Muistojenpussitusta - ja höh-lehti

Melkein sydän verta vuotaen raivasin tänään tilaa varastohyllyille ja laitoin lasten vauva-aikaisia vaatteita roskikseen/kierrätykseen. Olen lastannut hyllylle paljon tavaraa, joista olen ajatellut, että "sitten joskus" niille keksin jotain erinomaisen luovaa uusiokäyttöä. Realismipiikin iskettyä on pian hankkiuduttava niistä eroon, ennen kuin nostalgia taas vie voiton :D.

Mutta vaikkei näitä vaatteita kohta enää olisikaan, jääpähän kuvia kumminkin:Tuon muumipaidan neuloin esikoiselle, eli n. 20 v. sitten. Tein sen pääosin halvasta, mutta kutittamattomasta viskoosilangasta, joka rutkahti ja nukkaantui aikaa myöten, mutta kyllä se kovassa käytössä ehti ollakin!

Kuriositeettina mainittakoon, että Myyn hiukset ja rusetti sekä Muumin silmät ovat samettilankaa... Leuan alle sijoittuneesta nappilistasta näkyy, että poika pureskeli ja imeskeli pienenä kaikki paidankaulukset (ja usein hihansuutkin) ihan hapsuiksi.

Keskimmäisen, sarkamaisen collegetakin, ompelin myös esikoiselle. Se on tosiaan aika pieni, yksivuotiaan kokoa, mutta näytti silloin aika makeelta pojan päällä. Ja lyhyenä pusakkamallina oli näppärä turvaistuimessa ja rattaissa istuessa.

Oikeanpuoleisen "Batman-paidan" neuloin toiseksi vanhemmalle pojalle, eli senkin tekemisestä on jo melkein 17 v. Lanka on jotain puuvilla-viskoosisekoitetta. Pesussa se ajan myötä venahti hassun leveäksi, mutta kyllä sekin oli aikoinaan mieluinen - ei vähiten aiheensa vuoksi - ja siksi kovassa käytössä!

Nämä on kyllä sikäli mukava laittaa menemään, että näitä on ainakin käytetty! Myöhemmin olen tehnyt monia neuleita, jotka eivät ole kuin käväisseet lasten päällä. Tulevat vanhemmiten krantummiksi ja kasvavat toisaalta niin hurjaa vauhtia teini-ikään tullessaan. Villasukat ovat melkein ainoa varma nakki; ne käytetään aina loppuun.

Alkuviikko meni mulla niin mukavasti kaikkine ihanine posteineen, että pitihän se arvata, että jossain vaiheessa tulee takapakkiakin.

Eilen nettiyhteytemme kieltäytyi totaalisesti toimimasta. Modeemissa paloi ADSL-valo, eli se yhteys oli, mutta "Internet"-valo ei palanut.

Sain jonotella Saunalahden vikailmoituspalveluun parisenkymmentä minuuttia (jonotusaika on tietysti maksullinen, vaikka asiakaspalvelija vakuutti, ettei se meidän puhelinpaketilla kalliiksi tule - hmm.) Sain jokatapauksessa vikailmoituksen eteenpäin, vähän puolenpäivän jälkeen. Kone kehotettiin pitämään päällä niin kauan kuin korjaus kestää.

Ja kestihän se.

Aamulla vihdoin "Internet"-valokin paloi, ja yhteys pelittää. Eli koko yön tietsikka humisi tässä meidän sängyn vieressä. Kylläpäs se pitääkin kovaa ääntä, kun talo on muuten hiljainen...

Ja sitten se höh-lehti. Eipä tästä nimittäin voi paljon muuta sanoa, pari näyteaukeamaa:Ja kyseessähän on Kauneimmat Käsityöt -lehden tänään saapunut marras-joulukuun numero. Siinä on jotain kymmenkunta valkoista sivua, joissa on vähän "haamutekstiä", eli on aavistettavissa, että jotain siinä pitäisi lukea, muttei harmainta hajuakaan, mitä.

Reklamaatio lähti liikkeelle saman tien.

Eipä tuo lehti niin tilaamisen arvoinen ole muutenkaan, joten eiköhän saa jäädä tämän tilausjakson jälkeen kokonaan tulematta.

Sää on tasaisen harmaa. Kävimme Patskun kanssa kurakelilenkillä, sataa tihuutteli pikkuhiljaa koko matkan. Kotiuduttuamme avasin radion. Siellä meteorologi oli juuri sanomassa, että päivä on koko maassa harmaa, mutta poutainen. Illansuussa vasta tulee sadekuuroja. Hmm, missähän me mahdetaan asua, kun täällä on satanut koko päivän? :D

Mutta: sadesäähän on tunnetusti hyvä syy pysyä sisällä käsitöiden parissa ;).

Mukavaa viikonvaihdetta!