Lähikuva päivän "luukusta":
Mietimme pikkuneidin kanssa, minkä eläimen voisimme vielä kalenteriin liittää. Ajankohtaisena eläimenä possu tuli ensimmäisenä mieleen, mutta tuskinpa Betlehemin tallissa niitä oli, koskapa juutalaiset eivät syö sianlihaa.Tyttö löysi varastoistaan tämän lintusen.
Linnusta johtui mieleeni lapsuusmuisto:
Ensimmäisiä kirjojani olivat tätieni ja enojeni vanhat koulukirjat.
Äiti ja isä asuivat kaupungissa ja kävivät päivätöissä kumpikin. Niinpä minä asuin lapsuuteni, kouluunmenoon asti, mummolassa. Pappa kävi Vammalan Varikolla töissä, mutta mummo hoiti kotona pienviljelystilan päivätoimet: pari lehmää, vedenhaut, maitotonkkien viennit jne.
Minä vietin aikani mummon "jaloissa".
Pari tätiä ja yksi enoistani asuivat mummolassa vielä, mutta olivat jo teini-ikäisiä, joten olin aika yksinäinen lapsi. Vaikka totuuden nimessä en ikinä itseäni yksinäiseksi tuntenut.
Opin 5-vuotiaana lukemaan. Ei kai ollut paljon muutakaan tekemistä. Sen jälkeen etsin käsiini kaiken lukemiskelpoisen, niinkuin nuo mainitsemani koulukirjat, mummolan "puorin vintistä".
Enon uskonnonkirjassa oli legenda siitä, miten Jeesus puhalsi savilintuun elämän.
Siitä puolestaan tuli mieleeni, että yhtä joululahjaa en muistanut ostaa. Piti nimittäin tilata isännälle taannoin julkaistut apogryfikirjat. Isäntä kun on tunnollisempi raamatunlukija kuin minä (nolo tunnustaa...) Minulla on vielä pitkät pätkät Vanhaa testamenttiakin kokonaan lukematta. Usein hyvät aikomukset tyssäävät johonkin sukuluetteloon tai sotakuvaukseen. Mutta toivottavasti jonain päivänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti