Sitä julkisuutta sitten

No nytpä meikäläisen kutimet sitten pääsivät Sana-lehden sivuille :). Justiinsa pari kuukautta sitten Hämeenkyrön Sanomissa oli kuva ihan samaisesta kiikkustuolineulonnasta, eli ilmeisesti tämä paikka on meidän pirtin ainoa (miltei) kuvauskelpoinen :D.

Mutta se oli kiva, että koiru pääsi nyt kuvaan mukaan. Pöytäliinan ryppyjen ja epämääräisen taustan muuten ei olisi ollut niin väliä.

Laitan uteliaille, jotka eivät Sana-lehteen muuten ehkä törmää, ihmeteltäväksi tämän jutun tänne. Kuvasin sivun kahdessa osassa, jotta teksti näkyisi vähän paremmin. Klikkaamallahan tuo kuva suurenee, ja kun klikkaa suurennetussa kuvassa suurennuslasia vielä, niin sitten pitäisi ainakin nähdä?

Kuten sanottu, ei tuossa jutussa niin kauheasti substanssia ole, olen sen verran tylsä tyyppi. Mutta onhan se mukavaa, että tämmöinen tavallinen, rauhallinenkin elämä pääsee joskus palstoille, ilman sen kummempaa dramatiikkaa tai syvällisyyttä ;D.
Ja onhan sitä tullut vastavuoroisesti pari lehteä ostettuakin. Isäntä kiikutti nämä minulle, kun ei ollut (vielä?) löytänyt viimeisintä Cross Stitch Goldia Prisman hyllyltä:Aika heikot ovat pistelylehtimarkkinat marketeissa, sääli. Melkeinpä se on tuo CrossStitcher, jos siellä jotain on, ja sehän minulle tulee jo tilattunakin. Siksipä sanonkin sanasen Prismaa ylistääkseni, sillä sinne tulee näitä lehtiä ihan mukavasti, vissiin nämä 4 erilaista ainakin (kuvassa näkyvät sekä Cross Stitcher ja Cross Stitch Gold).

Enemmän pitäisi jaksaa esittää pyyntöjä markettien lehtihyllyjen hoitajille, se varmaan jonkinverran auttaisi asiaa. Toisaalta, jos pyytää tilaamaan jotain, on sitten varmaan melkein kuin sitouduttava ostamaan se myös. Niin minulla ainakin paikallisen S-marketin kanssa kävi, luulen: kun ostinkin jonain kuukautena Cross Stitch Goldini Tampereen kaupasta, paikallinen S-market olikin lakannut lehteä tilaamasta. (En tietenkään tiedä, liittyikö se minun ostamisiini, mutta kävi mielessä, että kenties lehteä ei sitten ostanut kukaan sillä kertaa, kun itsekin jätin väliin, ja se jäi kaupan käsiin...)

Joka tapauksessa välillä on ihan kiva saada vaihtelua ja katsella tämmöisiäkin (ylläolevia) pistelylehtiä, vaikkei näistä kovin montaa innostavaa mallia löydykään. Luettavaa niissä kuitenkin on ihan kohtuullisesti, ja toki yleensä aina jotain pientä pistelemiseen innostavaakin. Mutta eiväthän nämä ole ranskalaisten pistelylehtien väärttejä, eivät toki.

Ai niin, se eilinen koettelemus, jota ennakoin: ei se niin paha ollutkaan kuin pelkäsin, ts. meni paremmin kuin odotin, joten ei suuria huolia toistaiseksi.

Tänään onkin pistelymaratonin vuoro. Lienee paikallaan kaivaa esille joku niistä kahdestatoista keskeneräisestä Hassutuksesta...