Pohjustusta

Kiitokset vielä kaikille blogiongelman selvittelemiseen kanssani osallistuneille. Ilmeisesti ongelma ei ole suuren suuri, joten sen vuoksi ei tarvinne uutta blogia perustaa. Perustaminen on kuitenkin jo käynnissä siitä syystä, että - kuten jo aiemmin mainitsinkin - kuvatila uhkaa loppua tämän tästä, eikä tunnu kivalta, että pitää koko ajan poistella vanhoja kuvia. Uutta kuvatilaahan saisi toki, kun pistäisi dollareita jonoon, mutta luonto ei anna periksi moisesta maksella...

Joka tapauksessa mahdollinen blogihäirikkö lienee ollut ristipisto-web-ring, jonka linkki oli tuolla sivupalkissa. (Sen sivulla oli ylävasemmalla semmoinen sinisen vanhanaikaisen samplerin kuva, kun viimeksi sitä vilkaisin.) Linkin jouti hyvinkin poistaa.

Jaana tuolla kommenteissa arveli, että joskus näkyisi blogissani tiedot siitä, missäpäin nettiä minä olen seikkaillut. Se ei kuullosta todennäköiseltä. Arvelisin, että ne tiedot tulivat "maapallolinkistä", josta pystyi katsomaan, mitä kautta tähän blogiin oli löydetty. Toisin sanoen sieltä näkyi, mistä osoitteesta blogini vierailijat olivat tänne tulleet. Mutta senkin linkin jouti poistaa, kun en sitä useinkaan ole silmäillyt. Näenhän minä kommenteista suurinpiirtein, keitä täällä poikkeilee :).

Viikonlopun pistelytyötä, jota teen lahjaksi, ei viitsi vielä tämän kummemmin esitellä:- Mutta että tehty on kumminkin.

Aamulla kävimme isännän kanssa esikoisen koululla, kommunikaatiokansiopalaverissa, opettajaa, puheterapeuttia ja puhevammaisten tulkkia tapaamassa. Kouluun on matkaa reilu 80 km, joten yritin tehdä matkan ratoksi käsityötä sen verran kuin kykenin:Novita Bambu -tiskirättiä siis, ihan itselle vain. Väri on tuo tämänhetkinen suosikkivärini, heleä sininen. Suurinpiirtein puoliväliin pääsin menomatkalla. Koko ajan ei passannut neuloa, sillä pikkuteillä tuppaa yököttämään. Kärsin vieläkin matkapahoinvoinnista, vaikka olen näin iso tyttö jo.

Tulomatkalla en malttanutkaan tehdä käsitöitä, vaan ihailin keväisiä maisemia. Piti vain muistaa katsoa tarpeeksi ylös, sillä tienvarret ovat varsin masentavassa kunnossa. Ilmeisesti kaikilla ei ole roskiksia, kun täytyy heittää jätteet tienposkeen.

On täällä tullut joskus moitittua ammattilaisia, joten kehutaan nyt kans, kun aihetta on: Aamuinen palaveri oli oikein rohkaiseva. Esikoisen opettaja on vallan ihana ihminen, iloinen, valoisa, ja näkee pojassa paljon vahvuuksia ja potentiaalia. Puheterapeutti ja tulkki ottivat kommunikaatiokansion hienosti asiakseen, ja nyt vaikuttaa pitkästä aikaa siltä, että meidän nuorenmiehen kommunikaatioasioissa voidaan taas edistyä. Helpotuksen huokaus ja kiitos siitä!

Koiralenkillä äskettäin kävi, kuten olen muutaman kerran jo osannut pelätä: Naapurin sinänsä suloinen pikkuterrieri juoksi vapaana, ryntäsi tielle ja muristen ja irvistellen kävi meidän - ainakin kahdeksan kertaa terrieriä suuremman - Patskun kimppuun. Patsku sai ujutettua päänsä pannan läpi, joten pikkuterrieri sai nähdä kovan kautta, kuka on kuka. Patsku seurasi sitä ojaan ja terrieri jäi hetkeksi alimmaiseksi. Lähti sitten juoksemaan karkuun ja Patsku antoi kyllä ihan suosiolla ottaa itsensä takaisin pantaan. Toivottavasti nujakassa ei käynyt myöskään pienemmälle, kiihkeämmälle osapuolelle kuinkaan...