Syksyn värit saavat innostumaan peliin värilitkujen kanssa. Marja-aroniat jäävät meillä yleensä linnunruuaksi, mutta käytinpä kuitenkin pienen osan kankaanpalojen värjäykseen:
(
Klikkaa taas kuvaa isommaksi nähdäksesi tarkemmin.) Luonnonvalkoisesta aidapalasta tuli vanhan roosan sävyinen, vitivalkoisesta aidanauhasta lilaan vivahtava. Molemmat näyttävät luonnossa varsin hyviltä, eli innostusta olisi jatkokokeiluihinkin, jos vain laatikoiden pohjalta löytyy vielä värjättävää. Olen niin tykästynyt noihin (valmiiksi) käsinvärjättyihin pistelykankaisiin - ja toisaalta luonnon pellavasävyyn -, että tulee aina ostettua niitä ja vaaleaa värjäyspohjaa on varastossa varsin niukasti, ellen sitten varta vasten käy ostamassa...
Kolmannen kankaan materiaalista minulla ei ollut ennakkokäsitystä. Se on pala yhdestä vanhasta tyynyliinasta, jollaisia meille siunaantui joskus nippu. Näyttää olevan niin vahvasti tekokuitua, ettei juurikaan värjäytynyt. Tulipa kumminkin kokeiltua sekin ja nyt tiedän senkin materiaalin...
Vaihtopistelyitä on edelleen ohjelmassa, joten niistä ei kuvaa vieläkään, mutta viikonlopulla tulee toivottavasti jotain näytettävää :). Kivaa viikonloppua; nautitaan syksyn sävyistä!
11 kommenttia:
Kauniit sävyt sait aikaan! Onko sulla kokemusta miten väri kestää?
Iloa viikonloppuusi ♥
Tuo kuva marja-aroniasta on tosi kaunis! Ihanat värit.
Mukava seurata värjäyksiäsi. Itse en ole koskaan värjännyt kankaita enkä myöskään lankoja.
Riitta: Samaa kysyttiin viime kertaisenkin värjäyskokeiluni yhteydessä, ja vastauskin on sama: kyllä se ainakin käsinpesua kestää, eikä tämmöistä käsinvärjättyjä yleensä koneeseen laitetakaan.
Varmistelen pysyvyyttä huuhtelemalla värjätyn kankaan kiehuvalla vedellä ja sitten kylmällä, kunnes väriä ei enää lähde. Lopuksi silitän.
Kiitti vastauksesta! Täytyykin kysellä josko tuttujen puskissa olis vielä marjoja kokeilun verran :)
Ihania kankaita tulee tuolla tavalla, niin suloisen hempeät sävyt. Pitäis antaa vinkiksi tämän seudun nuorisolle, jotka olivat sotkeneet näillä samaisilla marjoilla koulumme seinän :(
Värjäystä olisi kyllä kiva kokeilla. Teellä olen suunnitellut värjääväni ristipistokankaita, ja parin viikon päästä menenkin sitten värjäilemään kansalaisopistolle lankoja parina torstai-iltana. :)
Kauniit sävyt tuli, kannatti kokeilla :)
ihanat sävyt. Arvaa kuka tahtoo kans kokeilla..nyt Mulla löytyis tuolt pihalta patakin missä vois kokeilla vaikka mitä värjäyksiä..
Aroniosta tulee muuten todella hyvää mehua. Mehumaijalla olen keittänyt, vähän reilu kilo sokeria 10 litraan marjoja. Mehu kannattaa pakastaa, muuten se homehtuu nopeasti. Kun mehun sulattaa ja viikossa käyttää niin ei ehdi homehtua. Vaikka ihan hyvään tarkotukseen ne menee lintujenkin ruokana, mutta aroniat tuottaa niin paljon marjaa, että siitä riittää kyllä niin mehuksi, värjäykseen kuin linnuillekin!
Niin ja luulisin, että toi väri vois pysyä hyvinkin, ainakin omat näpit värjääntyy todella iloseen noiden marjojen kanssa....!
Juu, tulee niistä varmaan hyvää mehua, mutta emme juuri välitä ko. "mummonmehuista" - joita silti mummolta saamme varsin kiitettävästi... Tykkäämme nauttia marja-aronian esteettisestä puolesta tuossa pensaissa: antaa kivasti väriä muuten jo lakastumaan päin olevaan puutarhaan :)
Tosi kauniin värisiä tuli! Aroniat ovat kyllä kauniita pensaita syksyisin. Pientä harmiakin niistä marjoista on joskus ollut; Koulun pihassa on noita pensaita paljon ja joskus on harmittanut kun marjasotkut ei lähde vaatteista vaikka kuinka yrittäisi...
Lähetä kommentti