensa. Täytyy nyt sitten tehostaa valvontaa ja pitää vaikka koiraa häkissä.

Meidän piski se tuo aina karkumatkaltaan tuliaisia. Se kun ei ymmärrä oman ja vieraan eroa. On tuonut muun muassa kynttilälyhdyn, kermavaahtopullon, noin 30-senttisen pehmo-Tikrun ja tyhjiä kaljapulloja ainakin. (Isännän kaveri sanoikin, että koira kaipaa vielä koulutusta. Että oppii tuomaan täysinäisiä kaljapulloja...) - Silläpä ei auta päästää sitä isommin vapaana juoksentelemaan, vaikka se muuten palaakin aina kiltisti kotiin reissunsa päätteeksi.

Vaan murinahommista on tultava loppu tai itse hankittu luu lähtee!

Teetä ja sympatiaa

Eilen pikkuriikkisen kerkesin pistellä hiirulaista, joka tarkemman syynin alla paljastui rotaksi. Valkoinen maha ja siimahäntä, joo-o:

Voi siitä silti ihan söpö tulla, joohan?
Kolahti postilaatikkoomme myös tuo muutamalla eurolla ostamani ristipistomalli lankoineen:

On meinaten ihastuttava kuva, joten eiköhän tuo ala olla lähitulevaisuudessa työlistalla. Siinä on nyt se pyykkinarukin. Paketista kun kangas puuttuu, tuumin, että voisin käyttää siihen semmoista ihan vaalean-vaaleansinistä, kun varastoista löytyy semmoinen pala.
Kävimme aamupäivällä naapurikaupungissa kaupoilla ja veimme pari kirjettä postiin. Ensi viikonloppuna on pari sukujuhlaa tulossa, ja vähän lahjonnantykää etsiskelimme, joskin aika laihoin tuloksin. Luontaistuotekaupasta kävin napsaisemassa tämmöisiä:

Teet ovat itseä varten, keskellä oleva maustekahvi taitaa mennä pakettiin. "Valkoinen Helmi" -teetä jo maistoinkin, ja hyvää oli. "Rauhoittava Hetki" on sitten iltaa varten. Katsotaan, tehoaako. Kaipa siitä ainakin blasebo-vaikutusta löytyy. White Choco -kahvi tuoksuu niin ihanalta, että olisi tehnyt mieli maistaa, vaan kun ei tuon sydämen rytmihäiriön vuoksi uskalla enää kaffetta juoda. On se niin sääli.

Ninnin kotieläindeco tuli myös tänään, joten pikkuneidille ja minulle on luvassa yhteinen askarteluhetki. Se on niin mukavaa! Mukavaa on myös se, että tyttö halusi ostaa Vapaa Valinnan poistolankakorista samaa Nalle Coloria kuin minäkin. Hyvä tyttö, alkaa oppia.
Mutta nyt tämä tyttö lähtee pistelemään! Piffejäkin on vasta yksi piffailtu, eli niitäkin lisää, kun kerkiää. Ja sitten on tietysti tuo pyykkinarunorsu, mitä oivallisin kesäkäsityö!
Ihanaa, kun on paljon hauskaa tekemistä!

Ristiin rastiin

Hoh-hoijaa, on taas vähän vaikeuksia tämän julkaisemisen kanssa tässä bloggerissa, mutta yritetäänpäs uudestaan:
Tänään tuli Yllätys Vaihto 15, "lomamatka", Ninniltä. Kylläpäs olitkin ollut nopea! Tässä hienot itsetehdyt osat:
Aivan ihana tuo vanha sininen bussi tuossa kortissa. Tuommoisessa linja-autossa varmaan olisi tunnelmaa, kun se hölskyttelisi nimismiehenkiharaisia kyläteitämme. Mutta meidän kylällehän ei kulje minkäännäköistä julkista kulkuneuvoa, joten se siitä.


Huomaatkos, jotenkin jännästi rasia ja kortit sopivat tyylillisesti yhteen: raitakuosit, laivat ja bussit... En tiedä, onko tietoista. Ja perhosiahan pitää olla - kiva! Sitten muu askartelutavara:Kiitos, Ninni, tykkäsin kovasti! Sarah Kay -leimakuvat olivat kiva yllätys, minulla kun ei niitä ollut ennestään yhtään. Itse asiassa pikkuneiti tuli kanssa jaolle, niin, että päästään yhdessä värittelemään. En tiedä, täytyisikö itsellekin joskus ostaa joku ko. sarjan leimasin. Semmoinen kun löytyisi, missä olisi pyykkinaru myös, niin se olisi kova sana, hih.

Omaa lähetystäni en taida vielä paljastaa, kun pistin sen tänään postiin. Toivottavasti menee ehjänä perille, kun yksi osa on kyllä vähän riskaabelia tekoa...

Enpä malttanut pitää "pistelijän kirjaa" kokonaan yksivärisenä, eli punapistoisena, vaan ainakin kansikuvaksi tulee värikuva. Se on Beatrix Potterin kirjasta hiirulainen, joka pujottaa lankaa neulansilmään:

Ei se siitä vielä paljon hahmotu, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Natsun blogin innoittamana asetuin eilen pistelemään kiikkustuoliini kera Levengoodin ohjelman. Natsu kehui kovasti Mr L:ia, mutta ei ollut minun juttuni, ei. Vaan tuli siinä pisteltyä silti. No, nytpä tiedän, miksi Levengood niitä tunteita nostattaa, ennen kun en ole viitsinyt hänen ohjelmiaan katsella. Ärsytti jotenkin se ennakkomainontakin jo. Mutta se kermavaahdon ruiskiminen toistensa niskaan... hoh-hoh. Minulla on kai sitten vähän erilainen huumorintaju, vai osuinkohan näkemään jotenkin poikkeuksellisen tyhjäpäisen jakson? No, katselkoot he, jotka haluavat. Makuasioistahan ei tunnetusti kannata kiistellä.

Josta tuli mieleen entinen kampaajani, joka kertoi, että koulutuksessa kehotetaan välttämään keskustelua politiikasta, uskonnosta ja säästä. Siis asiakkaiden kanssa. Onneksi me papit saamme keskustella noista kaikista... No, varsinainen politikointi ei liene soveliasta. - Enkä tiedä siitä säästäkään. Itse mokasin aikoinaan mennessäni onnittelemaan 70-vuotiasta seurakuntalaistamme. Satoi kaatamalla, ja heti ensimmäisenä ovella tokaisin, että:

"Päivää. Kyllä onkin ruma ilma!"

Arvaas, mikä emännän nimi oli? No, Ilma...

Minulle sitä aina sattuu ja tapahtuu, kun olen tämmöinen "harvasanainen". Appiukko kun joskus kysyi, että tiedänkö, mikä on "hölppä", ajattelin hänen tarkoittavan minua, kunnes selvisi, että se onkin katon kannatinpuun kärkiosa...

Käytiin kaupunkireissulla isännän vasta-alkaneen kesäloman kunniaksi. Pikkuneidin kanssa hamstrattiin lehtiä, postikortteja ja taas vähän askartelukrääsääkin. Ihan oli Tiimariin asiaakin, mutta olivat mokomat laittaneet alennusmyyntien jälkeen uutuudet pöytään. Ja taas teki mieli saada kaikkea söpöä omaksi. Ja kummasti niistä vaan kertyy á muutaman euronkin hintaisista ostoksista.

Nyt olen kyllä antanut itselleni luvan askartelu- ja käsityötavaroita ostellakin, ihan ilman huonoa omaatuntoa, sillä olen jättänyt tältä vuodelta vaatteet ja kodinsisustustarvikkeet ostamatta. Edes verhoja en ole ostellut, vaikka taas Jotex yritti kataloogillaan houkuttaa.

Verhot ovat se minun akilleenkantapääni. Välillä täytyy tehdä vanhoista tilkkutöitä, että saa ostaa uusia, kun verhokaapit pursuilevat. Toisaalta, on meillä paljon ikkunoitakin... Karkin ostamistakin olen koittanut vähentää sekä itseltä että lapsilta. Jäätelöä ollaankin sitten syöty aika surutta. Mutta se lienee hammasystävällisempää? Minulta kun hampaiden kiilteet ovat kaikonneet jo miltei tykkänään, ilmeisesti sydänlääkkeistä ja astmaattisuudesta johtuvan suunkuivumisen takia, niin koitan pitää ainakin lasten hampaista huolta. Mutta siis, tämmöisen heräteostoksen tein lehtihyllystä:

Noloa tunnustaa, että ostoshalun herätti tuo kylkiäispakkaus, jossa on ihanan karamellista aidakangasta. Lehti maksoi huimat yli 9 €, enkä olisi kai muuten ostanutkaan, mutta kun oli viimeinen kappale hyllyssä. Ajattelin, että jos en ota, alkaa myöhemmin kaduttaa. Minä kun harvoin kadun ostoksiani, mutta usein ostamatta jättämistä.

Harmillista oli, kun piti ostaa "sika säkissä", eli lehti muovipussipakkauksessa, mutta hyvä lehtihän tuo vaikuttaa olevan. Ohjeet ovat selkeitä, ja oli ilahduttava yllätys, että lehti sisältää aasialaistyylisesti koristellut aakkoset ja - juku! - "etsintäkuulutus"-ristipiston! Luulenpa, että jälkimmäisen ainakin pistelen ihan omalle seinälle!

Pihkassa pyykkinaruihin (tai kuviin vain...)

Muutakin on tänään pistelty kuin tuo kultakala alempana. Tämmöinen kirjanmerkki, malli Oriental Cross Stitch -kirjasta, osa isompaa kuvaa:
Ja oikein likeltä:

Eilen ostin Pilviltä ristipistopakkauksen, jossa norsu ripustaa pyykkejä narulle. Sattuma sinänsä, että hän keksi sitä minulle tarjota, sillä olen havainnut itsessäni aivan uuden piirteen: olen rakastunut pyykkinaruihin! En siis (tietenkään) niihin oikeisiin, joihin ripustetaan oikeita pyykkejä, vaan pyykkinarujen kuviin. Kirjottuihin, leimattuihin, piirrettyihin, maalattuihin, leikattuihin... Alkaa tuntua vaarallisesti siltä, että tästä on kehittymässä uusi keräilykohde tähän huusholliin.

Lenkillä iski kova värjäysinspiraatio, moottorinaan se, että Käsityökori mainosti käsinvärjättyjä ristipistokankaita. Hinta huimaapi päätä, mutta silti tilasin kaksi pientä tilkkua. Sittenpä muistin, että minulla on tuolla varastonperillä vanhaa isosilmäistä aidakangasta ja jokunen pellavasekoitekin löytynee. Värejähän minulle jäi vaikka kuinka paljon käsityön taiteen opiskelusta, kun tuli silloin opettajalta ostettua. Hän kun vakuutti, etteivät ne kaapissa pahene. Eivätpä pahene niin, mutta tilaa kyllä vievät. Vaikka onhan se sitten mukavaa, että on, mistä ottaa, kun mainittu inspis iskee.

Lenkillä ovat aivot aina mukavasti tyhjäkäynnillä, niin että ideoille on tilaa. Eipä ihme, että lehdessäkin sanottiin, jotta loma-aika pitäisi pyhittää tykkänään lomaksi, eikä hoidella työasioita, -sähköposteja ja -puheluita. Se on kuulemma luovuuden edellytys.

Väreistä puheenollen, mutta mihinkään muuhun liittymättä, eikös olekin kaunis ruskalehti heinäkuussa:

Isännälläkin alkaa toinen kesäloman puolikas heti huomenna. Tänään hän on vielä töissä: kuuteen meni, ja vielä on töissä, vaikka on ollut tähän mennessä jo 11,5 h. Semmoista se on kuukausipalkkalaisen elämä. Ei siinä tunteja lasketa, eikä taideta tuosta sunnuntailisiäkään maksella. Ja eilenkin soiteltiin töihin kesken kauppareissun. Ne ovat ne Tapsan Tahdit nääs, kun työllistävät.

Eilen juuri sitä kiukuttelin, kun luin paikallislehdestä, että kaupunki maksaa Tapsan Tahtien Iskelmä Finlandia -palkinnon - meidän verovaroista, voi hitsipilli! Vaan työmiehet tekevät talkootöitä mahapalkalla (limsaa ja vissyä on tarjolla, ja ruokalippuja kebab-annoksiin). Ja samaisessa jutussa Olli Lindholm selitti, että hänen palkintorahoillaan ostetaan pojalle kevari, että revi siitä nyt sitten huumoria... Paula Koivuniemi sentään lahjoitti puolet palkinnostaan Hempankaarelle, kaupunkimme toimintakeskukselle. Hatunnosto siis Paulalle, joka onkin aika mimmi, niinkuin on tullut täälläkin aiemmin todettua.

Goldfish

4x4 friday of this week challenged with "The Beach" or "The Ocean". I prefer The Ocean:

A goldfish is made with cross stitches.

Eli toisin sanoen: 4x4-haasteen "Ranta"- ja "Meri" -teemoista valitsin meren, ja sinne kultakalan uiskentelemaan. Kala on pistelyt, ja kuva on huono.

Kiinni jäit sinäkin!

Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen.Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat.
****************
Niinpä. Natsun blogissa jäin kiinni minäkin. Rehellisenä ihmisenä ("Niin rehellinen, että raivostuttaa", sanoi minuun kypsynyt entinen työkaveri...) laitoin "vahingon" kiertämään.

Jotain se tämäkin päivä on tuottanut, helteestä huolimatta.

Nuo pistelijän kirjan kattiaakkoset ovat valmiina. Sitten täytyisi keksiä seuraavan sivun aihe.
Neulehoroskooppi ullalta sattuu pitämään itse asiassa ehkä paikkaansakin?

KAURIS (22.12.-20.1.)

Olet aina valmis kokeilemaan jotain uutta ja haastavaa. Rakastat erikoisia lankoja. Mitä ohuemmat puikot ja haastavampi neuletyö, sitä parempi. Pienet ja nopeat neuletyöt eivät ole sinua varten. Lempineuleesi on haasteellinen pitsihuivi ohuesta merinovillasta.

Lempilankasi: Mahdollisimman ohuet langat, esim. lace-weight merino.

Hellettä piisaa

Ei huolta, nyt on todistettavasti kaksi sukkaa koossa:

Puuvillasukat ovatkin nyt paikallaan, näillä keleillä.

Tämä päivä menee vissiin lötkötellessä ja uusia käsityökirjoja ihaillessa. On nimittäin jo aamusta semmoinen helle, että puhti menee ihan justiinsa! Käytiin sentään Patskun kanssa aamulenkki, mutta se riittänee sitä lajia tänään. Taidanpa istua kuumimman ajan sisällä katselemassa "Hilja maitotyttöä", on siinä sentään Tauno Palo ja Anneli Sauli. Vaikka onhan se tullut katselluksi ainakin n. 5 kertaa...
Onneksi meidän kivirakenteinen talo pysyy aika kauan viileänä helteilläkin. Yläkerta kun on puusta, se lämpiää nopeammin, mutta porraskäytävää pitkin ei lämpö niin nopeasti leviä tänne alas. Ei ole vielä isommin puita varjostamassa, kun tuo meidän pikku metsikkö on idän puolella, ja istuttamamme puut ovat ehtineet kasvaa vasta korkeintaan viitisen vuotta. Isäntä myös viisaasti sijoitti talon tontin korkeimmalle kohdalle (että vesi viraa talosta alaspäin), joten eteen istutettavat puut saavat kasvaa aika isoiksi ennen kuin varjostavat.

Rakennusvaiheessa joku kantoi huolta, kun meillä ei ole etelään päin yhtään isoa ikkunaa. Se oli kuitenkin tietoinen ratkaisu, sillä emme halua asua paistinuunissa.

Huh hellettä!

Aina välillä joku päivittelee, että kyllä minulla täytyy olla hyvä näkö, kun teen noita pistelyitä. Otinpa siis huvin vuoksi kuvan noista näköelimieni jatkeista, jotta todellisuudesta hahmottuu koko kuva. Vasemmanpuoleisiin aurinkolaseihin en ole malttanut ostaa ohennettuja linssejä, joten niistä näkyy, kuinka "hyvät" silmät minulla oikeasti on. Oikeanpuoleiset ovat sitten tavalliset, ohennetut rillit. Olen ollut silmälasikäärme n. 11-vuotiaasta asti:

Joskus optikko on ehdotellut piilareihin siirtymistä, kun näyttäisin sitten kuulemma paremmalta. Vaan minä kun en silmiini mitään suostu pistämään! Olen niin hutilus, että työnnän sinne linssien mukana likaa kumminkin, ja menee vielä koko näkö! Sittenpä vasta olisi huono pistelyitä tehdä.
Nykyisinhän jo tuo ikänäkö vaivaa. Se alkoi haitata heti, kun täytin 40 v. Mistä se tiesikin... Niinpä teen tarkat työt, kuten pistelyt, kurkkimalla lasien alta. Kaksiteholinsseihin kun ei optikon mukaan ole vielä välitöntä tarvetta. Unilukeminen illalla sujuukin parhaiten ilman kakkuloita.
Tänään pääskysenpojat saivat pesätaloonsa enemmän väriä:

