Ilokseni voin nyt uutisoida, että joukkomme vahvistui juuri trioksi, sillä myös Lumiruusu innostui mukaan!
Jo nyt on kumma, ellei tällä tehotiimillä valmistu kolme komeata sampleria alta aikayksikön :D. Mikä parasta, heti pistelykankaan valinnoissa tapahtui hajontaa, ja pistelemme kaikki omanlaisellemme kankaalle. Taatusti siis tulee yksilöllistä - varmasti vielä monien muidenkin valintojen myötä. On tosi jännä seurata, miten työt muodostuvat edistyessään omanlaisikseen. Samplerit ovatkin ihan parhaita tuohon itsenäiseen käsittelyyn ja oman, yksilöllisen kädenjäljen esilletuomiseen. (Monet esittävät mallit olisivat siinä suhteessa paljon hankalampia.)
Eilinen vierähti neulomisen merkeissä, tänään palasin taas ristipistoihin. Elättelen toivoa, että saisin tämän pikkujutun vielä viimeistellyksikin tässä viikonlopun kuluessa:
Kuten kuvasta näkyy, vaihtelevien kuvakulmien löytämiseksi pitää joskus tehdä uhrauksia. Tässä tapauksessa vein pistelyni pihamme muurahaispesään :D. Pesä on mudostunut lahotukinpätkälle, jonka joskus kiikutin pihamaalle. Toivottavasti murkut eivät ottaneet häiriköinnistä itseensä.
Kuten kuvasta näkyy, vaihtelevien kuvakulmien löytämiseksi pitää joskus tehdä uhrauksia. Tässä tapauksessa vein pistelyni pihamme muurahaispesään :D. Pesä on mudostunut lahotukinpätkälle, jonka joskus kiikutin pihamaalle. Toivottavasti murkut eivät ottaneet häiriköinnistä itseensä.Kerronpa julki eilispäiväisen ihmetyksenaiheeni, joka ei liity käsityömaailmaan pätkääkään, vaan kahteen muuhun kiinnostuksenkohteeseeni, nimittäin rippikouluihin ja kehitysvammaisiin.
Kuuntelin eilen Yle 1:n aamuradiota, jossa kerrottiin kehitysvammaisten rippikouluvaihtoehdoista. Mainittiin, että tarjolla on erityisrippikouluja ja myös integrointi tavallisten (= vammattomien, siis) nuorten ryhmään on mahdollista.
Sen jälkeen haastateltiin jotain naishenkilöä, joka ilmeisesti oli asiantuntija (?!?) Valitettavasti en kuullut sen paremmin nimeä kuin titteliäkään.
Hän totesi, että integroinnissa on ongelmia, koska vammainen nuori saattaa leirillä huomata (!) olevansa erilainen kuin muut nuoret. Ja että vammaista nuorta saattaa harmittaa, kun hän joutuu illalla menemään nukkumaan, kun muut nuoret jäävät leikkimään.
Siis mitä?
Kyllä vammainen ihminen varmasti ennemmin tai myöhemmin huomaa olevansa "erilainen", mitä se sitten tarkoittaneekin. Kyllä se tapahtuu missä ympäristössä tahansa, eihän häntä voi pumpulissa kasvattaa, vaan ihan tässä meidän yhteisessä maailmassa.
Mutta minkä ihmeen takia se vammainen nuori täytyy laittaa illalla nukkumaan, kun muut jäävät leikkimään?!?
Eiköhän siitä tulisi paha mieli ihan kelle tahansa meistä, vammoista ja rajoituksista riippumatta, jos toiset jäisivät pitämään hauskaa ja itsen pitäisi mennä nukkumaan?
Mahtoikohan ko. asiantuntija (?) luulla, että vammaiset ihmiset tarvitsevat enemmän unta kuin muut? Kokemus on nimittäin osoittanut, että ainakin autistien osalta asia on ihan päinvastoin. Unen tarve vaihtelee eri aikoina kovasti (toisaalta, kenenpä ei?), ja usein se on paljon vähäisempää kuin esim. minun.
Minä olen ikäni ollut integroinnin puolesta, niin vammaisen lapsen äidin, ns. normaalien lasten äidin kuin rippikoulunopettajankin ominaisuudessa, ja harmittaa kovasti, kun joku antaa ihan höpsöjä tai harkitsemattomia kommentteja asiasta.
Yleensäkin: Miksi aina niiden täytyisi joustaa, jotka jo muutenkin ovat saaneet elämältä huonommat kortit?
Ja miksi vammaisten suojelun nimissä heidät eristetään normaalista elämästä ja siitä ympäristöstä, jossa he voisivat parhaiten saavuttaa sen tason ja sen elämän rikkauden, mihin he parhaimmillaan pystyvät?
Semmoista.
Mutta nyt: mukavaa, antoisaa ja touhukasta kesäviikonloppua :)!
12 kommenttia:
No hoh hoijaa. Eipä tuohon rippikoulujuttuun voi muuta sanoa.
Kaunis kuva kauniista pistelystä. Meilläkin on muurahaisia pihassa ja just tuolla sompailtiin pihalla, että mihin me pyörille saatais kiva paikka niin ettei ne muurahaiset joutuis muuttamaan mihinkään =D
Jopa oli "asiantuntijalla" mielipiteitä, huh-huh.
Meilläkin on pihaan kasvanut iso muurahaispesä. Me kyllä olemme sen verran häijyjä, että mieluummin hävittäisimme sen, jos keksisimme varman ja asianosaisille kivuttoman tavan.
Kiva, kun sait Lumiruusun innostumaan yhteiseen hankkeeseemme! Näin porukalla se on entistäkin hauskempaa.
Hei Outi!
Et voi varmaan edes arvata miten paljon mulle just nyt merkitsi kun pyysitte mukaan..
Oon taas niin kuin usein kesällä vähän alamaissa kun kipeät polvet estää puutarhan hoidon .
Tässä keväällä sain kiusakseni vielä Lichen taudin eli punajäkälän joka tekee mm. suuhun vaikeasti hoidettavia limakalvomuutoksia jotka särkevät inhottavsti ja välillä aukeavat niin että olen kuin Draculan morsian...en viitsi mennä yksityiskohtiin.
Välillä tuntuu että tää Lichen oli jo vähän liikaa :/
Sitten kuin Taivaan Lahjana joku ihana Outi pyytääkin mukaan sampleri SAL.työhön ja saan taas jotain mukavaa ajateltavaa ja suunniteltavaa...
ja ajatukset pois niistä masentavista jutuista :)
Pyysin Leenaa mittaamaan sopivan palan pellava-aidaa ja liittämään sen jo V.ssä sisällä olevaan tilaukseeni.
Tuossa mallissa on niitä isompiakin kuvia esim. kranssi,lehmä,kanat yms. joten senkin takia tuo 18ct aida on mulle varmaan sopiva kangas..
Ajattelin tehdä samplerin ns. vapaalla kädellä eli käytän ehdotettuja DMC väreja osittain ja lisään/ vaihdan muut sopiviin Atalie,CC,Dragon Floss tai GAST-lankoihin joita on kertynyt laatikkooni :)
Just, sammakoita lenteli taas jollakulla. Itelläni on ns. tavislapset, mutta eräänkin kerran olen ollut iloinen siitä, että lapset ovat saaneet olla ns. erityispäiväkodissa hieman erilaisten lasten joukossa. Siinä on tullut tutuksi viittomat, huonosti näkevät, kielitaidottomat, hassusti kävelevät jne. hieman erilaiset lapset ja lapsilleni nämä erityiset ovat vain lapsia. Hyvä lähtökohta suvaitsuudelle jo pienestä pitäen.
Kyllä oli hyvä puheenvuoro, siis sinulta,ei siltä radiossa esiintyneeltä. Minusta rasismi ilmenee niin monella tavalla, ei se koske ainoastaan ihonväriä. Suvaitsevaisuus pitäisi olla ihan oppiaine koulussa. Siinä olis niin paljon opeteltavaa, jokaisella. Kaikki erilaisuushan kummastuttaa, pelottaa, inhottaa ja on helpompi sulkea silmät siltä. Voi miten maailmassa ja ihan suomessakin ja ihan arkiympyröissäkin olis erilaista jos ihmiset olisivat oikeasti suvaitsevaisia.Kumpa saataisikin kaikenlainen suvaitsemattomuus ja kiusanteko pannaan julistetuksi...
