lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Kyselenpä vielä

... teiltä viisaammilta, että tuleeko se Lehtipisteen "newsletter", jos ko. haun mukaan Nokialta ei saa lainkaan ostaa ko. lehteä? (Ja kuitenkin se lehti välillä Nokian S-Marketista löytyy.)
Kun laittaa hakuosoitteeksi Pinsiön postinron tai Nokian kaupungin nimen, niin Cross Stitch Goldia ei löydy hakutuloksista ollenkaan. Tuleeko "newsletter" (ilmoitus ilmestymisestä) silti s-postiin? (Vaikka selviäähän se kohta muutenkin, kunhan maltan odottaa: laitoin pyynnön sinne tuossa viikolla.)

Cross Stitcher ja Cross Stitch Collectionhan minulle tuleekin laatikkoon kannettuna, joten niiden suhteen ei ole valittamista. (Enää, kunhan sain tilauksen pelaamaan. CS Collectionin kanssahan kesti tosiaan puolisen vuotta maksusta ennen kuin sain ensimmäisen lehden käsiini.)

Suomenmyyntiaika taitaa tosiaan niillä Lehtipisteen sivuilla näkyä, ja se tietysti helpottaa asiaa, jos vain saa sen myyntiaikailmoituksen vielä s-postiin.

Onhan se vähän rasittavaa asua täällä "käpykylässä", mutta tietysti palveluiden puute korvautuu sitten muilla hyvillä puolilla, kuten luonnonrauhalla :).

Varmaan monia ihmetyttää, että mitä minä tässä näiden asioiden kanssa takkuilen, kun ei Tampereellekaan ole kuin parinkymmenen km:n matka. Mutta kun minulla ei ole autoa käytössä (perheemme ainoa auto on kuorma-autoksi rekisteröity, eli minä en sitä saa ajaa), ja isäntä tekee todella pitkää työpäivää, niin en hennoisi häntä ruveta iltamyöhällä patistamaan, että lähdetääs nyt vähän shoppailemaan emännälle kässylehtiä :D.

Muuten, ainoa ihan kodin lähettyville ulottuva palvelukin on Nokian kaupungin säästöjen myötä heikennetty. Kirjastoauto tulee nimittäin enää vain joka toinen viikko, ja silloinkin niin aikaisin, että lapset ovat koulussa, eli minä olen ainoa, joka meidän pysäkiltä autoon nousee. Se on kyllä suuri vahinko, sillä pelkäänpä, että käyttäjien väheneminen tulkitaan kohta kaupungin puolelta kiinnostuksen lopahtamiseksi. Kuitenkin koululaiset (meiltä ja muista perheistä) kävisivät autolla, jos siihen ehtisivät...
Hämeenkyrön kirjastoauto pysähtyy kyllä koululla, mutta jos lapset lainaavat sieltä, joutuvat sitten raahaamaan kirjaston kirjat koulurepussa - muiden kirjojen ohella - 3 km koulusta kotiin. Vaikka matka ei ihan tuhottoman pitkä olekaan, niin reppu on jo pelkistä koulukirjoista niin painava (puhumattakaan luistimista yms.), että ei voi kohtuudella olettaa pienten sinne enempää lastaavan. Ja lukeminen kun on yksi parhaista harrastuksista, sentään (käsitöiden ohella ;).)
Mutta suurin huolihan noiden palveluiden suhteen minulla on ensi lukuvuodesta. Toiseksi vanhin poika kun alkaa käydä lukiota, ja täältä ei kulje minkäänlaista julkista kulkuneuvoa mihinkään. Kaupunki päätti vuosi sitten, että lukiolaisten taksikyytejäkään ei sitten enää makseta. Niinpä poika on isännän kuljetusten varassa.
Joka tapauksessa se tietää sitä, että isännän pitää sovitella työaikojaan pojan lukujärjestyksen mukaan. Suunnitelmissa on kyllä ostaa minullekin joku pieni autonkippana, jolla voisin silloin tällöin poikaa kuskata. Jos siis uskallan autonrattiin. En nimittäin ole vuosiin uskaltanut ajaa. Kun sain vuosia sitten rytmihäiriökohtauksen, joka vei tajun, sain samalla silloin myös muutaman kuukauden ajokiellon. Vaikkei kohtaus ole niin pahana uusinutkaan, en tiedä, pystynkö ylittämään pelkokynnyksen. Kohtauksen hurjin puoli kun oli, että se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: ensin voimakkaana heikotuksena, ja se heikotus sitten sekoitti pään (ilmeisesti aivot eivät oikein saaneet happea) niin, että jos olisin ollut auton ratissa, en välttämättä olisi osannut toimia asiaankuuluvalla tavalla. (Eli menemällä tiensivuun.)
Jatkuvasti kun saa lukea liikenneonnettomuuksista, jotka johtuvat sairauskohtauksista, niin paneehan se miettimään...

Tästäpä tulikin tylsä, ongelmakeskeinen ja kuvaton postaus, mitä pahoittelen :).

5 kommenttia:

Pami kirjoitti...

Ymmärrän oikein hyvin sairauskohtauspelkosi, mutta eihän sitä koskaan voi ennakoida asioita. Esim. itse olen saanut paniikkikohtauksia kotonakin ja miettinyt jälkeenpäin, että entäs jos autonratissa. Ajan kuitenkin autoa kymmenia tuhansia kilometrejä vuodessa ja ainut pelko loppujen lopuksi on se, että jos joku tuleekin päin!!!! Ajaminen lisää kuitenkin varmuutta. Juu, ajan aina himppasen ylinopeutta, mutta jaksan ajella pitkän matkan vaikka rekankin perässä! Uhkarohkeisiin ohituksiin en koskaan lähde!

Muutama tuttu on saanut sairauskohtauksen ilman minkäänlaisia varoituksia ja esim. kouluaikaisen kaverini isä sai sairauskohtauksen ihan ykskaks yllättäen ja loppujen lopuksi kuoli siihen. Mistä näitä etukäteen tietää?!!!

Tsemppiä vaan autonrattiin ja jos tuntuu pahalta niin ajele vaikka pari kilometriä ensin kerrallaan. Siitä se varmuus sitten lähtee. Jos lääkäri ei ehdottomasti auton ajoa kiellä. Se on sitten eri juttu.

Ai niin! Itselläni oli aikoinaan työkaverina henkilö, joka sai silloin tällöin rytmihäiriökohtauksia. Se työ vielä nimenomaan vaati autolla ajoa. Maatilat kun eivät suinkaan sijaitse vierekkäin eikä isännät kuskaile maitotilaneuvojia eli entisiä assistenttejä niinkuin ennen vanhaan :-). Mutta hyvin hän pärjäsi.

Mustikka kirjoitti...

Tulee, mun mielestä ilmoitus tulee sitten kun päivittyy tuonne heidän sivuilleenkin. Ei mitään merkitystä, löytyykö juuri oman kauppasi valikoimasta. Nuo lehdet kun jaetaan kauppoihin vakiaikataulujen mukaan ja riippuu ihan esillelaittajasta että ovatko tuona päivänä hyllyssä vai vasta seuraavana. Kannattaa kokeilla kuinka hyvin toimii oman kauppasi kanssa yksiin tuo ilmoitus. Parikymmentä kilometriä on matka siinä missä satakin. En minäkään yhden lehden takia viitsi ajella yhtään mihinkään ja vielä vähemmän huviajeluttaa muita. Joskus olen pyytänyt kirjakauppaani tilamaan minulle yksittäisen haluamani lehden (mikä ei tavallisesti kuulu valikoimiin) ja jotkut r-kioskitkin ovat niin palveluhalukkaita, että tilaavat sen yhden numeron. Ei kysyvä tieltä eksy.

Koulumatkat on kyllä aika ikäviä, jos sitä julkista liikennettä ei ole lainkaan. Onko pojallasi kavereita menossa lukioon? Mahtuisiko poikasi heidän kyytiinsä tai jollain vuorokuljetussysteemillä, ettei sinunkaan tarvitsisi joka päivä ajaa. Tsemppiä ajamiseen, vähän kerrallaan.

Esikko kirjoitti...

Sama ongelma on meillä koulukyytien osalta. Keskimmäinen aloitti lukion, eikä koululaisbussi käy lukion aikatauluihin mitenkään, koska lukion päivät alkavat tuntia aikaisemmin ja loppuvat tuntia myöhempään kuin perusopetuksen. Onneksi oma työmatkani kulkee lapsen opinahjon ohi ja lapsella on pitkä pinna odotella varsinkin illansuussa. Ensi vuonna on varmaankin pakko hankkia asunto koulun läheltä, kun koulupäivät ovat lyhyempiä. Viime vuonna kirjoittanut esikoinenkin asui abivuotensa vuokralla. Hankalaa on miten päin tahansa. Vielä hankalampaa olisi, jos ei olisi autoa.

Olen itse toisen paikkakunnan lukiossa opettajana. Siellä homma hoituu 75 minuutin oppituntien turvin - työpäivät 9 - 15 ja perusopetuksen koulukyydit sopivat. Vain yhtenä päivänä saattaa olla tunnit pitempään, silloin taksikyyditys. Olisipa meilläkin näin.

Piia kirjoitti...

Se newsletter tulee kyllä aina kunhan uusi numero ilmestyy riippumatta saako sitä lehteä omalta paikkakunnalta - lehtipisteen sivuilta on se lehtien tilausmahdollisuus puuttunut jo reilun vuoden verran eivätkä osanneet mullekaan sanoa milloin saavat järjestelmän taas käyttöön - lehden tilaus omalle ärrällemme onnistui kuitenkin puhelimitse ja kävin vain sitten noutamassa mulle varatun lehden sieltä :) Kantsii siis joko soittaa lehtipisteelle "tilaus" lehdestä tai pyytää omaa lehtipistettä lisäämään kyseinen lehti valikoimiinsa :)

Liisa kirjoitti...

Meillä on myös kaupunkiin matkaa 20km ja lähimpään kauppaan 8km. Kyläkoulu on 4km.n päässä ,mutta Ninni käy tuolla yksityisessä koulussa 12 km.n päässä, jonne koulun taksi ajaa. Linja-auto muuten kulkee koulupäivinä täältä kaupunkiin kerran päivässä, siis klo 9 maissa ajaa kaupunkiin ja klo 15 takaisin. se on suuri apu niille joilla ei ole omaa autoa tai kyytiä.

Minulle mies osti auton kun tänne maalle muutettiin, pakko oli alkaa ajaa, vaikka en ollut vuosiin ajanut, huh, kun alkuun pelotti ja kamalasti. Nyt on jo tottunut.

Ymmärrän, että sinua pelottaa, varsinkin jos kohtaus tulee, kannattaa varoa kuitenkin ennemmin.