Mutta vielä ei taulu ole läheskään valmis! En jaksa näin kesällä keskittyä pitkää aikaa maalaamiseen. Uskoisin sen onnistuvan paremmin sitten, kun tenavat (ja heidän kaverinsa) ovat koulussa.
Tänään tuli tilaus adLibriksestä:

Isäntä sen haki kovalla kiireellä kyläkaupalta heti työpäivän päätteeksi. Enpä olekaan pitkään aikaan ollut näin lapsellisen onnellinen! Vihdoin sain eläinaiheisen ristipistokirjan omakseni, ja samalla tilasin japanilaisaiheisen ja "söpöläisaiheisen" ristipistokirjan. Lisäksi yhden Tildaa, englanniksi - tulee kieltä praktiseerattua. Näihin kirjoihin palaan varmasti vielä täälläkin, kunhan tutustun tarkemmin! Yhteishintaa en pitänyt pahana: postikuluineen jonkun sentin päälle 70 € koko paketista. Maksavathan ne mallilehdetkin, ja kirja on sentään aina kirja.
Kuten parista aiemmasta postauksesta näkyy, tämä päivä on vierähtänyt enimmäkseen korttien parissa. Se tuntuu sopivalta hellepuuhalta. Tosin kuistilla, jossa työskentelen, on kauttaaltaan ikkunaseinät, ja lämpöä, verhoista huolimatta, liki 30 astetta!
Vaan ei lämmin luita halkaise, kuulemma, vaikka kyllä se pumpun päälle ottaa...
Tämmöiset ATC:t vielä, ylimpänä "Sommoro" (kuulostaa mielestäni hauskasti japanilta, mutta onpi tietty tamperetta, nääs):

- Ja sitten "Rantaloma":

Liljojen kukintaa odotan kuin kuuta nousevaa:

Ja kyllä siellä joku laji jo kukkiikin:

Takapihan ruusun kukka on kuin kaalinpää tai salaatinkerä, vai mitä:

Patamon on reppana menettänyt kilojaan helteessä. Ei oikein ruoka maistu, ja vesikin vain, jos on ihan kylmää ja tuoretta. Katso nyt vaikka hänen poskiaan, kun ovat kapoiset:

Ja vielä enemmän hän näyttää laihtuneen, kun karvanlähtö jatkuu ja jatkuu:

On se ennenkin jatkunut koko kesän. Sitten syksyllä vasta loppuu, kun alkaa uuden talvikarvan kehitteleminen. Joku kuulemma tekee koirankarvoista jopa sukkia. Enpä tiedä. Jotenkin se on tunneasia, mutta en vain tykkää ajatuksesta. Se on vähän sama juttu kuin hiuksista punotut korut. Niitähän on tosi hienoja olemassa, kellonperiä ja kaikkia, joita rakastuneet morsiot ovat sulhoilleen valmistelleet. Joku siinä vaan minulla tökkii, ajatus ei miellytä.
Ei huolta muuten puuvillasukan suhteen: kärkikavennus enää puuttuu, sitten on pari koossa! Tässähän se on toinenkin mukavasti valmistunut kuviensiirtoa odotellessa. On meinaten niin hidasta puuhaa tämä.
Mirelin ehdotus kahden sukan kutomisesta yhtä aikaa on ihan hyvä. Sitten ei jäisi toinen tekemättä. Minä en vain nuukana ihmisenä malta investoida kaksiin saman koon puikkoihin (naura vain...) Anoppi se aina sanoo, että lämmittää ne eriparinkin sukat, joten jos tulee tehtyä monta yksinäistä, niin voihan sitä aina käyttää kahta erilaista yhtäaikaa?

Yksinpurjehtija

Card Challenge # 16 haastoi tänään tällaisella asettelulla:Liimailin kortin lomamatka-aiheista YllätysVaihtoa silmälläpitäen:Tuli aika kirjava, ja hätäisenä en malttanut odottaa, että liima olisi kuivunut ennen kuvaamista... "Aurinkolasikäärmeen" kuva on muuten muistaakseni Aamulehdestä. Sainpahan käytettyä taustassa tuon merenpohjakuvan, joka on jo kauan odotellut pääsemistä hyötykäyttöön. - Usko tai älä, mutta kortti ei ole vino, kuva on.
EDIT: Palasin vielä lisäämään rusetin. Nyt näyttää paremmalta. Vaihdoin myös kukan keskustan keltaiseksi, että muistuttaisi aurinkoa, mutta entinen vaaleanvihreä oli sittenkin parempi (huokaus!) - Sopi paremmin kortin muihin väreihin.