Vilkas viikko

... on tähän mennessä jo ehtinyt olla, vaikka käsityörintamalla ei paljoa esiteltävää olekaan. Osittain se johtuu siitä, että tähän kevään korvalle on osunut melkoinen määrä vaihtohommia, joita täällä salassa väkertelen... Mutta niiden suhteen paineet helpottavat jo ensi viikolla, kun jotain saan postin kannettavaksi asti. Niistä siis myöhemmin sitten lisää.

Tiistaina Tapulipiirissämme hinnoiteltiin myyjäistuotteita. Hinnoitteleminen on vaikeaa - käsintehdyn arvo on suuri, mutta arvostus nykyään usein aika vähäinen. Toivottavasti sunnuntaina kauppa käy, ainakin tuotteet ovat kauniita. (Saas nähdä, kuinka monta sorrun itse ostamaan ;D.)

Tässä yhdet neulomani tenavakokoiset tapulitumput tuulessa:Tiistaiaamuna meillä poikkesi myös toimittaja, joka teki haastattelua Sana-lehteä varten. Taisin olla vähän heikonpuoleinen haastateltava. Hengellinen elämäni ei ole mitenkään erityisen säväyttävä, tämmöinen ihan arkipäiväinen vaan. Olen enempi semmoinen jalat maassa -tyyppi, ja jumalasuhteeni on sen mukainen.

Eilen aamulla kävimme isännän kanssa hammashoitajalla. Kyllä nyt kelpaa, kun on "kivettömät" hampaat! Ultraäänipuhdistajan käsittely tuntui suussa vielä illallakin; hyvä, kun tohti syödä tai pestä iltapesuja. Mutta nyt on oikein hyvä, ja kannattaa hymyillä, kun tee ei ole vielä ehtinyt värjätä hampaita uudelleen ruskeiksi.

Osallistuin minäkin pistelijöiden tekemään lohtupeittoon, omalla vaatimattomalla tilkullani:Peittoon osallistuminen lämmitti myös meitä pistelijöitä. Kirsille kuuluu kiitos hienosta viimeistelytyöstä, kun hän ompeli pikku tilkkuset kauniiksi peitoksi.

Täällä on ollut ihanat kelkkakelit! Pääsen laittamaan meidän pulskistumaan taipuvaiseen koiraamme vauhtia, kun itse potkuttelen kelkalla. Olemmekin nyt lenkkeilleet oikein vauhdilla ja intohimoisesti. Toivottavasti eivät suotta hiekottaisi tietämme, että potkuttelu sujuisi jatkossakin.