tiistaina, heinäkuuta 06, 2010

Purka(utu)misesta vielä

Kiitos, ystävät kalliit, myötätunnosta, jota osoititte edellisen postauksen kommenteissa!

Tyttö jonotti 4 tuntia ensiavussa (sattui tulemaan ambulanssilastikin samaan aikaan), mutta lopulta sai sormiin 3 tikkiä ja antibioottikuurin. Toivottavasti tästä selvitään tällä säikähdyksellä.
Nyt ei tyttö pääse viikkoon uimaan, ja ahkera ruuanlaittoapulaisenikin on oikean käden tikkien ja sormien paketoinnin myötä pois pelistä. Onneksi kuitenkaan nivelet eivät kärsineet, ja kyljessä on vain iso mustelma ja pieni avohaava.

Juu, kyllä purrut koira on tottunut lapsiin, heitä on omassa perheessä, kuten myös tässä "hoito-/kyläilyperheessä".
Ne rikosilmoitukset ja koiranlopettamiset kuulostavat tomerilta ja päättäväisiltä ehdotuksilta, ja jos meidän piski käy ihmisen kimppuun, lapsen varsinkin, niin kyllä sen täytyisi sitten olla kerrasta poikki. Yritämme parhaamme mukaan kantaa vastuun tästä meidän piskistä, siis.

Vieraasta koirasta en halua sanoa näin "takana päin" enempää.

Tässä nyt sitten opettelemme pikkuneidin kanssa antibiootin nielemistä. Se pitää ottaa 3 x päivässä, oikein mahtisuuri pilleri, jota ei saisi puolittaakaan, ja tyttö ei saa edes puolikasta nieltyä... Saas kattoo, siirrytäänkö huomisesta mixtuuraan (jota kuulemma täytyy sitten syödä TODELLA paljon riittävän annoksen saamiseksi, sanoi lääkäri.)

10 kommenttia:

Ninnu kirjoitti...

Voi miten ikävää :-(. Toivottavasti tyttären sormet palautuvat kuntoon nopsaa vauhtia.

Maija kirjoitti...

Hei apteekissa myydään sellasta ainetta joka laitetaan kapselin päälle,niin menee kuin itsestään alas

paivis kirjoitti...

Kyllä kuulosti hurjalta. Eikä kyse ole siitäkään, että tyttösi ei olisi tottunut koiriin, kun kotonakin on. Kerrasta poiki on minunkin rankka mielipiteeni, varsinkin jos viime kesänä on jo poikanne kimppuun käynyt. Tsemppiä pikku potilaalle.

Villiviini kirjoitti...

Onneksi ei hullummin kuitenkaan käynyt, mutta säälittää Pikkuneidin tulevat, tylsät viikot tassu paketissa. Terveisiä ja tsemppiä reippaalle nuorelle naiselle!

Edelleen olen sitä mieltä, että tuollaiseen koiraan ja sen vastuuttomaan holhoojaan ei auta muut kuin järeät keinot. En sentään ehdota naapurin murhaamista, mutta jos koira toistamiseen jo on käynyt lapsen päälle, niin onhan se luonnevikainen eikä siihen koirakoulut auta. Taidankin mennä omaan blogiin kirjoittamaan vielä meidän Heikki-vainaasta. H. siis oli koira ja luonnevikainen.

Marja kirjoitti...

Ikävä juttu. Kyllä jokaisen pitäisi oma koira sen verran hyvin tuntea, että tietää milloin on parempi seisoa koiran vieressä kuin antaa olla lieassa.

Toivottavasti tyttönne ei saa koirapelkoa. Oma koiranne auttaa tässä asiassa toivottavasti. Mua puri alle kouluikäisenä ajokoira olkapäähän ja sen jälkeen pelkäsin kymmeniä vuosia sekä ajokoiria että susikoiria. Nykyisin välttelen enää ajokoiria.

Liisa kirjoitti...

Voi miten ikävät tapaus siellä on sattunut:(

Mikähän koiran on saanut niin vihaiseksi että on purrut? Eläimet on siitä monimutkaisia, että ei aina tiedä mikä niille joskus tulee, mitä niihen päässäs heittää, vaikka ovatkin kilttejä, kilteistäkään ei tiedä.

Tästä on aikaa jo vuosia, kun täällä erään rouvan jo vanhemman puoleinen kissa, tosi ihana ja kesy,kiltti kotieläin oli käynyt emäntänsä kimppuun, repinyt ranteen auki ja häipynyt sen sileän tien enää kotiin palaamatta.

Näitä sattuu joskus, ikäviä tapauksia, jokuhan se eläimen päässä vinksahtaa.
Silloin kyllä eläin on mielestäni lopetettavien listalla.

Virpi kirjoitti...

Pikaista paranemista. Tosi kurjaa kyllä kaikin puolin =( Itse olen yhden kesän ollut uintikiellossa ja sen muistan lopun ikäni. Pienenä kun sisarusten kanssa melkein asuttiin järvessä.

Emma kirjoitti...

Voi miten ikävä tapaus. Toivottavasti tyttö voi jo paremmin ja antibiootit purivat.

Sain paketin eilen ja laitan huomenna postia sinne päin. ;)

Anne S. kirjoitti...

Huh huh, mikä kertomus täällä olikaan. Koiraihminen olen minä henkeen ja vereen ja koiran omistaisin ellei kaksi meidän allergista siinä olisi esteeä ;)Silti koira on aina koira, arvaamaton veijari, oli sitten oma tai vieras. Pikaista paranemista tytölle!!! ( Ja koiruudelle kunnon nuhteet ja saarna omistajille )

Marleena kirjoitti...

Onpas hurja juttu! Pikaista paranemista pienelle neidille ja tsemppiä koko perheelle!
Pitäiskö pyytää eläinlääkäriltä kommenttia tuollaisesta koirasta. Luulisin, että eläinlääkäri voi puuttua asiaan.
Ihania nuo kurjet tuolla aiemmin herkän huivin postauksessa! :-D