Kiitos pistelyvinkeistäsi, olen nyt innoissani etsinyt malleja ja selannut lehtiä ja niitä riittää ja riittää, ei kehtaa tunnustaa paljonko aikaa kului eilenkin siihen ja edelleen ei ole mallia:)
Kauniita pistelyitä sulla :) Täytyy varmaan itekin alkaa sitten kun saa noi KYHit pois alta taas pitkästä aikaa pistelemään.
Ja kyllä oli outo lausunto ns. asiantuntijalta :( Mä katoin kerran ohjelman Vanessa ja pikkuväki jossa käsiteltiin myöskin erityislapsia. Siinä neuvolan terveydenhoitaja päästelin kanssa sammakoita suustaan: tehdään mm. ultraäänitutkimuksia raskausaikana, jotta pystyy valmistumaan erityislapsen tuloon. Ja näinhän se ei ole, kaikki erityisyys kun ei näy ultrassa tai siihen ei osata "tarttua" tai sitten erityisyys tulee synnytyksen jälkeen tai myöhemmin.
moikka
löysyin kerran yhden kirjan miniatryyri jurttuja ristipoislla minjuttuja vaikka nukkekotiin, mutta ermpäs pistänyt muistiin kirjannimeä silloin.
Oisko sulla tieota msitä tuollaista kiejaa voisi hakea?
Ei muuten pöllömpi kuva sulla blogin aloittajana, heh!!
T. Pii s.
Olet taitava pistelijä.
Vammaisen lapsen äitinä olen 40 vuoden aikana kuullut monenmoista. Silloinhan ei vammaisella lapsella ollut oikeutta mennä kouluun eikä päiväkotiin. Vammaisen lapsen erilainen nukkumaanmenoaika tuntuu pöyristyttävältä ellei kyseessä sattuisi olemaan epileptikko, joka väsyneenä saa isoja kohtauksia. Toisaalta juuri vammaisille voi toisten kanssa valvominen olla ikimuistoinen kokemus.
Sun kommentointis erityislasten rippikouluun oli kyllä just hyvä!Suvaitsevaisuutta tää yhteiskunta tarvitsee eikä eristämistä ja lokerointia! "Asiantuntuja" ei tainnut olla ihan ajan tasalla - harmi, että näitä kömmähdyksiä aiak ajoin tapahtuu mediassa.
Lueskelin näitä kirjoituksiasi kesän varrelta ja tämä rippikoulujuttu pisti silmään. Kahden kehitysvammaisen (ja kahden tavislapsen) äitinä ihmettelen kovasti tuota asiantuntijakommenttia. Itse toivoisin, että oma tyttäreni voisi viiden vuoden päästä osallistua tavisrippikouluun ja niin varmaan täällä maaseudulla asuessa käykin. Lievä kehitysvamma tuskin on esteenä. Lapsi ei vielä varmaankaan täysin erilaisuuttaan tajua, mutta koko ajan kasvaessaan hän ymmärtää enemmän ja enemmän. Niinhän sen pitääkin mennä. Toivottavasti myös ympäristö tulee entistä suvaitsevaisemmaksi :)
Olen NIIN samaa mieltä kanssasi. Meillä ongelmana on tarkkaavaisuus ja keskittymishäiriöt. Ja se on myös yksi sellainen, joka todella pistää ihmisten silmään.... Ja aiheuttaa keskusteluja mennen tullen, alkaen huonon kasvatuksen syyllistämisestä. Mutta jääräpäisenä kahelina olen saanut päähäni, että tieto leviää ja sen levittäminen on tärkeää ja siksi itse puhun todella mielelläni asiasta. Ehkä välillä jo vähän liikaakin....
Mutta uskon, että vähitellen käsitykset alkavat muuttumaan. Ehkä sittenkin olen optimisti :D
Lähetä kommentti