Postia ja pistelyä

Hiiri tai rotta, nyt on kansilehti valmis:

Odotinkin, että joku jyrsijäharrastaja avittaisi lajitunnistuksessa, ja San sitten ystävällisesti kommentoi, eli tämä lienee hiiru kumminkin? Korvista minäkin sitä jo epäilin, mutta isäntä tuumi, että valkoinen mahanalus viittaa rottaan. Kuulemma metsähiiren vatsa on valkoinen, ei rotan.

Tämä on tietysti meille erittäin mieluisa uutinen, sillä isäntä on arvellut Patskun saaliiden olevan toisinaan rottia, vaikka ovat pieniä olleetkin. Ilmeisesti ne sitten kumminkin ovat olleet metsähiiriä. Rottien olemassaolokin on kuulostanut mahdolliselta, naapureissa kun on hevosia, ja niillä ruokaa, josta ehkä riittäisi jaoksi rotillekin. Kaatopaikkakaan ei niin kamalan kaukana ole - kaipa rotat saattavat kymmenisen kilometriä juoksennellakin?
Naapurin koira ainakin sai joskus rotalta siipeensä ja oli kuono veressä.
Sitten valoisempiin - ja puhtoisempiin - asioihin. Ritu muisti minua tosi kivalla yllätyksellä:

"Puikko-pyykkinaru-pastori" - hih. Kuva on täydellinen minulle: pyykkinaru ja siivet. Siksi kai olen jo pitkään itsekin kaavaillut maalaavani tuonaiheisen taulun. Ei taida haitata, vaikka joku muu on ehtinyt piirroksellaan ensin. Tuo viimevuotinen "Huomenna töihin" -maalaus:

- kun on saanut paljon kiitosta, eli ilmeisesti sen idea on ymmärretty. Siihen tuo pyykkinaru tulisi kuin itsestäänselvänä jatkeena. Taustaksi olen suunnitellut taivasta, ja nappasin tänä kesänä passelin valokuvan inspiraationlähteeksi, joten eiköhän joulukuun näyttelyyn vielä tuo pyykkinarutaulu valmistune. Ideoita olisi päässä vaikka kuinka, kun vain ehtisi ja jaksaisi toteuttaa. Toisaalta parempi näinpäin kuin sillä tavalla, että joutuisi väkisin pusertamaan. Ideointi itsessään on hauskaa, vaikkei kaikkia tekisikään. Ideat ovat vähän kuin unelmia...
Pikku-PIF-pistely-kirjanmerkki on löytänyt Palagalle perille:

- Vielä siis riittää pisteltävää; kaksi PIF:inodottajaa jäljellä, mutta aikaahan on vuosi...

Paperi40 kävi kanssa huikkaamassa, että lomamatka-aiheinen YllätysVaihto oli tullut perille (ehjänä, huh-huh!), joten voin julkaista nyt senkin. Eli nämä lähetin Paperi40:lle. Itsetekemäni osat:

Ja muut tavarat:

- Tuon valokuvakehyksen lähettämistä vähän jännitin, kun, kuten aiemmin todettu, posti käsittelee paketteja aika rankalla kädellä. Karkkiaskin käyttäminen tikkuaskin sijasta pikkutavaroiden lähettämiseen ei muuten ole oma ideani, vaan lainattu Peikkotytöltä. Karkkiaskien saatavuus on näin savuttomassa lapsiperheessä huomattavasti runsaampi kuin tyhjien tikkuaskien. Olen osallistunut viime aikoina vähintäin viikottain johonkin vaihtoon, ja nyt on uunin päällä iso astiallinen "kodittomia" tulitikkuja. Tiimarihan myy vastaavanlaisia askeja tyhjinä askartelutarkoitukseen, mutta kun ovat kalliimpia kuin täysinäiset, niin ei anna järki semmoisia ostella.

Ninnin eläindeco lähtee meiltä liikkeelle tänään, joten, maalaispostin tuntien, paikkakunnalta se lähtee huomenna ja taitaa olla päämäärässään perjantaina. Tässä minun ja pikkuneidin aukeama (pikkuneidin nimmari yliviivattu):

Finnstamper lähetti kivaa tavaraa, mutta ei auta kuvata nyt niitä, kun osa menee salaisille askarteluystäville.

Ilokseni/yllätyksekseni onni oli suosinut minua jämäullassa. Nyt odottelen jännityksellä palkintoani...

Patskusta vielä turinaa: Koira oli eilen aamulla päässyt häkistään karkuun. (Isäntä luottaa hakakiinnitykseen, vaikkei se riitä. Patsku "nyrkkeilee" sen tassuillaan kepeästi auki, esimerkiksi jos on pupujusseja näköpiirissä) Se tuli suuri luu mukanaan kotiin. Isäntä arvelee, että se käy hakemassa luita jostain metsästysseuran majan takana olevalta teuraspaikalta. Nyt tytöt (oma ja naapurin) ovat tohkeissaan, kun piski murisee, kun sitä lähetyy. Puolustaa siis luutaan. Se on kyllä huono malli. Täytynee "jälleenkouluttaa". Koulutimme luun poisottamista jo aikaisemminkin, mutta nyt se ei ole pitkään aikaan oikeita luita saanut, joten vanhat opit ovat tainneet painua unholaan. Ja harvinainen herkku on niin rakas... Olen koittanut tytöille opettaa, että murisevan koiran lähelle ei ole asiaa. Susihan se loppujen lopuksi on, koirakin. Vaan tuo naapurin tytteli ei tahdo ottaa asiaa onkeensa. Täytyy nyt sitten tehostaa valvontaa ja pitää vaikka koiraa häkissä.

Meidän piski se tuo aina karkumatkaltaan tuliaisia. Se kun ei ymmärrä oman ja vieraan eroa. On tuonut muun muassa kynttilälyhdyn, kermavaahtopullon, noin 30-senttisen pehmo-Tikrun ja tyhjiä kaljapulloja ainakin. (Isännän kaveri sanoikin, että koira kaipaa vielä koulutusta. Että oppii tuomaan täysinäisiä kaljapulloja...) - Silläpä ei auta päästää sitä isommin vapaana juoksentelemaan, vaikka se muuten palaakin aina kiltisti kotiin reissunsa päätteeksi.

Vaan murinahommista on tultava loppu tai itse hankittu luu lähtee!