sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008

2. adventtisunnuntai

Joulukuun 7. päivän luukut tulivat nooralta (kuten joka päivä) ja elsalta:
Elsan antamassa luukussa kauniita papereita, hauskoja pukkitarroja ja todella ihania ja aina tarpeellisia leimakuvia. Kiitos!
Ja Nooralta saamassani luukussa "Joulupukki matkaan jo käy" ja "Porsaita äidin oomme kaikki" - hmm, ja olisivatkohan nuo kukat "No onkos tullut kesä" :)
Kiitos taas, Noora, kivoista jutuista! (Nuo porsaat ovat jotenkin niin meidän Patskun näköisiä, että mahdankohan malttaa niitä mihinkään käyttääkään! Luppakorvat ja hölmistynyt ilme ja kaikki.)
Keskipäivällä, Vaahteramäen Eemelin viimeisen jakson katsottuamme, lähdimme koko perheellä kirkkoon. Täytyy sanoa, että tänään olikin poikkeuksellisen komea suntio! Näen tuota meidän isäntää niin harvoin mustassa puvussa (yleensä on haalareissa kesät-talvet), että kyllä nyt oli ilo silmälle :)
Olen ottanut tavaksi tiivistää saarnasta jotain itselleni mieleenpainunutta tännekin. Tänään saarna oli jotenkin erityisen puhutteleva. Odottamisesta, Jobista ja vaikka mistä. Minua kantamaan jäi ajatus:
Joskus tuntuu, että elämässä toisilla on melkein kohtuuttomasti vaikeuksia, ja näyttää siltä, että toiset pääsisivät helpommalla. Sen, miksi on niin, saamme varmaan tietää vasta kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
Ja sitten se, mistä erityisesti pidin:
Koska silloin kaikki on täydellistä, meidän ei ehkä tarvitsekaan/emme haluakaan saada vastausta tuohon edelliseen!
Ajatella, että joskus voisi olla paikka ja aika, jossa kukaan ei tuntisi kateutta ja katkeruutta. Se varmasti olisi taivas, ihan totta!
Muuten, esirukouksen kokoonpano miellytti minua erityisesti myös, sillä siinä rukoiltiin myös kotiäitien ja -isien ja muiden kotona työtä tekevien puolesta!

2 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Ote saarnasta on kyllä totta. Itse olen ajatellut, että melkein olen helpolla liidellyt läpi elämän, joillain vaikeuksia enemmän kun kukaan jaksaa kantaa. Onko osa siitä omasta elämänasenteesta kiinni, vai onko jotkut "syntyneet onnellisten tähtien alla?"
- en kuitenkaan ole syntynyt "kultalusikka suussa" tavallisesta monilapsisesta työläisperheestä, mutta silti koen päässeeni tähän saakka helpolla. Ja onnellinen siitä olen.

Tämän potimiseen onkin hyvä sulkea tietokone ja toivottaa hyvää yötä.

Timantti kirjoitti...

Hih, mun mielipidettä saarnasta et halua kuulla ja siksi en sitä kerrokaan :)

Ylösnousemukseen en usko, mutta jälleensyntymiseen kyllä. Vai onkohan ne samoja juttuja?