Biscornua ja juhannusta

Biscornuvaihdossa lähetin tekemäni b:n Jaanalle. Hänen etukäteisodotuksensa olivat varsin kohtuulliset, eli että kaikki käy, kunhan ei ole kovin romanttista.

Niinpä pistelin toiselle puolelle pupuja ja porkkanoita, toiselle haukkuja ja piskin tykötarpeita - ja mukaan tietysti omatekemä - ja varsin epäromanttinen - kortti:

 Mallit molempiin puoliin löytyivät täältä.
 Omaa biscornuani odottelen vielä, eli siitä sitten, kun se meille kotiutuu :).

Posti toi luettavaa ja pisteltävää. JCS:n tilasin ihan tavan vuoksi, ja onhan siellä ainakin yksi kiva historiallisaiheinen malli, USA:n lipun syntyajoilta, joka heti kiinnosti.
Keijukirja vaikutti sen verran erilaiselta, että se houkutteli tilaamaan myös:

 Ja kovasti noista hennoista keijuhahmoista tykkäänkin; hyvin kaunis kirja ja ohjesivutkin sinänsä kauniita katsella.

Joku voisi luulla, että olen rohmunnut, mutten suinkaan, sillä joillakin näistä seuraavista ohjeista on ihan tietty syy, motiivi ja vaikutin. Noh, kerron sitten myöhemmin, mutta joka tapauksessa nämä The Primitive Haren mallit tulivat mulle myös:

 - Ja eivätkös olekin vietävän kauniita?!

Olen vihdoin aloitellut tätä joskus Niinalta ostamaani mallia, Isoisän lato:

 Tämä on niin kivan kesäinen ja värikäs, että käy sopivasti vaihtelusta, kun pitääpi ryhtyä pistelemään myös yhtä noista The Primitive Haren sinänsä kauniista, mutta myös varsin vähävärisistä malleista. Pakkauksessa oli mukana ruskeasävyinen löpsöntuntuinen 28 ct kangas, joka ei ollut oikein makuuni. Vaihdoin sen 32 ct pellavasävyyn nimeltä Beach Walk, jonka sävy ei suinkaan ole hiekanruskea, vaan enemmänkin kuivahtaneen heinän vihreä, kuten ladon yhteyteen sopii.

Lukenutkin olen, taannoin Lipastin Pihalla ja Setterfieldin Kolmannentoista kertomuksen. Nyt on menossa Hautalan Torajyvät:

 Lipastin kirja on kivaa ja kevyttä arkihuumoria, josta varmaan jokainen löytää itsensä - ja itsessään asuvan rakentajan tai vanhemman.
Kolmastoista kertomus on upea lukukokemus, jota suosittelen ehdottomasti! Pitkään aikaan en ollutkaan lukenut mitään yhtä jännittävää ja mukaansatempaavaa. Vaikutti ensin vähän fantasialta, mutta olikin loppujenlopuksi hyvin todentuntuista ja ihmismieltä hienosti luotaavaa kirjallisuutta. Sopii jokaiselle, jolla - tai jonka suvulla - on luurankoja kaapissa.
Torajyvistä keskusteltiin joskus YLE1:n kirjallisuusohjelmassa, ja se jäi silloin kiinnostamaan. Kirjan asetelma on ehkä vähän kaukaahaettu, mutta mielenkiintoa siinä kyllä on - ehkäpä juuri siitä syystä? Joka tapauksessa hyvin kirjoitettu kirja.
Hyllyssä odottaa myös vino pino Donna Leonin dekkareita, jokakesäistä viihdelukemistani :).

Kukkii se tämmöisen villinkin puutarhurin piha, joskin tietysti aika villisti:

Hauskaa ja terveellistä juhannusta!