Muuta joulutouhua

Tänään olemme reippailleet pariin otteeseen ulkona ja leiponeet pipareita. Ei muuten ole valmistaikinan voittanutta. Minä meinasin vääntää taikinan itse, mutta isäntä osti valmiin paketin, että lapset pääsevät heti siihen hauskimpaan työvaiheeseen. Pikkuneiti oli ahkerin ja puursi peräti 2 tuntia pipareidenteon parissa. Menossa neidin oma malli, ukosta muokattu akka: Aamulla kävelimme purevassa tuulessa 4 km:n järvenympäryslenkin. Illalla olimme viisaampia, kun lähdimme klo 18:ksi Pinsiön Metsästysseuran majalle. Vylläsimme vaatteita päälle oikein kunnolla. Ja heijastinliivit päällimmäisiksi, tietysti. Ja kaikki löytyvät taskulamput ynnä otsalamput mukaan.
Nyt satoikin sitten jäätävää tihkua, joten olikin syytä olla kunnon varusteet. Matkaa kertyi varmaan nytkin melkein saman verran kuin aamulla.
Majalle johtava metsätie oli kumminkin kaunis, sillä se oli jälleen kerran reunustettu runsailla ulkotulilla.
Perillä räiskyi komea nuotio.
Metsästysseuran majalla vietimme perinteisen Eläinten joulurauhanjulistus -hetken, joka järjestettiin kuulemma 16:nnen kerran.
Ohjelmakin oli perinteinen:
Ensin tuli joulupukki, joka jakoi lapsille ison säkillisen karkkia, ja kyseli viimehetken joululahjatoiveita. (Joku toivoi ainakin oikeaa papukaijaa. Ja meidän pikkuneiti hevosta...)
Sitten kuunneltiin itse joulurauhanjulistus, joka julistettiin kaikille metsän eläimille Tapaninpäivän jälkeiseen arkipäivään saakka.
Lopuksi lauloimme yhdessä Maa on niin kaunis.

Kotiin palasimme väsyneinä, märkinä ja palelevina, mutta onnellisina.
Tenavat tasasivat joulupukilta saadut karkit keskenään. Ja koira lepuuttaa takan edessä:
Tänään amarylliskin puhkesi oikein täyteen kukkaansa: