Illalla oli päivänsankarin kotitilalla kyläjuhla, biodynaamisesti viljeltyine perunoineen ja sahteineen. Olimme koko perheellä liikkeellä, eikä tuo viinasten viljely ole meidän alaa juuri muutenkaan, mutta ilta oli kyllä meidänkin sakin mielestä oikein mukava. Mitä nyt pikkiriikkisen sataaropsahutti, muttei juuri nimeksikään.
Kunneltiin lauluesityksiä ja saksofonin(-ko?) soittoa.
Synttärisankari toivoi lahjansa tilille, mutta isäntä huomautti, että eikös pidä vietämän myös jotain käsiin annettavaa. Neuloin siis mukaan, helteiden kunniaksi, tämmöiset kukkaset:
- Ja onnittelukortti oli itsetehty, tietty.
- Ja onnittelukortti oli itsetehty, tietty.Meidän seinälle tulee yksi taulu tuolta Jarin näyttelystä, kunhan näyttely on ohi. Näytän sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti